Miten saada lapsi siivoamaan jälkensä?
Meillä on 10-vuotias tyttö, joka on todellinen sottapytty. Jättää tavaransa hujan hajan ja saa epäjärjestyksen aikaan hetkessä. Omien jälkien korjaaminen on kuitenkin kuin tervan juontia.
"Järjestystä johonkin, please"
Mitä vinkkejä järjestyksen parantamiseen? Ja murrosikäkin on alkamassa: itkua, raivareita ym. mukavaa...
Kommentit (7)
Meilläkin tyttö saa hävityksen aikaiseksi hetkessä. Yleensä siivouspyyntöön on vastauksena "joo, joo, kohta". Tyttö kyllä siivoaa toisinaan oma-alotteisesti, mutta olen joutunut antamaan periksi omalle siisteyskäsitykselleni ja hyväksymään tietyn epäjärjestyksen hänen huoneessaan. Pyykkejään en kerää enkä roskia; ihan itse saa ne raivata. Tietää kyllä, että puhtaita vaatteita ei ole ellei toimita pyykkejä pyykkikoriin. Joskus, kun tilanne on oikein paha, siivoan ensin itse esimerkin vuoksi ja kehoitan häntä saattamaan työn loppuun; se toimii. Olen huomannut, että kompromisseihin on tyytyminen tässä asiassa.
Erittelemällä tehtävät: vie kaikki pyykit koriin, laita kirjat hyllyyn, laita paperit pinoon jne. pelkkä käsky" siivoa!" on ainakin meillä liian laaja käsite ja lapsi lamaantuu.
Kolmonen komppaa nelosta ja jatkaa: tosiaan se, että aloitan ensin itse siivoamalla pahimmat sotkut, saa lapsen toimimaan koska hän näkee ettei urakka ole toivoton. Monta kertaa, jos sotkua on paljon, on lapsen mahdotonta ajatella mistä pitäisi aloittaa ja jo siksi ei tapahdu mitään. Tyttö monasti "itkeekin" ettei hän tiedä, mitä hänen pitää tehdä. Kun sitten sanon, että vie pyykit pyykkikoriin jne, alkaa tapahtua.
Minustakin pelkkä vanhemman komento pitäisi riittää, mutta voi olla, että lapsi tarvitsee apua sen homman hahmottamiseen eli minäkin sanoisin, että tarvitsee ehkä eritellä se siivoaminen paremmmin. Laitappa nuo vaatteet paikoilleen, laita kynät paikalleen, paperit paikalleen, kerää jotkuta tavarat ja sitten toiset. Sitten voisit yrittää saada lapsi tajuamaan, että jos hän raivaa jälkensä suunnilleen heti niin sitä raivattavaa on aika vähän ja ne on saman suuntaisia tavaroita kun taas jos raivaa kerran kahdessa viikossa niin kasassa on niin iso kaaos, että sitä on jo vaikea hahmottaa ja sen siivoamiseen menee kauan. Sitten minusta voisi myös jossain määrin ottaa huomioon sen, että jos kyseessä on lapsen huone niin pitääkö sen olla äidin siisteyskäsityksen mukainen. En nyt siis tiedä oletko miten tarkka näissä asioissa ja miten huithapeli lapsi oikeasti on, mutta kyllä minusta (jossain rajoissa) lapsella saa olla päätäntävaltaa oman huoneen siisteyteen. Sikolätit on asia erikseen ja joskus on siivottava tietysti. Mutta minusta ei ole oikein, että lapsen on aina raivattava kaikki leikit pois omasta huoneestaan, koska äiti ei siedä sotkua ja se lapsen aika menee niiden leikkien rakentamiseen ja sitten purkamiseen ja siihen leikkiin ei sitten enää olekaan aikaa.
Sasse!
Meillä vaan isäntä ja tytär 10 v ovat samanlaisia jättäjiä!
Vaikka olen kaikkeni tehnyt esimerkillä ja toistolla vauvasta saakka, niin tyttöhän jättää just siihen, mihin nyt sattuu laskemaan tavaran käsistään.
Ei täällä muiden sotkuja ole kuin noiden kahden. Tai sitten ovat joskus siistivinään paikkoja. Siivoavat osan ja loput "työntää maton alle".
Pojat laittaa kamat paikoilleen ja mä.
Seiska jatkaa kolmosen innoittamana. Meillä tuo tytär kyllä siivoaa huoneensa viikottain. Järjestää, vaihtaa lakanat, imuroi, pyyhkii pölyt ja pesee lattian. Jopa ulkoiluttaa maton! Hoitaa pyykkinsä narulta, muttei kyllä pyykkiin tuo.. Pitää vaatekaapin tiptop kunnossa itse! Oma pesä kyllä on siis huollettu.
Vaatekasoja on ympäri kämppää, muttei omassa huoneessa. Lisäksi tämä lapsi hyvä käsistään, askartelee, piirtää, neuloo, ompelee yms. paljon, niin sitä sotkua riittää paljon. Käydääs kattomassa eteistä, että kenen kenkiä siellä on ympäriinsä ja missä on pipot ja takit... ei ainakaan omalla paikallaan.
Koulussa on hyvinkin pedantti ja tekee kaiken pilkulleen oikein ja kirjat on aina järjestyksessä.. Opettaja jopa soitti ja kiitti, kun lapsi on siivonnut oma-aloitteisesti pari tarvikekaappia nyt lyhyen ajan sisällä! :) Mutta tänäänkin seitsemän pintaan etsi koulureppuaan pitkään, kun ei ollut koko viikonloppuna nähnyt. Oli jättänyt ulkovarastoon, kun pe ei ollut avaimia ja ulkovarasto oli auki, törkännyt sen sinne ja lähtenyt kaverilleen. jne.
Se kasvatus siisteyteen ja vastuuseen omista jäljistään olisi pitää aloittaa jo lapsen ollessa ihan pieni. En tiedä, miten teillä on toimittu, mutta kyllä ihan vanhemman käsky siivota jäljet pitäisi riittää tuonikäiselle, oikeastaan jo ilman käskyä pitäisi osata siivota.