Lue keskustelun säännöt.
6 vuotta odotin, että mies kosii. Nyt saa olla!
26.03.2013 |
Sanoin asiasta ja sanoin myös, että kieltävästi vastaan, jos vielä kehtaa kosia. Mies pahoitti mielensä. Vuosia olen kihloista ja häistä puhunut, ei ole suostunut. Ja nyt sitten loukkaantuu, kun minulle tuli mitta täyteen odottamista. Minun mielestä on vain kohtuutonta odotuttaa toista :(
Kommentit (86)
Juuri tästä syystä ihmisten pitäisi solmia avioliitto heti alussa, kun tekevät päätöksen, että haluavat olla yhdessä, jos avioliitto on periaatekysymys ja todellinen tavoite. Uskovaiset ihmiset, jotka uskovat avioliiton olevan ainoa hyväksyttävä parisuhdemuoto, eivät edes aloita mitään seurustelusuhdetta ja sitten odota, että suhde etenisi siitä seuraavalle ja sitä seuraavalle tasolle, koska usein se ei etene. Jos naiset suostuvat parisuhteeseen ja seksisuhteeseen ilman avioliittoakin, niin miksi miehet edes kosisivat, kun saavat kaikki parisuhteen edut ilman sitäkin?
- Uskovainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No enhän tuota kysynytkään, vaan sitä että JOS avovaimosi/miehesi haluaisi, niin menisitkö naimisiin. Eihän teidän tilanne ole lainkaan samanlainen kuin tässä ketjussa kirjoittaneiden, joille tämä on ongelma. Heillä toinen puolisoista todella haluaa naimisiin. Minusta tuossa tilanteessa välinpitämätön osapuoli voi aivan hyvin tehdä toisen onnelliseksi. Prinsessa-tai kirkkohäihin ei tietenkään tarvitse suostua, jos ei halua, mutta jos aidosti on välinpitämätön asian suhteen niin on kumma jos ei voi suostua toisen mieliksi (jos ainoa vaiva itselle on n. 10 minuuttia maistraatissa esim. ruokatunnilla). Tai siis on vaikea ymmärtää syitä kieltäytymiseen, jos rakastaa toista.
(en itse pidä avioliittoa mitenkään erityisen tärkeänä, mutta olen naimisissa, ja mua on jopa kosittu, joten ei ole omaa lehmää ojassa).
[quote author="Vierailija" time="26.03.2013 klo 16:10"]
[quote author="Vierailija" time="26.03.2013 klo 16:04"]
Eikö se ole syy, että rakastamasi ihminen todella haluaa sitä, ja hänelle kelpaa piipahdus maistraatissa?
[/quote]
No omassa tapauksessani ei, kun hän ei sitä erityisesti halua. Vaikka haluaisikin, niin en siltikään kosisi, koska itse en halua. Vastaisin silti myöntävästi kosintaan, mutta sillä ehdolla, että ei tarvitse kirkossa mennä naimisiin, eikä järjestää suuria ja kalliita juhlia, en halua olla juhlien keskipisteenä enkä erityisesti kaipaa tuhansien eurojen rahanmenoa turhuuksiin. Mutta maistraattiin voisin kyllä läheä, jos se puolisolle olisi tärkeää. Onnekseni en siis löytänyt prinsessahää-tyyppistä rakasta.
[/quote]
Mitä hyötyä aloittajan on kosia, jos kerran vastaus tiedetään? Minusta on kiva että on jotain perinteitä vielä nykyäänkin, vaikka kaikki pitäisi olla niiiin tasa-arvoista!
Itse olen nykyisen kanssa ollut kohta 6 vuotta yhdessä. Ja asuttu oikeastaan yhtä pitkään yhdessä. Alkuun "haaveilin" naimisiin menosta, mutta nyt menisin vain pelkästä ns. velvollisuudesta. Yhteinen talo ja laina. Mitä jos toinen delaa? Lapsikin oli tuloillaan, mutta meni kesken!
Mies ei itse osaa päättää haluaako naimisiin vai ei. Kihloissa ollaan kylläkin! Minua ärsyttää joten mies tehköön aloitteen asiassa.. en enää jaska vatvoa! Ja en vaadi myöskään isoja juhlia!
Avioero on niin helppo nykyisin ottaa että ei pitäisi siitäkään kiinni olla! En ymmärrä mitä vaikeaa on sen saman nimen alla asustaa?!
