Näen lapsessani kokoajan hänen isänsä jota vihaan

Voi sinua kulta pieni! Lapsessa on kuitenkin PUOLET sinua itseäsi. opettelethan rakastamaan myös itseäsi, joohan?

Saisitko jostain terapiaa. kysypä neuvolan kautta, josko saisit ilmaiseksi. Ja kirkon perheneuvonta, joka ON ilmaista kaikille, niin kirkon jäsenille kuin ei-jäsenille, voisi myös auttaa, sillä siellä on myös YKSILÖ-terapiaa. Ja nythän tuo kipeä menneisyys tuntuu sitovan sua liikaa. käy kipeät asiat läpi keskustelemalla ammattilaisen kanssa (kirkon työntekijöillä on myös psykoterapeutin koulutus kun ovat töissä tuolla perheneuvonnassa) 

jotta vapaudut tuosta taakasta.

Voisitko ajatella myös, että te MOLEMMAT menetitte niin paljon. Lapsi isän, jota hänellä ei KOSKAAN ollutkaan, minkäänlaista, ja sinä miehen (hyvää miestä ei koskaan ollutkaan, se oli vain haavekuva ja pettymys).

eli te , lapsukainen ja sinä, olette SAMALLA PUOLELLA tuossa.

Ei lapsi ole liittoutunut isänsä puolelle. Ei kukaan ulkonäölleen mitään voi. Lapsi rakastaa sinua - sinä olet hänen arkensa ja siten hänen kaikkensa. Älä anna lapselle rakkaudetonta lapsuutta, sillä sellainen tunnetyhjyys varastaa koko hänen tulevaisuutensa. 

tee arjestanne hyvä, molemmille, äidille ja lapsoselle!

Tehkää yhdessä kivoja asioita, mieti mikä on sinusta kivaa. Etsi lapsesta tieten tahtoen jotain, mikä muistuttaa enemmän sinusta. Kysy vaikka muilta sukulaisilta apua jollet itse niitä asioita tunnista. 

toivotan voimia, viisautta ja sydämenlämpöä matkaan kohti kauniimpaa kevättä!

yst terv, Pastori

Ei ole lapsi isäänsä valinnut vaan SINÄ eli jos välttämättä haluat vihata niin oikea kohde olet sinä itse. Mutta ei siitä ole mitään hyötyä.

Unohda viha ja katkeruus ja jatka elämää eteenpäin.

Ap. Tuntuu äärettömän pahalta kun en voi sanoa pojalle, että tuo on sun isä, kun vaikka kaupassa kohtaamme. Lapsi kuitenkin kyselee usein asiasta. Tilanne on lähinnä painajainen. En ymmärrä kuinka joku voi olla niin tunteeton, että pystyy kohtaamaan lapsensa, kuitenkaan edes katsomatta tätä.

Niin, olet kohdannut todella poikkeuksellisen tunnekylmän ihmisen lapsesi isässä, ap. Yleensä vanhempi haluaa pitää lapseensa edes jonkinlaista yhteyttä.

Sinulla on oikeus surra. Sinulla on oikeus mielipahaan. Mutta katso kuitenkin eteenpäin. Älä jää katsomaan ja murehtimaan vain noita kipeitä asioita.

Onko samalla paikkakunnalla muutoin teidän hyvä asua? Vai muistuttaako se jatkuvasti sinua lapsesi isästä ja siitä mitä elämästänne puuttuu? Voisitko muuttaa muualle ja aloittaa ihan puhtaalta pöydältä?

ja jos joku päivä tapaat jonkun luottamuksesi ja rakkautesi arvoisen ihmisen, luulisin, että tuo kipu vähitellen väistyisi taka-alalle. Luota siihen, että elämällä on tarjolla sinullekin jotain hyvää! Sinulle ja lapsellesi. 

nyt tunnut kovin yksinäiseltä. Saatko lapsen hoitamiseen apua mistään? Esim. Kirkoista voisit kysyä diakoniatyön kautta ns. Varamummo-palvelua. Kaikilla paikkakunnilla sitä ei ole, mutta isoimmilla ainakin. Eli lapsenlapsettomat mummot, papat saattavat toimia vara-isovanhempina. 

Menettikö lapsi samalla kaikki yhteydet isänsä puolelta? Eli isovanhemmatkaan eivät pidä yhteyttä, arvaan? Oletko koskaan tullut kysyneeksi, olisivatko he halunneet tuntea lapsenlapsensa (vai onko tämä ihan mahdoton ajatus, en tiedä mutta kun itse en heitä tunne, on helppo kysyä ja ehdottaa kaikenlaista) ?

joskus on tosiaan helpointakin yksin kun saa elää ilman toisen suvun painostusta jne.

eli jos yhteys olisi (väistämättä?) huono, onhan hyvää ainakin jo se, jos saatte elää rauhassa. 

