puheterapiasta
Viime syksynä kaksivuotiaalla pojallani todettiin tarhassa puheenviivästymistä ja ehdotettiin ottamaan puheterapiaan yhteyttä. lastentarhanopettajan kehoituksesta varasimme ajan terapiaan. Kului puolivuotta odotusta, jonka aikana lapsi oppi paljon uusia sanoja lauseenrakenteita yms. juuri kun lapsemme oli täyttämäisillään kolme, kävimme ensimmäistä kertaa terapiassa kartoittamassa puheen ja ymmärryksen tasoa.
puheterapeutin jono oli kuitenkin niin pitkä että saimme puh.t.opiskelijan hoitamaan " ongelmaamme" . tuntui todella oudolta kun lapselta alettiin vaatia kaikenlaisia asioita vedoten siihen että " kyllä kolmevuotiaan tasolla.." lapsi oli siis vasta täyttänyt kolme.
terapeuttiopiskelijan tuomio oli tyly, lapsemme puheen ja ymmärryksen taso oli 2 vuotiaan tasolla. teki mieli ihan suuttua, minun lapsellani ei ole mitään vikaa päässään!
hampaita kiristäen olen kiltisti istunut ja kuunnellut asiantuntijoita (erityislastentarhanop.. lastentarhanop. ja terapeuttiopiskelijaa). sanomatta kertaakaan miten epäluuloinen olen heidän diagnooseistaan.
viimeinen terapeutti kerta ennen kesää oli viikko sitten, ja oloni on huojentunut. minulle annettiin ohjeita miten hakeutua syksyllä " hoitoon" uudestaan ja miten toimia kesän aikana kotona. olenkin miettinyt todella jättäväni koko touhun. olen vahvasti sitä mieltä että lapseni puhe kehittyy kokoajan. Ja mitä ymmärrykseen tulee, kyse on NORMAALI kolmevuotiaan vilkkaudesta eikä tyhmyydestä.
Pelottaa lapsen kohtalo kun pienimmästäkin asiasta tehdään erikoinen ja se miten se leimaa lasta toisen lapsen näkökulmasta, esim. koulussa.. olisi kiva kuulla toisten vanhempien mielipiteitä puheterapiasta.
Kommentit (16)
Yritä kuitenkin ottaa asia niin että lapsesi pääsee ilmaiseksi puheterapiaan. Siitä ei varmasti ole mitään haittaa!
Me muutimme Saksaan kun esikoisemme oli vajaa 4v. Hän oppi tosi nopeesti puhumaan saksaa mistä olimme iloisia. Viihtyi tarhassa ja sai kavereita. Sitten 4-vuotistarkastuksessa todettiin kolme eri ässä-vikaa. Mua suututti aluksi että vastahan tuo raukka on tänne muuttanut ja sen lisäksi yritti samaan aikaan opettella isänsä kielen (ruotsin) eri ässiä. Minusta ongelma lähinnä oli siinä että hänellä meni äänteet sekasin. Mutta sitten ajattelin että sehän on oikeestaan ihan kivaa että päästään. Tyttö tykkäs kovasti puheterapiasta ja varmaan siitä oli apuakin. Nyt osaa kaikki ässät.
Sinuna menisin lapsen kanssa puheterapiaan. Pienten kanssa siellä leikitään ja pelataan ja lapset usein tykkäävät paljonkin olla puheterapiassa. Arvioita tekevät ihmiset ovat ammattilaisia ja vaikka sävy olisi ikävä niin perustarkoitus on kuitenkin auttaa. Vaikka diagnoosi olisikin väärä niin voihan lapsesi silti oppia terapiassa nopeammin kuin muuten (mikä nyt ei sinänsä ole kaikessa aina tavoteltavaa että pitäis kehittyä mahdollisimman nopeasti). Sinuna kuitenkin käyttäisin tarjouksen hyväkseni.
Toivottavasti nämä ihmiset eivät lapsesi kuullen puhu hänen tasoistaan ja muuta ja toivon etteivät sinullekaan kauhistelisi vaan että tekisivät vain työnsä.
