En koe, että opinnot olisivat tarjonneet työelämälle tai minulle mitään kovin erityistä

Kun valmistuin, olin järkyttynyt että näillä tiedoilla ja opeillako pitäisi nyt alkaa töihin. Käytännössä kuitenkin työ on tekijäänsä opettanut.

Olet oppinut paljonkin, et vain sitä huomaa. Keskitytkö paljon nippelitietoihin tai onko jonkin työpaikan lomakkeen täyttämisen osaaminen sinulle tärkeää?

Ihminen aina oppii ja muistaa ne asiat, joita hän käyttää ja tarvitsee.

Se ei silti tarkoita, etteikö opiskelu kartuttaisi ajatusmaailmaasi, tapaasi tarkastella asioita ja oppia uutta.

Esimerkiksi minä kirjoitin aikoinani pitkästä matematiikasta laudaturin, mutta koska en ole matematiikkaa juuri lainkaan käyttänyt työssäni jotain prosenttilaskua vaativammin, en muista lukion matematiikasta mitään. Silti en väittäisi, että se oli täysin hukkaan heitettyä, vaan koen oppineeni ainakin logiikkaa ja ymmärtäväni monia aikuisia ihmisiä paremmin kokoeroja ja muttakaavoja.

Eli siitäkin siis OLI kumminkin hyötyä, vaikken enää muistakaan derivointia...

Maisterin tutkinto ei monesti tarjoa yhtään sen enempää valmiuksia työelämää varten kuin kandikaan. Ylikoulutus pitäisi lopettaa ja antaa pätevyys esimerkiksi opettajaksi, sosiaalityöntekijäksi, papiksi jne. jo kanditutkinnolla, aivan kuten lastentarhanopettajallekin. Oikeustiede ja lääketiede vaatinevat aidosti pidemmät opinnot.

Elämää on tullut haaskattua aivan turhaan, mutta pakko on ollut saada jo kolmet paperit. Sitten vielä kysyvät, että tahdonko opiskella lisää! Joo, opiskelu on kivaa, helppoa, mutta ikävä kyllä myös taloudellisesti tiukempaa aikaa ja onko edes järkeä opiskella lisää? Onko minulla satoja vuosia elämää jäljellä vai millä ajalla opiskelisin? Ei ole tavoittelemisen arvoista opiskella vain tenttejä varten.  Kun itseään varten opiskelee, niin muistaa itselleen tarpeellisen, mutta ne tentit! Puolet elämästäkö silti opiskelua?

Suomessa ollaan tutkintouskovaisia, joten meillä on jäykkä ja ikävä työelämä. Aina löytyy niitä, joiden mielestä ihminen ei voi oppia mitään arvokasta muualla kuin oppilaitoksissa. Sitten on niitä, joiden mukaan työ tekijäänsä opettaa.

Juuri oli puhetta erään kaverini kanssa siitä miksi suomalaiset työpaikat ovat niin tylsiä ja ilmapiiri ikävä verrattuna esim. Englantiin. Tultiin siihen tulokseen, että maissa, joissa töihin pääsee ilman papereitakin ja hommissa edetään rohkeasti osaamisen karttuessa, on ilmapiiri ihan eri tavalla dynaaminen. On mahdollista vaihtaa alaa tai edes työpaikkaa, toisin kuin Suomessa, jossa joka paikkaan on täsmätutkinto, jonka suorittamiseen menee vuosia. Vaihda siinä sitten  mitään. Tuloksena on ihmisiä, jotka tekevät ikänsä samaa hommaa, vaikka miten harmittaisi. Ja se näkyy sitten koko yhteiskunnassa.

Opintojen tarkoitus on säilöä nuoria, kunnes he ovat kypsiä töihin ikänsä puolesta. Toinen funktio on erotella menestyksen perusteella heidät eritasoisiin ja - tyyppisiin jatkokoulutuksiin ja töihin. Kolmanneksi koulutus on lopulta usein vain pitkitetty persoonallisuustesti. Kun on jaksanut vetää sen läpi, on osoittanut samoja ominaisuuksia kuin töissä tarvitaan eli älyä, pitkäjänteisyyttä jne.

