6 vuotta odotin, että mies kosii. Nyt saa olla!

se on SUURI RAKKAUDEN OSOITUS miehessä on joku vikana, jos ei halua antaa sitä

samalla tavalla, kun itse osoitan miehelleni rakkauttani mm. siten että laittaudun ja annan hänelle hyvää seksiä vaikken itse ole niin seksin perään.

kukkakimppu on naiselle sama kun miehelle suihinotto. sori vaan

[quote author="Vierailija" time="26.03.2013 klo 14:47"]

se on SUURI RAKKAUDEN OSOITUS miehessä on joku vikana, jos ei halua antaa sitä

samalla tavalla, kun itse osoitan miehelleni rakkauttani mm. siten että laittaudun ja annan hänelle hyvää seksiä vaikken itse ole niin seksin perään.

kukkakimppu on naiselle sama kun miehelle suihinotto. sori vaan

[/quote]

Voi kilin vittu. Ei me nyt noin putkiaivoja olla.

T. Mies

P.S. Kosikaa itte, sen verran putkiaivoja me kyllä ollaan, ettei me aina tajuta. Tai haluta. Case closed.

Miksi et itse kosi? Ei se miehen vastuulla ole

[quote author="Vierailija" time="26.03.2013 klo 14:47"]

se on SUURI RAKKAUDEN OSOITUS miehessä on joku vikana, jos ei halua antaa sitä

samalla tavalla, kun itse osoitan miehelleni rakkauttani mm. siten että laittaudun ja annan hänelle hyvää seksiä vaikken itse ole niin seksin perään.

kukkakimppu on naiselle sama kun miehelle suihinotto. sori vaan

[/quote]

Etkö siis rakasta miestäsi, kun et häntä itse kosi? Vai onko kosiminen SUURI RAKKAUDENOSOITUS vain, kun sen tekee mies? Siitä voisi päätellä, että näet naimisiinmenon jonain suurena uhrauksena ja urotyönä miehen osalta. Itse en suostuisi olemaan edes lyhyessä parisuhteessa ihmisen kanssa, jonka kanssa naimisiinmeno tuntuisi noin raskaalta. Minusta miehessä sen sijaan on vikaa, jos hän menee naimisiin tuota asennetta edustavan vaimon kanssa, kaipa niitäkin miehiä löytyy...

-15

Olet säälittävä. Yrität pakottaa ja kiristää toista naimisiin. Olisit itse kosinut

Olen tuon asian suhteen vanhanaikainen ja haluan miehen kosivan. Mies tietää sen. Mutta eipä tässä enää mitään. Asia on näin loppuunkäsitelty. Häitä ei tule ja sillä selvä. 

-ap-

Ei ole. Pillun nuolenta on sama asia kuin suihinotto. Naiset tykkää seksistä ihan yhtä paljon kuin miehet. Jos et halua seksiä seksin takia niin ole yksin.

Et ansaitse miestäsi. Jos et ole vanhanaikainen kaikessa niin et voi vaatia sitä missään. Tasa-arvoinen pitäisi olla mutta niissä asioissa missä sinä haluat pitää olla vanhanaikainen. Järjetöntä!!!

Ei tsiisus sentään näitä "kosinta on miehen suihinotto" :D! Mitä siis tuohon edes voisi sanoa...

Minä ainakin tykkään seksistä mieheni kanssa, ja suihinotoista - niin antavana kuin saavanakin osapuolena. Jos minua ei kiinnostaisi seksi mieheni kanssa, yrittäisin yhdessä tuumin tehdä asialle jotain, sillä onhan seksi aikuiseen vuorovaikutukseen ja rakkauteen YLEENSÄ luontevasti yhdistyvä ja tärkeä osa parisuhdetta. Toki, jos nyt sattuu kaksi sellaista ihmistä liittoon, joille seksi ei ole kovin merkityksellistä, niin mikäs siinä sitten platonisessa suhteessa elellessä. Minusta kuitenkin on äärimmäisen säälittävää, jos KUMPIKAAN ottaa tai antaa vastentahtoisesti. En ikinä haluaisi, että mieheni ottaisi minulta suihin ilman, että touhu häntä kiinnostaisi, enkä kyllä itsekään seksiä suostuisi harrastamaan ilman omaa kiinnostusta. Sukupuolikysymystä tästä nyt ainakaan on turha tehdä, kyllä se on ihan sinun, 21, henkilökohtainen ominaisuutesi, jos ei seksi oman miehen kanssa kiinnosta (ja silti sitä harrastat)!

