Lue keskustelun säännöt.
Supernannya katsoessa ihmetyttää, miten joka toisella lapsella on nykyään adhd?
Kommentit (232)
Ei kyllä ole adhd mikään uusi juttu. Nykyään osataan vaan antaa diagnoosi ja tukea. Ennen adhd lapset pahoinpideltiin "rauhallisiksi" kun heitä pidettiin vain huonosti käyttätyvinä kakaroina. Oma mies on syntynyt 80-luvulla ja sai diagnoosin vasta yli 30-vuotiaana. Eikä ollut silloin 80-luvulla älylaitteita pilaamassa aivoja.
Eikö ole hyvä, että nykyään adhd lapset saa apua? Moni entisaikojen adhd varmasti syrjäytyi ja alkoholisoitui.
Ja adhd diagnoosinhan saa yleensä vasta kouluiässä tai aikaisintaan 4-vuotiaana. Siihen mennessä on jo voinut syntyä useampikin pikkusisarus. Ja samassa perheessä voi olla sekä adhd, että "normaaleja" lapsia niin vaikea uskoa, että elämäntavat tuon sairauden aiheuttaisi. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
keksitty kirjoitti:
ADHD on keksitty sairaus, jolla korvataan huono kasvatus
Minun tyttäreni sai add diagnoosin murrosikäisenä ja on nyt lukiossa. On aina ollut hyväkäytöksinen, empatiakykyinen, muut huomioonottava. Peruskoulun suoritti 9.6 keskiarvolla. Erittäin lahjakas musiikissa, osallistunut myös kansainvälisellä tasolla ja hänessä on sitten se toinen puoli ja add diagnoosi oli meidän pelastus ja lääkitys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulu menee huonosti - teiniäitiys-lapsi otetaan huostaan- päihdeongelmat- taas raskaana- naimisiin- ero- muutto toiseen kaupunkiin -naimisiin.
Tähän tyyliin on on elämä mennyt tietämälläni +30 adhd aikuisilla. Ja moni on kyllä diagnoosin saamisen ja lääkityksen aloittamisenkin jälkeen yhä se tuuliviiri joka ei tiedä mitä tahtoo. Saatetaan hetken mielijohteesta muuttaa Inariin ja perustaa koirahoitola.
Onko tällainen tuuliviirielämäkin teidän mielestä adhd:ta? Itse olen tuollainen, mutta en nyt oikein tiedän miten se tähän liittyy. En vain ole niin turvallisuushakuinen kuin useimmat ihmiset, enkä ole kauhean kiinnittynyt mihinkään paikkaan kun suku asuu ympäriinsä. Olen jättänyt vakituisen tylsän työn, myynyt uuden talon ja muuttanut muuten vain ulkomaille. Olisiko se sitten ”terve” ratkaisu sinnitellä hampaat irvessä jossain missä ei tykkää olla, tehden työtä josta ei tykkää?
Minun elämäni on ollut vähän tuon kaltaista ja minulla on diagnosoitu epävakaa persoonallisuushäiriö. Ei adhd:ta.
Vierailija kirjoitti:
Joka koululuokkassa vähintään kolmella muksunlla on tasoittava lääkitys. Ja viidellä muulla jokin muu oppimishäiriö.
Niin, ja se muu oppimishäiriö on selkokielellä gaussin käyrän alhaisemman 5 % desiilin äo..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoh. Joskus on käynyt mielessä, että sotkeeko joku ympäristömyrkyt, kemikaali, lisäaine tms raskauden aikana sikiöiden aivojen kehityksen?
Toki diagnooseja tehdään enemmän, mutta ei lapset ennen näin sekaisin olleet. Toki kasvatuksestakin puuttuu uskallusta olla vanhempi.
Tuolla aikaisemmin joku jo viittasikin rokotuksiin ja olen kyllä itsekin taipuvainen yhdistämään nämä kaksi asiaa toisiinsa. Omana aikana oli vain yksi rauhaton poika, lasten koulutovereista jo muutamia ja nyt yhä useampi. Niin tai näin oma mutuaikataulutus pistää miettimään ja toinen mitä epäilen on tämä tupakka!
Aika lailla oikomalla vedetty yhteys rokotuksista ADHD:n. Ei niistä rokotuksista nyt ihan kaikkea voi syyttää.
Ehkä tämä nykyinen ylivirikkeinen ympäristö on omiaan lisäämään ADHD:ta tai ylivilkkautta.