Itse olin ala-asteella puheterapiassa korjauttamassa r- ja s-vikaani. Muistan, että oli vähän tylsää joutua poistumaan kesken tunnin puheterapiaan, mutta mikään suuri ongelma se ei ollut itselleni, eikä koskaan kukaan kiusannut minua puheeni vuoksi. Äitini oli se, joka meillä hoidatti tällaisia asioita ja hänellä oli aina sellainen asenne, että tällainen ja tällainen vika meillä nyt on, se hoidetaan, eikä siinä sen kummempaa, jolloin itsestäkään ei tuntunut, että olen jotenkin muista poikkeava.
eli äidinvaisto on sellanen että sitä loukkaantuu ja suuttuu kamalasti jos tuntee että joku loukkaa lasta. Muistan sen ihmeaggression joka oli ensireaktio tuohon ässä-vikajuttuun, samoin jotenkin suutahdin kun lääkäri " käski" myöhemmässä tarkastuksessa tyttömme uimakouluun ja sanoi että hänen pitäisi osaa ajaa jo ilman apupyöriä (oppi 5.5-vuotiaana). Tuhisin mielessäni että kauheita vaatimuksia pienelle mutta kun sain rauhassa mieheni kanssa asiasta puhua niin tulin tulokseen että ihan hyvähän tuo uimakoulu on jne. Ja todellakin, eihän lääkäreiden ja muiden tarkoitus ole aiheuttaa vanhemmille ja lapsille pahaa mieltä vaan auttaa. Joskus hekin ehkä kiireessään ja rutiineihin kangistuneina ja stressissa sanovat asiat ikävästi. Ja tiedän että se tuntuu pahalta.
Minähän en yhtään tiedä miten teidän lapsi sitten puhuu enkä mä nyt tähän hätään edes muista miten 3 vuotta täyttäneen " pitäisi" puhua. Oletko itse etsinyt tietoa miten tuon ikäisen tulisi puhua ja verrannut sitten lapseesi että onko hän todella pahasti jäljessä vai ei. Lapset kehittyvät eri tahtiin ja vaikka lapsella olisi kehityksenviivästymä jossakin niin eihän se tarkoita että lapsi on tyhmä!! Eikä mitenkään vähennä hänen ihmisarvoaan.
vai onko tämä joku provo, jotta hessufa voisi taas meuhkata lempiaiheestaan....
Eli mitä haittaa siitä on, jos lapsesi käy puheterapeutilla tai muissa tutkimuksissa ?
Ei siinä voi muuta kuin voittaa; jos todellisia ongelmia on on hyvä, että saatte ajoissa apua - ja jos ongelmia ei ole, voidaan vaan positiivisena todeta, että onpas hyvä kun on tutkittu, eikä tarvitse huolehtia.
Senhän olet jo saannut kokea, että jonot noihin tutkimuksiin ovat pitkät ja ammattitaitoista henkilökuntaakaan ei ole tarpeeksi, joten moni apua tarvitseva jää ulkopuolelle. Joten voitte olla vaan tyytyväisiä, että olette päässeet tutkimuksiin.
Lisäksi en ymmärrä, miksi et luottaisi ammatti-ihmisten arvioihin - minulle ei ainakaan ole mielestäni pelkästään omien lasten, naapurien ja sukulaislasten kokemuksella ole niin hyvää kykyä arvioida, mikä on normaalia kehitystä, että mielelläni otan asiantuntijoiden arvioita vastaan. Jos teilläkin on sentään suositus päiväkodin henkilökunnalta, joilla sentään on enempi havaintoja ja pidemmältä ajalta pojastasi, kuin esim. neuvolan terkkarilla. Erityislapsen äitinä tiedän, että se reaktio, että minun lapsessani ei ole mitään vikaa ja nuo ihmiset, jotka niin väittävät ovat tyhmiä, on ihan normaali. Kauhea hätä ja murhehan siinä äidillä on kun omalla lapsella jotain epäillään, ja syyllisiähän siinä tekee mieli etsiä ja aluksi on helpointa syyttää niitä, jotka epäilyn tuovat julki. Ja purkaa paha olonsa heihin.
