Lue keskustelun säännöt.
Kylläpä sovinisti-anoppi taas yllätti...
29.03.2013 |
Ollaan menossa miehen sukulaisiin pääsiäiseksi, mukaan lähtee minä, mieheni ja miehen veli. Käymme kahvilla myös mummollaan. Anoppi laittoi viestin, että mummo on huonossa kunnossa eikä jaksa laittaa kahveja. Täten MINUN pitää laittaa kahvit, katsaukset jne., ihan rohkeasti vaan menen vaan kaapeille ja etsin tarvittavat jutut. Siis mitä hittoa?!?! Mites tämän mummon lapsenlapset, vetävät lonkkaa sohvalla? Mieheni kyllä on oikea mies ja sanoi laittavansa tarjoilut, ei ole minun tehtäväni. Itseäni ei siis haittaa auttaa, mutta tuo anopin asenne ja käskytys on jotain niin kuvottavaa...
Kommentit (47)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppi on vanhan maailman ihminen ja olettaa kahvinkeiton olevan naisten työtä. Meilläkin kahvit laitetaan yhdessä keittiössä, jossa myös koko kahvittelu ja seurustelu tapahtuu. Kahvien jälkeen voidaan siirtyä olohuoneeseen katsomaan telkkaria.
Ehkä anoppi ei tarkoittanut sanoa sinänsä yhtään mitään, mutta ap:n hermostuminen pikkuasiasta paljastaa anopin ja miniän ennestään huonot välit.
[quote author="Vierailija" time="29.03.2013 klo 15:55"]
[quote author="Vierailija" time="29.03.2013 klo 15:06"]
No olkaa ylipäätään iloisia,että on mummot vielä elossa.Sama se kuka ne iäkkäälle kahvit laittaa.Omat mummoni ja pappani on kuopattu,ennenkuin itse olen syntynyt.Nyt on kivaa käydä miehen mummeilla kylässä,jaksavat vielä itse laittaa kahvit,vaikka ikää on yli 80 kummallakin.
Mieheni pappa kuopattiin seurustelumme aikana ja sukulaiset närkästyivät kun halusimme hautajais iltana lähteä baariin.Olisi pitänyt jäädä kotiin kunnioittamaan muistoa.Mieheni vastasikin hyvin:hän kunnioitti pappansa läsnäoloa kun oli vielä elossa.Kävi kylässä aina kun mahdollista ja pappa jutteli paljon nuoruus ajoistaan.Hän olikin papan "kultapoika" joka melkein ainoana lapsenlapsena kävi kylässä.
[/quote]
Minusta tuo EI ollut kaksinen vastaus, koska miehesi ei kaikesta päätellen kunnioittanut pappansa muistoa lainkaan. On ihan normaalia käydä isovanhemmilla 1-2 krt/kk ilman, että se on läsnäolon kunnioittamista.
Suruun kuuluu pysähtyminen ja havahtuminen omaan kuolevaisuuteen. Toki voi mennä baariin vaikka samana päivänä, kun oma lapsi on kuollut, ei sitä kukaan kiellä. Se vain kertoo surijasta sen, että oikeastaan ei halua jäädä miettimään sitä, mitä on tapahtunut ja mitä se kuollut eläessään merkitsi. Ei oikeastaan mitään.
[/quote]
Onhan sitä koko loppuelämä itsellä aikaa kunnioittaa toisen muistoa.Ja kaikki muut lapsenlapset eivät käyneet muuten vain kahvilla kun oli vielä elossa.Harmittelivat kyllä jälkeenpäin.
[quote author="Vierailija" time="29.03.2013 klo 19:02"]
[quote author="Vierailija" time="29.03.2013 klo 15:55"]
[quote author="Vierailija" time="29.03.2013 klo 15:06"]
No olkaa ylipäätään iloisia,että on mummot vielä elossa.Sama se kuka ne iäkkäälle kahvit laittaa.Omat mummoni ja pappani on kuopattu,ennenkuin itse olen syntynyt.Nyt on kivaa käydä miehen mummeilla kylässä,jaksavat vielä itse laittaa kahvit,vaikka ikää on yli 80 kummallakin.
Mieheni pappa kuopattiin seurustelumme aikana ja sukulaiset närkästyivät kun halusimme hautajais iltana lähteä baariin.Olisi pitänyt jäädä kotiin kunnioittamaan muistoa.Mieheni vastasikin hyvin:hän kunnioitti pappansa läsnäoloa kun oli vielä elossa.Kävi kylässä aina kun mahdollista ja pappa jutteli paljon nuoruus ajoistaan.Hän olikin papan "kultapoika" joka melkein ainoana lapsenlapsena kävi kylässä.