[quote author="Vierailija" time="26.03.2013 klo 13:55"]
Teillä on jo lapsi. Voiko tuota suurempaa sitoutumista ollakaan? En tajua.
[/quote]
Avioliitto tuo turvan toisen kuoltua..
Jos sillä avioliitolls ei ole mitään merkitystä, niin miksi te sitten puollatte sukupuolineutraalia avioliittoa? Ja ikävä kyllä, sillä avioliitolla on merkitystä, etenkin kun on lapsia. Mutta harvoin sitä tajuaa ennen kuin toiselle sattuu jotain. Ja miksi pitää tehdä lapsia jos ei ole valmis naimisiin? Itse sanoin miehelle kun tavattiin että lapset teen vain avioliitossa ja onneksi toinen oli samaa mieltä. Nyt ollaan kaikki samaa nimeä ja yhtä perhettä myös lain edessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.03.2013 klo 16:48"]
[quote author="Vierailija" time="26.03.2013 klo 13:55"]
Teillä on jo lapsi. Voiko tuota suurempaa sitoutumista ollakaan? En tajua.
[/quote]
Avioliitto tuo turvan toisen kuoltua..
[/quote]
Niin testamenttikin.
Mihin sinä rahaa tarvitset naimisiinmenossa?
Halvemmaksi se tulee kuin testamentit ja muut keskinäiset paperit, mitkä kannattaa laittaa kuntoon, ellei ole vihitty.
[quote author="Vierailija" time="26.03.2013 klo 15:45"]
[quote author="Vierailija" time="26.03.2013 klo 15:27"]
Jos mies ei uskalla hypätä sen rajan yli, että menisi naimisiin lastensa äidin kanssa, niin mies on joku mammanpoika tai sitten muuten vain luuseri.
Jos mies ei uskalla tätä tehdä, niin silloin mies ei ole valmis perheen perustamiseenkaan.
Minkälaisten raukkojen kanssa te teette niitä lapsia
[/quote]
Niin, koska miehen ainoa syy olla menemättä naimisiin johtuu uskalluksen puutteesta. Onko oikeasti osalle naisia noin vaikea käsittää, että asia ei vain kiinnosta pätkääkään? Ei ainakaan minulla ole ainuttakaan, hyvää eikä huonoa, syytä mennä naimisiin, joten miksi ihmeessä haluaisin nähdä sen asian eteen hirveän määrän vaivaa ja todennäköisesti vielä hirveämmän määrän rahanmenoa?
Kysymys on ainakin omalla kohdallani ja uskaltaisin veikata, että aika monen muun nykymiehen ja -naisen kohdalla siitä, että naimisiinmenosta ei ole mitään hyötyä, joten kumpikaan ei halua suotta nähdä sitä vaivaa. Jos jonkun mummo vuosittain jollain synttäreillä ja jouluina kysyy, että "koskas meinaatte mennä naimisiin?!?", ei se mielestäni ole sen kaiken vaivan arvoista. Ei ole kyse pelosta, vaan järkeilystä. Järjen käyttö vähentää muuten yleisesti ottaen pelkoja muutenkin, suosittelen sinullekin lämpimästi.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä oli mies sitä mieltä, että ei ala puuhaaman lapsia, ellemme ole naimisissa.
[quote author="Vierailija" time="26.03.2013 klo 16:50"]
Jos sillä avioliitolls ei ole mitään merkitystä, niin miksi te sitten puollatte sukupuolineutraalia avioliittoa? Ja ikävä kyllä, sillä avioliitolla on merkitystä, etenkin kun on lapsia. Mutta harvoin sitä tajuaa ennen kuin toiselle sattuu jotain. Ja miksi pitää tehdä lapsia jos ei ole valmis naimisiin? Itse sanoin miehelle kun tavattiin että lapset teen vain avioliitossa ja onneksi toinen oli samaa mieltä. Nyt ollaan kaikki samaa nimeä ja yhtä perhettä myös lain edessä.
[/quote]
Ymmärrän ap:tä, sen sijaan näitä joiden mielestä avioliitto on vanhanaikaista hapatusta tai se että naisen ei tarvitse odottaa kosintaa, en ymmärrä.