Toisten lasten suhtaumisesta; lapset eivät päiväkodissa todellakaan tiedä kuka siellä käy terapeutilla tai muissa tutkimuksissa - eikä se ole mikään ongelma, ellet asiasta itse sellaista tee. Suurempi ongelma on se, jos lapsesi puhe on tosiaan se verran viivästynyt, että hänen kommunikaationsa muiden lasten kanssa vaikeutuu ja hän käyttää esim. tönimistä. lyömistä, leikkien sotkemista etc. vähemmän hyväksyttäviä keinoja saadaksen huomiota ja viestinsä perille.
Eli rohkeasti vaan tutkimuksiin avoimin mielin. Mutta kannattaa yrittää olla liikää murehtimatta, kun vasta tutkitaan, eikä mitään tuloksia vielä tiedossa - vaikeatahan se kyllä on. Jaksamista !
" Toisten lasten suhtaumisesta; lapset eivät päiväkodissa todellakaan tiedä kuka siellä käy terapeutilla tai muissa tutkimuksissa - eikä se ole mikään ongelma, ellet asiasta itse sellaista tee. Suurempi ongelma on se, jos lapsesi puhe on tosiaan se verran viivästynyt, että hänen kommunikaationsa muiden lasten kanssa vaikeutuu ja hän käyttää esim. tönimistä. lyömistä, leikkien sotkemista etc. vähemmän hyväksyttäviä keinoja saadaksen huomiota ja viestinsä perille."
Näinpä juuri. Meidän tyttö ainakin ilosesti ilmotti aina tarhassa että " jee tänään on terapiapäivä" ja varmaan koko ryhmä tiesi millon tyttömme käy puheterapiassa. Se oli kaikkien mielestä yksi juttu muiden lomassa, yksi käy puheterapiassa, toinen käy baletissa ja kolmas tapaa isänsä perjantaisin. Ja vanehmmatkin ihan vilpittömästi minulle sano että sehän on hienoa että ootte päässeet puheterapiaan.
Puheterapeutti sanoi meille että tässä iässä sillä nyt ei ole lapsenkaan kannalta väliä miten sanoo äänteet mutta koulussa lasta jo saatetaan kiusata jos puhe on kovasti poikkeavaa (ja meidän tapauksessa äännevirheet olivat vielä sellasia joita paikalliset lapset harvemmin tekevät).
Eihän tarkastuksia ja muita oo siks tehty että lääkärit tykkää käyttää aikaa vanhempien ja lasten ylistämiseen vaan se alk per idea on kyllä et mahdolliset poikkeamat ja muut nähdään ajoissa. Se on idea raskaudenseurannassa ja lastenneuvoloissa.
Miksi luulet että mainitsemasi joukko ammattilaisii yhessä tuumin olis päättänyt että haluaa kiusata lasta ja mollata sua! Mä luottaisin kyllä heidän arvioon. Ja jos puheterapeutti sit onkin sitä mieltä et mitään viivästymää ei oo niin tuleepa sekin varmaks.
En ymmärrä tota asennetta että et mene sitten ollenkaan. Eihän se oo mikään kosto kenellekään eikä siitä kärsi kukaan muu kun lapsesi. Mitä haittaa uskot puheterapiasta olevan? Mulla on neljä lasta enkä silti oo mikään ekspertti. Takuulla erikoislääkärit ja lastentarhanopet tietää enemmän jos lapsen kehitys jossain kohdassa on poikkeavaa. Mikä ihme asenne on se et " minun lapsessani ei voi olla mitään poikkeavaa" .
Mä etin nyt tähän jotain artikkeleja miten 2-3-vuotiaan pitäs puhua:
Tämänikäisellä lapsella on paljon ajatuksia ja hän haluaa, että häntä kuunnellaan. Hän alkaa itsekin kysellä. Lapsen ajattelu kehittyy parhaiten, kun hänen kanssaan keskustellaan ja hänelle luetaan tarinoita. Lapsen ääntäminen ei ole vielä selkeää. Äännevirheistä (esim. r tai s) ei kannata huolestua eikä lapselta pidä vielä vaatia selvää puhetta. Vanhempien on harkittava, mitä mitä he antavat lapsensa katsoa televisiosta tai videolta. Vanhempien tehtävä on rajoittaa katselua.
