Lue keskustelun säännöt.
Toimittaja kyseli, mitä itse teimme ilmaston hyväksi 15-vuotiaina
16.03.2019 |
- kävelimme koulumatkat
- asuimme melko pienissä asunnoissa (ei omaa huonetta)
- käytimme vaatteet loppuun ja muutenkin vaatteita oli vähemmän, ei ollut aina erilaista päälle joka lähtöön
- söimme lihaa paljon vähemmän kuin nykyään syödään
- söimme enemmän lähiruokaa, ei ollut tavanomaista syödä ulkomaisia hedelmiä ja vihanneksia päivittäin
- emme käyttänyt paljon viihde-elektroniikkaa ja puhelimia, joihin tarvitaan osin kyseenalaisesti tuotettuja mineraaleja ja aineita
- EMME VARSINKAAN lentäneet lomille ulkomaille lentokoneilla
- emme harrastaneet shoppailua, ostimme lähinnä hyötytarvikkeita pitkän harkinnan jälkeen
- kaupungille ostoksille mentiin kävellen, takaisin ehkä bussilla kantamusten kanssa
- pakkausjätteitä oli vähemmän ja niitä hyötykäytettiin itse moneen tarkoitukseen
- muovipusseja oli vähemmän kaupoissa, ne maksoivat eikä ollut itsestäänselvyys käyttää muovipusseja
- ihmisten tavaramäärä oli pienempi, lapsillakin oli paljon vähemmän leluja kuin nykylapsilla
Elämä oli ihan hyvää ja kivaa 70-80 -lukujen taitteessa.
Kommentit (76)
Kun mä olin 15-vuotias tiedemiehet ennustivat seuraavan jääkauden olevan lähestymässä. Tsekatkaa jos ette usko, ei tuosta kauhean kauan ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syötiinkö Suomessa oikeasti vähemmän lihaa 40 vuotta sitten? Nykyäänhän lihapullissakin on vain 10% lihaa. Ainakin jenkeissä lihansyönti on vähentynyt. Toki Suomi on köyhempi. Ilmastonpuutoksen kanssa tällä ei taida oikeasti olla mitään tekemistä.
Kyllä. Liha oli silloin kallista. Nykyään tehotuotanto ja globalisaatio on tehnyt siitä halpaa.
Kyllä meillä syötiin ihan saman verran lihaa kuin nykyäänkin ja olen syntynyt -72. Ei tule edes mieleen, millaisia kasvisruokia äiti olisi tehnyt! :D
Minulla on ehkä parempi muisti.
Kesäkeitto, pinaattimuhennos, makaronilaatikko, hernekeitto, pinaattikeitto, kalakeitto, perunalaatikko, kiusaukset, kaalilaatikko, puurot jne. Jos lihaa oli, se oli jauhelihaa tai sitä oli hyvin vähän. Makkaruokia syötiin ja makkaranoiden lihapitoisuus oli hyvin pieni. Perunaa syötiin paljon ja sillä täytettiin vatsa.
Meillä ei kyllä pihistelty lihassa, minäkin olen syntynyt -72.
- Kesäkeitto, pinaattimuhennos ja pinaattikeitto - ei tehty koskaan. Mitä edes on pinaattimuhennos? Pinaattikeittoa oli koulussa.
- Perunalaatikko kuului jouluun, muulloin sitä ei syöty.
- Puuroja ei ollut pääruokana, sen sijaan sitä syötiin joka aamu.
- Makaronilaatikossa, kiusauksissa, kaalilaatikossa ja hernekeitossa oli kunnolla lihaa.
Kalaa syötiin todella paljon, kesäisin mökillä kalastettiin ja talvella haettiin torilta mm. turskaa ja silakoita. Mutta eikös kalakin ole lihaa kuitenkin?
Meillä syötiin todella usein esim. uunikanaa (silloin ei saanut kuin pakastettuja, kokonaisia kanoja), kanaviillokkia, erilaisia lihakastikkeita, mm. vatkulia. Porsaankyljyksiä. Lihamureketta, Spaghetti bolognesea syötiin jo silloin ja todellakin jauheliha oli siinä se pääraaka-aine. Ikinä, ei ikinä ollut ruoaksi esim. perunaa ja ruskeaa kastiketta. Kastikkeessa oli aina lihaa. Äiti käytti kyllä myös maksaa: maksapihvejä, jauhemaksapihvejä ja jauhemaksakastiketta syötiin.
Meidän perhe syö paljon enemmän kasvisruokaa kuin mitä 70-80 luvulla mun lapsuudenperheessä syötiin.
