Onko 3-vuorotyö rankkaa?

Itselle se oli rankkaa. Olen hyvin aamuihminen ja mu rytmi kääntyy luontaisesti siihen, että meen aikasin nukkumaan ja herään aikasin. Joten yövuorot oli ihan hirveitä, kun ne on täysin päinvastasessa rytmissä, työt alkaa sillon, kun oma kroppa haluais mennä nukkumaan ja aamulla, kun olisi aika herätä, pitääkin mennä nukkumaan ja nukkua koko päivä.

Tarvitsen myös 9h unta vuorokaudessa, joten kolmivuorotyö oli todella stressaavaa, jos oli ilta- ja aamuvuoro peräkkäin. Aina oli kiire nukkumaan ja hätä, että ehtiikö nukkumaan tarpeeksi.

Lisäksi henkistä puolta rasittaa se, että viikonloppuvapaita oli kerran kolmessa viikossa. Kyseiset viikonloput oli ihan täyteen ahdettu, kun kerrankin oli vapaata samaan aikaan, kuin normityöaikaan käyvillä. Ei koskaan ollut viikonloppua, kun olisi vain voinut olla ja laiskotella.

Mulle ei sopinut, mutta joku muu voi kokea asiat ihan erilailla. Riippuu ihmisistä. Oli mulla työkaveri, jolle rytmin kääntäminen oli tosi helppoa. Mä pääsin onneks päivätöihin ja olen onnellinen!

Syö ihmistärotan lailla. Tein 15 vuotta, nyt päivätyö 6 vuottaa, en enää koskaan lähde vuorotyöhön.

No lyhentää elinikää 10-15 prosenttia tutkimusten perusteella, joten kai se aika rankkaa on.

Rankkaa ja rahakasta. Vuorolisien ansiosta palkkaan tulee n. 17 000 euroa enemmän vuodessa kuin jos tekisi vain päivävuoroa. Harva jaksaa eläkeikään asti.

Mä olen taas muutenkin sellainen, että jos eläisin niin sanotusti vapaaherrattarena, niin rytmini olisi yövuororytmi. Menisin 6-7 aikaan aamulla nukkumaan ja nukkuisin pitkälle iltapäivään. Illat ja yöt ovat minulle "tehokkainta" aikaa.

Iltavuorosta kotiin, suoraan nukkumaan noin klo 22.30, aamulla herätys klo 5 ja klo 7 alkaa aamuvuoro. Tai klo 16.45 töihin ja aamulla kävelet klo 8 väsyneenä pakkasessa kotiin. Mitään et voi sopia kenenkään kanssa ennen kuin katsot työvuorot tai, jos kyse jostain paljon myöhemmin tapahtuvasta asiasta, esität työvuorotoiveen ( joka on vain toive). Jos joku sairastuu, pyydetään jatkamaan tuplatyövuorossa ja ei ole mitenkään poikkeuksellista, että sinut pyydetään töihin vapaalta. Kokonainen vapaa viikonloppu kerran kuukaudessa jne.

Jatkuva nahina työyhteisössä siitä jakaantuuko sunnuntaityövuorot, vapaat viikonloput ym. tasapuolisesti ( ei jakaudu, sillä röyhkeimmät ja pomon suosikit tekevät mitä haluavat).

20 vuotta riitti. Olen mielummin vaikka työtön.

Vierailija kirjoitti:

Rankkaa ja rahakasta. Vuorolisien ansiosta palkkaan tulee n. 17 000 euroa enemmän vuodessa kuin jos tekisi vain päivävuoroa. Harva jaksaa eläkeikään asti.

Et kyllä ole ainakaan sosiaalialalla, jos tuollaisia valtavia summia vuodessa lisillä vedät.

Riippuu ihmisestä, osalla menee elimistö ihan sekaisin vuorotyöstä. Toki eroa on silläkin, onko erilaisia vuoroja tasaisesti esim.viikko-viikko-systeemillä vai epäsäännöllisesti. Etenkin hoitotyössä vuoroja on hankala järjestää järkevästi ja univajetta kertyy eikä vuorojen välillä ehdi palautua. Oman sopeutumisen tietää vain kokeilemalla.

