Mies on nyt pettänyt kahdesti, mitä nyt?

Mieheni oli firman juhlissa (tai jo sitä ennen, en tiedä) ihastunut yhteen työkaveriin ja jokin aika juhlien jälkeen eräänä päivänä ajeli sinne tämän toisen luo "selvittämään tunteitaan". (Meillä siis taustalla 10v parisuhde, 2 lasta, normaalia elämää)

Nyt kun olen yrittänyt puhua asiasta, että tämä salaapäin yhteydenpito on loukannut minua, kyllä se sieppasi aika syvältä että oma puoliso on ihastunut toiseen eikä jättänyt asiaa sille asteelle vaan lähti sen toisen luo selvittämään tunteitaan. Minusta on ihan ymmärrettävää, että pitkässä suhteessa ihastuu toisiin, sille ei voi mitään, mutta sille voi, mitä asioille tekee. Itse olen sitoutunut perheeseen ja en edes katsele ketään sillä silmällä, enkä ole päästänyt ketään niin lähelle, koska en ole tämän 10v aikana ihastunutkaan. Mieheni sensijaan on jo kerran aikaisemmin ihastunut, lähti silloinkin selvittämään tunteitaan -pariksi viikoksi- sen toisen luo. Sitten puhuttiin ja sovittiin, että tämmönen peli ei enää vetele, uskoin ja luotin kunnes nyt tuli tämä.

Ja kun olen yrittänyt keskustella, että mikä meidän suhteessa mättää: ei kuulemma mikään. Mikä pitäisi olla toisin? Ei mikään. EN YMMÄRRÄ!!!

Mitään hän ei ole itse tunnustanut, on pitänyt kaivaa itse ja "kysyä oikein". Esimerkki: jos en ole kysynyt, että "suutelitteko?" niin hän ei sitä kerro. No eivät olleet kuulemma suudelleet. Kun kysyin, tapahtuiko jotain? Vastaus oli ei. Kun kysyin, halasitteko, vastaus oli kyllä. Tulkintakysymyksiä: olisin vaan halunnut, että hän olisi tunnustanut suoraan, kertonut mitä on tehty eikä niin että minä joudun kyselemällä kyselemään ja onkimaan tietoja. En kyllä kysynyt, että rakastelitteko...ehkä olisi pitänyt? En ymmärrä tätä petturilogiikkaa: kaikki mitä puoliso ei tiedä, ei voi häntä satuttaa, ei vaan tunnu menevän jakeluun, että se, että toinen ei tunnusta suoraan, satuttaa ihan hirveästi kun saa koko ajan lisätietoa, kun osaa kysyä oikeat kysymykset.

Ja kun kysyin, että miksi piti salaa yhteyttä toiseen naiseen selkäni takana? "En tiedä." Miksi menit hänen luo? "En tiedä." Miksi teit sen? "En tiedä." No mitä te viestittelitte? "No ei mitään ihmeellistä". No miten te olette sitten edenneet "salasuhteessanne"? "Ollaan juteltu töissä/vietetty aikaa yhdessä". Sittemmin nainen vaihtoi työpaikkaa.

Edellisenkin kerran kyseessä oli työpaikkaromanssi. Eikö minun mieheni kykene työskentelemään naisten kanssa ilman, että niihin on heti pakko rakastua? Hän onkin ihmetellyt esim. Poliisit-sarjan poliisipareja, joissa on mies ja nainen, että "eikö he muka rakastu toisiinsa kun tuntevat toisensa niin hyvin ja viettävät enemmän aikaa yhdessä kuin puolisonsa kanssa?"

Minä en vaan tiedä: pitäisikö mieheltä vaatia selitys, miksi lähti selvittämään tuntojaan ja että mitä todella tapahtui? Ja olla hyväksymättä nämä "emmä tiedä"-vastaukset. Vai pitäisikö asian antaa olla? Mitä "väliä" sillä on, suutelivatko he tai ei, tai mikä oli perimmäinen syy? Arki rullaa, tehtyä ei saa tekemättömäksi. Miestä selvästi ahdistaa kyselyni.

Mitä minun pitäisi ajatella ylipäänsä? Kun arki meillä on ihan tavallista: töitä, lasten kanssa olemista, ruuanlaittoa, pyykinpesua, shoppailua, seksiä, mitä nyt normaaliin perhe-elämääni käsittääkseni kuuluu. Ei mitään tappelua tai mykkäkouluja. Kaikki on siis monellakin mittarilla hyvin minusta ainakin. Siksi haluaisin pitää miehestä kiinni, perheen koossa. Mutta toisaalta, voinko koskaan luottaa mieheen? Kun tulee seuraava työpaikkaromanssi, mitäs sitten? Ensimmäinen petos kävi sitten niin että mies halusi itse ryömiä lopulta takaisin kotiin: ei yli kolmekymppisestä ollutkaan kakskymppisen bilekaveriksi. Tämä toinen kerta kävi niin että tämä toinen nainen antoi pakit, vaikka mies itse väittää, että valitsi minut. No, sain mahdollisuuden kysyä asiaa suoraan siltä toiselta ja hän sanoi antaneensa pakit. Tiedä sitten ketä uskoa.

Onko meidän suhteessa todella jotain niin pielessä, että mies ei vaan aio "tyytyä" perheeseensä? Vai eikö tuo pysty sitoutumaan?

(Onkohan tolle tullut koskaan mieleenkään, että isyys ei lopu eroon? Että hänenkin pitäisi ottaa lapset useammin kuin kerran kuukaudessa ja tällöin arki olisi biletyksen sijaan lastenhoitoa, ihan normaalia arkea? Onko hänelle tullut mieleenkään, että aika moni nuori nainen haluaa kuitenkin sen perheen: jos mies lähtisi pakoillakseen perhe-elämää (ei oikein halua viettää aikaa lasten kanssa, ei kestä lasten itkua ym.), sehän alkaisi hetken päästä uudestaan: meillä lapset on jo niin isoja, että kohta pärjäävät vähän jo itsekseenkin ja samaan aikaan kun minä alkaisin nauttia itsenäisestä elämästä, hän sitten nuorikkonsa kanssa vaihtaisi vaippaa ja lohduttaisi vauvaa...uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Olisikohan sitten taas aika vaihtaa, kai nyt joku kakskymppinen iloisen viiskymppisen ottaisi nurkkiinsa, jolla koko tili menee elareihin, neljään lapseen tai useampaankin? :D)