annat kolmelle virpomispalkan-otatko myös kolmelta vitsat?

Mun mielestä tämäkin on hyvää tapakasvatusta. Lapset oppivat jotain, kun eivät saa korillista Kindereitä jostain matkalla reväistystä koivunoksasta. Kyllä kotona pitäisi opettaa, mitä on kohtuullista odottaa virvonnasta palkaksi.

No eiköhän se palkka ole se mitä itse kukin  haluaa antaa? Vai onko joku virpoja joskus kertonut mitä odottaa palkaksi? Mä en ole ainakaan törmännyt.

Kolme porukkaa on meillä käynyt tänään virpomassa. Jokaiselta porukalta olen saanut yhden vitsan. Kaikille olen kuitenkin antanut palkan.

Omalle lapselle olen sanonut, että molemmat annatte vitsan, kun menette virpomaan.

Minusta ne oksat ovat kauniita pääsiäiskoristeita, jos siis ovat hyvin tehtyjä! Annan kyllä jokaiselle virpojalle palkan, mutta harvoin olen saanut oksan jokaiselta; lapset selvästi vähän "säästelevät" niitä!

Harmi, että tänään kävi vain yhdet virpojat. Suklaamunia oli varattuna korillinen. Orvon näköinen tuo yksi oksa maljakossa. Pitää kai itse väkertää lisää.

Kaikki 4 olisivat tänään antaneet vitsan, kaikille munat annoin ja yhden vitsan otin ja sanoin että onhan niitä jäätävä muillekin naapureille jaettaviksi :) Pääasia että uskaltavat nykyään edes tulla ovelle ja hienosti lausuvat ja heiluttavat vitsaa. Ja niin heinosti toivotti vielä ihanaa pääsiäistä kun lähtivät.

Kyllä minäkin tietysti annan kaikille jotain, mutta kyllä muakin ärsyttää se että on 4-5 kakaraa, ja yksi sitten antaa jonkun huonoimman risun kimpustaan, jos kerran idea on että niitä risuja koristellaan ja annetaan "vaihdossa". Kun minä olin pieni, trullitettiin ihan pelkillä pajunkissoilla, mutta ne olikin sitten komeita eikä mitään surkeita pikkurisuja, eikä mitään typeriä virpomisloruja sanottu, vaan toivotettiin reippaasti hyvää pääsiäistä.

Ei voi olla totta. En tiedä itkeä vai nauraa, mutta siis aikuiset ihmiset! Odotatte varmaan vuoden silmät kiiluen, että pääsette olemaan vittumaisia virpojia kohtaan. Jos asenne on tuo, ei tarvi avata ovea kenellekään virpojalle. Ihan sairasta :)

ap vastaa:

TAPAKASVATUS. se on juuri se oieka sana, kuten joku jo mainitsikin.

"vitsa sulle, palkka mulle". täytyy itsekkin panostaa, eikä vain siivellä kulkea mukana.

en minä niillä oksilla mitään tee, en niitä hamstraa.  mutta otan ne, koska SE KUULUU SIIHEN IDEAAN.

ap

Olisin onnellinen jos saisin ANTAA ne munat ja joku tulisi virpomaan ja toivottamaan hyvää pääsiäistä. Ei mulle tarvitsisi oksaa antaa ollenkaan. 

(Tuleeko tää nyt toiseen kertaan? "Varmenne on virheellinen")

[quote author="Vierailija" time="24.03.2013 klo 14:12"]

ap vastaa:

TAPAKASVATUS. se on juuri se oieka sana, kuten joku jo mainitsikin.

"vitsa sulle, palkka mulle". täytyy itsekkin panostaa, eikä vain siivellä kulkea mukana.

en minä niillä oksilla mitään tee, en niitä hamstraa.  mutta otan ne, koska SE KUULUU SIIHEN IDEAAN.

ap

[/quote]

Ai se on hyvä esimerkki, kun mamma on rohmu?

