Lue keskustelun säännöt.
Vaari aiheuttaa ongelmia
19.03.2019 |
Poika on 4v. ja ihan hullaantunut naapurissa asuvan vaarin (ja mummon) takia. Ollaan annettu heidän touhuta yhdessä, mutta nyt taas tuntuu että tämä ei voi mennä näin. Olen äitiyslomalla ja mies reissuhommissa, mies on vapaat tiiviisti meidän kanssa ja huomioi poikaa ja tekevät omia juttuja paljon. Ei näe tätä arkiviikkojen menoa mutta tietää kyllä millaisia vanhempansa osaavat olla. Pojan vauva-aika oli yhtä hemmetin kriisiä jatkuvasti, halusivat sylitellä vauvaa joka ikinen päivä ja alkuun mummo vei pari kertaa mitään sanomatta pojan heille, siis otti syliin ja käveli kotiinsa. Itkevää vauvaa ei varsinkaan vaari antanut takaisin jne ihan kaikkea. Rajat vedettiin lopulta ja jääkautta kesti melkein vuoden. Minä en siltikään osannut enkä osaa mitään mutta nykyään pystyn ohittamaan niiden jutut ja haluaisin kuitenkin pitää lapsille isovanhemmat.
En enää tiedä onko heistä hyötyä suhteessa haittoihin, että kannattaako tämä. Poika alkanut käyttäytyä selvästi eri lailla nyt kun ovat viettäneet enemmän aikaa yhdessä. Sanoo sellaisia fraaseja joita ei ole kyllä meillä kuullut, kuten "sinä et äiti minua määrää" ja joka asiasta haluaa soittaa vaarille. Purnaa kaikesta, karkkien syömisestä ja pukemisesta lähtien ja eilen veti ihan hullut raivarit tyhjästä ja sanoi muuttavansa mummolaan. Meillä on rajat kotona ja tehään yhdessä paljon asioita ja liikutaan jne. Vaari tulee hakemaan poikaa ehkä joka toinen päivä ja on ollut yötä nyt tänä vuonna ekaa kertaa. En ole aiemmin halunnut päästää koska erimielisyyksiä on ollut ja isovanhemmat ivailee ärsyttävästi minulle edelleen jos sanon ruoka-ajoista jne perusasioista. Nälvii siis ihan selvästi mutta niin että siihen on vaikea "tarttua". Mummon kanssa en tule juttuun yhtään, ei käy meillä (sanoi vauvan synnyttyä että mummo mielellään hoitais tämänKIN pienen niin ois hyvä olla - eivät ole todellakaan oikeasti olleet hoitovastuussa pojasta koskaan vaan enempi päinvastoin)
Voinko ilman selityksiä nyt alkaa rajoittaa tätä hommaa? Selittely on turhaa koska eivät kuuntele. En ole puhunut pojalle mitään pahaa vaarista tai mummosta mutta mun mielestä on ok sanoa että jos he puhuvat jotain "äiti ei määrää" - juttuja, niin ne ei pidä paikkaansa. Stressaa ja kyllästyttää nuo vanhukset jotka ei edes kovin vanhoja, 20v. ainakin vielä tätä edessä enkä tiedä enää kannattaako vaikka tää on muutoin ihana paikka asua ja ihana talo.
Kommentit (170)
Isovanhemmat pilaa kasvatuksen jos tuo jatkuu. Suvaitsisitko jos ei-sukua olevat naapurit toimisi noin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä sai teidät alunperinkään ostamaan talon vanhempien naapurista? Eikö yhtään hälytyskellot soittaneet jo silloin mitä tuleman pitää?
Vierailija kirjoitti:
Muutatte kauemmas isovanhemmista. Se on ainoa oikea ratkaisu.
Olen miettinyt tätä ja kyllä ahdistaa. Saatiin vasta viime kesänä valmiiksi remontti täällä ja talo on nyt niin ihana ja mulla on täällä tiivis harrastusporukka ja puutarhasuunnitelmat monelle vuodelle ja siis kaikki tärkeä on täällä. Olen varmaan loppuikäni katketa jos muutamme noiden takia pois. Jos olisivat ihan vaan NORMAALEJA niin kaikki olisi ok.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mikä sai teidät alunperinkään ostamaan talon vanhempien naapurista? Eikö yhtään hälytyskellot soittaneet jo silloin mitä tuleman pitää?