Olin aiemmassa suhteessa 15 vuotta ja kolmekymppisenä lähdin vaikkei mikään ollut huonosti. Musta tuntui vaan että antaa olla kun kosintaa ei kuulunut. Muutaman kuukauden päästä löysin elämäni rakkauden joka kosi hieman vajaat kolme vuotta ensitapaamisesta. Naimisissa ollaan oltu nyt neljä vuotta. Kyllä se vaan merkitsee se naimisiinmeno.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi kaikki perinteet pitää nykyaikana ajaa alas ja tehdä jotenkin turhaksi ja halveksuttavaksi? En ole uskovainen, mutta kyllä minulle avioliitto merkitsee jotain ja ihan hyvä niinkin, että joistain perusarvoista pidetään kiinni. Onneksi avopuolisoni ja kihlattuni on samaa mieltä. Kaikkeen mahdolliseen maailman asiaan ei sitä tasa-arvoakaan tarvitse väkisin tunkea, jos nainen toivoo, että mies kosii kuten perinteisiin kuuluu, ei siinä ole mitään väärää tai noloa. Pitää vain löytää mies, jolla on samanlaiset arvot niin tästä, kuin muistakin asioista. Ja sellaisia miehiä löytyy, ei kaikki miehet ajattele, että paskat avioliitosta, ei kiinnosta. Jos akka haluaa prinsessahäät, niin kosikoot itse. Jotenkin ankea mies tulee tuollaisista asenteista mieleen.
Jossain vaiheessa parisuhdetta sitä muutenkin tulee sellainen tilanne, (jos on tullakseen) että tajuaa sen elämänkumppanin olevan tässä. Miksi ihmeessä sitä ei voisi virallistaa ja juhlia, kuten juhlitaan monia pinnallisempiakin juhlia? Mikä onkaan suurempi juhla, kuin kahden toisiinsa sitoutuneen, rakastavaisen parin juhla? Perheiden yhdistys ja niin edelleen.
En väheksy ihmisiä, jotka eivät halua naimisiin, älkää tekään väheksykö ihmisiä, joille avioliitto vielä merkitsee jotain. Puolison eläke ynnä muut juridiset edut ovat vain plussaa.
Jengillä tuntuu menevän sekaisin termit avioliitto ja häät. Ne eivät ole sama asia. Ja miehet etenkin saattavat vastustaa ajatusta häistä. Avioliiton voi solmia ilman häitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies ei halua mun kans lapsia, sillä on jo. Eikä se halua mun kans naimisiin. On kuulema kosinut joskus entisiä tyttöystäviään kylläkin. Mä aion työstää sen pois mun ajatuksista ja toivon, että lakkaan rakastamasta sitä.
Minun on hiukan vaikea käsittää näitä moderneja naisia, jotka ovat valmiita asumaan yhdessä ja tekemään lapsia miehen kanssa, joka alusta asti hangoittelee avioitumista vastaan. Ja sitten itketään sen perään, että miehen pitää olla se, joka kosii, kun olen niin perinteinen...
Ei tässä ole kysymys perinteestä (vaikka tietysti jonkun mielestä siitäkin jonkin verran) vaan asioiden tekemisestä helpoksi. On olemassa yksinkertainen ja ilmainen parisuhteen virallistaminen, mutta kun kaikille se ei kelpaa. Se kun on niin vanha, moderni vain kelpaa nykyajan ihmisille. Pitää kehitellä uusi parisuhteen malli, siis sellainen, jonka nimi on avoliitto mutta jossa on kaikki sen vanhanaikaisen avioliiton oikeudet. Siis pitää keksiä pyörä uudestaan ja antaa sille uusi nimi. Niin, ja tietysti homojen pitää saada oikeus avioliittoon, koska näin ei ole ennen ollut, joten se on tietysti automaattisesti modernia.
En jaksa käsittää! Jos haluaa virallistaa suhteensa ja hoitaa perhesuhteet yhdellä paperilla viralliseksi, niin sopii yhdessä parisuhteen toisen osapuolen kanssa, että hoidetaan tämä juridinen puoli ohi. Tai sitten pitää leikkiä kovasti radikaalia ja vääntää pyörää uudeksi, käydä jokaisen lapsen syntymän jälkeen lastenvalvojalla, laatia testamentti, huolehtia omaisuuden kirjaamisesta sen nimiin, joka maksaa ja muistaa, että esim. lesken asumisoikeus ja leskeneläke ei kuulu kauppaan ja että virallisesti se puoliso ei ole lähiomainen. En käsitä, mitä helppoa, modernia ja huoletonta on tällaisessa säätämisessä enkä ymmärrä, miten joku voi ajatella, että tekee lapsia miehen kanssa, joka ei uskalla virallistaa parisuhdetta. Jotenkin tuntuu, että osa naisista ymmärtää emansipaation niin, että heidän ei tarvitse kantaa mitään vastuuta elämästään vaan voidaan olla villejä ja vapaita, kun halutaan ja perinteisiä kun halutaan. Sitten se kosintakin tuntuu niin tärkeältä, vaikka on tosiasiassa patriarkaalisen yhteiskunnan jäänne ja aivan naurettava perinne vaalia, kun mitään muuta perinnettä ei sitten ole vaalinutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan hyvä kirjoitus, mutta sitä en ymmärrä, miten te ette voi mennä naimisiin, ellei mies kosi.