Hyvät käytöstavat kertovat toisten ihmisten ja ympäristön arvostamisesta ja huomioonottamisesta. Tämän edellytyksenä on terve itsetunto. Käyttäytymisen hallinta antaa kokemuksia selviytymisestä, tilanteiden hallinnasta ja varmuudesta, jotka osaltaan tukevat itsensä arvostamista, itsetuntoa.
Tapakasvatusta toteutetaan koulun yhteisinä teemoina ja tapahtumina, mutta sen perusta on arkipäivän työskentelyssä kaikissa oppimistilanteissa ja toisen ihmisen huomioon ottamisessa. 
Tapakulttuurin oppiminen on osa ihmiseksi kasvamista, joka antaa aineksia suomalaiseen ja kulttuurien väliseen elämään. 

Vitsojen tekemiseen menee tosi kauan aikaa, sitten mammat antaa yhden kettukarkin vaivanpalkaksi, ei ole sekään oikeaa TAPAKASVATUSTA.

Eikös lorussakin sanota sulle vitsa, mulle palkka? Eikä:"... sulle vitsa, meille palkka."

[quote author="Vierailija" time="24.03.2013 klo 14:17"]

Vitsojen tekemiseen menee tosi kauan aikaa, sitten mammat antaa yhden kettukarkin vaivanpalkaksi, ei ole sekään oikeaa TAPAKASVATUSTA.

[/quote]

Ei muuten mene kauaa aikaa jos yhdessä vitsassa on yksi höyhen. Tunnustan, että annan hieman runsaammalla kädellä niille, jotka ovat nähneet vaivaa oksan teossa ja jotka ovat kohteliaina ovella. Nöyristellä ei tarvitse ja ujoudesta en rankaise, mutta koppava käytös ja vaativa asenne eivät "pistä heruttamaan".  

Herranen aika, mitä aikuinen ihminen niillä vitsoilla tekee? En minä niiden takia pääsiäismunia hanki. Minusta on kiva, kun pienille on tällainen hauska ja harmiton perinne. Ei kaikkea tarvitse ottaa tosikkomaisesti tarkoituksena opettaa lapsille jotain työnteosta ja palkasta. Paras palkka suklaamunista on se, kun näen pikkuiset söpöissä tamineissaan. Jos nyt jotain paranneltavaa keksisin, niin olisi kiva jos virpoessaan katsoisivat muualle kuin kenkiinsä. Mutta noh, ovat toisaalta sen verran pieniä, että menköön :)

Omat lapset opetettu virpomaan kauniisti koristelluilla pajunoksilla (lupa pyytämällä).

Yksi vitsa = Yksi palkka.

Aina annetaan jokainen oma vitsa, se on vastaanottajan hallussa riittääkö hänelle yksi, jos joukossa enemmän virpojia.

Kuinka voin itse sitten toisten lasten virpoessa jakaa yhdestä vitsasta kuusi palkkaa ?    Kun omat lapset katselee vieressä ? Hei, Johdonmukaisuutta kasvatukseen.

Riippuu sakista. Tänne tuli 5hengen porukkajoista 2 oli pukeutunut, 3 ei ja olivat muutenkin taustalla. Nämä 2 lausuivat yhdessä ja olisivat antaneet kumpikin yhden, otin vain yhden vastaan ja annoin kinderit pukeutuneill ja taustakuoro sai yhdet minimunat. Yksi tietenkin marmatti, otin pois ja sanoin ensi vuonna pukeudu ja vähän paremmat käytöstavat. Lisäksi tunnen valittajan äidin, aion kertoa hänelle. Tuskin edes äiti olis tykännyt jos tietäis että oli mukana porukassa. 

Tosi kiva tapa mutta vähän saa nähdä vaivaa ikä heti olla käsi ojossa. Aina jos on joku vakittanut olen jättänyt ilman.

