Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää jo toista päivää,vauvaani kommentointiin
29.03.2013 |
vilkkaaksi koska vajaa puolivuotiaana pääsee liikkumaan,ei ryömi mutta konttailee hieman.
Ja tämä on nyt kommentoijan mielestä yhteydessä minun ja mieheni menevyyteen(fyysiseen) enkä todellakaan koe olevani nyt aikuisena jotenkin menevä tai vilkas.
Ärsytyöstä lisää se että kommnetoijanon sukulaien eikä itse mikään hidasliikkeinen,vaikkakin hänen lapsensa ovat alkaneet liikkua paljon myöhemmin.
Onko tuossa hänen teoriassaan jotain järkeä?
Kommentit (24)
Ap: kuvaat syyn, jonka vuoksi menin töihin kun lapsi oli 1v4kk. Loppui turha miettiminen ja ylitulkinta. Ei ollut aikaa miettiä enää tuon tason juttuja.
Muistan kun eräs ystävä kysyi minulta kantorepusta, että "eikös se ole hieman huono selälle?" Olin loukkaantunut 6kk ennen kuin tajusin, että a) ystävä puhui minun selästä, ei vauvan. Ja b) kommentti ei ollut millään muotoa arvosteleva, ehkä huolehtiva. Olin niin överiherkkänä hormoonipöllyssä, että töttöröö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.03.2013 klo 12:35"]
Mua ärsyttää myös se että koska vauvaa liikkuu,niin sillä olis jotain yhteyttä mun "menevyyteen"!? Ärsyttää etten pyytänyt perusteluja,siksi jäi myös vaivaamaan.
Tämän kommentoijan mielestä vilkkaus ei ole hyvä,ei sanonut silloin niin mutta tunnen hänen ajatusmaailmansa.
Kuitenkin,olipas hyvä idea tänne avautuu,kun enemmistö pitää asiaa ok:na ehkä saan asian nopeammin pois mielestä.
Ja mä tiedän että on naurettavaa ärsyyntyä noinkin "turhasta" mut toisinaan ajatuksilleen ei mitään voi.ap
[/quote]
Kyllä se on selkeesti nyt osunut tuohon SINUN menevyyteen se arvostelu, ei vauvaan.
Eli joku tuossa arvostelussa kolahti sinuun pahasti. Pohdi sitä ja sitten unohda koko juttu.
[quote author="Vierailija" time="29.03.2013 klo 12:28"]
Aiheen vierestä menee nyt, mutta aikainen liikkuminen tai motoriset taidot ei välttämättä ole yhteydessä vilkkauteen. Minulla on toooosi rauhallinen ja harkitsevainen poika, joka lähti nelikuisena ryömimään, puolivuotiaana seisoi tukea vasten ja konttaili ja yhdeksänkuisena käveli ilman tukea. Kaikki hyppimiset, pyörällä ajot, luistelut jne. on oppinut helposti ja aikaisin ja juuri päiväkodista sanottiin, että poika on erittäin liikunnallisesti taitava.
Mutta vilkas poika ei ole koskaan ollut, vauvanakin meni määrätietoisesti paikasta toiseen ym. Hyväll tahdollakaan ei voi vilkkaaksi tai edes fyysisesti aktiiviseksi sanoa.
[/quote]
Minun 9kk iässä kävelemään lähteneet tyttöni ovat perheen rauhallisimmat lapset (6lasta). Toinen niin pieni että vaikea sanoa motorisesta taitavuudesta, mutta toinen on ainut jota jouduttu loukkaantumisten vuoksi käyttää lääkärissä kahdesti (muita ei kertaakaan). Ja tämä tyttö on se lapsista rauhallisin ja kömpelöin.
Varmaan syy hermostumiseesi on hormoneissa. Ne pääsevät jylläämään, kun on äitiyslomalla ja hoitovapaalla ja tärkein työtehtävä silloin on tuo lapsukainen.
Minua silloin aikanaan ärsytti, kun omasta lapsestani anoppi ja tuttavarouva sanoivat, kuinka hidasta hänen motorinen kehityksensä oli. Tuttavarouvan oma tyttö oli noussut jo puolivuotiaana seisomaan vasten tukea. Kerroin, että neuvolan mukaan meidän vauva on kyllä ihan normaalissa aikataulussa, mutta silti murehdin ja olin vihainen monta päivää noiden juttujen jälkeen. Anopin kanssa riitauduin lopulta oikein kunnolla.
Nyt ei voi sanoa muuta kuin että oppihan tuo meidänkin lapsi joskus konttaamaan ja kävelemään.
Koeta rauhoittua, ap. Joskus vuosien päästä tämä juttu voi tuntua toisenlaiselta.