Kyllä vaan ihmisen ammatti heijastuu arjessakin
Tuttavapiirin opettajat ovat raivostuttavia besserwissereitä ja päsmääjiä jotka kulkevat sormea heristellen neuvomassa läheisiään.
Tuttavapiirin toimittaja on raivostuttava besserwisser hänkin, tyyppi joka postailee ihmisille linkkejä omiin juttuihinsa ja kuluttaa aikaa puuttumalla tokaluokkalaisen sukulaislapsensa kirjoitusten kielioppivirheisiin.
Tuttavapiirin sairaanhoitajat pätevät aina tietävänsä kuka mitäkin sairastaa, mutta tosipaikan tullen eivät kuitenkaan osaa antaa edes ensiapua tai vaihtaa vaippoja.
Tuttavapiirin autokauppias kulkee vieraissakin paikoissa arvostelemassa ihmisten autoja ja potkii renkaita. Sitten luulee että tuttavapiirin lapset ovat kiinnostuneita automerkeistä ja malleista ja yrittää aina opettaa niitä lapsille.
Tuttavapiirin juristi on rasittava nysvääjä joka ei pysty tekemään pienimpiäkään henkilökohtaisia ratkaisuja varmistamatta selustaansa tai sitä että joku muu ulkopuolinen saadaan syylliseksi ja vastuulliseksi jos ratkaisu ei miellytäkään.
Kommentit (45)
Huvittava ajatus, että ammatti heijastuisi muuhun persoonaan, eiköhän se ole ennemmin niin päin, että persoonallisuus on mitä on, ja siitä kumpuaa se, mitä työkseen tekee. Jos siis ihminen on opettaja, hän on hakeutunut siihen tiettyjen persoonallisuuden piirteiden kautta, jotka tietysti näkyvät arjessa. Sinänsä kiinnostavaa on kyllä keskustella siitä, minkä tyyppisiä persoonia tapaa usein tietyissä ammateissa.
Tuo kääntäjä-esimerkki kyllä kolahti, tuntemani filologit ovat täsmälleen nokkelia anekdootteja heitteleviä, hauskoja mutta eivät kuitenkaan pinnallisia tyyppejä. Myös jollain tapaa vaativia muita keskustelijoita kohtaan.
Minä teen taloushallinnon töitä ja kirjanpitäjänäkin olen ollut. Minä teen meidän perheelle budjetin vuosittain ja merkkaan rahankäytön ylös. Vuoden loputtua teen yksinkertaisen tilinpäätöksen, kerron perheelle, kuinka monta prosenttia mikäkin meno on budjetista vienyt ja suunnittelen uuden budjetin. En sentään tee tuota kavereille, oma perhe saa kärsiä :).
[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 20:07"]
[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 19:30"]
[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 19:20"]
kerrohan mulle, mites mä kun on sosiaalialan työntekijä, miten heijastuu vapaa-aikaan?
[/quote]
Aina tekemässä ls-ilmoituksia naapurin lapsista, jos ne on pihalla ilman pipoa.
[/quote]
Ilman muuta, ja varsinkaan jos lapsella ei ole hanskat kädessä, niin ilmoitus lähtee samantien :) Totta puhuakseni, en ole lastensuojelussa enkä lasten parissa töissä, vaan ihan muissa hommissa. Toki teen ls-ilmoituksen, jos oikeasti on sellainen juttu kyseessä, että hälytyskellot alkaa soida.
[/quote]
Ihan mielenkiinnosta - kun olet alalla sisällä, vaikketkaan lastensuojelussa, jos tekisit ls-ilmon kun "hälytyskellosi soivat", olisiko se painavampi ja vakavammin otettava, kuin esimerkiksi huolestuneiden naapurien tai koulun tekemä ilmoitus useaan kertaan? Oletko missään vaiheessa vaistonnut mitään hyvä sisko -järjestelmää (etköhän ole ainakin harjoittelussa ollut lapsiin liittyvässä toiminnassa?)
[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 19:20"]
kerrohan mulle, mites mä kun on sosiaalialan työntekijä, miten heijastuu vapaa-aikaan?
[/quote]
Suurin osa sosiaalityöntekijöistä on juoppoja ja mielenterveysongelmaisia. Pukki kaalimaan vartijana siis....
Hahaa. Joo, mäkin olen sitä mieltä että kaikkien muiden alojen ihmiset on karmeita kusipäitä paitsi mun oman alan. Tai oikeastaan munkin alalla kaikki paitsi mä. Ylipäätään kaikki on idiootteja ja koko elämä hirveää.