Tietojen ja taitojen oppiminen on vain pieni osa koko systeemiä. Ne opitaan monella alalla oikeasti vasta töissä.

Vierailija kirjoitti:

Maisterin tutkinto ei monesti tarjoa yhtään sen enempää valmiuksia työelämää varten kuin kandikaan. Ylikoulutus pitäisi lopettaa ja antaa pätevyys esimerkiksi opettajaksi, sosiaalityöntekijäksi, papiksi jne. jo kanditutkinnolla, aivan kuten lastentarhanopettajallekin. Oikeustiede ja lääketiede vaatinevat aidosti pidemmät opinnot.

Tarkoitat siis sitä, että perusopinnoilla ja osalla aineopinnoista pääsee työelämään kiinni? No, luokanopeksi ja sosiaalityöntekijäksi ei sen enempää tarvitakaan, ja papeille riittää pyhäkoulun oppimäärä, mutta useimmilla aloilla kannattaa käydä maisteriksi asti, jos haluaa olla asiantuntija.

Koulu ei opettanut minulle mitään elämässä tai työssä tarvittuja taitoja. Mutta opiskeluaikana opin monia asioita, joita olen tarvinut koko työurani ajan.

Vierailija kirjoitti:

Opintojen tarkoitus on säilöä nuoria, kunnes he ovat kypsiä töihin ikänsä puolesta. Toinen funktio on erotella menestyksen perusteella heidät eritasoisiin ja - tyyppisiin jatkokoulutuksiin ja töihin. Kolmanneksi koulutus on lopulta usein vain pitkitetty persoonallisuustesti. Kun on jaksanut vetää sen läpi, on osoittanut samoja ominaisuuksia kuin töissä tarvitaan eli älyä, pitkäjänteisyyttä jne.

Tietojen ja taitojen oppiminen on vain pieni osa koko systeemiä. Ne opitaan monella alalla oikeasti vasta töissä.

Säilöttäessä sen kohde oppii myös, että perslihaksilla pärjää. Maissa, joissa koulutuksen tarkoitus on käytännöllisempi, ihmiset pääsevää työelämään aktiivisina ja reippaina, ja monet uskovat voivansa tehdä jotain uuttakin. Ylipäätään ei ole niin masentavaa ja lannistavaa, kun ei ole tarvinnut haaskata vuosikausia oppilaitoksissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maisterin tutkinto ei monesti tarjoa yhtään sen enempää valmiuksia työelämää varten kuin kandikaan. Ylikoulutus pitäisi lopettaa ja antaa pätevyys esimerkiksi opettajaksi, sosiaalityöntekijäksi, papiksi jne. jo kanditutkinnolla, aivan kuten lastentarhanopettajallekin. Oikeustiede ja lääketiede vaatinevat aidosti pidemmät opinnot.

Tarkoitat siis sitä, että perusopinnoilla ja osalla aineopinnoista pääsee työelämään kiinni? No, luokanopeksi ja sosiaalityöntekijäksi ei sen enempää tarvitakaan, ja papeille riittää pyhäkoulun oppimäärä, mutta useimmilla aloilla kannattaa käydä maisteriksi asti, jos haluaa olla asiantuntija.

Perusopinnoilla ja osalla aineopinnoista? Tehdäänkö jossain yliopistossa sitten osa aineopinnoista vasta maisterin tutkintoon vai mitä tarkoitat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opintojen tarkoitus on säilöä nuoria, kunnes he ovat kypsiä töihin ikänsä puolesta. Toinen funktio on erotella menestyksen perusteella heidät eritasoisiin ja - tyyppisiin jatkokoulutuksiin ja töihin. Kolmanneksi koulutus on lopulta usein vain pitkitetty persoonallisuustesti. Kun on jaksanut vetää sen läpi, on osoittanut samoja ominaisuuksia kuin töissä tarvitaan eli älyä, pitkäjänteisyyttä jne.

Tietojen ja taitojen oppiminen on vain pieni osa koko systeemiä. Ne opitaan monella alalla oikeasti vasta töissä.