Lapsi ymmärtää yksinkertaisia kertomuksia,
käyttää kysymys-, käsky ¿ ja
kieltolauseita. Lapsen puhe on lähes
kokonaan ymmärrettävää. Hae apua, jos lapsi ei käytä lyhyitä lauseita
puheessaan, jos lapsen puhe on hyvin
vaikeasti ymmärrettävää, jos lapsi käyttää
vain muutamia verbimuotoja, adjektiiveja tai monikkoja.
Puheen kehityksen nopeus vaihtelee yksilöllisesti. Lähes kaikilla 2-vuotiailla on jo joitakin sanoja tai sanojen yrityksiä. Useat 2-vuotiaat puhuvat kaksisanaisia lauseita, jotkut jo pidempiäkin. Lapsi osaa noudattaa helppoja ohjeita.
Lapsi saattaa toistella sanojen alkutavuja ja sanoa sanoja väärin. Tämä kuuluu normaaliin kehitykseen. Puheen kehittyessä lapsi alkaa tyydyttää oppimisen haluaan kyselemällä asioita. 2-vuotias kysyy erityisesti ¿mikä¿ -kysymyksiä. 3-vuotiaalle tyypillisiä ovat ¿miksi, missä¿ -kysymykset.
lukiessani teidän kommentteja tuli hieman puolustus kannalle.
uskon että suurin ongelma on se että omasta mielestäni lapseni puhuu tarpeeksi hyvin. poika kyselee paljon, puhuu useiden sanojen lauseita käyttää minä muotoa ja osaa taivuttaa sanoja esim. autoni, kenkäsi jne.
ote puheterapeuttiOPISKELIJAN kirjallisesta palautteesta:
Pojalla omia sanoja kuten " hokeli" =sokeri, " aiva" =laiva, " enokone" =lentokone...
siis olenko ainoa joka ei ymmärrä et lapsi ei välttämättä osaa sanoa jotain kirjainta selkeästi.? myönnän että r s t v ovat vaikeita meidän pojalle joka on vasta 3,3 vuotta vanha...
Värejä ei poikamme osaa, värien nimet kyllä mutta esim. sinisen sanoo usein vihreäksi...(kamalaa??) poika puhuu innokkaasti eikä puheen määrässä ole ongelmaa ;)
tietenkin ymmärrän että olemme " onnekkaita" saadessamme apua. mutta kuitenkin minusta kärpäsestä tehdään härkänen..
Olen miettinyt " toisen mielipiteen" hakemista esim. perheneuvolasta.
En minusta kuulosta siltä, että ongelmasta härkästä oltaisiin tekemässä. Jos kerran ovat sitä mieltä että palataan asiaan syksyllä ja kesällä voitte kotona harjoitella. Eli kuulostaa siltä että asiaa ihan rauhassa seurataan.
Hae ihmeessä toinen mielipide, vaikka yksityiseltä puheterapeutilta mielesi rauhoittamiseksi.
Perheneuvolasta voit varmaan kysyä neuvoa, mutta sinnekin on jono ja sieltä ehkä lähettäisivät täsmälleen samalle alueen puheterapeutille kuin päiväkodistakin.
Ja olen edelleen sitä mieltä, että äidin on tosi vaikea arvioida mitä lapsen ikäänsä nähden kuuluisi osata - äidit kun ymmärtävät lapsen puhetta jo puolestakin lauseesta :-) Meidän pojan asperger-tutkimuksissa mm. usein kysytään, että kuinka hyvin lapsi mielestäni ymmärtää abstrakteja käsitteitä ja vastaan aina, että en osaa sanoa, sillä minulla ei todellakaan ole tietoa, kuinka hyvin 4-5-vuotiaat yleensä ymmärtävät abstrakteja käsitteitä.
äiti-marjo:
lukiessani teidän kommentteja tuli hieman puolustus kannalle.uskon että suurin ongelma on se että omasta mielestäni lapseni puhuu tarpeeksi hyvin. poika kyselee paljon, puhuu useiden sanojen lauseita käyttää minä muotoa ja osaa taivuttaa sanoja esim. autoni, kenkäsi jne.
ote puheterapeuttiOPISKELIJAN kirjallisesta palautteesta:
Pojalla omia sanoja kuten " hokeli" =sokeri, " aiva" =laiva, " enokone" =lentokone...
siis olenko ainoa joka ei ymmärrä et lapsi ei välttämättä osaa sanoa jotain kirjainta selkeästi.? myönnän että r s t v ovat vaikeita meidän pojalle joka on vasta 3,3 vuotta vanha...Värejä ei poikamme osaa, värien nimet kyllä mutta esim. sinisen sanoo usein vihreäksi...(kamalaa??) poika puhuu innokkaasti eikä puheen määrässä ole ongelmaa ;)
tietenkin ymmärrän että olemme " onnekkaita" saadessamme apua. mutta kuitenkin minusta kärpäsestä tehdään härkänen..