Minusta asia on niin vakava ja iso asia päätettäväksi, että siitä pitää keskustella yhdessä ja miettiä niitä yhteisiä arvoja. Liian iso päätettäväsi, jos joku äijä sattuu tipahtamaan kontilleen ja kysymään, meetkö naimisiin mun kanssa. Kyllä se on sellainen asia, että me ainakin istuimme vierekkäin ja mietimme ihan yhdessä, kannattaako mennä naimisiin ja mitä haaveita on yhteisestä elämästä.
[quote author="Vierailija" time="26.03.2013 klo 17:11"]
Miksi kaikki perinteet pitää nykyaikana ajaa alas ja tehdä jotenkin turhaksi ja halveksuttavaksi? En ole uskovainen, mutta kyllä minulle avioliitto merkitsee jotain ja ihan hyvä niinkin, että joistain perusarvoista pidetään kiinni. Onneksi avopuolisoni ja kihlattuni on samaa mieltä. Kaikkeen mahdolliseen maailman asiaan ei sitä tasa-arvoakaan tarvitse väkisin tunkea, jos nainen toivoo, että mies kosii kuten perinteisiin kuuluu, ei siinä ole mitään väärää tai noloa. Pitää vain löytää mies, jolla on samanlaiset arvot niin tästä, kuin muistakin asioista. Ja sellaisia miehiä löytyy, ei kaikki miehet ajattele, että paskat avioliitosta, ei kiinnosta. Jos akka haluaa prinsessahäät, niin kosikoot itse. Jotenkin ankea mies tulee tuollaisista asenteista mieleen.
Jossain vaiheessa parisuhdetta sitä muutenkin tulee sellainen tilanne, (jos on tullakseen) että tajuaa sen elämänkumppanin olevan tässä. Miksi ihmeessä sitä ei voisi virallistaa ja juhlia, kuten juhlitaan monia pinnallisempiakin juhlia? Mikä onkaan suurempi juhla, kuin kahden toisiinsa sitoutuneen, rakastavaisen parin juhla? Perheiden yhdistys ja niin edelleen.
En väheksy ihmisiä, jotka eivät halua naimisiin, älkää tekään väheksykö ihmisiä, joille avioliitto vielä merkitsee jotain. Puolison eläke ynnä muut juridiset edut ovat vain plussaa.
[/quote]
Olettehan kuitenkin hoitaneet testamentit ja muut paperiasiat kuntoon. Jos miehesi kuolee ja teillä on yhteinen omistusasunto, virkaholhooja tulee sekaantumaan elämääsi enemmän kuin uskotkaan. Jos asunto on miehen nimillä, sekaantuu se vielä enemmän. Sekin on nähty, että lapset tultuaan täysi-ikäisiksi potkivat äitinsä ulos kodistaan ja haluavat rahansa pois.
Olen seurannut kahta lähellä tapahtunutta avoleskeksi jääntiä.
Mutta kerro, miten prinsessapäivä kuuluu avioliittoon? Olen ollut naimisissa 22 vuotta ja en ole vielä prinsessapäiviä ja seremonioita viettänyt.
[quote author="Vierailija" time="27.03.2013 klo 17:20"]
[quote author="Vierailija" time="27.03.2013 klo 16:50"]
Mulle avioliitto ei merkitse mitään. Lapset taas sitäkin enemmän.
Silloin kun aloimme lapsia tekemään TIESIN että tässä on mies jonka kanssa haluan elää ja kasvattaa lapsia. Siihen ei tarvittu mitään prinsessapäivää tai muutakaan seremoniaa.
Jos ero/ kuolema tulee, se tulee oli sitten avo- tai avioliitto.
