Lue keskustelun säännöt.
Supernannya katsoessa ihmetyttää, miten joka toisella lapsella on nykyään adhd?
Kommentit (232)
Adhd diagnoosin saa tosi huonosti. Koska oireet voi viitata kaikkeen muuhunkin.
Hyvä vaan ettå hoidetaan, hoitamalla lapsen olo helpottuu.
Vanhemmat ei saisi päättää, koska eivät tiedä miltä adhd lapsen päässä tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enemmän huoletti kun nuo hdet vanhemmat eivät tajunneet lapsen kaipaavan läheisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isälläni on ADHD, diagnoosia on turha koettaa saada hakemaan mutta kyllähän tuon näkee. Samoin minulla, sain diagnoosin 31vuotiaana. Ja kolmella neljästä lapsestani, saivat diagnoosit 5-8vuotiaina.
Miksi lisääntyä jos on selvästi periytyvä sairaus? Itse en ikinä tekisi lapsia adhd miehelle.
Jos kukaan, jolla on joku sairaus tai geneettinen alttius sairastua, ei saisi lisääntyä, ihmislaji kuolisi sukupuuttoon. Aikamoinen argumentti.
Ei olisi saanut mieheni isä aikoinaan lapsia hankkia.En tiedä tulevatko hänen ADHD geenit vuorostaan hänen äidiltään tai isältään.
Minun suvussa taas äitini olisi saanut jättää lapsenteon väliin,en tiedä kuinka monta edellistä sukupolvea samoilla lisämausteilla.
Hyvin perinnöllistä on.
Toisaalta juuri ADHD jos kuka ehtii lisääntyä :-D Hän ehtii puhua pyörryksiin monta kumppania, suhaista näitä ilman kumia (koska unohtui), ihastua ja jättää jälkeensä lapsia kymmenien eri ihmisten kanssa.
Kenties ADHD on toivottu piirre ihmisten genetiikassa, kun se niin intensiivisesti jatkaa kulkuaan. Ilman ADHD:ita ei kukaan olisi uskaltanut testata, onko joku marja syöntikelpoinen, voiko hiljaiseen luolaan mennä, juhannuskokon sytyttää bensalla tai kuka olisi eka, joka lähtisi Kuuhun?
ADHD diagnoosia on todella vaikea saada, diagnoosin saamiseksi tarvitaan lukuisia tutkimusjaksoja, se ei todellakaan tule kuin manulle illallinen. Yleensä näin luulevat vain ne ihmiset, joilla todellista kokemusta ei löydy. ADHD on aivojen neurologinen poikkeavuus, synnynnäinen sellainen, se ei voi mitenkään kasvatuksesta aiheutua. Toki ADHD lapsen kanssa toimitaan arjessa hieman toisella tavalla, kuin jonkun toisen lapsen kanssa. Usein myös kuvitellaan, että ADHD lääkitys on jotain lamaavaa, vaikka asia on päinvastoin. Lääkkeet ovat stimuloivia, jotta mm. impulssikontrolli ja keskittyminen saadaan paremmalle tasolle.
t. add lapsen äiti
Vierailija kirjoitti:
Lapset istuu sisällä, sekä koulussa että kotona.
Aikaisemmin tehtiin enemmän fyysisiä juttuja ulkona, joka parantaa sekä kehoa, että rentouttaa mieltä.
Joo, mutta nuokaan asiat eivät paranna ADHD:ta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmat tarvitsevat diagnoosin kun vievät alaikäiset telkkariin kommentoitaviksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En yleensä kommentoi tähän aiheeseen, mutta nyt pari sanaa voisin kommentoida. Minulla on poika, joka sai adhd-diagnoosin 6-vuotiaana, neuropsykologisten tutkimusten perusteella. Hän oli jo pienestä pitäen vilkas, puhelias ja kovaääninen, tapaturma-altis, motorisesti levoton, malttamaton, mutta aina iloinen, hyväntuulinen, sosiaalinen, reipas, hyväntahtoinen ja kiltti. Pidetty päiväkodissa ja koulussa kaikesta kohlauksesta huolimatta, tavarat hukassa ja läksyt unohduksissa, ja usein aivan viattoman vilpittömän pihalla siitä, mitä olisi pitänyt seuraavaksi tehdä. Nyt on jo aikuistumassa ja edelleen on aivan hurmaava, kiltti ja hyväntahtoinen nuori mies. Koskaan hänellä ei ole ollut mitään käytöshäiriöitä, eivät ne kuulu adhd:hen, vaikka monella siihen psykiatrisia lieveilmiöitä kuuluukin. Tarkkaavaisuushäiriö ja impulssiivisuus ovat tallella, ylivilkkaus jäänyt pois.