Säilöttäessä sen kohde oppii myös, että perslihaksilla pärjää. Maissa, joissa koulutuksen tarkoitus on käytännöllisempi, ihmiset pääsevää työelämään aktiivisina ja reippaina, ja monet uskovat voivansa tehdä jotain uuttakin. Ylipäätään ei ole niin masentavaa ja lannistavaa, kun ei ole tarvinnut haaskata vuosikausia oppilaitoksissa.

Masentavinta on se, että koulussa ei varsinaisesti saa sellaisia taitoja, joita ei työssäkin oppisi. Suomessa on liikaa koulutusta koulutuksen vuoksi. Kun pätevyyksiä vaaditaan, voisi edes olettaa saavansa jonkin miniosaamisen tason niillä papereilla. Monella alalla valmistuneen osaaminen on todella ohutta (esim. hoitoala).

Koulunkäynninohjaana ja 10 vuotta niitä töitä ja sijaisuuksia tehneenä yläkoulussa voin sanoa, että akateemisella tutkinnolla ei tee mitään. Osaan opettaa niin kieliä kuin matikkaakin ihan sujuvasti. Teen jopa paremmin töitä kuin jotkut opettajat. Mutta näinhän se menee, yliopiston paperit on saatava ulos, jos meinaa opettajan töitä tehdä. Mutta turhaa se on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maisterin tutkinto ei monesti tarjoa yhtään sen enempää valmiuksia työelämää varten kuin kandikaan. Ylikoulutus pitäisi lopettaa ja antaa pätevyys esimerkiksi opettajaksi, sosiaalityöntekijäksi, papiksi jne. jo kanditutkinnolla, aivan kuten lastentarhanopettajallekin. Oikeustiede ja lääketiede vaatinevat aidosti pidemmät opinnot.

Tarkoitat siis sitä, että perusopinnoilla ja osalla aineopinnoista pääsee työelämään kiinni? No, luokanopeksi ja sosiaalityöntekijäksi ei sen enempää tarvitakaan, ja papeille riittää pyhäkoulun oppimäärä, mutta useimmilla aloilla kannattaa käydä maisteriksi asti, jos haluaa olla asiantuntija.

Perusopinnoilla ja osalla aineopinnoista? Tehdäänkö jossain yliopistossa sitten osa aineopinnoista vasta maisterin tutkintoon vai mitä tarkoitat?

Minun edesmenneessä koulutusohjelmassani kandeilla oli tyypillisesti koossa perusopinnot ja sitä sun tätä silppua muista opinnoista. Käytin mahdollisimman laajaa ja epämääräistä ilmausta, jottei kukaan ryhtyisi kitisemään sivuseikoista. Ryhtyipä silti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maisterin tutkinto ei monesti tarjoa yhtään sen enempää valmiuksia työelämää varten kuin kandikaan. Ylikoulutus pitäisi lopettaa ja antaa pätevyys esimerkiksi opettajaksi, sosiaalityöntekijäksi, papiksi jne. jo kanditutkinnolla, aivan kuten lastentarhanopettajallekin. Oikeustiede ja lääketiede vaatinevat aidosti pidemmät opinnot.

Tarkoitat siis sitä, että perusopinnoilla ja osalla aineopinnoista pääsee työelämään kiinni? No, luokanopeksi ja sosiaalityöntekijäksi ei sen enempää tarvitakaan, ja papeille riittää pyhäkoulun oppimäärä, mutta useimmilla aloilla kannattaa käydä maisteriksi asti, jos haluaa olla asiantuntija.

Perusopinnoilla ja osalla aineopinnoista? Tehdäänkö jossain yliopistossa sitten osa aineopinnoista vasta maisterin tutkintoon vai mitä tarkoitat?

Minun edesmenneessä koulutusohjelmassani kandeilla oli tyypillisesti koossa perusopinnot ja sitä sun tätä silppua muista opinnoista. Käytin mahdollisimman laajaa ja epämääräistä ilmausta, jottei kukaan ryhtyisi kitisemään sivuseikoista. Ryhtyipä silti.

Mitä laajaa ja epämääräistä ilmausta? Harhaan johtamista on väittää, että kandin tutkinnon suorittanut olisi käytännössä käynyt vain perusopinnot ja muu olisi sekalaista sälää. Ehkä 1970-luvulla oli sitten kandi suoritettuaan perusopinnot, mutta jo vuosia se on vaatinut pääaineesta perus- ja aineopinnot plus muita opintoja yhteensä 180 op. 