Ja mitä taas tuohon avioliittoon tulee: sekää ei ole kaikille yhtä merkityksellinen juttu. Monet naisetkaan eivät sitä enää tänä päivänä näe välttämättömänä "rakkauden osoituksena", kun sitä rakkautta ja sitoutumista kuitenkin on yleensä ihan muut asiat kuin virallinen dokumentti, jonka voi purkaa netistä tulostettavalla kaavakkeella...Mutta siis joo, sen myönnän, että kenties useampi nainen haaveilee niistä hääjuhlista ja kaikesta siihen liittyvästä romantiikasta. Ja voi olla, että monelle naiselle se mielikuva avioliitosta on jotenkin vaalitumpi ja romanttisempi kuin yleisesti ottaen miehille. Siksi ihmettelenkin, mikseivät nämä naiset itse kosi!

Jos miehelle ajatus häiden järjestämisestä, rahanmenosta ynnä muusta avioitumiseen yleensä liittyvästä show'sta on hieman luotaantyöntävä ja ajatus avioliitosta merkityksetön, on vain ymmärrettävää, ettei hän "ryhdy tuumasta toimeen" oma-aloitteisesti. Miksei ap siis reilusti kosi miestään? - Sen kyllä ymmärrän, että, jos ap kosisi ja mies kieltäytyisi, SE olisi kriisin paikka. Siis se, jos mies on HALUTON menemään naimisiin tietäessään, kuinka tärkeää se on avovaimolleen ja lastensa äidille. Mutta sitä en ymmärrä, että toiselta odotetaan aloitetta ja aktiivisuutta asiassa, joka on nimenomaan vain itselle oleellinen.

En mä sua nyt hirveän vanhanaikaiseksi ap sanois, jos oot lapsia miehen kanssa tehnyt ennen avioliittoa. Joten, etköhän voi jo antaa periksi ja yrittää vielä "viimeisen kerran" ja kosaista itse. Et häviä siinä yhtään mitään, oli vastaus mikä tahansa. Ainakin asiat on sitten selviä, eikä tarvitse pähkäillä.

Sinä olet tehnyt asiat väärässä järjestyksessä. Jos tavoitteena on mennä naimisiin, niin ei silloin muuteta yhteen ja tehdä lapsia! Tuo on erittäin riskialtista eikä onnistumisesta ole mitään takeita, kuten nyt sinunkin kohdalla on käynyt.

Jos mies ei uskalla hypätä sen rajan yli, että menisi naimisiin lastensa äidin kanssa, niin mies on joku mammanpoika tai sitten muuten vain luuseri.

Jos mies ei uskalla tätä tehdä, niin silloin mies ei ole valmis perheen perustamiseenkaan.

Minkälaisten raukkojen kanssa te teette niitä lapsia

Olen asian hyväksynyt. Elämä meni nyt näin ja sillä selvä. Kunhan asiaa tänne tulin purkamaan. Ja olenhan minä mieheltä kysellyt kihloista ja sormuksiakin vienyt katsomaan. Nopeasti on vain tokaissut, että ei me tuollaisia tarvita. Eli selväksi on tullut miehen kanta. Ihmetytti vain se, että miksi mies nyt niin loukkaantui, jos en naimisiin enää halua? Olisi hyvänen aika kosinut, jos naimisiin olisi halunnut. Aikaa ollut kuitenkin vuosia. Tiesi, että minä haluan ja tiesi myös, että ikuisuuksia en odota. Vähän kuin kiusaa olisi tehnyt. Mutta tämä meni nyt näin. Elämä jatkuu.

-ap-

Aiotko nyt ap siis erota miehestäsi vai mikä on suunnitelma? 

En aio erota. 

-ap-

Ja lisään vielä, että en todellakaan ole unelmoinut suurista prinsessahäistä ja krumeluurista. Minulle kelpaisi vallan mainiosti maistraattivihkiminen. Ja mies tietää senkin.

-ap-

Mies varmaan loukkaantui, koska koki, että yllättäen syytät häntä jostain. (Minusta sanoit aivan oikein)

Sympatiat sulle, ymmärrän sinua :( toivottavasti pääset asian yli.

