Mitä pienempää koirarotua suosittelisit ´paimenkoiraihmiselle´ eläkepäivien kaveriksi.
Jään pian eläkkeelle ja tarkoitus on ottaa koiranpentu. Minulla on aina ollut koiria, saksanpaimenkoiria, australian karjakoiria, kelpieitä ja labradorinnoutajakin joukossa. Nyt olisi kuitenkin pienemmän koiran aika, ikä ja fyysinen työ ovat tehneet tehtävänsä ja elämä on opettanut hiljaa kulkemaan. Liikun kyllä joka päivä lähes 10 km, mutta tahti on hidastunut, sen lisäksi koira voi olla isolla pihalla irti ja joka päivä pääsemme metsään. Toiveissa olisi koira jolla ei juuri metsästysviettiä ja joka on seurallinen, paimenkoirien luonteesta tykkään. Olen miettinyt schipperkeä ja corgia, mutta vähän corgin maavara arveluttaa, pääseekö se lumessa.Islanninlammaskoirakin on käynyt mielessä. Mitä rotua suosittelisit, saa olla muukin kuin paimenkoira.
Kommentit (33)
Tööttiä suosittelen (Länsigöötänmaanpystykorva), koska itseltä se löytyy. Veljelläni puolestaan on corgi, mutta göötin valitsin itse corgin ohi juuri niiden yleisen paremman terveyden takia. Seurallisia kavereita, jaksaa touhottaa mukana ja liikkua. Lumi ei ole este, ainakin oma töötti rakastaa rämpiä lumessa. Nauttii "oman lauman" seurasta, eli siitä saa mainion kaverin 😊
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Corgi kyllä pärjää lumessa. Liikunta on tosi tärkeää, jotta koiralle ei tule ylipainoa ja lihakset on kunnossa. Rakennehan corgilla ei ole paras mahdollinen.
Lancashire heeler on pieni paimen.
Tunnetko tuon heelerin luonnetta, onko ärhäkkä, tuli mieleen kun austr.karjak. on myös heeler ja se on aika epäsosiaalinen toisille koirille.
En osaa luonteesta sen tarkemmin sanoa. Tiedän tyypin, jolla useampi heeler ja myös pari russelia ja toisen henkilön, jolla 2 heeleriä samassa taloudessa. Keskinäinen nokkimisjärjestys toki koirilla on, mutta arki sujuu. En tiedä miten suhtautuvat täysin vieraisiin koiriin.
Siili. Se horrostaa talvet, joten matala maavara ei haittaa lumessa kulkemista. Ei hauku eikä pure. Ei ulvo ikävissään, ja omaa eläinkunnan suurimman peniksen (suhteessa eläimen kokoon).
Kääpiösnautseri. Pieni iso koira, ei mikään kyljessä nyhjöttäjä vaan reipas ja kestävä. Turkki vaatii trimmausta, mut senkin voi itse opetella.
Vierailija kirjoitti:
Tiibetinterrieri? Turkissa pitkänä hoidettavaa, mutta meillä pidettiin itse trimmattuna lyhyenä.
Meillä oli näitä kun vielä asuin lapsuudenkodissa. Kivoja koiria. Reippaita ja ystävällisiä, mutta ei mitään hermostuneita sählääjiä. Olen harkinnut ottaa tiiibetinterrierin kunhan elämäntilanne sen sallii.
Kk villakoiran ja sheltin omistaneena suosittelen ap:lle villistä, joko keskikoko tai iso.
Shelteillä usein luonne on liian heikko, oma sheltti haukuskeli kaikki tapahtumat puunlehden putoamisesta alkaen ja lapsia kyräili aina muutaman huonon kokemuksen jälkeen. Monet on salakavalia näykkijöitä, useimmat ainakin varautuneita luonteeltaan.
Villurilla pää kesti, kovan paineen alla se sanoi kerran HAU ja sitten odotti emännältä jatko-ohjeita. Metsästysviettiä löytyy, mutta iso/keskikoko villat on spk-tyyliin hyvin ohjattavia joten vietikkyys ei ongelma. Uhmaa ja koettelua tietty vähemmän kuin palv.koiralla, puremishaluja ei noutavalla ex-lintukoiralla ole. Jos opettaa noutamaan, osaa luonnostaan noutajien hyvin pehmeän suuotteen. Ei ahdistu ihmisten taputtelusta.
Sama kuin herra presidentillä, bostoninterrieri. On seurallinen, älykäs ja helppo hoitaa. Itsellä kanssa aiemmin ollut isoja koiria perheessä kunnes sitten tämmöinen otus tuli taloon, ei ole sellainen räkyttävä pikku koira vaan ihan todella hyvän pään omaava karvaotus :).
Shelttiä suosittelen myös. Turkki on helppo, älykäs ja sopivan kokoinen. Jaksaa lenkkeillä, muttei vaadi mahdottomia. Oikein käsiteltynä ja koulutettuna ei ole arka eikä missään nimessä räksyttäjä. Mutta ei ole yleensä ns kaikkien kaveri, vaan omistajansa koira.