Pärjää kuitenkin elämässä hyvin, on älykäs ja yliopisto-opinnot ovat ensi syksynä edessä, on hyvin innolla lähdössä maailmalle luottavaisin mielin, ilman huolta tulevasta.
Joku voi meitä ja antamaamme kasvatusta syyttää tästä adhd-diagnoosista, ei sen väliä. Itse kuitenkin tiedän, että tämän pojan kasvatus on suurin ja parhain saavutukseni tässä elämässä.Ilmeisesti vanhemmilla ei ole ADHD:tai? Koska.näen perheen, joka tavallaan pärjää. Heillä on käytöstavat yms.mutta ADHD monessa sukupolvessa. Ihan turha odottaa, että he olisivat joskus ajoissa, seisoisivat odottamassa junaa tai lentokonetta yms. Siinä ei keskitytä yhden menestymiseen, koska kaikkien laskut on unohtunut maksaa.
Olen tuo edellinen kirjoittaja.
Kommenttini oli vastine väitteeseen, että adhd on synonyymi huonolle kasvatukselle.
Mutta uskon teoriaan, jonka mukaan on olemassa adhd:lle altistavia geenejä (DRD4-ryhmän geenit) ja ympäristö sitten määrää, miten hallitsevia näistä oireista tulee. Ajattelen myös, että monet adhd-ominaisuudet ovat hyviä ja hyödyllisiä, ja vasta sitten, kun ne ovat ihmisellä niin voimakkaita, että ne haittaavat elämää, voidaan puhua adhd:stä sairautena tai hoitoa vaativana tilana. Mielestäni myöskään ei pitäisi suhtautua adhd:hen joko tai -asiana, vaan janana ominaisuuksia, ja vain harvat sijoittuvat tällä janalla kumpaankaan ääripäähän. Kasvatus auttaa, säännölliset rutiinit, toimintatapojen opettelu, riittävä uni, liikunta, kaikenlainen itsetuntoa vahvistava toiminta... Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka. Lääkkeetkin on, mutta silti ajattelen, että niiden pitäisi olla viimeinen keino ja vain siellä ihan janan äärilaidassa oleville. Yhteiskunnan jäykkiä muotteja pitäisi murtaa ja antaa tilaa erilaisillekin ihmisille.
Tästä tuli taas palopuhe, ei voi mitään. Yksi lempiaiheeni😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska aikaisemmin dignooseja ei tehty , koetettiin parantaa koiviniemen herralla ja laitettiin tarkkisluokalle.
Nämä ilman diagnoosia ja hoitoa jääneet ovat nyt niitä päihdeongelmaisia nelikymppisiä joilla ei kestä ihmissuhteet eikä työpaikat. Heidän lapsillaan sentään on mahdollisuudet, kun ongelmii puutututaan jo päivähoidossa .
Lääkityksellä?
1980-luvulla oli joka toinen lapsi pahasti allerginen, se oli sen vuosikymmenen muotisairaus.
Joka vuosikymmenellä on omat Minun lapsi on vakavasti sairas -teemaviikot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset istuu sisällä, sekä koulussa että kotona.
Aikaisemmin tehtiin enemmän fyysisiä juttuja ulkona, joka parantaa sekä kehoa, että rentouttaa mieltä.
Joo, mutta nuokaan asiat eivät paranna ADHD:ta.
Itse asiassa tuo ei täysin pidä paikkaansa. Liikunta vapauttaa aivoissa dopamiinia, kuten adhd-lääkkeetkin, joten se toimii luonnollisena adhd-lääkkeenä. Lukuisissa tutkimuksissa on todettu, että adhd-oireilla on yhteys alhaisin dopamiinitasoihin ja myös siihen, että adhd ihminen tarvitsee verrokkia enemmän dopamiiniä kokeakseen mielihyvän tunteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset istuu sisällä, sekä koulussa että kotona.
Aikaisemmin tehtiin enemmän fyysisiä juttuja ulkona, joka parantaa sekä kehoa, että rentouttaa mieltä.
Joo, mutta nuokaan asiat eivät paranna ADHD:ta.
Itse asiassa tuo ei täysin pidä paikkaansa. Liikunta vapauttaa aivoissa dopamiinia, kuten adhd-lääkkeetkin, joten se toimii luonnollisena adhd-lääkkeenä. Lukuisissa tutkimuksissa on todettu, että adhd-oireilla on yhteys alhaisin dopamiinitasoihin ja myös siihen, että adhd ihminen tarvitsee verrokkia enemmän dopamiiniä kokeakseen mielihyvän tunteita.