[/quote]
Minusta tuo EI ollut kaksinen vastaus, koska miehesi ei kaikesta päätellen kunnioittanut pappansa muistoa lainkaan. On ihan normaalia käydä isovanhemmilla 1-2 krt/kk ilman, että se on läsnäolon kunnioittamista.
Suruun kuuluu pysähtyminen ja havahtuminen omaan kuolevaisuuteen. Toki voi mennä baariin vaikka samana päivänä, kun oma lapsi on kuollut, ei sitä kukaan kiellä. Se vain kertoo surijasta sen, että oikeastaan ei halua jäädä miettimään sitä, mitä on tapahtunut ja mitä se kuollut eläessään merkitsi. Ei oikeastaan mitään.
[/quote]
Onhan sitä koko loppuelämä itsellä aikaa kunnioittaa toisen muistoa.Ja kaikki muut lapsenlapset eivät käyneet muuten vain kahvilla kun oli vielä elossa.Harmittelivat kyllä jälkeenpäin.
[/quote]
Ja kuka käskee suremaan auringonlaskuun saakka?Sitä surraan hautajaisissa ja ei tarvitse kotiin jäädä vielä toisen olkapäätä vasten itkemään.Ellei halua.Surutyö voi jatkua krapulassakin..Kaikki suree tavallaan.
[quote author="Vierailija" time="29.03.2013 klo 15:55"]
[quote author="Vierailija" time="29.03.2013 klo 15:06"]
No olkaa ylipäätään iloisia,että on mummot vielä elossa.Sama se kuka ne iäkkäälle kahvit laittaa.Omat mummoni ja pappani on kuopattu,ennenkuin itse olen syntynyt.Nyt on kivaa käydä miehen mummeilla kylässä,jaksavat vielä itse laittaa kahvit,vaikka ikää on yli 80 kummallakin.
Mieheni pappa kuopattiin seurustelumme aikana ja sukulaiset närkästyivät kun halusimme hautajais iltana lähteä baariin.Olisi pitänyt jäädä kotiin kunnioittamaan muistoa.Mieheni vastasikin hyvin:hän kunnioitti pappansa läsnäoloa kun oli vielä elossa.Kävi kylässä aina kun mahdollista ja pappa jutteli paljon nuoruus ajoistaan.Hän olikin papan "kultapoika" joka melkein ainoana lapsenlapsena kävi kylässä.
[/quote]
Minusta tuo EI ollut kaksinen vastaus, koska miehesi ei kaikesta päätellen kunnioittanut pappansa muistoa lainkaan. On ihan normaalia käydä isovanhemmilla 1-2 krt/kk ilman, että se on läsnäolon kunnioittamista.
Suruun kuuluu pysähtyminen ja havahtuminen omaan kuolevaisuuteen. Toki voi mennä baariin vaikka samana päivänä, kun oma lapsi on kuollut, ei sitä kukaan kiellä. Se vain kertoo surijasta sen, että oikeastaan ei halua jäädä miettimään sitä, mitä on tapahtunut ja mitä se kuollut eläessään merkitsi. Ei oikeastaan mitään.
[/quote]
Eli jos joku kuolee,ei saa enään ikinä käydä ulkona,koska se henkilö merkitsi niin paljon?Mikä on karenssi aika lähteä ulos?Ehkäpä kun itsestä siltä tuntuu.
Toisetkaan ei ala seurustelemaan puolison poismenon jälkeen minkään muun syyn takia,kun siltä itsestä tuntuu.Olkoot päivä,viikko,vuosi.Ei se merkitse vähempää kunnioitusta poismenneeltä.Heti kun surija antaa itselleen luvan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.03.2013 klo 14:02"]
Mua ei varmaan haittaisi käskyttäminenkään, mutta itselläkin särähtää kyllä joka kerta korvaan kun anoppi tarjoutuu leipomaan MINULLE esim. lapsen synttäreille, kysyy mahtuuko MINUN pakastimeen tavaraa, tulisiko MINUN laitettua näistä sienistä jotain, mitä MINÄ olen ajatellut tarjota jossain.