Onnen hetkiä ja ystäviä arkeenne, toivotan edelleen! 

Yst. Pastori

Ap. En haluaisi paeta muuttamalla, vaikka toki olen miettinyt. Ja se on varmaa että lapsen toiset isovanhemmat eivät edes tiedä pojasta. Ja se on järkyttävää sekin. En tiedä mikä olisi ollut oikea ratkaisu. Pojan isällä on toki oikeus olla kertomatta, mutta onko isovanhemmilla oikeus saada kuitenkin tietäää....  Omat vanhempani asuvat muualla päin suomea, eli apuja minulla ei ole ollut.

Tee ihmeessä elämästäsi helpompaa ja muuta muualle. Lähetä lapsen isänpuoleisille isovanhemmille kirje jossa kerrot pojasta, vaikka valokuvan kera. Ja ettei mies ole poikaa tuntevinaan... Eipähän tarvitse ainakaan myöhemmin katua ettei sitä tehnyt.

Tsemppiä!

Ymmärrän sinua, itse ajattelen etteivät lapseni ole heidän jälkeläisiään. Olen omasta mielestäni onnistunut hyvin siinä ja lapsenikaan eivät ole kiinnostuneet olemaan heidän kanssaan missään tekemisissä. 

Ap. Ehkä asian unohtaminen toisi etäisyyttä asiaan, eli kun ei koskaan enään näkisi miestä, ja kuviot muutenkin vaihtuisi. Ja asian kieltäminen, eli että ei edes ajattelisi että on isää.

Mua häiritsi se että sanot miehen nykyistä naisystävää huoraksi, mistä tiedät että hän on huora? Mahtaako hän edes tietää sinusta tai lapsesta? Hän voi olla sen mulkun uhri siinä kuin sinä ja lapsesikin. Meidän naisten tulisi pitää aina yhtä, edes sen verran että ei huoriteltaisi niitä jotka eivät oikeasti ole huoria, eli prostituoituja, eikö se riitä että miehet huorittelee naisia mennen tullen?

Ja mitä lapseen tulee, olen ollut myös aina isäni näköinen (juoppo hakkaaja) mutta ei äitini sitä ole minulle pahalla sanonut koskaan, mutta ei se mitenkään hyvältäkään tuntunut. Myös oma tyttäreni on teini-ikäisenä alkanut muistuttaa isäänsä taas enemmän ja enemmän, ei se minua mitenkään suututa, ompahan vain aina sellainen muistutus yli kymmenen vuoden takaisista asioista, ei ne minua enää satuta. Minulla on uusi elämä, on ollut jo niin kauan että se entinen elämä tuntuu kuin joltain unelta, paras ratkaisu minulla oli tosiaankin muutto toiselle paikkakunnalle.

Ap. No tämä vanhempi nainen jonka luo mies muutti, niin paljastui naiseksi jota olin epäillyt ennenkin miehen hoidokiksi. Sama nainen oli aijemmin ollut miehen kummilapsen kanssa, joka oli vasta 15v kun olivat alkaneet seksisuhteen, ja tämä nainen jo miltei 40v. Naisella oli myös muita miehiä tuolloinkin. Minun silmissä hän on kyllä huora.

Voi kurjaa. Ehkä nuo toiset isovanhemmat kuitenkin ansaitsisivat saada tietää. Kuten joku jo ehdottikin. Mieti asiaa rauhassa. kun Lapsesi kasvaa isommaksi, suree hän varmasti heidänkin menetystään. 

Voisitko tosiaan lähettää heille kuvan ja pyytää vastauskirje vaikka Poste restante-osoitepalveluun salanimellä, niin eivät heti saa tietää oikeaa henkilöllisyyttäsi. (Googleta Poste restante, tai ks. wikipediasta, jollei tuo käytäntö ole sinulle tuttu). Ehdit miettiä millaisen vastauksen sitten saatkin heiltä. Että oletko jatkossa yhteydessä enää, paljastatko oikeaa osoitettanne jne. (Tiedätkö yhtään millaisia ihmisiä he olisivat.) 

Vaikeita päätöksiä - mutta ei tarvitse onneksi heti päättää. 

Todella hyötyisit jonkun ulkopuolisen kanssa keskusteluista. Voisit saada uusia näkökulmia, mutta päätökset miten toimia, jäisivät silti aina sinulle itsellesi.

voimia arkeen!

terv. Pastori

Tulin seurustelun aikana kyllä tutuiksi heidän kanssaan, mutta en ole miehen lähdön jälkeen ollut sitten missään tekemisissä. Hankala asia, koska se samalla tuhoaisi heidän elämää, eli järkytys omasta pojasta olisi ikuinen. Ja pelkään mahdollisia seurauksia miehenkin taholta. Toisaalta. mietin asiaa miltei päivittäin, koska itse en haluaisi ikinä olla tilanteessa, etten tietäisi olemassa olevasta lapsenlapsesta.

