Lue keskustelun säännöt.
Pystysitkö rakastumaan "mitättömään" ihmiseen?
19.03.2019 |
Tarkoitan "mitättömällä" ihmisellä sellaista, jolla ei ole mitään erityistaitoja, esim. hän ei osaa soittaa mitään instrumenttia, ei jaksa juosta kilometriä, ei osaa kertolaskuja, ei ole koskaan kutonut mattoa, ei osaa tehdä kodin korjaustöitä, ei hallitse vieraita kieliä....jne.
Kuinka paljon rakastumisessa on osuutta erilaisilla asioilla, joita yleisesti ihailemme? Onko helpompaa rakastua henkilöön, joka laulaa kuin Sinatra, tanssii kuin Astaire tai maalaa kuin Rembrandt?
Kommentit (28)
Jos ei kertolaskut suju, on älyllisesti jotenkin vajaa ihminen. Ei tosiaan kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä kysymystä..
Miten joku osaaminen liittyy rakkauteen?
Mä rakastuin miehessäni siihen että se tykkää eläimistä. Koska exä vihasi.
Mies rakastu mun silmiin.
Ja mä oon varmaan tommonen mitätön ihminen kun en oikein osaa mitään..
Silti mies pitää mua maailman parhaimpana ihmisenä, koska teen hänestä paremman ihmisen.
Vierailija kirjoitti:
Rakastuminen saa näkemään ihmisen aivan uudessa valossa ja korostaa asioita joita siinä ihmisessä ei välttämättä edes ole. Rakkaus saa ihmisen myös hyväksymään sen ettei toinen ihminen ole täydellinen.
Ehkäpä niin, mutta minun mielestäni rakastuminen vaatii sen, että viettää jonkun kanssa tarpeeksi aikaa. Jos toinen vaikuttaa tylsältä, niin miksi sellaisen kanssa edes olisi niin kauan, että ehtii rakastua?
Jotkut tietysti uskoo rakkauteen ensi silmäyksellä. No, voihan sellaistakin olla, mutta ei se tarkoita, että toinen rakastuu myös sinuun, tai että sille rakastumisen tunteelle pitäisi tehdä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Tavallinen ja vähälahjainen ovat eri asioita.
Onko tavallinen hän joka ei osaa yhtään mitään? Edes perustaitoja? No, ehkä siellä missä sinä asut...
Minä olen aina ihastunut ihan tavallisiin ihmisiin.
Mutta kyllä kertolasku pitää osata ollakseen tavallinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua kiehtoo erilaisuus. Kumppanissa on tärkeää, että voin oppia suhteessa uusia asioita ja helpointa se on silloin, kun toinen on erilainen. Ei tarvitse on mikään superlahjakas ihminen, vain hyvä asioissa, joissa minä en ole. Jos en osaisi uida hyvin, minusta olisi mielenkiintoista, jos toinen pystyisi sukeltamaan vaikka pienen uima-altaan (25 metriä) päästä päähän.
Koen erilaisuuden myös inspiroivana ja tilaa antavana, tietysti jos toinen on myöskin kannustava ja avoin.
Tavis kelpaa. Koulutus ja työ hyvä olla
Osaatko sanoa mikä siinä on niin tärkeää? Ja eikö sillä tosiaan ole väliä mihin se intohimo kohdistuu? Esim. intohimoinen kalastaja, joka mieluiten viihtyy kaiken vapaa-aikansa kalassa, mutta ei saa saalista juuri koskaan. Tai intohimoinen piirtäjä, joka ei paljoa muuta tee kuin piirtää vain ja saa aikaan rumia ja huonoja töherryksiä.
Minulle ei ole niinkään väliä nillä lahjoilla, jos on muuten sopiva tyyppi, mutta toivoisin kyllä että ei olisi niin suurta intohimoa johonkin lajiin mitä ei edes osaa. Niin jäisi aikaa muuhunkin.