Mies on meistä kahdesta huomattavasti kätevämpi keittiössä. Mutta olen ollut kuitenkin kiitollinen. Anoppi on maailman paras leipuri ja talousihme ja apu ja marjat pakkasessa on mahtava juttu. Tämä on ainoa tapa, jolla hän osaa yrittää luoda siltaa meidän välillä, joten en näytä ärsyyntymistäni siinä, että keittiö on MEIDÄN.
[/quote]
Kai tää nyt oli edes sarkasmia....
Kun menemme minun äitini luo (leski), mies laittelee meille kahvit, että saan jutella äidin kans rauhassa, kun aika harvoin pääsemme siellä käymään.
On korjannut myös äidilleni katon ja leiponut syntymäpäiväkakut ja tiskannut tiskit ja siivonnut ja hakannut puut ja ajanut nurmikkoa yms.
Mutta harvoin vävypojan ja anopin välit onkaan niin kireät, kuin miniän ja anopin. Johtuen juuri siitä, että miehet ei koko ajan kyttäämällä kyttää, mistä pääsis riitelemään.
[quote author="Vierailija" time="29.03.2013 klo 14:01"]
Te jotka jalouttanne itsestäänselvästi laitatte tarjoilut jotta mies saa seurustella rakkaan mummonsa kanssa. Entä jos menette sinun mummollesi joka tarttee apua? Mies ilmeisesti keittää kahvit ja häärää keittiössä ja sinä vietät aika mummun ja mahdollisten muiden sukulaisten kanssa?
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaha, taas oppii aaveelta uutta.
Päivä päivältä toivon enemmän ja enemmän, että pojat olisi homoja. Ei saisi yhtään miniää tähän taloon.
[quote author="Vierailija" time="29.03.2013 klo 19:09"]
[quote author="Vierailija" time="29.03.2013 klo 15:55"]
[quote author="Vierailija" time="29.03.2013 klo 15:06"]
No olkaa ylipäätään iloisia,että on mummot vielä elossa.Sama se kuka ne iäkkäälle kahvit laittaa.Omat mummoni ja pappani on kuopattu,ennenkuin itse olen syntynyt.Nyt on kivaa käydä miehen mummeilla kylässä,jaksavat vielä itse laittaa kahvit,vaikka ikää on yli 80 kummallakin.
Mieheni pappa kuopattiin seurustelumme aikana ja sukulaiset närkästyivät kun halusimme hautajais iltana lähteä baariin.Olisi pitänyt jäädä kotiin kunnioittamaan muistoa.Mieheni vastasikin hyvin:hän kunnioitti pappansa läsnäoloa kun oli vielä elossa.Kävi kylässä aina kun mahdollista ja pappa jutteli paljon nuoruus ajoistaan.Hän olikin papan "kultapoika" joka melkein ainoana lapsenlapsena kävi kylässä.
[/quote]
Minusta tuo EI ollut kaksinen vastaus, koska miehesi ei kaikesta päätellen kunnioittanut pappansa muistoa lainkaan. On ihan normaalia käydä isovanhemmilla 1-2 krt/kk ilman, että se on läsnäolon kunnioittamista.
Suruun kuuluu pysähtyminen ja havahtuminen omaan kuolevaisuuteen. Toki voi mennä baariin vaikka samana päivänä, kun oma lapsi on kuollut, ei sitä kukaan kiellä. Se vain kertoo surijasta sen, että oikeastaan ei halua jäädä miettimään sitä, mitä on tapahtunut ja mitä se kuollut eläessään merkitsi. Ei oikeastaan mitään.
[/quote]
Eli jos joku kuolee,ei saa enään ikinä käydä ulkona,koska se henkilö merkitsi niin paljon?Mikä on karenssi aika lähteä ulos?Ehkäpä kun itsestä siltä tuntuu.
Toisetkaan ei ala seurustelemaan puolison poismenon jälkeen minkään muun syyn takia,kun siltä itsestä tuntuu.Olkoot päivä,viikko,vuosi.Ei se merkitse vähempää kunnioitusta poismenneeltä.Heti kun surija antaa itselleen luvan.
[/quote]
Kun joku kuolee ja sinä lähdet hautajaisiltana baariin, niin tiedät itsekin, että et oikeastaan sure lainkaan. Hautajaisia pidät enemmänkin pakkopullana, raatohan on jo kuopattu ja perintö jaetaan kohta.
Nämä samat bilehileet ottaa kuukauden sairausloman, kun läheinen kuoli, mutta eivät surun takia vaan siksi, että pitää olla aikaa nauttia elämästä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se vain on niin, että turha käydä kuollutta kumartamassa, jos ei ole elävää käynyt katsomassa. Ne illankähmän märehtijä-serkut halusivat alleviivata omaa hartauttaan ja "suruaan" illan kyhjöttämisellä.