[quote author="Vierailija" time="24.03.2013 klo 11:24"]

En todellakaan ota, niin pikkumaiseksi en ala. Ja siks toisekseen mulle tulee muutenkin niitä oksia ihan liikaa. Riittääettä jokainen porukasta virpoo ja toivottaa hyvää pääsiäistä, se riittää mulle, en ahnehdi oksia.

[/quote]

Mulla sama meininki. En tässä nimenomaisessa yhteydessä halua profiloitua naapuruston saidaksi nilkiksi. Kaikki ovella käyvät saavat pienen suklaapupun. Oma 4-vuotias on myös "vastavirponut" ovella käyneet (ei tietenkään odota lapsilta palkkaa,  kun on pitänyt vitsankin itsellään).

Hassua, miten niitä pieniä pitää koulia omien perinteiden mukaan.

Olen kotoisin Lounais-Suomesta melko pieneltä paikkakunnalta. Kaikki luokkakaverini virpoivat, myös minä siskoni ja serkkuni kanssa. Serkku oli reipas esiintyjä ja "johti" virpomista lujalla ja selkeällä äänellä ja vitsaa tarmokkaasti heiluttaen kohteen edessä. Minä ja siskoni arkoina lausuimme kuorossa mutta emme päässeet lähellekään serkun ilmekkyyttä ja elehtimistä. Sen verran oli pakko uskaltaa, että ei katsottu sentään kenkiin.

Yhdessä oltiin oksat haettu ja leikattu. Valittiin parhaita ja vielä tekovaiheessa hylättiin surkeimmat. Oksia väsättiin monta iltaa tuntitolkulla. Ei ollut muutama höyhen oksassa vaan jokaisessa oli vähintään yksi iso höyhen, 3-4 pienempää, ruusuke, kreppipaperiviuhkoja ja niitä piipunrassipuikkoja. Vielä lopuksi hylättiin huonoimmat ja jätettiin kotiin. Erityisesti minä ja siskoni näimme vaivaa oksiin, serkku oli vähän suuripiirteisempi ja monesti korjailimme hänen tekemiään oksia paremmiksi.

Pukeutumiseen käytettiin paljon aikaa. Oltiin noitia, tietysti, isoine hameineen (monta hametta päällekkäin, villatakkeineen, noidanhuivit päässä, kasvot maalattuina, luuta kädessä ja kahvipannu palkkaa varten jokaisella.

Kun serkku virpoi, piti yksi oman luudan ja kahvipannun lisäksi hänen luutaansa ja kahvipannuansa ja toinen vastaavasti vitsakimppua. Meillä oli sääntönä, että vain virvottu oksa annettiin eli erityisesti aluksi kun vitsoja oli paljon tai jos ei ollut seinää, mihin luudat laittaa nojaamaan, niin saatettiin virpoa vain yhdella oksalla tai virvottiin kolmella mutta vain yksi (serkun) varsinaisesti virpoi ja muut vain taustalla vaimeasti (kaiken kaman takia) vähän huojahtelivat. Annettiin kyllä jokainen oksan, jos niin vaadittiin, muuten sai vain yhden. Hassua kyllä, muistan kaikkien tyytyneen siihen yhteen. Oltiin tosin niin reiluja, että jos saatiin isot pääsiäismunat, niin tyrkytettiin lisää oksia - niitä vaan ei yleensä haluttu. Ja jos ei ollut palkkaa, sai silti oksan, kun se oksa oli tarkoitettu sille, joka oli juuri virvottu.

Meillä oli muuten niin hienot oksat, että ohikulkijatkin tarjoutuivat niitä ostamaan. Ei voitu ilman virpomista antaa, muuten oltaisiin oltu huonoja noitia... Meinasi yhdeltä täti-ihmiseltä mennä hermot, kun halusi ostaa viisi oksaa ja serkku ilmoitti, että saa viisi virpomista, kun niitä oksia ei voi ilman sitä kenellekään antaa. Täti sai serkun tekemään kompromissin ja heiluteltiin yhden lorun aikana kaikkia viittä vitsaa.