Ärsyttää jo toista päivää,vauvaani kommentointiin
vilkkaaksi koska vajaa puolivuotiaana pääsee liikkumaan,ei ryömi mutta konttailee hieman.
Ja tämä on nyt kommentoijan mielestä yhteydessä minun ja mieheni menevyyteen(fyysiseen) enkä todellakaan koe olevani nyt aikuisena jotenkin menevä tai vilkas.
Ärsytyöstä lisää se että kommnetoijanon sukulaien eikä itse mikään hidasliikkeinen,vaikkakin hänen lapsensa ovat alkaneet liikkua paljon myöhemmin.
Onko tuossa hänen teoriassaan jotain järkeä?
Kommentit (24)
No voi hyvänen aika, taitaa olla jollain vähän hormonihuurista toi elämä ku kaikesta pitää loukkaantua :D Mee ottamaan vähän kahvia ja pullaa ja rauhotu hyvä nainen!
Sehän on ylpeilemisen aihe, jos lapsi liikkuu aikaisin. ;)
Kerrothan meille sitten, kuinka pitkään jaksoit ärsyyntyä tästä asiasta.
Ja myös sen, mistä asiasta ärsyynnyit seuraavaksi?
Ärsyyntymisennätys olisi hyödyllinen tietää myös.
Tämä on tosi,en ole unohtanut varmaankaan siksi koska en osannut kommentoida takaisin mitään järkevää.En ole sanavalmis ja useimmiten olen jälkiviisas.
Tein avauksen tänne koska olen ihan tosissani eikä miehenikään mua ymmärrä.
kai tämä tästä ohi menee,siihen asti vaan jankkaan päässäni.ap
Mitä ylpeilemistä on vilkkaalla lapsella? Kolmannen jälkeen olen ymmärtänyt että EI mitään.ap
[quote author="Vierailija" time="29.03.2013 klo 12:05"]
Tein avauksen tänne koska olen ihan tosissani eikä miehenikään mua ymmärrä.
[/quote]
Sait minut hyvälle tuulelle ja hymyilemään, ap :) Kyllä se siitä. Yleensä sanomiset vauvan nopeasta liikkeellelähdöstä katsotaan positiivisiksi, sukulainen halusi varmaan vain jollakin tavalla kehua vauvaasi!
Vilkkaushan on monien, mm. minun, mielestä positiivinen asia! Ja fyysinen aktiivisuus on toivottavaa. Se ei todellakaan tarkoita keskittymiskyvyttömyyttä tms.
Jos vauva möllöttäis paikoillaan, olisin enemmän huolissani.
Diagnoosi: Vouhotus maximus, liika vapaa-aika on pehmentänyt aivosi ja lääkkeeksi määrään hankkimaan Mitä Tahansa Tekemistä.
Ymmärtääkseni vauvaasi on kehuttu, samoin teitä vanhempia. Vilkkaus, fyysinen liikkuvuus ym. on nykyään pidetään nykyään tärkeimpinä asioina...
Aiheen vierestä menee nyt, mutta aikainen liikkuminen tai motoriset taidot ei välttämättä ole yhteydessä vilkkauteen. Minulla on toooosi rauhallinen ja harkitsevainen poika, joka lähti nelikuisena ryömimään, puolivuotiaana seisoi tukea vasten ja konttaili ja yhdeksänkuisena käveli ilman tukea. Kaikki hyppimiset, pyörällä ajot, luistelut jne. on oppinut helposti ja aikaisin ja juuri päiväkodista sanottiin, että poika on erittäin liikunnallisesti taitava.
Mutta vilkas poika ei ole koskaan ollut, vauvanakin meni määrätietoisesti paikasta toiseen ym. Hyväll tahdollakaan ei voi vilkkaaksi tai edes fyysisesti aktiiviseksi sanoa.
Mua ärsyttää myös se että koska vauvaa liikkuu,niin sillä olis jotain yhteyttä mun "menevyyteen"!? Ärsyttää etten pyytänyt perusteluja,siksi jäi myös vaivaamaan.
Tämän kommentoijan mielestä vilkkaus ei ole hyvä,ei sanonut silloin niin mutta tunnen hänen ajatusmaailmansa.