Toivon todella että yrität tehdä asialle jotain!

Mieheni on ulkonäöltään kuin kopio isästään (tummat suorat hiukset ja ruskeat silmät) kun taas hänen nuorempi sisarensa kuin äitinsä (vaaleat kihartuvat hiukset ja siniset silmät). Eli toistensa vastakohdat. Ihan ruumiinrakenteesta ihonsävyyn saakka. Heidän vanhemmillaan oli kamala ero ja mies oli väkivaltainen alkoholisti jne. Valitettavasti se on vaikuttanut myös mieheni elämään. Hänen äitinsä ei ikinä hellinyt yms häntä ja aina huomautti (neg. asioista) kuinka hän on kuin isänsä. Kun taas tytär jota hallitsee äidin piirteet on ihan eri asemassa.

Mieheni äiti ei edes kunnolla koskaan tutustunut mieheeni vaan oletti hänen olevan samanlainen idiootti kun hänen (ja hänen siskonsa) isä. Vaikka he ovat luonteeltaan vastakohtia! Mieheni ei juo ja on herkkä ja huolehtivainen persoona kun taas hänen isänsä on sellainen alkoholisoitunut perussuomijuntti.

Mieheni on aina kokenut ettei hänen äitinsä rakastanut häntä oikeasti vaan huolehti ja piti yhteyttä vaan velvollisuudentunteesta - ja sellainen kokemus omasta äidistään ei ole mitenkään hyvä.

Yritä löytää lapsestasi sinun piirteitäsi ja anna aikaa hänelle ja opi tuntemaan hänet oikeana ihmisenä - sitäpaitsi jos geeneistä tulee molemmilta vanhemmilta puolet ja ulkokuori on isäänsä niin eikö se sisältä ole sitten silkkaa sinua?:)

Ei tarvitsisi olla noin katkera jos olisit huolehtinut ehkäisystä.

Tunnen yhden muijan joka tahallaan hankkiutui raskaaksi kylän alfaurokselle mutta kun alfaa ei sitten kiinnostanutkaan perhe-elämä, niin muija alkoi vihaamaan sitä ja vihaa ilmeisesti myös lastaan. Ainakin kohtelee lastaan tosi viileästi. Muija on nyt sit suttuinen, leveäperseinen, köyhä yh joka ei tule toimeen lapsensa isän kanssa. 

Kerroin kyllä miehelle lapsitoiveista ja ihan yhteisymmärryksessä jätin ehkäisyn vuotta ennemmin pois, ennen kuin tulin sitten raskaaksi.  Ehkä hän ajatteli, että en välttämättä raskaudu, tai olisi jättänyt minut kohta muutenkin.

[quote author="Vierailija" time="29.03.2013 klo 23:05"]

Ap. No tämä vanhempi nainen jonka luo mies muutti, niin paljastui naiseksi jota olin epäillyt ennenkin miehen hoidokiksi. Sama nainen oli aijemmin ollut miehen kummilapsen kanssa, joka oli vasta 15v kun olivat alkaneet seksisuhteen, ja tämä nainen jo miltei 40v. Naisella oli myös muita miehiä tuolloinkin. Minun silmissä hän on kyllä huora.

[/quote]

Kuulostaa kyllä aika oudolta? Ettet vaan värittele juttuja?

Ap. Kaunistelen asiaa, koska en viitsi edes kaikkea törkyä kertoa täälä. Luulin kyllä joskus naivina, että elämässä ei olisi mitään vääristymiä.

Syytät siis lasta siitä että jaat persettä urpoille. Olet mieleltäsi sairas hakeudu hoitoon, vittuako sitä TYHMYYTTÄS lapseen purkaat. Lapsi on syytön osapuoli vaikka kuinka muistuttaisi kuinka dorka olet .

Kuulostat äidiltäni. Lähde heti hakemaan apua tai anna lapsi pois. Äitini teki elämästäni todellisen helvetin kostamalla minulle kokoa ajan. Ihan varmasti olet sanonut lapsellesi jo jotakin todella ilkeää ja veikkaan, että kuritat häntä fyysisesti. Jos olen pätkääkään oikeassa, niin olet jo tehnyt lapsen elämästä helvetin.,

mun äiti on kanssa tehnyt mulle selväksi, että muistutan isääni paljon. on samat ilmeet, eleet ja jutut (vaikken ole isääni juuri tavannut). siksi äidin on ollut aina vaikea olla mun kanssa, koska muistutan sitä juoppoa kusipäätä päivä päivältä enemmän. 

mä luulen, että äiti suhteeni olisi paaaaljon parempi nyt jos hän olisi jättänyt sanomatta noi sant uudestaan ja uudestaan. hän ei ole ollut halaileva ja läheinen äiti kellekään sisaruksillekaan, mutta mun kohdalla teki selväksi, että mä ällötän äitiäni. alakouluiässä ekan kerran.