6 vuotta odotin, että mies kosii. Nyt saa olla!

Oeltteko seurustelleet 6 vuotta vai asutteko jo yhdessä? Onko teillä lapsia?

Asutaan yhdessä, lapsia on.

-ap-

Ymmärrän sinua hyvin. Jos oikeasti avioliitto on sinulle tärkeä, niin et sinä voi loppuikääsi odotella. 6 vuodessa itsekin alkaisin jo olla varma, että ei mies naimisiin aiokaan koskaan. En noin kauan olisi tainnut edes itse odottaa. Ensimmäisen miesystäväni jätin "jo" 4 vuoden päästä kun suhde ei edennyt viikonlopputapailusta mihinkään.

Teillä on jo lapsi. Voiko tuota suurempaa sitoutumista ollakaan? En tajua.

Sano se miehelle. Minusta naimisiinmeno on enää pikkujuttu. Mutta kun ei! No.. en jaksa enää asiasta taistella, eli olkoot.

-ap-

Mun mies oli/on samanlainen odotuttaja. Itse olin tehnyt jo suhteen alkumetreillä selväksi, että mulla avioliitto on tärkeä juttu, ja perheen yhteinen nimi.  Kuitenkin sitten suostuin tekemään lapsia ja odottamaan vielä, eikä sitä kosintaa sitten ikinä tullut. Taisi mullakin mennä sellaiset viisi ja puoli vuotta, kunnes avioon saakka ehdittiin sitten, ja sekin tapahtui niin, että vaadin lapsia takaisin omalle nimelleni ja meuhkasin, että kyllä ottaa kuuppaan, että annoin edes yhteishuoltajuuden, kun hänkään ei kerran edes nimeä voi avioliiton kautta antaa.

Olin tosi tiukkana siinä, että joko lapset saa minun nimeni, tai sitten mennään naimisiin ja minä saan perheen nimen. Uskoi lopulta, että tosissani olen.

jokuhan teillä on jo kosinut kun kihloissa olette.

jokuhan teillä on jo kosinut kun kihloissa olette.

Miksette itse kosi miehiänne?

Emme ole kihloissa. 

-ap-

[quote author="Vierailija" time="26.03.2013 klo 14:22"]

Emme ole kihloissa. 

-ap-

[/quote]

No niinpäs olikin, luin aloituksesta väärin että  vuosia oltu kihloissa... -.-

[quote author="Vierailija" time="26.03.2013 klo 14:20"]

Miksette itse kosi miehiänne?

[/quote]

Niin, miksette? Jos on noin kova hinku naimisiin, niin kannattaako se jättää yksin miehen harteille? Kuuden vuoden sisäänkin mahtuu ainakin yksi karkauspäivä, jolloin naisen on "luvallista" kosia, jos siitä nyt edes piittaa.

miehet ei tajua välttämättä, kuinka tärkeetä se voi olla ja ne pelkää isoja häitä.

Alettiin yrittää lasta jo hyvin suhteen alussa (oltiin ennen suhdetta opiskelukavereita)

sanoin jo silloin että minusta kuuluu olla naimisissa kun lapsi tulee. Mies ei kuitenkaan tajunnut kosia puoleen vuoteen vaikka lapsi olisi saanut tulla.

Suutuin ja sanoin, että hän mitä kauemmin hän oottelee sitä vähemmän musta tuntuu, että hän rakastaa mua. mies oli vihanen itselleen ja sanoi että oli kyllä aikonut kosia, mutten ajatellut näin pian.

eli hätiköin turhia. mies parka oli muistaakseni vielä kipeänä. :(

seuraavana päivänä, kun tuli kotiin, kosi mies minua polvillaan ja oli sormuksetkin hankkinut vaikka luulin että hän lepäili kipeänä kotona :D

nyt ollaan naimisissa ja ollaan kumpikkin tosi tyytyväisiä.

joten muista, että mies ei aina tajua. häneen tehosivat nämä sanat "avoliitossa tunnen itseni halvaksi" "koeajatko sä mua vai mitä?", "tuntuu ette rakasta mua kun et kosi" ja "vauvanteko hommia jaytketaan vasta kun kosit". ainii  ja "ikävää kävellä maha pystyssä ilman sormusta"

On teilläkin ongelmat, kosikaa itse, jos haluatte naimisiin. Itse en miehenä aio kosia, koska naimisiinmeno on minulle yhdentekevää. Avopuoliso tietää tämän, mutta eipä häntäkään asia kiinnosta, joten ei ole tullut naimisiin mentyä, tuskin tuleekaan. Kaikesta sitä ihmiset saavatkin kriisin aikaan, teille ehkä onkin parempi, ettette naimisiin päädy, jos elämä on noin vaikeaa yhdessä...

