Lue keskustelun säännöt.
Supernannya katsoessa ihmetyttää, miten joka toisella lapsella on nykyään adhd?
Kommentit (232)
Diagnoosi oli aiemmin mbd. Eli kyllä tämä oireisto on tunnettu jo useita kymmeniä vuosia. Sairaus se ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä ihmeen pimennossa te elätte. Ettekö seuraa edes uutisia?
Adhd:sta on puhuttu ja tehty diagnooseja jo 40vuotta eli 80-90-luvulta alkaen.
Ei luulisi olevan luulon tai uskomuksen asia, kun Pihtiputaan mummokin on hyvin tietoinen, mikä on adhd.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä en ymmärrä että kun yhdessä perheessä on jo kaksi haastavaa erityislasta niin sitten halutaan vielä kolmas? Voisiko ajatella jo sitä mitä kaikki terapiat yms. maksaa yhteiskunnalle eikä lapsista ole välttämättä koskaan työelämään 😒
Mistä sen etukäteen voi tietää mitä tuleeko lapsesta erityislapsi. Ja ottaen huomioon lasten ikäeron, vaikea uskoa että erityisyys on ollut tiedossa vielä siinä vaiheessa. Yleensähän ongelmat huomataan vasta koulun alettua.
En puhunu ohjelman lapsista, unohdin mainita.
Tässä tapauksessa isoja ongelmia on jo syntymästä lähtien ja silti hingutaan lisää sairaita lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Joo oon miettinyt samaa. Ja miten helposti adhd lähtee paranemaan, kun joku alkaa kasvattaa lasta asiallisesti :)
Miksi adhd pitäisi "kasvattaa" pois, kun se voi olla myös voimavara ja rikkaus.
Matti Nykänen tuskin olisi ollut maailman paras mäkihyppääjä, jos Vieno-äiti olisi "kasvattanut" adhd pois.
Tai kirjailija Mannisella tuskin olisi ollut niin laajaa tuotantoa tai vaikka Sibeliuksella.
Vierailija kirjoitti:
Diagnoosi oli aiemmin mbd. Eli kyllä tämä oireisto on tunnettu jo useita kymmeniä vuosia. Sairaus se ei ole.
Puhuttiin jo 70-80-luvulla. Adhd pakostakin tulee mieleen vasenkätisyys ja mitä keskustelua siitä käytiin 60-luvulla ja voi yhtä hyvin rinnastaa tähän keskusteluun. Silloinkin puhuttiin huonosta kasvatuksesta, rokotteista, ravinnosta, näköradiosta jne. Ja lapsen vasenkätisyys oli vanhempien syy. Silloinkin vasenkätiset lapset "kasvatettiin" oikeakätiseksi, toisin kuin nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuntuu että moni nykyvanhempi on hukassa oman vanhemmuutensa kanssa, osalla on myös se oma elämänhallinta kateissa. Ja jotkut ovat vaan jotenkin niin epävarmoja ihmisinä, että jotenkin niitä rajoja ei sitten osata pitää ja syyllistytään jos lapselle tuleekin paha mieli.
Jos vanhemmuus on tällaista, niin aivan varmasti on haastavaa mikäli lapsella onkin sitten joku ad/hd, tai jos sen lapsen oleminen on päässyt menemään siihen että käsi on vain pelikoneen jatke. Hankalaa on lähteä tilannetta korjaamaankaan.
Aika vaikea on keskustella aiheesta, kun selvästi ap. ei itsekkään ymmärrä mitä eroa on häiriökäyttäytymisellä ja adhd:lla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu että moni nykyvanhempi on hukassa oman vanhemmuutensa kanssa, osalla on myös se oma elämänhallinta kateissa. Ja jotkut ovat vaan jotenkin niin epävarmoja ihmisinä, että jotenkin niitä rajoja ei sitten osata pitää ja syyllistytään jos lapselle tuleekin paha mieli.
Jos vanhemmuus on tällaista, niin aivan varmasti on haastavaa mikäli lapsella onkin sitten joku ad/hd, tai jos sen lapsen oleminen on päässyt menemään siihen että käsi on vain pelikoneen jatke. Hankalaa on lähteä tilannetta korjaamaankaan.
Niin. On se sinun mutusi.