Opin mielestäni todella paljon elämästä niiden seitsemän vuoden aikana, jotka mahtuivat fuksisyksyn ja papereiden hakemisen väliseen aikaan. Olen toki oppinut sitä ennen ja sen jälkeenkin, mutta noina seitsemänä vuotena ehkä eniten (varhaislapsuus poislukien) En usko, että olisin pystynyt samaan, jos olisin ollut "vain" töissä tuona aikana. Onhan se selvää, että jokainen kurssi ei ollut suoraan hyödyllinen ja moni asia piti vain "hoitaa pois alta" mutta kokonaisuutena tarkasteltuna opiskeluaika antoi minulle paljon enemmän mitä edes osasin odottaa.

En myöskään osaa sanoa, mitä olisin työelämän kannalta jäänyt kaipaamaan opintoihini.

Vierailija kirjoitti:

Ihminen aina oppii ja muistaa ne asiat, joita hän käyttää ja tarvitsee.

Se ei silti tarkoita, etteikö opiskelu kartuttaisi ajatusmaailmaasi, tapaasi tarkastella asioita ja oppia uutta.

Esimerkiksi minä kirjoitin aikoinani pitkästä matematiikasta laudaturin, mutta koska en ole matematiikkaa juuri lainkaan käyttänyt työssäni jotain prosenttilaskua vaativammin, en muista lukion matematiikasta mitään. Silti en väittäisi, että se oli täysin hukkaan heitettyä, vaan koen oppineeni ainakin logiikkaa ja ymmärtäväni monia aikuisia ihmisiä paremmin kokoeroja ja muttakaavoja.

Eli siitäkin siis OLI kumminkin hyötyä, vaikken enää muistakaan derivointia...

Noisssa lukioisssa ongelma matikan suhteeen on se etttä sielllä vaaan lasketaaan eikä pysähdytä analysoimaaan mistä siiinä varsinaisesti onn kyse. Se on vasta yliopistossssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen aina oppii ja muistaa ne asiat, joita hän käyttää ja tarvitsee.

Se ei silti tarkoita, etteikö opiskelu kartuttaisi ajatusmaailmaasi, tapaasi tarkastella asioita ja oppia uutta.

Esimerkiksi minä kirjoitin aikoinani pitkästä matematiikasta laudaturin, mutta koska en ole matematiikkaa juuri lainkaan käyttänyt työssäni jotain prosenttilaskua vaativammin, en muista lukion matematiikasta mitään. Silti en väittäisi, että se oli täysin hukkaan heitettyä, vaan koen oppineeni ainakin logiikkaa ja ymmärtäväni monia aikuisia ihmisiä paremmin kokoeroja ja muttakaavoja.

Eli siitäkin siis OLI kumminkin hyötyä, vaikken enää muistakaan derivointia...

Noisssa lukioisssa ongelma matikan suhteeen on se etttä sielllä vaaan lasketaaan eikä pysähdytä analysoimaaan mistä siiinä varsinaisesti onn kyse. Se on vasta yliopistossssa.

Muuutoin olen ihan samaaa mieltä etttä ajatus ja ideaaa on oleelllisin.

Vierailija kirjoitti:

Opin mielestäni todella paljon elämästä niiden seitsemän vuoden aikana, jotka mahtuivat fuksisyksyn ja papereiden hakemisen väliseen aikaan. Olen toki oppinut sitä ennen ja sen jälkeenkin, mutta noina seitsemänä vuotena ehkä eniten (varhaislapsuus poislukien) En usko, että olisin pystynyt samaan, jos olisin ollut "vain" töissä tuona aikana. Onhan se selvää, että jokainen kurssi ei ollut suoraan hyödyllinen ja moni asia piti vain "hoitaa pois alta" mutta kokonaisuutena tarkasteltuna opiskeluaika antoi minulle paljon enemmän mitä edes osasin odottaa.

En myöskään osaa sanoa, mitä olisin työelämän kannalta jäänyt kaipaamaan opintoihini.

Mikä ala? Varmasti sekin vaikuttaa, kuinka nuorena opinnot on aloittanut.