Missä määrin puolison syömisiin voi puuttua?
Tutkimusten mukaanhan naimisissa olevat miehet elää pidempään kun yksinäiset. Tähän varmaan vaikuttaa sosiaalisen puolen lisäksi se että vaimo pakottaa lääkäriin kun ne jäärät ei kipeänä sinne muuten mene, ja naiset suosivat terveellistä ruokaa jota sitten useesti koko perhe syö.
Tänään alkaa se ohjelma Rakas, sinusta on tullut pullukka. No, se nyt on semmosta dramatisoitua tositeeveepaskaa varmaankin.
Mutta olen miettinyt sitä kun mieheni syö aika paljon kovaa rasvaa. Pääruuat meillä on yhteiset ja ihan terveellistä kotiruokaa. Mutta sitten pitää vetää rasvaisia maitotuotteita ja voita ja sokerisia ja rasvaisia herkkuja siihen päälle, enkä koe että minulla on oikeutta aikuisen ihmisen syömisiin puuttua.
Mieheni ei ole lihava, ei edes pullukka. Ihan normaalivartaloinen. Enkä ole huolissani siitä että hän lihoo, vaan jo valmiiksi perseellään olevista kolesteroleista ja verenpaineongelmiakin välillä ollut. Ei käytä alkoholia eikä tupakoi, liikuua enemmän kuin tarpeeksi. Eli ihan geneettisistä syistä ja syömisistä johtuvaa.
Olen huolissani. En halua että se kuolla kupsahtaa ennen aikojaan. Mitä voisin tehdä? Voinko mitään?
Kommentit (26)
[quote author="Vierailija" time="27.03.2013 klo 09:10"]
Huoh. Kyllä miehelle BMI 19 on alipainoinen. Jotkut lähteet rajaavat alipainon rajan BMI:hin 20 sukupuolesta riippumatta. Olen aivan helvetin tietoinen siitä että lääketieteellinen alipainon raja on 18,5. Se ei tarkoita että kyseinen lukema olisi terveellinen tai toivottava. Mutta onnea vaan miehellesi valitsemallaan tiellä: eläminen sinun kanssasi :D
[/quote]
Siis luuletko nyt oikeasti, että miehen paino on jotenkin minun tekojeni seurauksia? Ei helvetti tätä järjenjuoksua... Jos me ollaan oltu yhdessä 8 vuotta ja mies oli tavatessamme vielä kevyempi, niin millä ihmeen logiikalla minä olen hänet laihduttanut? Oikeasti, nyt ihminen jotain rotia tuohon tyhmyyteen!
Mun mielestä vaan ei ole ok "huomaamatta" vetää itseänsä sellaiseen ähkyyn, joka aiheuttaa niin kovia kipuja, että joudutaan lähteä terveyskeskukseen. Myöskään ummetuksen omatoiminen hankkiminen ei ole mielestäni järkevää, joten katson oikeudekseni puolisona siitä huomauttaa, vaikka se saisikin jonkun AV-mamman vuodattamaan suurensuuria kyyneleitä ja huokailemaan ahdistuneena.
[quote author="Vierailija" time="27.03.2013 klo 09:12"]
[quote author="Vierailija" time="27.03.2013 klo 08:30"]
Mä kyllä puutun miehen ruokatottumuksiin seuraavissa asioissa:
- kiellän pierettävien ruokien (esim. mämmi, kikherneet sellaisenaan) ylenmääräisen syönnin
- saatan sanoa jossain vaiheessa, että älä nyt herranjumala enää syö (miehellä on taipumus ylensyöntiin)
- jos mies on ottamassa leipää, kun minä teen ruokaa, sanon, että nyt ei kannata ottaa, kun ruoka on kohta.
Eikös kuulostakin siltä, että mieheni on hervoton läski? Oikeasti hän on poikkeuksellisen laiha mieheksi, BMI 19. Kukaan ei meinaa uskoa, että hänellä on taipumusta ylensyöntiin, paitsi ne, jotka ovat nähneet hänet tositoimissa.