[quote author="Vierailija" time="29.03.2013 klo 20:23"]
[quote author="Vierailija" time="29.03.2013 klo 19:09"]
[quote author="Vierailija" time="29.03.2013 klo 15:55"]
[quote author="Vierailija" time="29.03.2013 klo 15:06"]
No olkaa ylipäätään iloisia,että on mummot vielä elossa.Sama se kuka ne iäkkäälle kahvit laittaa.Omat mummoni ja pappani on kuopattu,ennenkuin itse olen syntynyt.Nyt on kivaa käydä miehen mummeilla kylässä,jaksavat vielä itse laittaa kahvit,vaikka ikää on yli 80 kummallakin.
Mieheni pappa kuopattiin seurustelumme aikana ja sukulaiset närkästyivät kun halusimme hautajais iltana lähteä baariin.Olisi pitänyt jäädä kotiin kunnioittamaan muistoa.Mieheni vastasikin hyvin:hän kunnioitti pappansa läsnäoloa kun oli vielä elossa.Kävi kylässä aina kun mahdollista ja pappa jutteli paljon nuoruus ajoistaan.Hän olikin papan "kultapoika" joka melkein ainoana lapsenlapsena kävi kylässä.
[/quote]
Minusta tuo EI ollut kaksinen vastaus, koska miehesi ei kaikesta päätellen kunnioittanut pappansa muistoa lainkaan. On ihan normaalia käydä isovanhemmilla 1-2 krt/kk ilman, että se on läsnäolon kunnioittamista.
Suruun kuuluu pysähtyminen ja havahtuminen omaan kuolevaisuuteen. Toki voi mennä baariin vaikka samana päivänä, kun oma lapsi on kuollut, ei sitä kukaan kiellä. Se vain kertoo surijasta sen, että oikeastaan ei halua jäädä miettimään sitä, mitä on tapahtunut ja mitä se kuollut eläessään merkitsi. Ei oikeastaan mitään.
[/quote]
Eli jos joku kuolee,ei saa enään ikinä käydä ulkona,koska se henkilö merkitsi niin paljon?Mikä on karenssi aika lähteä ulos?Ehkäpä kun itsestä siltä tuntuu.
Toisetkaan ei ala seurustelemaan puolison poismenon jälkeen minkään muun syyn takia,kun siltä itsestä tuntuu.Olkoot päivä,viikko,vuosi.Ei se merkitse vähempää kunnioitusta poismenneeltä.Heti kun surija antaa itselleen luvan.
[/quote]
Kun joku kuolee ja sinä lähdet hautajaisiltana baariin, niin tiedät itsekin, että et oikeastaan sure lainkaan. Hautajaisia pidät enemmänkin pakkopullana, raatohan on jo kuopattu ja perintö jaetaan kohta.
Nämä samat bilehileet ottaa kuukauden sairausloman, kun läheinen kuoli, mutta eivät surun takia vaan siksi, että pitää olla aikaa nauttia elämästä!
[/quote]
Vaikea kuvitella tilannetta. Meilläkin miehen mummo on huonossa kunnossa, ja mummon omat tyttäret siellä kyllä hääräävät keittiössä (=anoppi ja siskonsa). Mä kyllä autan jos pyydetään, mutta uskomattomalta tuntuu että mua käskettäisiin hoitamaan ns. kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun anoppini sanoo aina, jos kehtaan arvostella hänen kuullensa mun miestäni, että ei ole esim. ajanut nurmikkoa pitkään aikaa ja ruoho rehottaa, että mikset sitä sitten aja sitä nurmikkoa. Eukko on sitä mieltä, että minä joudan tekemään ihan kaikki kotihommat mukaanlukien ne hommat, joissa ukko joskus laiskottelee...... Jaottelee kotityöt sukupuolen mukaan, eli mun hommia on ruoanlaitto, siivous jne, mutta jos ns. miesten työt onkin tekemättä, niin silloin mun pitäisi tehdä nekin. Hänen pojassaan ei ole koskaan mitään vikaa, kun sehän käy töissä, niin ei se nyt noin vaan ehdi... No minäkin olen päivät töissä. No onneksi mies uskoo ihan kiltisti, jos ärähdän tekemättömistä töistä...