Sitten on tutkimustuloksia, joiden mukaan nykyvanhemmat ovat paras vanhempien ikäluokka evvö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Diagnoosi oli aiemmin mbd. Eli kyllä tämä oireisto on tunnettu jo useita kymmeniä vuosia. Sairaus se ei ole.
Puhuttiin jo 70-80-luvulla. Adhd pakostakin tulee mieleen vasenkätisyys ja mitä keskustelua siitä käytiin 60-luvulla ja voi yhtä hyvin rinnastaa tähän keskusteluun. Silloinkin puhuttiin huonosta kasvatuksesta, rokotteista, ravinnosta, näköradiosta jne. Ja lapsen vasenkätisyys oli vanhempien syy. Silloinkin vasenkätiset lapset "kasvatettiin" oikeakätiseksi, toisin kuin nykyään.
Olen syntynyt vuonna 1960, eikä vasenkätisyydestä käyty minkään valtakunnan keskustelua enää 60-luvulla. Ihan vasenkätisenä menin kuusivuotiaana kouluun ja sieltä putkesta täysin vasenkätisenä maisterina pullahdin ulos 80-luvulla.
Sen sijaan vuonna 1916 syntynyt setäni on kyllä vielä pakotettu oikeakätiseksi koulussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu että moni nykyvanhempi on hukassa oman vanhemmuutensa kanssa, osalla on myös se oma elämänhallinta kateissa. Ja jotkut ovat vaan jotenkin niin epävarmoja ihmisinä, että jotenkin niitä rajoja ei sitten osata pitää ja syyllistytään jos lapselle tuleekin paha mieli.
Jos vanhemmuus on tällaista, niin aivan varmasti on haastavaa mikäli lapsella onkin sitten joku ad/hd, tai jos sen lapsen oleminen on päässyt menemään siihen että käsi on vain pelikoneen jatke. Hankalaa on lähteä tilannetta korjaamaankaan.
Minusta taas tämän päivän vanhemmat panostavat ja kasvattavat lapsiaan paljon paremmin, kuin yksikään edellinen sukupolvi, johtuen elintason ja yleisen ilmapiirin muutoksista. Lapsellakin on ihmisarvo, toisin kuin omassa lapsuudessa 50-luvulla.
Suurin osa lapsista voi hyvin ja se näkyy monissa tutkimuksissa esim. itsemurha-, rikos ja väkivaltatilastoissa. Samoin päihteiden käytössä. Ennen saatettiin tupakoida jo 12v yleisesti ja juoda kalja ja moni muutti kotoaan jo 15v jolloin elämä meni väärille raiteille.
Nykyään monet lapset osaavat lukea jo ennen kuin mennään kouluun ja teini-ikäinen puhua useampaa kieltä.
Tässä tutkimus nyky lapsista ja nuorisosta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska aikaisemmin dignooseja ei tehty , koetettiin parantaa koiviniemen herralla ja laitettiin tarkkisluokalle.
Nämä ilman diagnoosia ja hoitoa jääneet ovat nyt niitä päihdeongelmaisia nelikymppisiä joilla ei kestä ihmissuhteet eikä työpaikat. Heidän lapsillaan sentään on mahdollisuudet, kun ongelmii puutututaan jo päivähoidossa .Entä jos vika onkin siinä, että kaikki lapset ovat nykyään levottomissa ja meluisissa päiväkodeissa, missä ei opita rauhallisuutta ja hiljaisuutta, vaan jossa pitää taistella opettajan huomiosta. Ennen oltiin enemmän kotona rahallisissa oloissa. Psykologian asiantuntija, professori Liisa Keltikangas-Järvinen tästä varoitteli jo vuosia sitten. Lapset kasvavat levottomuuteen melussa.
Tämä on totta. Minulla on kaksi lasta, kumpikin rauhallisia perusluonteeltaan. Olivat kotihoidossa ja kerhoissa käytiin ahkerasti, mutta varsin rauhallista elämää siis vietettiin. Kummastakin on tullut koulussa selvästi levottomampi mitä en ihmettele lainkaan kun kuulen millaista siellä on. Ja sitten opettajat syyttävät vanhempia lasten levottomuudesta, just joo. Varmaan joitain vanhempia voikin syyttää (jos siitä syyttelystä hyötyä on), mutta osa levottomuudesta nimenomaan syntyy vasta koulussa. En itse jaksaisi varmaan päivääkään siellä mölyapinakokouksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska aikaisemmin dignooseja ei tehty , koetettiin parantaa koiviniemen herralla ja laitettiin tarkkisluokalle.