Niin, lääkkeenä, helpotuksena, mutta ei paranna sitä. Ei mikään paranna sitä, sillä se on synnynnäinen poikkeama aivoissa.
Vierailija kirjoitti:
AD/HD on aika vahvasti perinnöllinen. Liian moni vanhempi sortuu siihen, että he kuvittelevat diagnoosin ja lapsen lääkityksen hoitavan kaikki ongelmat jonka jälkeen lapsi toimisi kuin unelma. Eihän se näin mene, vaan kasvattaa sitä lasta täytyy sittenkin, ja asettaa ne rajat joita myös ylläpidetään.
Ja joskus käy juuri noin. Kun lapsi saa lääkityksen, hän pystyy kuuntelemaan ohjeita ja toimimaan kuten vanhemmat tai opettajat pyytävät. Yhtäkkiä onkin tottelevainen ja yhteistyöhalukas lapsi, kun aiemmin on väännetty ihan joka ikisestä asiasta.
Meidän lapsi sai lääkkeen ja se muuttaa hänet täysin. Näkee hetkittäin, ilman lääkettäkin, että hän HALUAA tehdä oikein, mutta ilman lääkettä ei pysty kuin yhden sanan kuuntelemaan ja huomio keskittyy muuhun. Puhuu päälle, näprää tai hakee koko ajan jotain. Heiluu pyörii liikkuu. Heittelee tavaroita, häipyi ulos, tuli jo takaisin ennenkuin ehdin perään. Ym. Ei ole pelkästään "muurahaisia housuissa" vaan koko pieni ihminen on yksi muurahaiskeko. Ja lääke kuin taikaiskusta poisti impulsiivisuuden, tarkkaamattomuuden ja keskittymättömyyden, jotka ovat ne adhd:n kolme selvintä tunnusmerkkiä. Mutta myös vastaanväittäminen ja omaehtoisuus jäivät pois. (Nämä merkit, joista varsinkin yleensä sanotaan että on vain kasvattamaton lapsi, nämäkin siis liittyivät adhd:een) Jäljelle jäi vähän motorista liikehdintää mutta ei haittaa, luokassa ei ole aivan pakko vain istua, saa nousta ja liikkua kun tarvii.
Lapsi ei pysty oikeasti mihinkään tehtävään ilman lääkettä. Häntä on ohjattava kuin taaperoa, ja pystyykö taapero esim oppimaan lukemaan tai kulkemaan yksin koulumatkan? Ei pysty, koska huomio herpaantuu jatkuvasti. Tämän oman lapsen kohdalla sanon että adhd on pahimmillaan suorastaan vammauttava. Hän ei pystyisi koulunkäyntiin tai siihen oppimiseen lainkaan, kun ei pysty keskittymään yhteenkään asiaan täysillä. Koko ajan kymmenen lankaa käsissä.
Hänelle heti ensimmäinen lääkevalmiste sopi kuin nakutettu ja se oli pelastus hänelle. Ensimmäistä kertaa on pystynyt myös saamaan ystäviä.
Diagnoosin saaminen kesti ensimmäisestä perheneuvolapsykologin käynnistä jos laskee, noin kolme vuotta. Ei sitä siis helposti saa vaikka oireet on pahatkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisi tulla tylsä sarja, jos lapset olisivat hyväkäytöksisiä ja kohteliaita, vanhemmat rakastavia, mutta tarvittaessa tiukkoja, ja kaikki puhkeaisivat välillä spontaanisti laulamaan.
Tulin myös sanomaan tätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AD/HD on aika vahvasti perinnöllinen. Liian moni vanhempi sortuu siihen, että he kuvittelevat diagnoosin ja lapsen lääkityksen hoitavan kaikki ongelmat jonka jälkeen lapsi toimisi kuin unelma. Eihän se näin mene, vaan kasvattaa sitä lasta täytyy sittenkin, ja asettaa ne rajat joita myös ylläpidetään.
Ja joskus käy juuri noin. Kun lapsi saa lääkityksen, hän pystyy kuuntelemaan ohjeita ja toimimaan kuten vanhemmat tai opettajat pyytävät. Yhtäkkiä onkin tottelevainen ja yhteistyöhalukas lapsi, kun aiemmin on väännetty ihan joka ikisestä asiasta.
