Lue keskustelun säännöt.
Tarvitsen ihmisiä jotta olisin normaalissa mielentilassa
18.03.2019 |
Yksi masennukseni syy on totaaliyksinäisyys.
Masentaa nytkin. Tiedän että joudun taas olemaan yksin koko päivän.
Kommentit (8)
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ihmistä tarkoitettu yksin olemaan. Niin paljon on maassamme yksinäisiä, eletään ihan eristyksessä omissa kerrostalokopeissaan. Luonnotonta! Ei ihme että ollaan ihan masentuneita kaikki. Yhteisöllisyyden uusi nousu!
Onko sulla ketään ystäviä? Käytkö koulussa/töissä, voisiko sieltä saada ihmiskontakteja. Harrastukset? Hoidetaanko masennusta mitenkään?
Aivan. Totuus on se että kaupunkielämä eristää ihmistä.
Siis asumismuoto on se yks juttu.
On yks ystävä mutta en halua rasittaa.
Toinen on kauempana.
En ole töissä.
Ei hoideta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuta pakettiautoon niin kuin se MeNaisten lehtijutun typykkä. Iltasanomien kautta jutun luin.
En oikein ymmärrä yksinäisyyttä. Itse Viihdyn yksin tosi hyvin, mutta saan milloin vain ystävistäni ja kavereistani seuraa.
Hakeudu sitten ihmisten seuraan, vähän ajan kuluttua huomaat miten rasittavia, esim. töissä, missä et voi valita seuraasi, toiset ihmiset ovatkaan ja alat kaipaamaan omia ajatuksia ja yksinoloa.
Jos olisin työtön niin, että aikaa olisi ihan äärettömästi, niin aivan varmasti kävelisin lähimpään vanhainkotiin ja alkaisin auttelemaan heitä. Teen jo nyt, vaikka en työtön olekaan. Minulla on kolme ystävä mummoa, joiden luona käyn, auttelen ulkoilussa, kaupassa käymisessä, juttelen ja kuuntelen. Myös mieheni ja lapseni tuntevat nämä ihanat vanhat rouvat.
Täytyy siis miettiä mistä vyyhtiä alkaisi purkamaan. Onko masennus nimenomaan seurausta yksinäisyydestä? Oletko toimintakykyinen? Lääkkeet auttavat jaksamaan mutta eivät poista perussyytä. Terapia? Jotenkin täytyisi päästä kiinni elämään. Onko perusasiat kunnossa, nukkuminen, syöminen, ulkoilu.
Onko mahdoton ajatus ottaa ystävään yhteyttä? Et kai sinäkään ajattele hänen olevan rasite.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hakeudu sitten ihmisten seuraan, vähän ajan kuluttua huomaat miten rasittavia, esim. töissä, missä et voi valita seuraasi, toiset ihmiset ovatkaan ja alat kaipaamaan omia ajatuksia ja yksinoloa.
Töissä ollaan vain suurinpiirtein sen kahdeksan tuntia päivässä viitenä päivänä viikossa ja sen jälkeen on omaa aikaa - eikö se riitä sinulle muka?
Vierailija kirjoitti:
Täytyy siis miettiä mistä vyyhtiä alkaisi purkamaan. Onko masennus nimenomaan seurausta yksinäisyydestä? Oletko toimintakykyinen? Lääkkeet auttavat jaksamaan mutta eivät poista perussyytä. Terapia? Jotenkin täytyisi päästä kiinni elämään. Onko perusasiat kunnossa, nukkuminen, syöminen, ulkoilu.
Onko mahdoton ajatus ottaa ystävään yhteyttä? Et kai sinäkään ajattele hänen olevan rasite.
Ei pelkästään, on raskaita asioita.
En ole aina toimintakykyinen.
Ei ole ihmistä tarkoitettu yksin olemaan. Niin paljon on maassamme yksinäisiä, eletään ihan eristyksessä omissa kerrostalokopeissaan. Luonnotonta! Ei ihme että ollaan ihan masentuneita kaikki. Yhteisöllisyyden uusi nousu!
Onko sulla ketään ystäviä? Käytkö koulussa/töissä, voisiko sieltä saada ihmiskontakteja. Harrastukset? Hoidetaanko masennusta mitenkään?