Lähinnä nykyinen ympäristö ei tarjoa ADHD tyypeille paikkaa olla. Oikeastaan muuta kuin urheilu. Ennen isä oli tyytyväinen kun poika meni tuukimetsään tai pellolle, eikä kouluun istumaan paikallaan. Vähän myöhemmin lapset oli kaiket ajat ulkona. Kävi syömässä ja nukkumassa kotona. Silloin ADHD solahti yhteiskuntaan , vaikka koulussa joutuikin tarkkikselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äidit kilpailee näillä kirjainyhdisteillä. Saadaan huomiota ja säälipisteitä. Ja kaikki kasvatuksen puute on helppo laittaa kirjainten taakse.
Isäthän näillä kilpailee, saavat huomiota ja säälipisteitä, vaikka vaan unohtivat kasvattaa ja ravaavat lääkärissä kakaroidensa kanssa. Ei ihme, että äiti ei enää jaksanut.
Vierailija kirjoitti:
En yleensä kommentoi tähän aiheeseen, mutta nyt pari sanaa voisin kommentoida. Minulla on poika, joka sai adhd-diagnoosin 6-vuotiaana, neuropsykologisten tutkimusten perusteella. Hän oli jo pienestä pitäen vilkas, puhelias ja kovaääninen, tapaturma-altis, motorisesti levoton, malttamaton, mutta aina iloinen, hyväntuulinen, sosiaalinen, reipas, hyväntahtoinen ja kiltti. Pidetty päiväkodissa ja koulussa kaikesta kohlauksesta huolimatta, tavarat hukassa ja läksyt unohduksissa, ja usein aivan viattoman vilpittömän pihalla siitä, mitä olisi pitänyt seuraavaksi tehdä. Nyt on jo aikuistumassa ja edelleen on aivan hurmaava, kiltti ja hyväntahtoinen nuori mies. Koskaan hänellä ei ole ollut mitään käytöshäiriöitä, eivät ne kuulu adhd:hen, vaikka monella siihen psykiatrisia lieveilmiöitä kuuluukin. Tarkkaavaisuushäiriö ja impulssiivisuus ovat tallella, ylivilkkaus jäänyt pois.
Pärjää kuitenkin elämässä hyvin, on älykäs ja yliopisto-opinnot ovat ensi syksynä edessä, on hyvin innolla lähdössä maailmalle luottavaisin mielin, ilman huolta tulevasta.
Joku voi meitä ja antamaamme kasvatusta syyttää tästä adhd-diagnoosista, ei sen väliä. Itse kuitenkin tiedän, että tämän pojan kasvatus on suurin ja parhain saavutukseni tässä elämässä.
Ilmeisesti vanhemmilla ei ole ADHD:tai? Koska.näen perheen, joka tavallaan pärjää. Heillä on käytöstavat yms.mutta ADHD monessa sukupolvessa. Ihan turha odottaa, että he olisivat joskus ajoissa, seisoisivat odottamassa junaa tai lentokonetta yms. Siinä ei keskitytä yhden menestymiseen, koska kaikkien laskut on unohtunut maksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isälläni on ADHD, diagnoosia on turha koettaa saada hakemaan mutta kyllähän tuon näkee. Samoin minulla, sain diagnoosin 31vuotiaana. Ja kolmella neljästä lapsestani, saivat diagnoosit 5-8vuotiaina.
Miksi lisääntyä jos on selvästi periytyvä sairaus? Itse en ikinä tekisi lapsia adhd miehelle.
Jos kukaan, jolla on joku sairaus tai geneettinen alttius sairastua, ei saisi lisääntyä, ihmislaji kuolisi sukupuuttoon. Aikamoinen argumentti.
Ei olisi saanut mieheni isä aikoinaan lapsia hankkia.En tiedä tulevatko hänen ADHD geenit vuorostaan hänen äidiltään tai isältään.
Minun suvussa taas äitini olisi saanut jättää lapsenteon väliin,en tiedä kuinka monta edellistä sukupolvea samoilla lisämausteilla.
Hyvin perinnöllistä on.
Olet siis käynyt ne kaikki läpi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet siis käynyt ne kaikki läpi?
?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoh. Joskus on käynyt mielessä, että sotkeeko joku ympäristömyrkyt, kemikaali, lisäaine tms raskauden aikana sikiöiden aivojen kehityksen?
Toki diagnooseja tehdään enemmän, mutta ei lapset ennen näin sekaisin olleet. Toki kasvatuksestakin puuttuu uskallusta olla vanhempi.