Meidän lapsi sai lääkkeen ja se muuttaa hänet täysin. Näkee hetkittäin, ilman lääkettäkin, että hän HALUAA tehdä oikein, mutta ilman lääkettä ei pysty kuin yhden sanan kuuntelemaan ja huomio keskittyy muuhun. Puhuu päälle, näprää tai hakee koko ajan jotain. Heiluu pyörii liikkuu. Heittelee tavaroita, häipyi ulos, tuli jo takaisin ennenkuin ehdin perään. Ym. Ei ole pelkästään "muurahaisia housuissa" vaan koko pieni ihminen on yksi muurahaiskeko. Ja lääke kuin taikaiskusta poisti impulsiivisuuden, tarkkaamattomuuden ja keskittymättömyyden, jotka ovat ne adhd:n kolme selvintä tunnusmerkkiä. Mutta myös vastaanväittäminen ja omaehtoisuus jäivät pois. (Nämä merkit, joista varsinkin yleensä sanotaan että on vain kasvattamaton lapsi, nämäkin siis liittyivät adhd:een) Jäljelle jäi vähän motorista liikehdintää mutta ei haittaa, luokassa ei ole aivan pakko vain istua, saa nousta ja liikkua kun tarvii.
Lapsi ei pysty oikeasti mihinkään tehtävään ilman lääkettä. Häntä on ohjattava kuin taaperoa, ja pystyykö taapero esim oppimaan lukemaan tai kulkemaan yksin koulumatkan? Ei pysty, koska huomio herpaantuu jatkuvasti. Tämän oman lapsen kohdalla sanon että adhd on pahimmillaan suorastaan vammauttava. Hän ei pystyisi koulunkäyntiin tai siihen oppimiseen lainkaan, kun ei pysty keskittymään yhteenkään asiaan täysillä. Koko ajan kymmenen lankaa käsissä.
Hänelle heti ensimmäinen lääkevalmiste sopi kuin nakutettu ja se oli pelastus hänelle. Ensimmäistä kertaa on pystynyt myös saamaan ystäviä.
Diagnoosin saaminen kesti ensimmäisestä perheneuvolapsykologin käynnistä jos laskee, noin kolme vuotta. Ei sitä siis helposti saa vaikka oireet on pahatkin.
Niin, siis mikä on se aine jonka 'puute' lapsella on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin, siis mikä on se aine jonka 'puute' lapsella on?
Google auttaisi tähän helpostikin. :)
Adhd-henkilön aivot ovat vähän kuin "unessa", tämä näkyy aivokuvissa mm niin että adhd-henkilöllä aivojen verenkierto on vähäisempää, aivojen aktiivisuus alhaisempaa. Aivot eivät ole kunnolla "hereillä". Ja siksipä kun eivät toimi "täysillä", ne aivot eivät tuota tarpeeksi välittäjäaineita, kuten dopamiinia.
Ilman dopamiinia ihminen on impulsiivinen, tarkkaamaton, ei pysty keskittymään. On kuin olisi kymmenen tv-kanavaa yhtäaikaa päällä. Huomio kiinnittyy kaikkeen ympärillä, ei vain yhteen tai kahteen asiaan. Jne jne jne.
Tämä tila lääkitään niin, että aivot herätellään. Annetaan piriste, metyylifenidaatti tai muu valmiste (toiset puhuu amfetamiinijohdannaisista, mutta ihan suoraan ei asia näin ole) joka piristää adhd-henkilön uneliaat aivot sille normaalille tasolle, joka meillä muilla on. Seurauksena dopamiinia erittyy normaali määrä, ja ihminen pystyy käyttäytymään kuten me muut.
Tätä ilman ei yksinkertaisesti pysty, vaikka haluaisi. Aikuinen oppii vähitellen kontrolloimaan käytöstään jonkin verran, mutta lapsi ei vielä pysty.
Jos tätä samaa piristettä antaa tyypille jolla ei ole adhd:ä, tuloksena on ylipirteä hötkyilijä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ADD (ADHD:n rauhallisemi muoto) enkä koskaa ole ollut häirikkö. Keskittymiskyvytön ja oppimiskyvytön kylläkin, mikään tieto ei tarttunut päähän enkä jaksanut kuunnella paasausta jakokulmista sun muista. Istuin sitte laiskanläksyssä ja tukiopetuksessa , eivät hyödyttäneet minua tipan tippaa.