Olen miettinyt " toisen mielipiteen" hakemista esim. perheneuvolasta.
jos " puheviivästymä" ja se että asiantuntijan mielestä puhe ja ymmärrys eivät vastaa ikäisen tasoa tarkottaa sitä että lapsi sanoo " enokone" ja " aiva" . Nuohan ovat lieviä ääntämisvirheitä.
Oletko saanut tarkempaa tietoa miksi puheterapiaa suositellaan? Siis kyllä, puheviivästymän ja puheen ja ymmärryksen tason takia mutta mitä se teidän tapauksessa konkreettisesti tarkottaa. Kai he ovat sen selittäneet? Eihän nyt parin sanan väärinlausuminen kolmevuotiaalla ole maailmaa mullistavaa enkä oikeen usko että on edes resursseja lähettää jokaista tuollaisia virheitä tekevää terapiaan. Eli kyllä heillä täytyy olla isommat syyt ja minusta on ihmeellistä jos sinulle ei ole niitä kerrottu. Miten lapsesi puhuu eri tavalla kuin tuon ikäisen pitäisi? Mitä hän ei ymmärrä, tai siis mistä tämä tulos on saatu että lapsesi ei ymmärrä tarpeeksi? Toki näin aivan ulkopuolisena on aivan mahdotonta ottaa mitään kantaa " kumpi on oikeassa" pelkän kuvauksesi perusteella.
Mutta edelleen, nauttikaa kesästä ilman terapia-ajatuksia ja jos terapiaan päädytään niin menkää sinne hyvällä mielin. Oikea terapeutti tietää kyllä mitä tehdä ja jos jonot ovat pitkät niin valitettavasti edes kaikki puheterapiaa tarvitsevat eivät välttämättä pääse. Joten tuskin saatte siellä käydä jos terapeutti on vähääkään sitä mieltä että aihetta ei ole.
(abstraktit käsitteet jonkin luona takana jne) testin mukaan poikamme on tasolla 2.0vuotta. tuntuu vaan jotenkin epäreilulta ja väärältä lokeroida meidän poika " huonommin" kehittyneisiin...
tietenkään lasta ei kiinnosta tehtävät kun tietää että terapia-paikassa saa leikkiä lopuksi...
c´mon kenen kolme vuotias istuu paikallaan tekemässä hölmöjä tehtäviä?!
esim. kun terapeutti pyysi: " käännä auto" -> poikani alkoi leikkiä autolla, eikä viis veisannut tädin muista ohjeista, piiitkä miinus tilastoihin... ?
puheesta saa jo vieraatkin ihmiset selvää, tosin jotkut sanat vaikeita kun paljon ässää ja ärrää.
vielä syksyllä lapsemme puri muita lapsia ja jopa lastentahranopettajaa, se on jäänyt melkein tyystin pois..onneksi.
juuri tästä syystä päiväkodista kehoitettiin kääntymään terapeutin puoleen.
pointtini oli vain kuulla muidenkin vanhempien kokemuksia puheterapiasta, kun tuntuu että omat ajatukset vaihtelevat laidasta laitaan. " mukava" huomata että on kohtalotovereita...kiitos
Meillä tyttöä ujostutti kovasti terapeutti niin että sain vastaavan testin kotiin. Ei kotonakaan kaikki osaalueet onnistuneet. Mutta osasi kyllä palikan pistää oikean paikkaan auton eteen..taakse .. viereen jne.. Itse Puheterapeutti totesi, että tämä oli vain yksi testi joka ei nyt vielä kaikkea ilmaise. Meillä oli oikeestaan enemmän kontrollikäyntejä, missä seurattiin puheen kehitystä. Emme harjoittelleet vielä mitään. Puhe putkahti sitten esille ja tällä lapsella ja tavujen maistelu täysin pois. Jos he päiväkodissa jotain harjoitteluja haluaa pitää niin minä ottaisin ne sinuna vain tyytyväisenä vastaan. Älä ajattele, että teidän lapsessa on jokin vikana. Suhtaudu itse oppimisvaiheeseen positiivisesti. Oliko se peräti Einstein, joka oppi vasta 5v. puhumaan.