Nämä ilman diagnoosia ja hoitoa jääneet ovat nyt niitä päihdeongelmaisia nelikymppisiä joilla ei kestä ihmissuhteet eikä työpaikat. Heidän lapsillaan sentään on mahdollisuudet, kun ongelmii puutututaan jo päivähoidossa .Entä jos vika onkin siinä, että kaikki lapset ovat nykyään levottomissa ja meluisissa päiväkodeissa, missä ei opita rauhallisuutta ja hiljaisuutta, vaan jossa pitää taistella opettajan huomiosta. Ennen oltiin enemmän kotona rahallisissa oloissa. Psykologian asiantuntija, professori Liisa Keltikangas-Järvinen tästä varoitteli jo vuosia sitten. Lapset kasvavat levottomuuteen melussa.
Tämä on totta. Minulla on kaksi lasta, kumpikin rauhallisia perusluonteeltaan. Olivat kotihoidossa ja kerhoissa käytiin ahkerasti, mutta varsin rauhallista elämää siis vietettiin. Kummastakin on tullut koulussa selvästi levottomampi mitä en ihmettele lainkaan kun kuulen millaista siellä on. Ja sitten opettajat syyttävät vanhempia lasten levottomuudesta, just joo. Varmaan joitain vanhempia voikin syyttää (jos siitä syyttelystä hyötyä on), mutta osa levottomuudesta nimenomaan syntyy vasta koulussa. En itse jaksaisi varmaan päivääkään siellä mölyapinakokouksessa.
Tämä. Monet kuvittelevat lasten sopeutuvan suuriin ryhmiin ja meluisaan ympäristöön, joka on arkipäivää päiväkodissa ja kouluissa, mutta samaan monet aikuiset valittavat työpaikoilla meluhaitoista ja työtiloista avokonttoreissa ja kertovat niiden lisäävän stressiä ja alentavan työkykyä.
Ja jos aikuisetkaan ei sopeudu isoon ryhmiin ja meluun, niin miksi lapset.
80-luvulla puhuttiin että äiti vetäny viinaa raskausaikana jonka lapsella ongelmia.
Yksi kaveri tunnusti vetäneensä,sen lapsi kiertäny laitoksesta laitokseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ADD (ADHD:n rauhallisemi muoto) enkä koskaa ole ollut häirikkö. Keskittymiskyvytön ja oppimiskyvytön kylläkin, mikään tieto ei tarttunut päähän enkä jaksanut kuunnella paasausta jakokulmista sun muista. Istuin sitte laiskanläksyssä ja tukiopetuksessa , eivät hyödyttäneet minua tipan tippaa.
Kaikki pistettiin lopulta lukihäiriön syyksi, minkälisäksi minua pidetiin laiskana ja tyhmänä. Opettaja sanoi minun olevan niin tyhmä, että pistäisi minut heti apukouluun jos niitå vielä olisi . Tarkkikselle sitten jouduin ja pelkäsin niitä koviksia siellä, opettaja tajusi minun olevan väärässä paikassa ja joulun jälkeen sain siirron takaisin normaaliryhmään. Koulussa loistin vain kuvaamataidossa, kaikki muu oli takkuamista .
Teininä aloin lääkitä itseäni alkoholilla, tajusin olevani kännissä normaali . Alholi blokkasi ADHD:n oireet.
Ammattikoulun jäti kesken ja noihin aikoihin minulla todettiin vakava masennus,mitään tarkkavaisuushäiriötä ei silti tutkittu (90luvun piolessa välissä).
Vasta 08 syntyneen tyttäreni ADHD-epäillyt sytyittivät lampun päässäni, tajusin etten välttämättä olisikaan laiska tai tyhmä vaan minula voisi olla neurologinen ongelma. Tytär sai diagnoosin 6vuotiaana, äiti 35vuotiaana.
Ootkö sä kännissä? Tosta ota miltään tolkkua!