[/quote]
Lapset merkitsee enemmän kuin sitoutuminen mieheesi? Missä vaiheessa ajattelet lapsia, jos miehesi menehtyy ja leskeneläke ja omaisuus mennyttä? Vai onko sinulla niin isot tulot, että katto pysyy pään päällä joka tapauksessa? Lyhytnäköistä kuitata asia, että kuolema tulee liitosta huolimatta. Juu tulee mutta lastesi elämä olisi paremmin turvattuna avioliitossa, tätä on ihan turha kiistää.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="26.03.2013 klo 17:52"]
Ihan hyvä kirjoitus, mutta sitä en ymmärrä, miten te ette voi mennä naimisiin, ellei mies kosi.
Minusta asia on niin vakava ja iso asia päätettäväksi, että siitä pitää keskustella yhdessä ja miettiä niitä yhteisiä arvoja. Liian iso päätettäväsi, jos joku äijä sattuu tipahtamaan kontilleen ja kysymään, meetkö naimisiin mun kanssa. Kyllä se on sellainen asia, että me ainakin istuimme vierekkäin ja mietimme ihan yhdessä, kannattaako mennä naimisiin ja mitä haaveita on yhteisestä elämästä.
[quote author="Vierailija" time="26.03.2013 klo 17:11"]
Miksi kaikki perinteet pitää nykyaikana ajaa alas ja tehdä jotenkin turhaksi ja halveksuttavaksi? En ole uskovainen, mutta kyllä minulle avioliitto merkitsee jotain ja ihan hyvä niinkin, että joistain perusarvoista pidetään kiinni. Onneksi avopuolisoni ja kihlattuni on samaa mieltä. Kaikkeen mahdolliseen maailman asiaan ei sitä tasa-arvoakaan tarvitse väkisin tunkea, jos nainen toivoo, että mies kosii kuten perinteisiin kuuluu, ei siinä ole mitään väärää tai noloa. Pitää vain löytää mies, jolla on samanlaiset arvot niin tästä, kuin muistakin asioista. Ja sellaisia miehiä löytyy, ei kaikki miehet ajattele, että paskat avioliitosta, ei kiinnosta. Jos akka haluaa prinsessahäät, niin kosikoot itse. Jotenkin ankea mies tulee tuollaisista asenteista mieleen.
Jossain vaiheessa parisuhdetta sitä muutenkin tulee sellainen tilanne, (jos on tullakseen) että tajuaa sen elämänkumppanin olevan tässä. Miksi ihmeessä sitä ei voisi virallistaa ja juhlia, kuten juhlitaan monia pinnallisempiakin juhlia? Mikä onkaan suurempi juhla, kuin kahden toisiinsa sitoutuneen, rakastavaisen parin juhla? Perheiden yhdistys ja niin edelleen.
En väheksy ihmisiä, jotka eivät halua naimisiin, älkää tekään väheksykö ihmisiä, joille avioliitto vielä merkitsee jotain. Puolison eläke ynnä muut juridiset edut ovat vain plussaa.
[/quote]
[/quote]
En ole varma, oliko vastauksesi osoitettu minulle, vaikka lainasitkin tekstiäni. Olemme menossa naimisiin ja mieheni kosi minua viime kesänä, en ole aloittaja. Puhuimme kyllä naimisiin menosta, kosinnasta ynnä muista asioista, että mitä tunteita ja ajatuksia nämä asiat herättivät MOLEMMISSA osapuolissa siinä vaiheessa, kun suhteemme syventyi ja aloimme nähdä toisemme elämänkumppaneina. Päätös ei suinkaan ollut minun, vaan ajatuksia heiteltiin puolin ja toisin. Mieskin haluaa naimisiin ja kosi perinteiseen tapaan. Meillä ei myöskään ole lapsia(vielä, olemme tässäkin suhteessa perinteisiä), kirkkohäitä ei ole tulossa, vaan vihkiminen ilmeisesti jossain ulkosalla, jonka jälkeen juhlat sisätiloissa sukujen ja ystävien kesken. Meistä kumpikaan ei kuulu kirkkoon. Ja ennen kuin joku tarttuu lillukanvarsiin ja nälvii, että eikös naimisiinmenoon kuulu perinteisesti kirkkohäät, niin ei kuulu. Naimisiin on menty ilman kirkkoa kautta aikojen.
