Kolmivuotias yksin ulkona

[quote author="Vierailija" time="30.03.2013 klo 12:10"]

Kahdeksan; Tanja, Andreas, Lyle ja Lova
Minja, Marko Riku ja Luka

[/quote]

On se Santerikin hänen lapsensa vaikka ei elossa enää olekaan.

[quote author="Vierailija" time="30.03.2013 klo 12:16"]

[quote author="Vierailija" time="30.03.2013 klo 12:10"]

Kahdeksan; Tanja, Andreas, Lyle ja Lova
Minja, Marko Riku ja Luka

[/quote]

On se Santerikin hänen lapsensa vaikka ei elossa enää olekaan.

 [/quote]

Se onkin se hukattu

[quote author="Vierailija" time="30.03.2013 klo 12:19"]

Se onkin se hukattu

[/quote]

Hukattu?

Satu Maria 

Syntynyt 9.11.1965

Kuka minä olen?

Olen kuolleen pojan äiti ja kuolleen tytön isoäiti.
Olen leski ja useampi ystävä kuiskii minulle rajan tuolta kuin tältä puolelta.
Olen myös kahdeksan elävän lapsen äiti, viiden elävän pikkupojan ja kahden pikkutytön isoäiti.
Olen nuoren miehen puoliso ja rakastajatar.
Ja totisesti syvältä viimeistä soluani myöten minä olen ystävä niille harvoille, jotka ovat ohittaneet kaikki barrikaadit ja miinakentät ja törkeän omavaltaisesti asettuneet sydämeeni tehden minut entistäkin haavoittuvammaksi.
Olen sisar, tytär ja lapsenlapsi.
Olen kuvantekijä, jonka omat kuvat ovat liian suuria kankaalle.
Olen kirjoittaja, jonka omat sanat ovat liian pieniä kertomaan mitään oleellista.
Olen oppia ahmiva opiskelija.
Olen Lemminkäisen äiti, joka ei osannut eikä pystynyt täyttämään kohtaloaan.
Olen haamu elävien maassa, eksynyt väärään eksistenssiin ja viikatemiehen ohisivaltama.
Itken suihkussa ja nauran saadessani orgasmin.
Olen Satu, satu ja viimeistä sopimatonta soluani myöten totta.
Minun aikani on vasta tulossa.

[quote author="Vierailija" time="29.03.2013 klo 18:45"]

Jos mä näen että 5-vuotias on vahtimassa kahta pienempää sisarusta ja aikuista ei missään, niin varmasti teen lastensuojeluilmoituksen.

5-vuotiaalle ei vaan anneta tuollaista vastuuta, ei vaikka olisi kuinka kiltti ja tottelevainen sisaruskatras.

[/quote]

Ei oo sillai ihme, että ne lastensuojelun tyypit ei ehdi puuttua oikeisiin ongelmiin.. meinaatko heti soittaa vai käydä kysymässä ensin lapsilta et missä vanhukset luuraa? Yhteisvastuu on kiva, neuroosi ei.

Meillä rivarin pihassa ja lähimetsikössä touhutaan melko vapaasti. Neljävuotias kiipeilee kivillä ja pienissä puissa (hui!) ja kolmivuotias leikkii ritaria millon milläkin kepillä huitoen. Välillä kaadutaan, nauretaan, itketään, laitetaan lunta/hiekkaa/ruohoa suuhun (hirveetä), sitten taas kiipeillään ja juoksennellaan. Toisinaan vähän pidemmälle aikuisen silmän alta ja toisinaan tullaan halaamaan/pussaamaan ja kiehnätään kokoajan kyljessä kun tulee ikävä. Joskus jopa käydään ihmisten ilmoilla ja ollaan ihan ilman kaulapantaa, turvavaljaita ja laskuvarjoa annettu olla. Aikaisemmassa asunnossa keskellä kylää moinen ei olisi tullut mieleenkään.. tää siis tulikin mulle ihan yllärinä, että monet ei tiedä olevan olemassa erilaisia ympäristöjä kasvaa ja kehittyä.

Meneeks tää nyt sit niin, että seuraavaksi huomaan jonkun pakkoneuroosista kärsivän, kuplassa lastaan silittelevän valopään toivovan minulle ja lapsilleni hidasta kuolemaa..? Eihän se vanhemmaksi kasvaminen nyt herranjestas sitä oo, että heittäydytään itse lapsen tasolle.. Ihmisyys, empaattisuus ja sensitiivisyys on hienoja asioita, mutta mistähän niitä löytäis vielä? Ei ainakaan tästä ketjusta.. Voimia vaan Sadulle, jos joskus näitä lukee!! Oikeesti!