Olen 41v adhd äiti jonka molemmilla lapsilla (11v ja 8v) myös adhd. Tutkimusten ja terapioiden aikana on käynyt ilmi, että moni vanhempi vastustaa esim. lääkitystä tai pienluokkaa. On oltu tyytyväisiä, kun sanon ottavani kaiken mahdollisen avun vastaan. Miksen ottaisi?! Oma koulutaipaleeni oli kurjuutta, en todellakaan tahdo samaa lapsilleni. He voivat saada hyvän, normaalin elämän ja lähes rajattomat mahdolisuudet mukautetun opetuksen ja lääkkeiden turvin. Minä en sitä mahdollisuutta saanut. En oppinut koulussa oikeasti juuri mitään ja vuosien myötä oirehdintani paheni, en osaa olisiko minulle kehittynyt näin pahaa laaja-alaisen oppimiskyvyn häiriötä jos olisi lapsena saanut toimintaterapiat ja lääkkeet ! Minua myös paiskottiin koulusta ja luokasta toiseen, tuli koettua myös pahamaineinen tarkkis joka oli sulatusuuni kaikille poikkeaville oppilaille.
Ja niille jotka nyt haluavat mussuttaa kasvatuksesta: Isoveli ja pikkusisko saivat saman kasvatuksen kuin minä, silti heillä ei näitä ongelmia ole. Veljellä tosin lukihäiriö, mutta pääsi siitä huolimatta lukioon. Olen varma että isälläni ja sedälläni on myös adhd ja geenilotossa arpa osui minuun.
Ps. Mies on nentti (adhd-kielellä normaali), mutta haluaa myös lasten saavan apua vaikka ei kykenekään ymmärtämään minun tapaani miltä heistä tuntuu. Hiukan on ymmärtänyt, kun käskin miettiä samaan aikaan suhteellisuusteoriaa sekä kauppalistaa ja kuvitella vielä taustalle marssiorkesterin tai 4 auki , äänet täysillä, olevaa tv-kanavaa!
Vierailija kirjoitti:
AD/HD on aika vahvasti perinnöllinen. Liian moni vanhempi sortuu siihen, että he kuvittelevat diagnoosin ja lapsen lääkityksen hoitavan kaikki ongelmat jonka jälkeen lapsi toimisi kuin unelma. Eihän se näin mene, vaan kasvattaa sitä lasta täytyy sittenkin, ja asettaa ne rajat joita myös ylläpidetään.
Se on totta. Omassa suvussa sitä on ylenevään polveen ainakin kolme sukupolvea taaksepäin ja taitaa jopa olla vallitsevasti periytyväkin. Ennen 80-lukua tosiaan sitä koetettiin ratkaista kovalla kurituksella, mutta edelleenkin lähes 90-vuotias mummoni on hieman impulsiivinen ja kikatteleva häslä ja hosuva myöhästelijä, todella tyttömäinen, vaikka on ulkoisesti aivan ikäisensä näköinen jo.
Melkein 60-vuotias äitini on neljättä kertaa (!) naimisissa ja ikikapinallinen, vaikka hän on koulutettu ja osaa olla tarvittaessa hillittykin. Mutta se impulsiivisuus ja tietty lyhytjännitteisyys sekä hätäisyys puskevat läpi minustakin. Sekä tarve saada extreme-elämyksiä, reissata. Siltikin olen kouluttautunut hyvin ja tehnyt aikuisikäni aina töitä. Kun siis osaan kuitenkin sopeutua ympäristööni, vaikka olen samanaikaisesti toivoton häslä.
Omalla pienellä tyttärellänikin on sama piirre vahvana. Nykyään tosin ne piirteet bongataan helposti ja matalalla kynnyksellä aletaan tukea ja diagnosoida sekä hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
No ei kilpirauhasen vajaatoiminnan oireisiin kyllä ylivilkkaus kuulu..Tarkoitit varmaan kilpirauhasen liiketoimintaa?
Tietyissä rajoissa. Pörssiin niitä ei hyväksytä.
Onko kukaan käynyt peruskoulua 2000-luvulla? Siellä näkyy nyt säästöt, joita lama-aikana tehtiin ja tehdään edelleen.
Pienet koulut on lakkautettu ja yhdistetty isompiin. Vanhat koulurakennukset pullistelevat väkeä, mutta uusia ei rakenneta. Luokkakokoja on kasvatettu. Opettajia on edelleen sama määrä, lisää ei palkata. Joka koulussa on huono sisäilma, ilmastointi menee säästösyistä kiinni viikonlopuiksi ja lomilla, tuloksena hometta, sädesienten myrkkykaasuja ja ison ihmislauman heikko hengitysilma. Siivouksesta on säästetty. Ruuan laadusta on säästetty.