Isoisäni oli oikeen lihafriikki, joka aterialla syötiin paistia. Porsaanliha meni joskus ja kesäisin kalaa syötiin todella paljon, kesät oli mummilla ja vaarilla niitä vähäisen lihankulutuksen jaksoja.
Olet selvästi varakkaasta perheestä, tavallisilla duunariperheillä ei todellakaan ollut varaa 70-luvulla syödä joka päivä lihaa. Uunipuuro ja riisivelli oli ihan tavallista ruokaa viikolla päivällisaikaan. Peruskoulussakin oli puuropäivä mehukeiton kanssa melko usein.
Tuo perunalaatikko ei tarkoita imellettyä perunalaatikkoa, vaan uunissa kypsennettyä ruokaa, jossa oli perunaa viipaleina ja sianlihaa tai silakoita sattumina joukossa.
Pinaattimuhennosta tarjottiin/tarjotaan kalan ja perunoiden kanssa.
Todellista lähiruokaa syötiin paljon enemmän kuin nykyään.
Juureksia eri tavoin laitettuna, marjoja, kalaa, sieniä. Vuodenaika vaikutti enemmän siihen, mitä syötiin, kun kaikkea ei ollut koko ajan saatavilla. Eikä se haitannut mitenkään.
En ole kerskakuluttaja ollut koskaan, 80-luvulla se ei ollut mahdollistakaan kuin vain niillä rikkaimmilla, mutta nämä toki sen tietynlaisen elämäntyylin aloittivat (laskettelu- ja golf, matkustelu lentokoneella, uusia vaatteita). Meillä oli luokassa yksi, joka matkusteli ulkomaille joka loma ja hyvin eksoottisiin paikkoihin. Muutama muu sitten teki reissuja kerran tai kaksi koko peruskoulun aikana. Me matkustimme vain autolla ja lähimaihin eli Norjaan, Ruotsiin ja Tanskaan.
Lensin ensimmäisen kerran vasta aikuisena, kun teimme mieheni kanssa reissun Roomaan. Lentomatkoja on nyt 33 vuoden jälkeen tuosta reissusta tullut neljä lisää, kaikki Euroopan pääkaupunkeihin (Pariisi kahdesti, toinen oli työmatka, kerran Lontooseen ja kerran Prahaan). Lapseni ovat lentäneet kerran (Pariisiin).
Vaatteita ostamme maltillisesti, mutta on totta, että lapsilla on aivan liikaa leluja, aivan liikaa elämän varrella tullutta krääsää. Koska olemme miehen kanssa säästäväisiä ihan luoteeltamme, on tallessa älytön määrä lapsillemme kärrättyä muoviroskaa, josta nyt pitäisi päästä eroon, kun niillä ei todellakaan ole enää käyttöä. Vaikka siis emme itse shoppaile, niin tämä yhteiskunta kyllä kannustaa siihen kaikin tavoin. Onneksi nyt sukulaiset ovat alkaneet ostaa elämyslahjoja ja käyttövaatetta.
Lapsilla on myös tabletit, toisella myös tietokone, ja näin ei ollut omassa lapsuudessani. Molemmilla on kännykät, omani hankin vasta aikuisena 90-luvun puolivälissä. Tuntuu, että koko ajan pitäisi koulunkin takia ostaa uutta ja parempaa, kun vanhoilla laitteilla ei pysty tekemään sitä eikä tätä. Lapsilla oli pitkään parinkympin kännykät, mutta isommalle piti ostaa sitten uusi, kun ei pysynyt tekemään koulutehtäviä/pelamaan koulun pelejä sillä halpismallilla. Se halpismalli tosin pysyi ehjänä viisi vuotta, kun taas kavereiden upeat omppukännykät piti uusia parin vuoden välein, kun oli rikki näyttö tai tippunut vessanpyttyyn jne.
Mitä siis opetamme lapsillemme, kun koko ajan hankitaan uutta vanhan/rikkinäisen/kuluneen tilalle? Arvostan suuresti naapurustumme yhtä äitiä joka antoi lapselleen oman simpukkakännykkänsä, kun lapsi hajotti vain puoli vuotta vanhan kännykkänsä. Tuossa opittiin jotain arvokasta. Se äidin parikymmenvuotias kännykkä oli yhä toimiva, lapsen puoli vuotta vanha ei.