Esikoisen syntymä muutti kaiken. Olin jollain tasolla ystäviäkin appisten kanssa ennen sitä. Oispa tiennyt.
Mitä tarkoittaa lause "eivät ole todellakaan oikeasti olleet hoitovastuussa pojasta koskaan vaan enempi päinvastoin"?
Millä lailla päinvastoin?
Ja ovat siis käytännössä hoitaneet poikaa aina välillä, mutta eivät ole olleet vastuussa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rajat nyt vain on laitettava. Rajoitatte vaikka kerran viikkoon kyläilyt, ja sanotte, että jos lapselta kuuluu enää yhtään mitään "äiti ei määräile" tai muita vanhempia mitätöiviä juttuja niin lapsen kyläilyt loppuu kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoittaa lause "eivät ole todellakaan oikeasti olleet hoitovastuussa pojasta koskaan vaan enempi päinvastoin"?
Millä lailla päinvastoin?
Ja ovat siis käytännössä hoitaneet poikaa aina välillä, mutta eivät ole olleet vastuussa?
Tarkoitan että hoitamiset ovat olleet lähinnä isovanhempien pyynnöstä tapahtuvaa ajanviettoa, ollut päikyssä kunnes jäin äitiyslomalle. Pyysin joskus parikin eri kertaa jos hoitaisivat yön yli meillä, kun poika oli vajaa 3v. mutta eivät tulleet kun olisivat halunneet pojan heille yöksi. Peruin menoni ja kiukuttelivat minulle pitkään. (En halunnut yökyläilyä silloin kun meillä oli paljon riitaa.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rajat nyt vain on laitettava. Rajoitatte vaikka kerran viikkoon kyläilyt, ja sanotte, että jos lapselta kuuluu enää yhtään mitään "äiti ei määräile" tai muita vanhempia mitätöiviä juttuja niin lapsen kyläilyt loppuu kokonaan.
No miehelle oli sanonut että "oma tahto vain herää, kyllä sitä pitää olla" kun oli huomauttanut isälleen pojan puheista aiemmin. Tästä on tosin aikaa jo, poika oli vasta alkanut kunnolla puhua ja puheli kotona sellaisia että "mummolassa on kivempaa, mummo tykkää musta eniten". Noi paremmuusjärjestys - jutut on häirinnyt aina mua mutta vaikea sanoa heille niistä kun vastaus on ettei he mitään ole puhuneet.
Ap
Mietin että poika on 4v. Eli alkaa ihan itsenäisestikin olla tuota uhmaa eikä kaikki välttämättä liity siihen mitä vaari on sanonut. Nyt on varmaan korkea aika laittaa niitä tiukempia rajoja ja tehdä lapselle selväksi että isä ja äiti ovat niitä aikuisia joita hänen kuuluu totella. Ja pojalle enemmän muuta tekemistä kuin naapurissa käyntiä, joka toinen päivä on melkoisen usein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro pojalle että vanhat ihmiset höpsii joskus ja äitiä pitää totella, mummolassa tietenkin mummoa ja pappaa. Ota rennommin, isovanhemmat on tärkeitä ja heillä saa olla omat jutut.. Ei ole sinulta pois vaikka joskus höpinät ärsyttää :D
Vierailija kirjoitti:
Mietin että poika on 4v. Eli alkaa ihan itsenäisestikin olla tuota uhmaa eikä kaikki välttämättä liity siihen mitä vaari on sanonut. Nyt on varmaan korkea aika laittaa niitä tiukempia rajoja ja tehdä lapselle selväksi että isä ja äiti ovat niitä aikuisia joita hänen kuuluu totella. Ja pojalle enemmän muuta tekemistä kuin naapurissa käyntiä, joka toinen päivä on melkoisen usein.