[/quote]
Ihan itse kirjoitit sanovasi että "älä nyt herranjumala enää syö". Eikö se ole aika radikaali kieltämisen muoto? Ei mikään kannattaisko olla ottamatta enempää...
[/quote]
Eiköhän se kuule riipu ihan siitä, millä äänensävyllä se lausutaan. Kyllä mies ihan itsekin tiedostaa, että joskus tulee vahingossa syötyä liikaa ja kertoo usein kavereilleenkin noista kerroista, kun tuli vedettyä ruokaöverit ja kärsittyä kamalat seuraamukset.
Meillä voi tällaisista asioista puhua, kenties teillä on sitten sellaiset välit, että puolisot eivät voi sanoa tällaisia asioita toisilleen. En tiedä.
Mun ei tulisi ikinä mieleenkään puuttua mieheni syömisiin sillä tapaa, että ikävään sävyyn kommentoisin hänen itse valitsemiaan ruokia tai pitäisin terveysvalistussaarnoja ruoka-aiheesta. Hän on älykäs ihminen ja saa sen tiedon kyllä muualtakin, mikä on terveellistä, ja jos valitsee syödä toisin, se on hänen tietoinen valintansa mihin minulla ei ole nokan koputtamista. En itsekään syö 100% terveellisesti, varsinkin syön liikaa suklaata, enkä todellakaan hyvällä katsoisi jos mies alkaisi asiasta kommentoida.
Sillä tavalla toki puutun koko perheen ruokavalioon, että koska meillä minä laitan käytännössä aina ruoat, niin teen ne oman makuni mukaan. Entisenä vegetaristina laitan sekaruoankin erittäin kasvispainotteista ja vain vähän kovaa rasvaa, mies ei varmasti laittaisi sellaista ruokaa jos itse laittaisi, vaikka siitä tykkääkin, vaan todennäköisesti paistelisi perunoita ja pihviä tai makkaraa pääosin. Eli kotona on tarjolla sitä ruokaa mitä minä laitan, mutta jos mies sen lisäksi haluaa -kuten joskus haluaa- juoda vaikka epäterveellisen määrän keskikaljaa tai syödä liikaa jäätelöä tms niin siitä vaan. (Olemme molemmat normaalipainoisia, mies oli ennen tapaamistani noin 15 kg painavampi kuin nyt, pääasiassa kuulemma poikamiehen kovan alkoholinkäytön ja pikaruoan takia.)
Minä puutun aika useinkin. Meillä mies on bmi:n mukaan jo sairaalloisen ylipainoinen, minä olen normipainon alarajoilla. Lapset ovat normaaleja, yksi tosi hoikka joka nirsoilee ruoastaan. Mies saattaa esim. syödä koko perheen ruokamäärän yhdeltä istumalta ja päälle vielä leipää ja herkkuja ellen puutu. Olen kokeillut muitakin lähestymistapoja mutta en vaan enää jaksa olla sanomatta, kun oksettaa katsoa ja ahdistaa talouden puolestakin kun yksi mättää liikakeuat tutisten naamaansa vielä neljättä ja viidettä santsikierrosta.
Me puututaan toistemme ruokaan vain tekemällä semmoista ruokaa, mikä itsestä on hyvää :) ja molemmilla nyrkkisääntönä se puoli lautasellista rehua.
Mun mies ei oo ylilihava, mut hieman pullukka kyllä. Lähinnä vatsan seudulta. Mä olen joskus papattanut herkuista, enkä ostakaan niitä kotiin mut mies sitten ite kaupasta ostelee karkkia ja pullaa ja ravaa kahviossa.. Muuten kyllä tosi terveellisesti syödään (minun ansiosta kun vastaan ruuan laitosta) toinen asia mikä ärsyttää että mies haluaa aina 1 vuotiaalle lapsellemme tuputtaa myös herkkumaistiaisia ja lisäks sokerista jugurttia :/ Tää on asia mistä ollaan aika monesti käyty keskusteluja, ja mies taitaa olla jo vähän kyllästynytkin kyseiseen aiheeseen..