Kuitenkin,olipas hyvä idea tänne avautuu,kun enemmistö pitää asiaa ok:na ehkä saan asian nopeammin pois mielestä.
Ja mä tiedän että on naurettavaa ärsyyntyä noinkin "turhasta" mut toisinaan ajatuksilleen ei mitään voi.ap
Mua ärsyttää myös se että koska vauvaa liikkuu,niin sillä olis jotain yhteyttä mun "menevyyteen"!? Ärsyttää etten pyytänyt perusteluja,siksi jäi myös vaivaamaan.
Tämän kommentoijan mielestä vilkkaus ei ole hyvä,ei sanonut silloin niin mutta tunnen hänen ajatusmaailmansa.
Kuitenkin,olipas hyvä idea tänne avautuu,kun enemmistö pitää asiaa ok:na ehkä saan asian nopeammin pois mielestä.
Ja mä tiedän että on naurettavaa ärsyyntyä noinkin "turhasta" mut toisinaan ajatuksilleen ei mitään voi.ap
Mua ärsyttää myös se että koska vauvaa liikkuu,niin sillä olis jotain yhteyttä mun "menevyyteen"!? Ärsyttää etten pyytänyt perusteluja,siksi jäi myös vaivaamaan.
Tämän kommentoijan mielestä vilkkaus ei ole hyvä,ei sanonut silloin niin mutta tunnen hänen ajatusmaailmansa.
Kuitenkin,olipas hyvä idea tänne avautuu,kun enemmistö pitää asiaa ok:na ehkä saan asian nopeammin pois mielestä.
Ja mä tiedän että on naurettavaa ärsyyntyä noinkin "turhasta" mut toisinaan ajatuksilleen ei mitään voi.ap
sä olot hyvä äiti, älä välitä noista höpötyksistä
No mä kyllä ymmärrän että vauvan arvostelu ärsyttää, etenkin jos se on tahallaan sanottu että hehheh, ihan on kuin äitinsä + joku sanojan negatiivisena pitämä asia. Siinä haukutaan äitiä, mutta vielä vauvan kautta ja vauvaa itseäänkin, mikä on extraloukkaavaa. Minulle sanottiin vastaavia juttuja mutta painoon liittyen, sillä vauva kasvoi rintamaidolla kohisten ja oli oikein vauvanpyöreä. Hehheh niin on ollut ruoka-aikaan kotona ja ruoka maistunut niinkuin äidilleen (=mulle läskille). Tai MITÄ sä oikein olet syönyt, kun toi on tuollainen jättiläinen?? Loukkasi todella paljon, kun koko raskausajan olin tiukkana syömisten suhteen ja synnyttyään vauva söi vain rintaa, eli häntä en tosiaan ollut millään lihottanut. Nyt parivuotiaana lapsi onkin soukistunut kummasti, mutta muistan kyllä vielä, ketkä kuittailivat mulle pienen vauvan painosta, sairasta! Eikä tosiaan hyvään sävyyn. Ne on ihan eri asia ne herttaiset mummelit jotka hehkuttaa vauvan pyöreitä poskia.
Ilmeisesti et siedä vilkkauden löytymistä lapsessasi, koska näet siinä sellaisen puolen itsessäsi, jota et voi hyväksyä? Pohjimmillasi siis koet, että sinua on arvosteltu?
Pitäsköhän sun ap keskittyä ihan oikeisiin asioihin, eikä märehtiä kenenkään sanomisia! Lapsessa halutaan hähdä aina äitiä ja/tai isää, niin hyvässä kuin pahassakin.
Siis toihan on mun mielestä positiivinen asia, jos olette fyysisesti ja motorisesti taitavia ja liikkuvaisia! Itse olen kömpelö ja motorisesti lahjaton, joten en ehkä sen vuoksi osaa nähdä, mikä tuossa kommentissa on niin ärsyttävää?
Voi tsiisus, tuollaisesta olet siis jo toista päivää ärsyyntynyt! Mitä tuhlausta. Jospa nyt unohtaisit koko jutun ja nauttisit elämästä :)