On uhmannut minusta ikätasoisesti muutenkin, haluaa perusteluita ym. mutta nyt on ihmetyttänyt tuo miten on ihan raivopää ja kyseenalaistaa minut eri tavoin kuin ennen. Käytös on pahimmillaan samana päivänä /iltana jos on ollut vaarin kanssa. Vaarilla on ärsyttävä tapa tulla hakemaan poikaa ja kertoa pojalle mitä jännää tänään tehään "jos äitis laskee.." ja poika katsoo minua innostuneena. Mies ehdotti aiemmin että soittaisi mulle ennen kun tulee tänne mutta ei kuulemma viitti koko ajan soitella. Pelkkä selitys mun mielestä..
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ennen samassa taloudessa asui monta sukupolvea ja lapsi oli paljon tekemisissä isovanhempien kanssa. Omat vanhempani asuivat myös naapurissa ja lapset viettivät paljon aikaa mummolassa eikä ollut mitään ongelmia. Toisaalta mummolassa oli aikalailla samat pelisäännöt kuin kotona. Suosittelen sopimaan isovanhempien kanssa yhteiset säännöt jne. Jos mummolassa kunnioitetaan teidän tahtoa niin ongelmia tuskin tulee, vaikka lapsi olisi siellä paljon. Isovanhemmista on suuri apu, mutta jos he alkavat hyppimään silmille ja kasvattamaan omalla tavallaan, niin ongelmia sitten tulee ja heistä on enemmän haittaa kuin hyötyä.
Miksi laitoit "vaari aiheuttaa ongelmia", vaikka mummo myös aiheuttaa ongelmia? Kaikki on taas miesten syytä. Ole edes onnellinen, että vaari haluaa hoivata lasta, moni vaari ei siihen ryhdy. Monet vaarit mielummin istuu sohavalla ja katsoo telkkua, kun mummo tekee ruokaa ja hoitaa lasta.
Nimim. Mummo, jonka mies ei osallistu lapsenlapsen hoitoon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin että poika on 4v. Eli alkaa ihan itsenäisestikin olla tuota uhmaa eikä kaikki välttämättä liity siihen mitä vaari on sanonut. Nyt on varmaan korkea aika laittaa niitä tiukempia rajoja ja tehdä lapselle selväksi että isä ja äiti ovat niitä aikuisia joita hänen kuuluu totella. Ja pojalle enemmän muuta tekemistä kuin naapurissa käyntiä, joka toinen päivä on melkoisen usein.
On uhmannut minusta ikätasoisesti muutenkin, haluaa perusteluita ym. mutta nyt on ihmetyttänyt tuo miten on ihan raivopää ja kyseenalaistaa minut eri tavoin kuin ennen. Käytös on pahimmillaan samana päivänä /iltana jos on ollut vaarin kanssa. Vaarilla on ärsyttävä tapa tulla hakemaan poikaa ja kertoa pojalle mitä jännää tänään tehään "jos äitis laskee.." ja poika katsoo minua innostuneena. Mies ehdotti aiemmin että soittaisi mulle ennen kun tulee tänne mutta ei kuulemma viitti koko ajan soitella. Pelkkä selitys mun mielestä..
Ap
No tuon on loputtava nyt ihan heti paikalla. Älä avaa ovea jos tulee ilmoittamatta. Ja vaikka mun mielestä miehen pitäisi hoitaa omat sukulaisensa, niin sanoisin sinun itse vaarille, että ei enää KOSKAAN ala selittää mitään suunnitelmia pojalle kysymättä ensin sinulta. Ja jos vielä tekee niin, niin ette tapaa häntä ollenkaan kuukauteen, tai jotain vastaavaa. Tuollaiset oppii vain seurausten kautta.
Mene enemmän lasten kanssa pois kotoa, neljävuotias kaipaa varmasti ikätovereita, joista tulisi varmasti nopeasti jopa tärkeämpiä kuin sukulaisista.
Voisit kertoa pojalle jo aamulla, mitä te teette sinä päivänä yhdessä, niin lapsikin sitten tietää, että vaikka ukki tulisikin ovelle niin teillä on jo muutakin puuhaa.