Edelleen jankkaan että ota tarjottu apu vastaan ilosilla mielin. Ajattele sitä ennemmin jonakin bonuksena kuin että lapsesi on " ikäisiään huonompi" . Eikä lapsesi tietenkään ole sen huonompi kuin kukaan muukaan.
Paljon on terapeutin taidoista kiinni mitä lapsi tekee. Jos hän antaa nuivan käskyn: " käännä auto" niin tuskin kukaan niin tekee. Jos taas jännittävän leikin lomassa tulisi pyyntö " käännäpä autoa" niin lapsi ehkä sen tekisi. Tuo oli musta hyvä kun edellinen kirjottaja kertoi että oli saanut testit kotiin.
Meillä poika 2v9kk ja en tiedä osaako kaikkia taakse ja takana ja edessä ja eteen jne. Minusta tuntuu että hän puhuu hyvin mutta kyllä hän joskus änkyttää ja aina kun tapaan yhden kaverin tytön niin sillon meidän poika kyllä tuntuu paaaaljon hitaammin kehittyneeltä kun tämä tyttö puhuu niin superhyvin.
äiti-marjo:
(abstraktit käsitteet jonkin luona takana jne) testin mukaan poikamme on tasolla 2.0vuotta. tuntuu vaan jotenkin epäreilulta ja väärältä lokeroida meidän poika " huonommin" kehittyneisiin...tietenkään lasta ei kiinnosta tehtävät kun tietää että terapia-paikassa saa leikkiä lopuksi...
c´mon kenen kolme vuotias istuu paikallaan tekemässä hölmöjä tehtäviä?!esim. kun terapeutti pyysi: " käännä auto" -> poikani alkoi leikkiä autolla, eikä viis veisannut tädin muista ohjeista, piiitkä miinus tilastoihin... ?
puheesta saa jo vieraatkin ihmiset selvää, tosin jotkut sanat vaikeita kun paljon ässää ja ärrää.
vielä syksyllä lapsemme puri muita lapsia ja jopa lastentahranopettajaa, se on jäänyt melkein tyystin pois..onneksi.
juuri tästä syystä päiväkodista kehoitettiin kääntymään terapeutin puoleen.pointtini oli vain kuulla muidenkin vanhempien kokemuksia puheterapiasta, kun tuntuu että omat ajatukset vaihtelevat laidasta laitaan. " mukava" huomata että on kohtalotovereita...kiitos
Pakko vastata tähän siitä syystä kun mun poikani vielä 5v neuvolassa ei osannut puhua ja neuvolan täti sano vaan että ei tarvi puheterapiaa. Lähetti kyl sit kun pakotin hänet sen ajan varaamaan! Lyhköäsesti pojal todettiin sit lievä kehitysvammaisuus. nyt lähiaikoina lisäks todettu adhd. Ja meil sit se diagnoosi tuli myöhässä. Tarkotan sitä et kehitys menee nopeemmin eteenpäin mitä aikasemmin nää asiat saa selville ja siihen terapiaa ja muuta apua. Eli ei ne terkkarit millään pahalla halua selvittää noita asioita?!
t.Satu saa kysyä lisää jos haluaa?
Että kun muutin eri paikkakunnalle sanoivat mulle et jos vähänkin ongelmia 3v puheessa ni lähettää puheterapeutille varmuuden varalle. Että suljetaan pois muut vaihtoehdot.