Tuolla aikaisemmin joku jo viittasikin rokotuksiin ja olen kyllä itsekin taipuvainen yhdistämään nämä kaksi asiaa toisiinsa. Omana aikana oli vain yksi rauhaton poika, lasten koulutovereista jo muutamia ja nyt yhä useampi. Niin tai näin oma mutuaikataulutus pistää miettimään ja toinen mitä epäilen on tämä tupakka!
Tupakassa on sellainen määrä erilaisia myrkkyjä ja niiden yhdistelmiä, että nikotiini, häkä ja terva saattaa hyvinkin olla suorastaan terveellisiä niihin verrattuna. Sokeri on myös myrkkyä, samoin makeutusaineet. Naisten alkoholinkäyttö on yleistynyt ja se taatusti
näkyy nykynuorissa/lapsissa vaikka ei fasia olisikaan vaan juurikin käytöshäiriöinä ja ylivilkkautena.Nooo, tiedemaailmassa ollaan kyllä puolesta ja vastaan!
Tupakka ja adhd -jälkikasvu on jo vahvasti linkitetty toisiinsa.
Nooooo....tarkoitin, että tiedemaailma on näissä rokotuksissa puolesta ja vastaan. Toi linkitys sekoitti....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska aikaisemmin dignooseja ei tehty , koetettiin parantaa koiviniemen herralla ja laitettiin tarkkisluokalle.
Nämä ilman diagnoosia ja hoitoa jääneet ovat nyt niitä päihdeongelmaisia nelikymppisiä joilla ei kestä ihmissuhteet eikä työpaikat. Heidän lapsillaan sentään on mahdollisuudet, kun ongelmii puutututaan jo päivähoidossa .Entä jos vika onkin siinä, että kaikki lapset ovat nykyään levottomissa ja meluisissa päiväkodeissa, missä ei opita rauhallisuutta ja hiljaisuutta, vaan jossa pitää taistella opettajan huomiosta. Ennen oltiin enemmän kotona rahallisissa oloissa. Psykologian asiantuntija, professori Liisa Keltikangas-Järvinen tästä varoitteli jo vuosia sitten. Lapset kasvavat levottomuuteen melussa.
Meillä taas jo isovanhemmissa kahdella selvää ADHD,tä,yhdellä ADD,tä ja dyslexia, yhdellä autistisia piirteitä, tietty ei mitään diagnooseja 40 lukulaisilla.Nyt kun 90 luvulla syntyneet lapsenlapset saaneet näitä diagnooseja niin ahaa elämyshän tässä on tullut.
Ei taida normaalien, hyvin käyttäytyvien lapsosten vanhemmat supernannyja tarvita, kyllä näihin valikoituu just ne haastavammat tapaukset :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska aikaisemmin dignooseja ei tehty , koetettiin parantaa koiviniemen herralla ja laitettiin tarkkisluokalle.
Nämä ilman diagnoosia ja hoitoa jääneet ovat nyt niitä päihdeongelmaisia nelikymppisiä joilla ei kestä ihmissuhteet eikä työpaikat. Heidän lapsillaan sentään on mahdollisuudet, kun ongelmii puutututaan jo päivähoidossa .Entä jos vika onkin siinä, että kaikki lapset ovat nykyään levottomissa ja meluisissa päiväkodeissa, missä ei opita rauhallisuutta ja hiljaisuutta, vaan jossa pitää taistella opettajan huomiosta. Ennen oltiin enemmän kotona rahallisissa oloissa. Psykologian asiantuntija, professori Liisa Keltikangas-Järvinen tästä varoitteli jo vuosia sitten. Lapset kasvavat levottomuuteen melussa.
Hän on sitä mieltä että alle 3 v paikka ei oo pk.
Ei vika ole lapsosissa vaan ihan vanhemmuudessa. Liikaa lapsia suhteessa jaksamiseen ja taitoihin.
keksitty kirjoitti:
ADHD on keksitty sairaus, jolla korvataan huono kasvatus
Vieläkö joku oikeasti ajattelee näin?
ADHD-diagnoosin saaminen oli lapsemme kohdalla pitkä tie. Jo vuoden iässä huomasimme, että pojalla on jotain vialla. Seurattiin päiväkodissa, tehtiin lukuisia lapsikuvauksia neuvolaan. Kävimme perheneuvolassa useita kertoja. Neljävuotiaana poika aloitti toimintaterapian. Tutkimukset jatkuivat neurologisella tutkimusosastolla. Myös päiväkodissa samat ongelmat olivat nähtävissä. 5-vuotiaana poika sai ADHD-diagnoosin. Lisäksi todettiin hahmotushäiriö.