[quote author="Vierailija" time="26.03.2013 klo 15:27"]

Jos mies ei uskalla hypätä sen rajan yli, että menisi naimisiin lastensa äidin kanssa, niin mies on joku mammanpoika tai sitten muuten vain luuseri.

Jos mies ei uskalla tätä tehdä, niin silloin mies ei ole valmis perheen perustamiseenkaan.

Minkälaisten raukkojen kanssa te teette niitä lapsia

[/quote]

Niin, koska miehen ainoa syy olla menemättä naimisiin johtuu uskalluksen puutteesta. Onko oikeasti osalle naisia noin vaikea käsittää, että asia ei vain kiinnosta pätkääkään? Ei ainakaan minulla ole ainuttakaan, hyvää eikä huonoa, syytä mennä naimisiin, joten miksi ihmeessä haluaisin nähdä sen asian eteen hirveän määrän vaivaa ja todennäköisesti vielä hirveämmän määrän rahanmenoa?

Kysymys on ainakin omalla kohdallani ja uskaltaisin veikata, että aika monen muun nykymiehen ja -naisen kohdalla siitä, että naimisiinmenosta ei ole mitään hyötyä, joten kumpikaan ei halua suotta nähdä sitä vaivaa. Jos jonkun mummo vuosittain jollain synttäreillä ja jouluina kysyy, että "koskas meinaatte mennä naimisiin?!?", ei se mielestäni ole sen kaiken vaivan arvoista. Ei ole kyse pelosta, vaan järkeilystä. Järjen käyttö vähentää muuten yleisesti ottaen pelkoja muutenkin, suosittelen sinullekin lämpimästi.

Hei te "kosikaa itse" -tyypit. Juu, on kosittu sata krt ja aina vastaus, joo joo tietenkin, sitten joskus vaan ei nyt kun tässä on kaikkea. Lopulta pistin aikarajan vuoden päähän ja selvitin tässäkin ketjussa sanottuja peruisteita: haluan siirtää lapset omalle nimelleni. Ja en enää osallistu heidän suvun lukusiiin sukutapaamisiin, ellen kelpaa heidän sukunsa jäseneksi. Pari vko ennen vuoden määräaikaa menimme pienimuotoisesti naimisiin. Ja olemme olleet tyytyväisiä - mieskin sanoi, että olisihan sitä voinut jo mennä vaikka aikaisemmin.

Eikö se ole syy, että rakastamasi ihminen todella haluaa sitä, ja hänelle kelpaa piipahdus maistraatissa?

[quote author="Vierailija" time="26.03.2013 klo 15:45"]

[quote author="Vierailija" time="26.03.2013 klo 15:27"]

Jos mies ei uskalla hypätä sen rajan yli, että menisi naimisiin lastensa äidin kanssa, niin mies on joku mammanpoika tai sitten muuten vain luuseri.

Jos mies ei uskalla tätä tehdä, niin silloin mies ei ole valmis perheen perustamiseenkaan.

Minkälaisten raukkojen kanssa te teette niitä lapsia

[/quote]

Niin, koska miehen ainoa syy olla menemättä naimisiin johtuu uskalluksen puutteesta. Onko oikeasti osalle naisia noin vaikea käsittää, että asia ei vain kiinnosta pätkääkään? Ei ainakaan minulla ole ainuttakaan, hyvää eikä huonoa, syytä mennä naimisiin, joten miksi ihmeessä haluaisin nähdä sen asian eteen hirveän määrän vaivaa ja todennäköisesti vielä hirveämmän määrän rahanmenoa?

Kysymys on ainakin omalla kohdallani ja uskaltaisin veikata, että aika monen muun nykymiehen ja -naisen kohdalla siitä, että naimisiinmenosta ei ole mitään hyötyä, joten kumpikaan ei halua suotta nähdä sitä vaivaa. Jos jonkun mummo vuosittain jollain synttäreillä ja jouluina kysyy, että "koskas meinaatte mennä naimisiin?!?", ei se mielestäni ole sen kaiken vaivan arvoista. Ei ole kyse pelosta, vaan järkeilystä. Järjen käyttö vähentää muuten yleisesti ottaen pelkoja muutenkin, suosittelen sinullekin lämpimästi.

[/quote]