Rajoittamista ei tarvitse perustella mitenkään. Ei teidän asiat kuulu perheen ulkopuolisille. Toki olisi ehkä kohteliasta kertoa, että koska pojan uhma lisääntyy silloin kun on viettänyt aikaa poissa perheensä luota, aiotte nyt viettää enemmän aikaa yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
No ennen samassa taloudessa asui monta sukupolvea ja lapsi oli paljon tekemisissä isovanhempien kanssa. Omat vanhempani asuivat myös naapurissa ja lapset viettivät paljon aikaa mummolassa eikä ollut mitään ongelmia. Toisaalta mummolassa oli aikalailla samat pelisäännöt kuin kotona. Suosittelen sopimaan isovanhempien kanssa yhteiset säännöt jne. Jos mummolassa kunnioitetaan teidän tahtoa niin ongelmia tuskin tulee, vaikka lapsi olisi siellä paljon. Isovanhemmista on suuri apu, mutta jos he alkavat hyppimään silmille ja kasvattamaan omalla tavallaan, niin ongelmia sitten tulee ja heistä on enemmän haittaa kuin hyötyä.
Vanhanajan yhteistaloudet oli asumisjärjestelyinä pakon sanelemia. Miniä siirtyi puolisonsa kotitaloon, suoraan hierarkian alimmaiseksi. Monet vanhat mummot tuntevat edelleen katkeruutta ja surua siitä millaista kohtelua saivat osakseen miniänä. Omiin lapsiinkaan ei ollut viimesijaista käskyvaltaa ja anoppi otti suosikkinsa "mummon omaksi". Noita aikoja ei pidä romantisoida, vanhat sukutilat kätkevät historiaansa traagisia tapahtumia ja ihmiskohtaloita. Nuori perhe tarvitsee oman tilansa ja apua vain pyydettäessä.
Te tarvitsette nyt kunnollisen tauon isovanhemmista. Tuolla menolla teidän välit menee lopullisesti pilalle. Taukoa pitäisi olla niin kauan, että oikeasti kaipaat heitä taas elämääsi, tai ainakin sen verran, että ajatus heistä ei ärsytä sinua. Mies ilmoittamaan, että nyt ei tarvitse tulla ovelle vähään aikaan, kutsutte sitten kun haluatte tavata. Ja oikeasti älä avaa ovea, jos tulevat ilmoittamatta oven taakse.
Oih.. olispa isovanhemmat, jotka hakevat lasta hoitoon.
Meillä siis tilanne, että isovanhemmat x4 eivät ole lainkaan kiinnostuneita meidän lapsista. Viimeksi nähneet syksyllä. Jouluna peruivat vierailun, koska omia harrastuksia ei voi perua.
Lähinnä haluan tuoda myös tämän näkökulman keskusteluun.
Vierailija kirjoitti:
Mene enemmän lasten kanssa pois kotoa, neljävuotias kaipaa varmasti ikätovereita, joista tulisi varmasti nopeasti jopa tärkeämpiä kuin sukulaisista.
Voisit kertoa pojalle jo aamulla, mitä te teette sinä päivänä yhdessä, niin lapsikin sitten tietää, että vaikka ukki tulisikin ovelle niin teillä on jo muutakin puuhaa.
Rajoittamista ei tarvitse perustella mitenkään. Ei teidän asiat kuulu perheen ulkopuolisille. Toki olisi ehkä kohteliasta kertoa, että koska pojan uhma lisääntyy silloin kun on viettänyt aikaa poissa perheensä luota, aiotte nyt viettää enemmän aikaa yhdessä.
Olet ihan oikeassa, tilanne oli parempi ennen kuopusta kun liikuttiin enemmän mutta vauva herää vieläkin vähintään kolmesti yössä maidolle joten päivisin ollaan kotona ja torkutaan.. Vaari myös harrastaa uhriutumista jos pojalla on muita menoja, poika on vähän stressissäkin jos näyttää että jokin vaarin kanssa suunniteltu asia on "vaarassa", vaari osaa taitavasti vedota poikaan "no kai minä menen sitten yksin kotiin" - jutuilla. Sekin häiritsee kun en tiedä oikeasti että mitä puhuu pojalle kun ovat keskenään. Minulla on heidän suvussaan nipottajan maine ja pojan tädit tuntuu tahallaan provosoivan minua, puhuvat pojalle että menehän mummolaan, mummo ja vaari taitaa sua jo kaivata, mitä sä täällä kotona kökötät jne. Tullut henkinen muuri heitä kaikkia kohtaan mulla.
Ap
Muutatte kauemmas isovanhemmista. Se on ainoa oikea ratkaisu.