Tein 3- vuoroa nuorena, vähän yli 20- vuotiaana. Ei ollut silloin rankkaa.

Ei ollut lapsia.

Pienten lasten kanssa on varmasti vaikeaa.

Iän myötä sopeutuminen vuorotyöhön yleensä vaikeutuu.

Itse tein aikoinaan 2 vuoroa niin, että vuoro oli 11h+1h ruokkis. Vuorot oli 6-18 tai 18-6. Neljä yötä kolme vapaata, neljä aamua yksi vapaa. Olihan tuossa aina välillä vapaata pe aamusta klo 6sta ma aamuun klo 6een. Toisaalta jos aamut loppui pe 18, niin vapaata oli sunnuntaina klo 18 asti eli lähes koko viikonloppu...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rankkaa ja rahakasta. Vuorolisien ansiosta palkkaan tulee n. 17 000 euroa enemmän vuodessa kuin jos tekisi vain päivävuoroa. Harva jaksaa eläkeikään asti.

Et kyllä ole ainakaan sosiaalialalla, jos tuollaisia valtavia summia vuodessa lisillä vedät.

Taisin saada tuon verran palkkaa vuodessa kaikkiaan tehdastyössä keskeytyvästä kolmivuorosta.

No, se oli 1994-1998.

Vierailija kirjoitti:

Mies juuri lopetti työt, kun muuttuivat kolmivuorotöiksi. Vuorojen suunnittelu oli aivan randomia, siis saattoi olla suoraan aamusta yöhön ja toisin päin minimitauolla välissä. Eli esim ma töitä 8-16, ti klo 22 töihin yöksi. Tai ma töihin klo 22-06, seuraava työvuoro ke klo 8. Mahdoton siirtää unirytmiä noin nopeasti, kroppa meni aivan sekaisin.

Minun lääkäriystävätär lopetti myös. Ei kestänyt näitä vuorotöitä.Pitkät passit vaativa työ, ei taukoa, ei kunnolla vessapaussia .Yksin päivystämässä yöllä ja kolme vaikeasti sairasta .Hänen käsissä oli ihmishenget. Ei jaksanut. 

Heitä nähty jotka olivat jo tullessaan yövuoroon väsyneitä.

Vaatii perheeltä sopeutumista, päivällä nukkumista pidetään silti outona vaikka tiedetään ollut yön duunissa.

Olen tehnyt ravintola-alaa noin aamu kahteen-kolmeen, satunnaisesti vähän myöhempäänkin. Se meni ihan hyvin. Mutta kun siirryin kolmivuorotyöhön, ei kroppa kestänyt yövuoroja. Parin yön jälkeen minulle nousi aina kuume. Ei pystynyt millään vaikka kuinka olisi halunnut.

Raskaan savupiipputeollisuuden ammateista tiedän jonkin verran. On suuria, kansallisia yhtiöitä joiden isopalkkaisissa tuotannon työtehtävissä yövuoroissa nukutaan (jopa siellä ns. valvomoissa) kaikessa rauhassa tuntikausia. Sitten lähdetään aamulla virkeänä kotiin tekemään omia sivubisneksiä. Vuosipalkat pyörii 60-70 ke luokassa ja ylityöt päälle. Siinä teille matalapalkkaisille nieltävää. No, pääomavaltaisella alalla täytyy tietysti maksaakin...

On vielä kaksi eri asiaa: säännöllinen vuorotyö ja epäsäännöllinen. Hoitoalalla pääasiassa jälkimmäinen ja se on hanurista. Säännöllisessä mennään kolmen viikon sykleissä ja viikonloput vapaat.

Vierailija kirjoitti:

Koko pienen ikäni (töissä 13v) vuorotyötä tehneenä, en vaihtaisi päivätyöhön. Puistattaa ajatuskin "aivokuolleesta" työajasta, ma-pe 8-16.

Vuorotyöstäkin suurimman osan olen tehnyt 3-vuorotyönä. 3-vuorossakin on monenlaisia työvuorokiertoja. Itselläni on kierto 2 aamua, 2 iltaa, 2 yötä ja 4 vapaata, todella hyvä kierto.

 

Kiinnostaa millä alalla olet:)?