Menin naimisiin vai siksi, kun en halunnut jäädä "vanhaksipiiaksi". Onko joku muukin tehnyt niin?
Kommentit (19)
Ennen tuo kai oli yleistäkin, mutta että vielä tänä päivänäkin?
Voisin itse veikata, että miesten parissa yleisempää kuin naisten.
Ihan vain siitä syystä että naiset ovat pinnallisempi sukupuoli ja heillä ei ole tarvetta tyytyä alaspäin.
Jos synnyt tavismiehenä niin vaihtoehtoina on joko tyytyä matalatasoisempaan naiseen tai jäädä yksin.
En kyllä näe mitään syytä naida tuosta syystä.
Kuka jaksaa nostella vanhoja ketjuja 1800-luvulta.
Minä.En kestänyt sitä häpeää kun olin sinkkuna, koska se tilanne huusi koko maailmalle että minussa on jotain vialla.
Olen 76-vuotias nainen. Minun ikäluokkani naiset pelkäsivät "vanhaksipiiaksi" jäämistä ja pyrkivä kaikin keinoint pääsemään naimisiin.
En tuon takia...mutta halusin hienon sukunimen. Ja sain. Ja erosin, mutta nimestä en luopunut.
Vierailija kirjoitti:
Voisin itse veikata, että miesten parissa yleisempää kuin naisten.
Ihan vain siitä syystä että naiset ovat pinnallisempi sukupuoli ja heillä ei ole tarvetta tyytyä alaspäin.
Jos synnyt tavismiehenä niin vaihtoehtoina on joko tyytyä matalatasoisempaan naiseen tai jäädä yksin.
Eiköhän ihminen ole ihan sitä tasoa minä häntä muut ihmiset pitää, tässä tapauksessa minkätasoiset naiset hänet kelpuuttaa.
Muistaaksen vielä 1960-luvulla oli käytössä "vanhanpiian" vero. Verotettiin siitäkin, jos ei ollut naimisissa ja oli yli 25-vuotias.
Tässä hyvä esimerkki ihmisestä, joka on Ich Komme -biisin kohdeyleisöä ja todennäköisesti myös Erikan nykyimagon fani
Vierailija kirjoitti:
En tuon takia...mutta halusin hienon sukunimen. Ja sain. Ja erosin, mutta nimestä en luopunut.
Vaihdoin omani hienoon ihan keskenäni, halvempaakin kuin avioero.
Vierailija kirjoitti:
Muistaaksen vielä 1960-luvulla oli käytössä "vanhanpiian" vero. Verotettiin siitäkin, jos ei ollut naimisissa ja oli yli 25-vuotias.
Vanhanpiian ja vanhanpojan vero ollut joo kaikille yli 25-vuotiaille naimattomille.
Vierailija kirjoitti:
Olen 76-vuotias nainen. Minun ikäluokkani naiset pelkäsivät "vanhaksipiiaksi" jäämistä ja pyrkivä kaikin keinoint pääsemään naimisiin.
Olen jutellut kolmen ikäisesi naisen kanssa ko. asiasta. Yksi rakkausavioliitto. Yksi siksi, että pääsi muuttamaan pois kotoa, avioero kun lapset oli tehty ja olivat vähän isompia. Yksi siksi, että naimisiin kuului mennä, avioero n. 25 vuoden kuluttua.
Menin naimisiin 1989 miehen kanssa josta en oikeasti välittänyt, hän ei edustanut edes ulkoisesti mitään mitä olisin oikeasti miehessä olettanut olevan. Hän omi lyhyt, ei ollut treenannut ikinä. Poltti tupakkaa ja oli käynyt vain ammattikoulun asentaja linjan. Työväenluokkaa, hänen vanhemmat olivat kouluja käymättömiä yksinkertaisia ja tyhmiä.
Menin naimisiin, koska oletin hänen olevan turvallinen ja kiltti. Oikeasti tuo mies oli kaikkea muuta, jopa petti minua heti avioliiton ensi metreillä ex kumppaninsa kanssa.
Eihän tuosta liitosta mitään tullut, tuhoon tuomittu yritys. Taustamme, arvomme ja asenteemme liian kaukana toisistaan.
Vierailija kirjoitti:
Muistaaksen vielä 1960-luvulla oli käytössä "vanhanpiian" vero. Verotettiin siitäkin, jos ei ollut naimisissa ja oli yli 25-vuotias.
Aivan sairasta.
Vierailija kirjoitti:
Menin naimisiin 1989 miehen kanssa josta en oikeasti välittänyt, hän ei edustanut edes ulkoisesti mitään mitä olisin oikeasti miehessä olettanut olevan. Hän omi lyhyt, ei ollut treenannut ikinä. Poltti tupakkaa ja oli käynyt vain ammattikoulun asentaja linjan. Työväenluokkaa, hänen vanhemmat olivat kouluja käymättömiä yksinkertaisia ja tyhmiä.
Menin naimisiin, koska oletin hänen olevan turvallinen ja kiltti. Oikeasti tuo mies oli kaikkea muuta, jopa petti minua heti avioliiton ensi metreillä ex kumppaninsa kanssa.
Eihän tuosta liitosta mitään tullut, tuhoon tuomittu yritys. Taustamme, arvomme ja asenteemme liian kaukana toisistaan.
Minulla on hyvin samalainen tilanne. Olen kuitenkin pysynyt liitossani vaikka olen kärsinyt.
Nykyään ei enää arvosteta avioliittoon pääsemistä niinkuin ennen. Moni haluaa elää ilman avioliiton kahleita.
😅on