Sen takia kirjoitinkin, että kannattaa valita puolisokseen/elämänkumppanikseen henkilö, jonka kanssa arvomaailma natsaa. Jos pitää avioliittoa tärkeänä, lapsia, uskollisuutta ynnä muita mahdollisia asioita, kumppanin kantaa kannattaa tiedustella hyvissä ajoin ja päättää suhteen jatkosta vastausten perusteella. Miehet ja naiset, jos ettet missään nimessä halua naimisiin ettekä lapsia, asiasta kannattaa keskustella jo hyvissä ajoin ja tehdä kantansa selväksi.
Elän avoliitossa ja meillä on 2 lasta. Kyllä se niin on, että me, jotka emme halua naimisiin, olemme huolehtineet muut paperiasiat kuntoon.
Kyse ei siis ole saamattomuudesta tai haluttomuudesta sitoutua. Mies, joka ei halua naimisiin, on hyvin halukas kuitenkin lakimiehelle hoitamaan testamentit ja omaisuusasiat kuntoon. Se on minusta sitä oikeaa ja aitoa rakkautta, että pysytään avoliitossa ja tilataan aika lakimiehelle ja otetaan selvää, miten voimme muilla keinoilla turvata toistemme elämän.
Kysykää vaikka tuntemiltanne avopareilta, niin huomaatte, että olemme käyttäneet enemmän aikaa papereihin, kuin joku satunnainen kymmenminuuttinen maistraatissa. Avoliiton perustamiseen tarvitaan paljon enemmän paperityötä ja lasten tunnustamisia, joten avoliitto on suurempi sitoumus ja vaatii enemmän työtä, kuin avioliitto.
Sitä paitsi mies saa jokaisen lapsenkin miettiä erikseen, tunnustaako sen omakseen, vai ei. Samoin kuin miettii joka aamu, rakastaako avovaimoaan vai ei.
Avioliitossa pysytään sen vuoksi, että on pallo jalassa ja on pakko. Ja lapset tulevat miehen nimille automaattisesti ja miehelle ei anneta valtaa harkita, haluaako hän juuri tämänkin lapsen nimilleen, kuten haluaako h¨än vielä tänäänkin rakastaa avovaimoaan.
Eli sinä et voinut kosia vanhoillisen ajattelutapasi takia?
Ongelmana on siis sinun ajattelutapasi, eikä miehen toiminta. Vaihtoehtoja on kaksi: Muuta ajattelutapaasi, kosaise miestä ja menette naimisiin tavalla tai toisella, kipaisette vaikka ruokatunnilla maistraatissa hoitamassa asian.
Toinen vaihtoehto: Pysy kannassasi, vi**uunnu vielä enemmän, äläkä missään nimessä kosi. Mies jos nyt päätyy kosimaan, niin olet niin loukkaantunut jo valmiiksi että et suostu onnellisena. Hänhän saattaa kosia vain siitä syystä että kokee sinun pakottavan/haluavan, eikä suurena rakkauden osoituksena.. Ette päädy naimisiin.
Valinta on sinun!
Miten mä en tajua tuota naimisiinmenoa lainkaan. Mikä siinä on niin iso juttu? Mikä muuttuu virallisten papereiden ja mahdollisen nimenmuutoksen myötä? Ei mikään. Samoja ihmisiä te olette, samassa suhteessa. Itse olen avoliitossa, meillä on pieni lapsi. Mies on ollut aiemmin naimisissa, minä en. Kumpikaan meistä ei halua naimisiin. "Ehkä joskus" -ajatuksella mennään molemmat.
Mikä siinä on niin hienoa? Mikä sitoutumisen merkki se avioliitto on? Kyllä lapsi sitouttaa paljon enemmän. Tulee ihan mieleen joku jenkkilän malli, tyyliin jos mies ei puolessa vuodessa kosi niin ei tästä mitään tule jne.
[quote author="Vierailija" time="26.03.2013 klo 16:04"]
Eikö se ole syy, että rakastamasi ihminen todella haluaa sitä, ja hänelle kelpaa piipahdus maistraatissa?
[/quote]
No omassa tapauksessani ei, kun hän ei sitä erityisesti halua. Vaikka haluaisikin, niin en siltikään kosisi, koska itse en halua. Vastaisin silti myöntävästi kosintaan, mutta sillä ehdolla, että ei tarvitse kirkossa mennä naimisiin, eikä järjestää suuria ja kalliita juhlia, en halua olla juhlien keskipisteenä enkä erityisesti kaipaa tuhansien eurojen rahanmenoa turhuuksiin. Mutta maistraattiin voisin kyllä läheä, jos se puolisolle olisi tärkeää. Onnekseni en siis löytänyt prinsessahää-tyyppistä rakasta.