Minun anoppini sanoo aina, jos kehtaan arvostella hänen kuullensa mun miestäni, että ei ole esim. ajanut nurmikkoa pitkään aikaa ja ruoho rehottaa, että mikset sitä sitten aja sitä nurmikkoa. Eukko on sitä mieltä, että minä joudan tekemään ihan kaikki kotihommat mukaanlukien ne hommat, joissa ukko joskus laiskottelee...... Jaottelee kotityöt sukupuolen mukaan, eli mun hommia on ruoanlaitto, siivous jne, mutta jos ns. miesten työt onkin tekemättä, niin silloin mun pitäisi tehdä nekin. Hänen pojassaan ei ole koskaan mitään vikaa, kun sehän käy töissä, niin ei se nyt noin vaan ehdi... No minäkin olen päivät töissä. No onneksi mies uskoo ihan kiltisti, jos ärähdän tekemättömistä töistä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.03.2013 klo 14:01"]
Te jotka jalouttanne itsestäänselvästi laitatte tarjoilut jotta mies saa seurustella rakkaan mummonsa kanssa. Entä jos menette sinun mummollesi joka tarttee apua? Mies ilmeisesti keittää kahvit ja häärää keittiössä ja sinä vietät aika mummun ja mahdollisten muiden sukulaisten kanssa?
[/quote]
Mun tapoihini ei kuulu laskea kaikkia tekemisiämme ja pitää niistä kirjaa. Me elämme tilanteen mukaan. Se tekee kumpi kulloinkin ehtii ja osaa. Minusta olis aika outoa jos vanhempien/isovanhempien auttamisessa pitää pitää kirjaa.
Enkä muuten viittis anopin sanomisista nostaa meteliä, ei hemmetti sentään. Pikku prinsessaa oli oikein käskytetty kahvia keittämään anopin toimesta. On se ihan hirveää. Joskus kannattais kasvaa aikuiseksi, se kahvinkeitto on ihan normielämää ei mikää suuren suuri uhraus ap:n elämässä. Mua hävettäis jos alkasin moisesta vinkua ja vikistä. Naiset tekee omasta elämästään ihan itse vaikeaa.
[quote author="Vierailija" time="29.03.2013 klo 21:04"]
Vaikea kuvitella tilannetta. Meilläkin miehen mummo on huonossa kunnossa, ja mummon omat tyttäret siellä kyllä hääräävät keittiössä (=anoppi ja siskonsa). Mä kyllä autan jos pyydetään, mutta uskomattomalta tuntuu että mua käskettäisiin hoitamaan ns. kaikki.
[/quote]
Käsitin että sinne mummolle oli menossa vain ap, miehensä ja miehensä veli. Anoppi ei ollut tulossa mukaan. Vai meinaatko että anopin pitäis tulla passaamaan ap:ta ja poikiaan?
[quote author="Vierailija" time="29.03.2013 klo 19:09"]
[quote author="Vierailija" time="29.03.2013 klo 15:55"]
[quote author="Vierailija" time="29.03.2013 klo 15:06"]
No olkaa ylipäätään iloisia,että on mummot vielä elossa.Sama se kuka ne iäkkäälle kahvit laittaa.Omat mummoni ja pappani on kuopattu,ennenkuin itse olen syntynyt.Nyt on kivaa käydä miehen mummeilla kylässä,jaksavat vielä itse laittaa kahvit,vaikka ikää on yli 80 kummallakin.
Mieheni pappa kuopattiin seurustelumme aikana ja sukulaiset närkästyivät kun halusimme hautajais iltana lähteä baariin.Olisi pitänyt jäädä kotiin kunnioittamaan muistoa.Mieheni vastasikin hyvin:hän kunnioitti pappansa läsnäoloa kun oli vielä elossa.Kävi kylässä aina kun mahdollista ja pappa jutteli paljon nuoruus ajoistaan.Hän olikin papan "kultapoika" joka melkein ainoana lapsenlapsena kävi kylässä.
[/quote]
Minusta tuo EI ollut kaksinen vastaus, koska miehesi ei kaikesta päätellen kunnioittanut pappansa muistoa lainkaan. On ihan normaalia käydä isovanhemmilla 1-2 krt/kk ilman, että se on läsnäolon kunnioittamista.
Suruun kuuluu pysähtyminen ja havahtuminen omaan kuolevaisuuteen. Toki voi mennä baariin vaikka samana päivänä, kun oma lapsi on kuollut, ei sitä kukaan kiellä. Se vain kertoo surijasta sen, että oikeastaan ei halua jäädä miettimään sitä, mitä on tapahtunut ja mitä se kuollut eläessään merkitsi. Ei oikeastaan mitään.