Oppilaat ovat levottomia, nälkäisiä ja väsyneitä. Iso joukko hälisee, keskittyminen opiskeluun on mahdotonta. Mukaan on ympätty sekä suomenkielentaidottomia että muita oppilaita erilaisilla erityisdiagnooseilla. Kaunis ajatus, mutta kestämätön siksi, että erityisoppilaiden keskittymiskyky on kieli- ja neurologisista vaikeuksista johtuen heikompi kuin muilla ja opiskelu isossa ryhmässä siksi vaikeaa. Kaikki kärsivät, niin erityisoppilas kuin se vähemmän erityinenkin. Ennen oli apukoulut ja tarkkailuluokat, joten luokkien mahdollisuus opiskeluun oli jokseenkin tasalaatuista.
Nyt kukaan ei opi mitään.
Kohta kaikilla on diagnoosi: jos ei keskittymishäiriö, niin masennus tai melun aiheuttama stressi. Rotatkin alkavat syödä omiaan, jos ne laitetaan liian pieneen tilaan.
T. Ope, joka vaihtaa alaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska aikaisemmin dignooseja ei tehty , koetettiin parantaa koiviniemen herralla ja laitettiin tarkkisluokalle.
Nämä ilman diagnoosia ja hoitoa jääneet ovat nyt niitä päihdeongelmaisia nelikymppisiä joilla ei kestä ihmissuhteet eikä työpaikat. Heidän lapsillaan sentään on mahdollisuudet, kun ongelmii puutututaan jo päivähoidossa .Entä jos vika onkin siinä, että kaikki lapset ovat nykyään levottomissa ja meluisissa päiväkodeissa, missä ei opita rauhallisuutta ja hiljaisuutta, vaan jossa pitää taistella opettajan huomiosta. Ennen oltiin enemmän kotona rahallisissa oloissa. Psykologian asiantuntija, professori Liisa Keltikangas-Järvinen tästä varoitteli jo vuosia sitten. Lapset kasvavat levottomuuteen melussa.
Tämä on totta. Minulla on kaksi lasta, kumpikin rauhallisia perusluonteeltaan. Olivat kotihoidossa ja kerhoissa käytiin ahkerasti, mutta varsin rauhallista elämää siis vietettiin. Kummastakin on tullut koulussa selvästi levottomampi mitä en ihmettele lainkaan kun kuulen millaista siellä on. Ja sitten opettajat syyttävät vanhempia lasten levottomuudesta, just joo. Varmaan joitain vanhempia voikin syyttää (jos siitä syyttelystä hyötyä on), mutta osa levottomuudesta nimenomaan syntyy vasta koulussa. En itse jaksaisi varmaan päivääkään siellä mölyapinakokouksessa.
Tämä. Monet kuvittelevat lasten sopeutuvan suuriin ryhmiin ja meluisaan ympäristöön, joka on arkipäivää päiväkodissa ja kouluissa, mutta samaan monet aikuiset valittavat työpaikoilla meluhaitoista ja työtiloista avokonttoreissa ja kertovat niiden lisäävän stressiä ja alentavan työkykyä.
Ja jos aikuisetkaan ei sopeudu isoon ryhmiin ja meluun, niin miksi lapset.
Tätä juuri tarkoitin, että kun eivät aikuisetkaan pysty sopeutumaan, niin miksi oletetaan, että lapset pystyvät, kun eivät ne tunnetaidot ym. ole vielä lainkaan yhtä kehittyneet. Mitä olen lapsiltani kuullut nykymenosta, niin kyllä aikuisten kokema väsyttävä puheensorina taustalla, keskeytykset ym. ovat vielä tosi pientä häiriötä. Siellä harvemmin sentään on sitä riskiä, että joku yhtäkkiä vetää turpaan.
Enemmän olisin huolissani aikuisten yleissivistyksen rappeutumista, kuin adhd/add, kun olen lukenut kommentteja, vaikka Suomessa on ilmainen koulutus ja tietoa adhd on kaikkialla saatavalla.
Ihan kuin lukisin ihmisten mielipiteitä 1800-luvulta ja uskomuksista vasen kätisyydestä tai puhehäiriöstä. Silloinkin ne laitettiin huonosti kasvatuksen syyksi, mutta vielä 2000-luvulla..huhhuh.
Eikö enää nykyään sivistetä itseään muualla kuin jossakin mammapalstalla.