Ei voi mitään - vaikka mies olisi miten kunnollinen ja loistava isä hyvänsä, maku menee tyystin jos kuulee, että hän on sitoutumista välttelevä raukkis. Tuohan on aivan h-vetin nöyryyttävää: lapsia ollaan kyllä valmiita tekemään, mutta lasten äiti ei kelpaa tasaveroiseksi kumppaniksi samaan perheeseen. Jos minulle olisi mies taannoin inissyt että kun eise avioliitto muuttais kumminkaan mitään ja sitouduttuhan me ollaan jo asuntolainan kautta, olisin sanonut että kiitti, tämä olikin tässä. Onneksi meillä oli samat arvot ja lähtökohdat.

Mutta jos ap haluaisi kutsua minut kylään, niin pitäisin palopuheen ja lataisin muutaman tömäkän potkun äijän persiiseen. 

Mikä perhana teitä joitain naisia vaivaa kun ette itse osaa kosia?

Siinä sen sitten kuulee haluaako mies naimisiin vai ei, eikä tarvi odottaa vuosikausial.

Vai elättekö jossain vaaleanpunaisessa pikkutytön prinsessamaailmassa jossa odotetaan prinssin kosintaa vaikka hamaan hautaan asti?

Älkää antako ennen papin aamenta.

En voi tajuta, että naiset 2000-luvulla melskaa, kun ei pääse naimisiin.

Täh? Miten se äiti on epätasa-arvoinen kumppani jos ei ole naimisissa?

[quote author="Vierailija" time="26.03.2013 klo 14:37"]

mutta lasten äiti ei kelpaa tasaveroiseksi kumppaniksi samaan perheeseen

[/quote]

Mikä siinä naimisiinmenossa oikein on niin tärkeää?

Itse olen nainen enkä välitä tuon taivaallista jostain vihkilupauksista, enkä aiokaan koskaan avioitua. Onnellista avoliittoa on 20 v takana.

Kyllä ne yhteiset lapset ja yhteinen koti on paljon tärkeämpi ja suurempi sitoumus.

Ap, oikea ratkaisu ja anna homman olla. Onko teillä lapsista tehty yhteishuoltajuuspaperit, entä mites omaisuus? Eli varmista että kaikki on ok niiden suhteen ja voit jatkaa elämää "normaalisti", hyväksy asia, että ette mene naimisiin ja piste.

Minulla on samanlainen historia ja miehellä on omat syynsä miksi ei halua avioon (jotka toisaalta ymmärrän). Toisaalta haluaisi ja tiedän, että jos olisin vaatinut (kuten muutama aiempi viestijä kertoi) niin avioliitto olisi solmittu. Mutta en halunnut sitä niin. Sanoin miehelle että kun täytän X vuotta, niin sen jälkeen en enää sukunimeä vaihda. No, mitään ei tapahtunut niin hyväksyin "kohtaloni" ja järjestelin kaikki paperit kuntoon. MIes hieman loukkaantui, ja sanoi että hän ei oikein ottanut sanomaani tosissaan (vaikka useaan kertaan asiasta asiallisesti puhuttiin). Miestä en kuitenkaan halunnut enkä halua vaihtaa (hyvä, rakastava mies ja isä), hänellä on omat syynsä kuten sanoin, joten tyydyn tähän. Hänen toisaalta täytyy tyytyä johonkin muihin asioihin mitä kyseinen ratkaisu toi tullessaan (liittyy omaisuuteen). Toisaalta voin sanoa ettei hän ainakaan kanssani rahan takia ole ;-)