Ymmärrän kirjoittajan tunteet siinä, kun omaa lasta arvioidaan ja suositellaan terapiaa. Mutta silti on pakko yhtyä osaan kirjoittajista eli miksi ihmeessä ei oteta tarjottua apua vastaan. Jos kerran testien mukaan lapsi on jollain kielen osa-alueella ikäisiään jäljessä, eikö olisi kiva, että tuokin asia korjaantuisi jo hyvissä ajoin ennen kouluikää. Mielestäni paljon huonompi vaihtoehto olisi sellainen, että tuo ero pysyisi tai jopa kasvaisi, jos mitään ei tehtäisi ja sitten kouluiän koittaessa olisikin vaikeuksia selviytyä koulutehtävistä ja ryhmässä toimimisesta.
Hienoa, että edistystä on tapahtunut ja toivotaan, että kesän aikana tapahtuu harppaus eteenpäin, koska kukaan lapsihan ei kehity tasaisesti vaan harppauksia tulee.
Meillä oli vuosi sitten se tilanne, että itse halusin tytölle lähetteen toimintaterapiaan, koska oli mielestäni motorisissa taidoissa ikäisiään selkeästi jäljessä. 3,5v ei kiipeillyt, ei seisonut yhdellä jalalla ja muutenkin oli jäämässä ikäisiään jälkeen. Sain lähetteen, mutta ajat vasta syksylle. Kesän aikana tapahtuikin iso harppaus ja moni asia loksahti kohdalleen. Silti menimme toimintaterapeutin arvioon, joka oli kuitenkin se, että lapsi oli ikätasossaan. Puhuimme kuitenkin siitä tilanteesta, jossa olin lähetteen pyytänyt ja tt sanoi, että silloin tilanne varmaankin oli ollut hieman huolestuttavampi, mutta kesä teki ihmeitä. En kuitenkaan kokenut tuota käyntiä turhaksi. Eikä meidänkään neiti kaikkia tehtäviä suostunut tekemään, mutta meillä oli 2 käyntiä ja niiden aikana kaikki tarpeelliset osa-alueet tuli suoritettua.
Ja mitä lokeroimiseen tulee, niin eihän sinun sitä tarvitse kaikille kertoa, että lapsellasi on todettu kielellisessä kehityksessä ongelmia. Jos terapeutin mielestä joku asia on lapsella ikäisiään heikompaa niin OK. Ei se lastasi leimaa ellette vanhemmat itse tee siitä suurta numeroa. Kyse on erilaisuuden hyväksymisestä myös omassa lapsessaan. Kun itse juttelee puistossa äitien kanssa niin hyvin pian huomaa että aika monella lapsella on jokin erityispiirre, suurin osa niistä ei näy ulospäin ja suurin osa on hoidettavissa. Ei itselle eikä muillekaan tulisi mieleen lokeroida lapsia.
Nauti lapsestasi ja anna aikaa. Ja jos terapeutin lausunnot poikkeavat paljon omasta mielepiteestäsi niin ainahan voi pyytää toisen mielipiteen.
Pojalla ikää kohta 3v. Meillä siis vähän erilainen ongelma, mutta puheterapeutin vastaanotolle menemme tässä tapauksessa mm. sen vuoksi, että poika alkoi myös puhua aika myöhään eli kuukautta yli 2-vuotiaana. Ensi kuussa poika menee ensimmäistä kertaa puheterapeutin arvioitavaksi ja saa sitten nähdä, mitä hän sanoo ja miten hänen sanomisiinsa itse suhtaudun (olen joissakin asioissa aika herkkänahkainen).
Tällä hetkellä olen kuitenkin sitä mieltä, että otan mielelläni kaiken avun vastaan, mitä tarjotaan. Olen itsekin miettinyt tuota muiden lasten suhtautumisasiaa, mutta tässä pikkulapsivaiheessahan asioihin nimenomaan kannattaa puuttua, jotta lapsella olisi mahdollisimman hyvät edellytykset " normaaliin puheentuottamiseen" sitten kouluikäisenä, kun toiset lapset varmaan herkemmin kiusaavat kuin nyt. Olen itsekin ollut huomaavinani, että pikkuasioista saatetaan tehdä isompia kuin ne ovatkaan (meillä onneksi minä itse olen toistaiseksi ollut se, joka asioihin on kiinnittänyt eniten huomiota), mutta jos yrittää unohtaa ne epädiplomaattiset lausahdukset ja ottaa tarjotusta avusta vain sen hyödyn itselleen, lopputulos on varmaan ihan hyvä.