Pääseekö kiusaamisesta välttämättä yli?

Eihän siitä välttämättä pääse. Varsinkin, jos lapsena se perusluottamus ja itsetunto on jo murrettu. Sitten on myös näitä tyyppejä, jotka muodostavat kiusattuna olemisesta jonkinlaisen identiteetin itselleen ja koko elämä on pelkkää uhriutumista. Kaikki elämässä eteen tulevat ongelmat ovat jollakin tavalla liitoksissa kiusattuna olemiseen. Siirtävät ikään kuin vastuun elämästään muille.  Eri asia onko kiusattuna olemisesta vaikea tai mahdollista päästä yli, vai haluaako sitä edes yrittää. 

Pääsee. Minua Kiusattiin hyvän koulumenestyksen vuoksi ja muutenkin. Yläaste on ajanjaksona täysin yhdentekevä nykyisin. En ole oppinut sosiaaliseksi edelleenkään, ei minulla ole isoa ystäväpiiriä mutta on hyvin palkattu työ josta tykkään ja oma perhe. Jos ei pääse yli niin ongelma on muu kuin kiusaaminen. Olen jopa kääntänyt kiusaamisen kokemukset hyödykseni, työssäni johtavassa asemassa ei aina voi miellyttää muita.

Ei

Vierailija kirjoitti:

Eihän siitä välttämättä pääse. Varsinkin, jos lapsena se perusluottamus ja itsetunto on jo murrettu. Sitten on myös näitä tyyppejä, jotka muodostavat kiusattuna olemisesta jonkinlaisen identiteetin itselleen ja koko elämä on pelkkää uhriutumista. Kaikki elämässä eteen tulevat ongelmat ovat jollakin tavalla liitoksissa kiusattuna olemiseen. Siirtävät ikään kuin vastuun elämästään muille.  Eri asia onko kiusattuna olemisesta vaikea tai mahdollista päästä yli, vai haluaako sitä edes yrittää. 

Olet antanut itsellesi oikeuden leimata joidenkin kiusatuksi tulleen kokemukset, ja että reagoivat hiukan liian voimakkaasti ja hartaasti.

Vierailija kirjoitti:

Pääsee. Minua Kiusattiin hyvän koulumenestyksen vuoksi ja muutenkin. Yläaste on ajanjaksona täysin yhdentekevä nykyisin. En ole oppinut sosiaaliseksi edelleenkään, ei minulla ole isoa ystäväpiiriä mutta on hyvin palkattu työ josta tykkään ja oma perhe. Jos ei pääse yli niin ongelma on muu kuin kiusaaminen. Olen jopa kääntänyt kiusaamisen kokemukset hyödykseni, työssäni johtavassa asemassa ei aina voi miellyttää muita.

Oletko jossain Porvoossa johtavassa asemassa?

Olet kääntänyt kisaamisen kokemukset hyödyksi? Aha vai niin, johtavassa asemassa voit nyt kiusata muita:)

Vierailija kirjoitti:

Pääsee. Minua Kiusattiin hyvän koulumenestyksen vuoksi ja muutenkin. Yläaste on ajanjaksona täysin yhdentekevä nykyisin. En ole oppinut sosiaaliseksi edelleenkään, ei minulla ole isoa ystäväpiiriä mutta on hyvin palkattu työ josta tykkään ja oma perhe. Jos ei pääse yli niin ongelma on muu kuin kiusaaminen. Olen jopa kääntänyt kiusaamisen kokemukset hyödykseni, työssäni johtavassa asemassa ei aina voi miellyttää muita.

Minulla samanlainen kokemus. Koin pahaa kiusaamista lapsena. Osan asioista olen blokannut mielestäni ja vasta viime aikoina on muistoista noussut nöyryyttäviä yksityiskohtia. Lapsena ja nuorena jotenkin ajattelin kiusaamisen kuuluvan asiaan ja päätin sinnitellä kouluajat. Koko ajan mielesssä kuitenkin oli, että lähden opiskelemaan ja saan perheen ( asiat joita elämältäni halusin )joten kiusaajien tekemisillä ei ole mitään merkitystä. Onnekseni elämäni on mennytkin aika hyvin ja vasta viime aikoina olen rauhoittunut miettimään lapsuuttani. Olen surullinen sen pienen lapsen puolesta joka olin mutta en halua velloa noissa ajoissa ja ajatuksissa.

Kyllähän siitä voi päästä ja uskon monen pääsevän. Itse olen paljon kokenut kiusaamista ja ne kokemukset vaikuttavat elämään niin, että on vaikea luottaa muihin, uskoa itseensä,  vaikeuksia sopeutua nopeasti uusiin ihmisiin ja muutenkin se sosiaalisuus ja esim oman mielipiteen tuominen esiin on vaikeaa. En syytä ketään ja halua olla mikään uhri ja uskon etten muutenkaan olisi esim sopinut mihinkään niin sosiaaliseen ammattiin. Kuitenkin minun täytyy se myöntää, että nämä kokemukset ovat saaneet minut aika varovaiseksi ja uskon, että olisin paljon rohkeampi ihminen ilman näitä. Sitä ei hetkessä kumota, kun on aina saanut muilta huonoa palautetta lähes kaikkeen liittyen ja minua on niin paljon arvosteltu. En koskaan ole saanut olla rauhassa se oma itseni ja edes siedettävää kohtelua muilta. Siinä mielessä tiedän näiden kokemusten aiheuttaneen minulle haasteita ja ne pyörivät usein mielessä. Liikaa voimia on mennyt niistä selviämiseen.

Siinä mielessä en aina koe olevani ihan samalla viivalla kuin muut, koska minun pitäisi ensin saavuttaa se "normitaso", että esim uskaltaisin jutella muille ilman ajatusta, että toiset heti kääntävät selkänsä tilaisuuden tullen tai jotenkin muuten arvostelevat. Ja että pystyisin normaalista tutustumaan muihin ja olisin luottavainen ja oma itseni. Nykyään olen jotenkin piilossa ja pyrin tarkasti miettimään mitä on järkevää tehdä. En pysty heittäytymään. Olen  nuori ihminen ja siinä mielessä vasta alussa. Uskon, että vaikeuksia olisi varmasti muutenkin ja tiedän etten pystyisi olemaan se rohkein ihminen. Silti nämä kokemukset ovat monesti lannisteneet minua ja saaneet epäilemään omia kykyjäni. Muuten yritin olla positiivinen ja en halua mitään sääliä tai edes puhua asiasta muille. Minulla on aina ollut melko huono itsetunto jo lapsuudesta ja siinä mielessä se ei varmaan minulle ole se mittari. Vaikeaa näitä en tietysti ajatella mikä mihinkin liittyy. Vanhemmissa minulla myös "vikaa", kun eivät koskaan ole uskoneet minuun ja olleet kiinnostuneita. Ymmärrän sen, että elämä on omissa käsissä ja perusluonteellakin vaikutusta.

Älä sä nöpönenä siiitä murehdi.

Se voi olla todella hankalaa, koska suurin osa aivosoluista ja kehomuistista on edelleen se sama, joka tuli kiusatuksi. Toiset pystyvät uusiutumaan nopeammin ja toiset hitaammin.