Ero, kokonaisvaltainen elämänmuutos ja luopumisen tuska

Onko elämässäsi tapahtunut joku elämän suunnan muuttanut tai tavallisuudesta poikkeava muutos? Onko kyseessä ollut sattuma vai tietoinen päätös? Nyt haetaan tosiaan jotain tavallisesta poikkeavaa, ei lapsen syntymää, joka muuttaa kaikkien lapsiperheiden elämää. Esimerkkejä voisivat olla vaikkapa alan vaihto opiskeltuasi ja työskenneltyäsi ensin vuosia, lottovoitto, omaisuuden myyminen ja ryhtyminen vaikkapa munkiksi tai jotain muuta erikoista, mitä?

Akateeminen helsinkiläisnainen on toteuttanut onnellisuutta ja elämänmuutosta koskevan kyselyn, johon pääsee vastaamaan seuraavan linkin takaa. Vastauksistasi riippuen vastausaika on 5-30 min:

https://www.webropolsurveys.com/S/25B450A8AEC880E4.par

Kyselyn tuloksia tullaan mahdollisesti käyttämään myöhemmässä tutkimuksessa tai kirjaprojektissa. Kyselyssä saadut vastaukset puretaan anonyymisti. Kiitokset jo etukäteen. Linkkiä saa jakaa eteenpäin. Vastausaikaa on ainakin 1.12.2013 saakka

Et kai muuta lasten kanssa kauaksi lasten isästä? Minun mielestä eronneiden vanhempien on syytä asua lähellä toisiaan.

Miten ahdistut tuollaisesta?

itsellä vastaava tilanne, olen kohta kiinni vielä kahden asunnon kuluissa. Silti olen vain helpottunut ja innoissani erosta. Meillä siis erittäin painavat syyt eroon (alkoholi, vv, pettäminen). saan lapset lähelle nukkumaan. Nyt nukkuvat eri kerroksessa. Pienessä asunnossa kaikki on lähellä ja rojusta voi luopua.

odotan vain innolla, että saan alkaa rakentaa tasapainoista elämää itselleni ja lapsille. Ei lapset siihen kuole jos huonen joutuvat jakamaan :D

Isän kanssa olemme sopineet, että hän muuttaa myös mahdollisimman pian lähelle meitä, kunhan löytää töitä ja asunnon jossa on tilaa kuusihenkiselle uusioperheelle. Hän tiesi eroaikeensa ilmaistuaan että muutan mahdollisimman pian takaisin sinne minne kuulun, koska en koskaan ole täällä viihtynyt, tuntenut aluetta omakseni.. Isään on asialliset välit, enkä millään muotoa kostaakseni ole muuttamassa, vaan oman henkisen hyvinvoinnin takia, täällä minulla ei ole ystäviä&sukulaisia.. 

3, pelottaako sinua miten selviät taloudellisesti? Minua hirvittää.. olen yrittäjä, käytännössä tuloni ovat pienemmät kuin henkilöllä joka on liiton rahoilla työttömänä. Aloitan uudella paikkakunnalla ja yritän toki löytää "oikeaa" työtä, mutta en usko sitä kovin pian löytäväni. Meillä eron syy ei ollut mielestäni painava. Olisi pitänyt puhua aiemmin, mennä parisuhdeterapiaan tai jotain.. mutta miehen mielestä uuteen vaihtaminen oli parempi vaihtoehto. Mitään väkivaltaa, alistamista tai muuta ei ollut, oli vain harmaata ja väljähtynyttä, perus lapsiperhearkea. Toki nuo asiat joita mainitsit, hyvät puolet, ovat todella hyviä ja niistä olen samaa mieltä, siivoamisen määrä toivottavasti puolittuu ja omakotitaloon liittyvät työt vähenee :) 

Tottakai pelottaa, mutta uskon kyllä jollain konstilla selviäväni. Mullakin jää yhteisomistuksessa oleva ok-talo miehelle myynnin ajaksi ja lasten kanssa lähdetään kerrostaloon. Odotan myös että talon työleiri päättyy osaltani.

5vuotta ok talossa enkä vieläkään ole sopeutunut.

mutta asioilla on tapana järjestyä! Sulla harmittava ja varmaan turhauttava ero, mutta koita ajatella niin ettet koko elämääsi tuhlannut moisen miehen kanssa :)