Kaikki pistettiin lopulta lukihäiriön syyksi, minkälisäksi minua pidetiin laiskana ja tyhmänä. Opettaja sanoi minun olevan niin tyhmä, että pistäisi minut heti apukouluun jos niitå vielä olisi . Tarkkikselle sitten jouduin ja pelkäsin niitä koviksia siellä, opettaja tajusi minun olevan väärässä paikassa ja joulun jälkeen sain siirron takaisin normaaliryhmään. Koulussa loistin vain kuvaamataidossa, kaikki muu oli takkuamista .
Teininä aloin lääkitä itseäni alkoholilla, tajusin olevani kännissä normaali . Alholi blokkasi ADHD:n oireet.
Ammattikoulun jäti kesken ja noihin aikoihin minulla todettiin vakava masennus,mitään tarkkavaisuushäiriötä ei silti tutkittu (90luvun piolessa välissä).
Vasta 08 syntyneen tyttäreni ADHD-epäillyt sytyittivät lampun päässäni, tajusin etten välttämättä olisikaan laiska tai tyhmä vaan minula voisi olla neurologinen ongelma. Tytär sai diagnoosin 6vuotiaana, äiti 35vuotiaana.
Ootkö sä kännissä? Tosta ota miltään tolkkua!
Noin käy kun ADHD kirjoittaa nopeasti :D Näyttää mun kaverin tekstareilta.
Meillä on 6v adhd-tyttö. Mies oli pitkään kannalla ettei tytöllä mitään ole, kyse on luonteenpiirteistä mutta lääkityksen aloittamisen jälkeen myöntänyt erehtyneensä. Lääkittynä tyttö keskittyy eskaritehtäviin, tämän kanssa voi keskustella järkevästi, vaatteet saadaan päälle ja hampaat pestyä ilman hillitöntä showta jonka kuulee koko naapuristo. Mutta ilman lääkettä lapsi ei saa edes sukkaa jalkaan ja kommunikointi on kuin uhmaikäisen 2 veen kanssa puhuisi.
Minut diagnisoitiin vasta aikuisena, taino vasta nyt. Siihen meni pari vuotta.
Mulla on add, lapsena pääsin peruskoulusta läpi kun tykkäsin 5 aineesta ja niissä sain hyvät numerot. Loput olikin alle 7
Mua kiusattiin joka koulussa missä olinjoten ongelmien luultiin johtuvan siitä plus vanhemmat oli eroamassa joten ei kukaan kotona ihmetellyt.
Mun elämä on vaiheessa, olen opiskellut kyllä amiksessa ja senkin olisin lopettanut mutta oli niin ihanat luokkalaiset joten heidän avulla jaksoin.
Sitten kun ei töitä saanut eikä enää ollut kouluakaan niin elämä sekosi kun ei ollut päivärytmiä.
Ekana tuli vääriä diagnooseja kunnes päätyivät oikeaan.
Mä oon empaattinen, oikeudenmukainen, introvertti jolla on add. Kaikki selvis testeissä.
Nyt kun sai tietää tuosta etten ole idioottilaiskimus niin jotenkin olo helpottui, että kaikki johtui vain mun aivoista.
En kyllä toivois tätä kellekkään koska on tosi turhauttavaa ja välillä itken kun oon epänormaali, että miks just minä.
Mutta en kyllämuuttaisi itseäni koska saan perheen parhaat ideat.
Vierailija kirjoitti:
Yksi syy on rokotukset. Ja kaikki halutaan lääkitä, lääkefirmat nauraa partoihinsa. Näitä sairauksia voi hoitaa luonnonmukaisin keinoin, mutta se vaatii vähän enemmän vaivannäköä että kukapa sitä viitsisi ottaa asioista selvää... Ja ihmetyttää kun lapsille annetaan melatoniinia kun ei osata opettaa nukahtamaan!!!
Laps3lla täytyy olla rutiinit. Kyllä se uni tulee jos lapsi on saanut pvän aikana liikuntaa. Pesu ja iltapala. Jos on satuiässä luetaan rauhallisesti ja jäädään istumaan kunnes nukahtaa. Ei tarvi antaa melatoonia iltapalalla banaani niin auttaa nukahtamiseen.
Ainii vaik pääsin amiksen läpi sen opet vihas mua, halus päästä eroon.. koska sain surkeit numeroita
Minusta taas tuntuu, että nykyajan työnantajat nimenomaan etsivät tällaista ADHD-tyyppistä multitaskaajaa, joka edistää yhtä aikaa kaikkia työtehtäviä ja pitää kaikki pallot ilmassa ja narut käsissä sekä ideoi, verkostoituu ja höpisee kaikkien kanssa kaikkialla koko ajan ja nauttii erilaisista työpaikan tapahtumista ja esillä olemisesta.