Meillä on lisäksi kaksi tyttöä, joilla ei ole ADHD:ta. Millä logiikalla siis olisimme osanneet kasvattaa tytöt ”oikein”, mutta poikaa emme? Miksi poika käyttäytyi myös päiväkodissa haastavasti, vaikka siellä oli ammattikasvattajat? Ärsyttää niin nämä ennakkoluulot, mitä ihmisillä on.
Niin, miksi supernanny-ohjelmaa ei osallistu ne, joilla ei ole mitään ongelmia lasten kanssa? Outoa.
No oli niitä diagnooseja ennenkin. Kun itse on elänyt, silloin vielä mbd-diagnoosilla, koko elämänsä erityislapsen sisarena, niin onhan se kasvatuksen ja häiriön ero selvä. Huonokäytöksinen veli ei ole, ei ole ollut koskaan. On tilannetajuton, keskittymiskyvytön ja hänellä on fyysisiä ongelmia, kömpelyys, toisen käden huono toimivuus, jatkuva tarve käydä vessassa, uniongelmat jne. sekä impulsiivisyys. Hermostuu yhtäkkiä ja yllättäin pienistä asioista, täysin ennalta arvaamatta. Ei noihin mitkään nannyt auta. Meitä on kolme lasta ja väitän kyllä, että vanhempani ovat veljen kasvatukseen käyttäneet 10*enemmän aikaa kuin meidän kahden muun, joita pidetään rauhallisena. Kohteliaita me ollaan kaikki, eikä kukaan meistä ole tehnyt ilkivaltaa tahallaan. Veljellä vain ei mikään pysy kunnossa, kun hän ei osaa olla fyysisesti tarkka. Rämpyttää esim. lukkoa ja hermostuu, jos ei saa helposti auki ja sitten se hajoaa ja sitten veli hermostuu lisää.
Joo oon miettinyt samaa. Ja miten helposti adhd lähtee paranemaan, kun joku alkaa kasvattaa lasta asiallisesti :)
Minulla on ADD (ADHD:n rauhallisemi muoto) enkä koskaa ole ollut häirikkö. Keskittymiskyvytön ja oppimiskyvytön kylläkin, mikään tieto ei tarttunut päähän enkä jaksanut kuunnella paasausta jakokulmista sun muista. Istuin sitte laiskanläksyssä ja tukiopetuksessa , eivät hyödyttäneet minua tipan tippaa.
Kaikki pistettiin lopulta lukihäiriön syyksi, minkälisäksi minua pidetiin laiskana ja tyhmänä. Opettaja sanoi minun olevan niin tyhmä, että pistäisi minut heti apukouluun jos niitå vielä olisi . Tarkkikselle sitten jouduin ja pelkäsin niitä koviksia siellä, opettaja tajusi minun olevan väärässä paikassa ja joulun jälkeen sain siirron takaisin normaaliryhmään. Koulussa loistin vain kuvaamataidossa, kaikki muu oli takkuamista .
Teininä aloin lääkitä itseäni alkoholilla, tajusin olevani kännissä normaali . Alholi blokkasi ADHD:n oireet.
Ammattikoulun jäti kesken ja noihin aikoihin minulla todettiin vakava masennus,mitään tarkkavaisuushäiriötä ei silti tutkittu (90luvun piolessa välissä).
Vasta 08 syntyneen tyttäreni ADHD-epäillyt sytyittivät lampun päässäni, tajusin etten välttämättä olisikaan laiska tai tyhmä vaan minula voisi olla neurologinen ongelma. Tytär sai diagnoosin 6vuotiaana, äiti 35vuotiaana.
Samaa mieltä. Voisivatko sitten vaan ulkopuoliset lakata vaatimasta mitään synnytystalkoita kun suomalaiset kuolee sukupuuttoon, veronmaksajat loppuu, iik. Että jos joku sanoo että ei aio lapsia tehdä niin kyllä nämä syyt ovat monella taustalla, ei se mitenkään vaikeaa ole ennustaa että jos oma jaksaminen tässä sirpaleisessa maailmassa on surkeaa niin selvä homma ettei lapsia pysty kasvattamaan. Että ei tässä yhteiskuntaa mitenkään vihata kun ei lapsia tehdä, oikeastaan päinvastoin.