[/quote]
Eli jos joku kuolee,ei saa enään ikinä käydä ulkona,koska se henkilö merkitsi niin paljon?Mikä on karenssi aika lähteä ulos?Ehkäpä kun itsestä siltä tuntuu.
Toisetkaan ei ala seurustelemaan puolison poismenon jälkeen minkään muun syyn takia,kun siltä itsestä tuntuu.Olkoot päivä,viikko,vuosi.Ei se merkitse vähempää kunnioitusta poismenneeltä.Heti kun surija antaa itselleen luvan.
[/quote]
Onko hautajaisilta ikinä? Kuinka alkoholisoituneita nykyihmiset on jos yhtä iltaa ei voi olla pois baarista vaan aletaan heti itkemään, että kun ei ikinä saa mennä baariin? Ihan kuin pikkulapset. Mutta ei mulle kaikki ja heti, viis muista, pääsiasia että itse saa mennä baariin just silloin kun haluaa. Ihme kun se vaarin "kultapoju" pääsi edes sinne hautajaisiin, olishan se voinut kunnioittaa vaarin muistoa baarista käsin. Ei olis hukkaantunut hyvää känniaikaa.
[quote author="Vierailija" time="29.03.2013 klo 20:27"]
Kyllä se vain on niin, että turha käydä kuollutta kumartamassa, jos ei ole elävää käynyt katsomassa. Ne illankähmän märehtijä-serkut halusivat alleviivata omaa hartauttaan ja "suruaan" illan kyhjöttämisellä.
[/quote]
Silti ne serkut osas ottaa muut ihmiset, vielä elävät, huomioon. Ehkä näet niille vanhemmille ihmisille suvusta oli tärkeää että vainajaa kunnioitetaan hautajaisiltana olemalla kotona. Enemmänhän ne hautajaiset on omaisia varten, ei niinkään vainajaa varten. Eli tais se sun miehes sitten pyllistää niille eläville läheisille baariin lähtemällä, ja samalla kuvitteli tekevänsä kovinkin hienosti, kun ei kuolleita kumarra.
Mun anoppi on ihan samanlainen. Kun oltiin tapailtu miehen kanssa hetken aikaa ja oltiin syömässä niin anoppi käskytti minut keittiöön auttamaan, vaikka hänen mieheni ja hänen isänsä istuivat katsomassa telkkaria. No menin auttamaan, mutta outoahan se oli vieraassa paikassa yksin mennä toiselle puolella taloa hääräämään. Ottaen huomioon sen että tapasin silloin anopin ensimmäistä kertaa. Kotona sitten mies kokkaa kaikki ruuat, koska rakastaa ruuanlaittoa eikä edes päästä mua keittiöön.
[quote author="Vierailija" time="29.03.2013 klo 21:48"]
[quote author="Vierailija" time="29.03.2013 klo 20:27"]
Kyllä se vain on niin, että turha käydä kuollutta kumartamassa, jos ei ole elävää käynyt katsomassa. Ne illankähmän märehtijä-serkut halusivat alleviivata omaa hartauttaan ja "suruaan" illan kyhjöttämisellä.
[/quote]
Silti ne serkut osas ottaa muut ihmiset, vielä elävät, huomioon. Ehkä näet niille vanhemmille ihmisille suvusta oli tärkeää että vainajaa kunnioitetaan hautajaisiltana olemalla kotona. Enemmänhän ne hautajaiset on omaisia varten, ei niinkään vainajaa varten. Eli tais se sun miehes sitten pyllistää niille eläville läheisille baariin lähtemällä, ja samalla kuvitteli tekevänsä kovinkin hienosti, kun ei kuolleita kumarra.
[/quote]
Jotkut haluavat olla niin MODERNEJA ja NUOREKKAITA ja KAATAA VANHAT ARVOT. Eivätkä tajua olevansa pelkkiä pellejä tekoineen
Ällöttävä moukka-anoppi sinulla, otan osaa. Ja lopettakaa se "se nyt on vaan vanhanaikainen ihminen, se on sellaista ja tällaista sukupolvea..." -lässytys! Luoja mitä idiootteja. Jokaisella on velvollisuus tulla käytöstapoineen tähän päivään, eikä elää menneessä. Löisin tuollaiselle käskyttäjäakalle luun kurkkuun.