Vierailija kirjoitti:
En ole kerskakuluttaja ollut koskaan, 80-luvulla se ei ollut mahdollistakaan kuin vain niillä rikkaimmilla, mutta nämä toki sen tietynlaisen elämäntyylin aloittivat (laskettelu- ja golf, matkustelu lentokoneella, uusia vaatteita). Meillä oli luokassa yksi, joka matkusteli ulkomaille joka loma ja hyvin eksoottisiin paikkoihin. Muutama muu sitten teki reissuja kerran tai kaksi koko peruskoulun aikana. Me matkustimme vain autolla ja lähimaihin eli Norjaan, Ruotsiin ja Tanskaan.
Lensin ensimmäisen kerran vasta aikuisena, kun teimme mieheni kanssa reissun Roomaan. Lentomatkoja on nyt 33 vuoden jälkeen tuosta reissusta tullut neljä lisää, kaikki Euroopan pääkaupunkeihin (Pariisi kahdesti, toinen oli työmatka, kerran Lontooseen ja kerran Prahaan). Lapseni ovat lentäneet kerran (Pariisiin).
Vaatteita ostamme maltillisesti, mutta on totta, että lapsilla on aivan liikaa leluja, aivan liikaa elämän varrella tullutta krääsää. Koska olemme miehen kanssa säästäväisiä ihan luoteeltamme, on tallessa älytön määrä lapsillemme kärrättyä muoviroskaa, josta nyt pitäisi päästä eroon, kun niillä ei todellakaan ole enää käyttöä. Vaikka siis emme itse shoppaile, niin tämä yhteiskunta kyllä kannustaa siihen kaikin tavoin. Onneksi nyt sukulaiset ovat alkaneet ostaa elämyslahjoja ja käyttövaatetta.
Lapsilla on myös tabletit, toisella myös tietokone, ja näin ei ollut omassa lapsuudessani. Molemmilla on kännykät, omani hankin vasta aikuisena 90-luvun puolivälissä. Tuntuu, että koko ajan pitäisi koulunkin takia ostaa uutta ja parempaa, kun vanhoilla laitteilla ei pysty tekemään sitä eikä tätä. Lapsilla oli pitkään parinkympin kännykät, mutta isommalle piti ostaa sitten uusi, kun ei pysynyt tekemään koulutehtäviä/pelamaan koulun pelejä sillä halpismallilla. Se halpismalli tosin pysyi ehjänä viisi vuotta, kun taas kavereiden upeat omppukännykät piti uusia parin vuoden välein, kun oli rikki näyttö tai tippunut vessanpyttyyn jne.
Mitä siis opetamme lapsillemme, kun koko ajan hankitaan uutta vanhan/rikkinäisen/kuluneen tilalle? Arvostan suuresti naapurustumme yhtä äitiä joka antoi lapselleen oman simpukkakännykkänsä, kun lapsi hajotti vain puoli vuotta vanhan kännykkänsä. Tuossa opittiin jotain arvokasta. Se äidin parikymmenvuotias kännykkä oli yhä toimiva, lapsen puoli vuotta vanha ei.
Nykynuorilla- ja lapsilla voi olla harha, että aina on kulutettu materiaa nykytavoin. Ja onhan se totta, että kuluttamisen vaatimusta tulee joka tuutista koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaatteisiin ommeltiin paikkoja ja nuoremmat perivät aina vanhempien sisarusten vaatteet. Itsekin tyttönä käytin neljä vuotta vanhemman veljeni vaatteita. Niin ei taideta enää tehdä nykyään? Toisaalta vaatteet myös kestivät kulutusta paremmin.
Käveltiin tai fillaroitiin joka paikkaan; kouluun, vanhemmat töihin, lähikauppaan, kavereille ja harrastuksiin jotka oli kesällä uinti ja kalastus, talvisin hiihto, luistelu tai mäenlaskua.
Kaupasta haettiin vain tarvittavat mm maitoa, jauhoja ja hiivaa. Kasvatettiin itse monet juurekset, salaatit, marjat, omenat joista tehtiin ruoat ja mehut. Itsepyytyä kalaa syötiin ja me kakaratkin osasimme mato-onkisaalit perata itse. Leivät leivottiin itse paitsi lauantain herkku oli ranskanleipä johon tehty viiltoja joihin tungettiin siivut lauantaimakkaraa 😂 tämä uuniin ja saunan jälkeen nautittiin koko perhe.
Kaipaan kyllä tuota ihanan kiireetöntä, oikeasti perhekeskeistä elämää. Nyt säälittää kun "laatuaika perheen kesken" on ajo parkkihalliin ja päämäärätön pyöriskely kauppakeskuksissa. Imetään "terveellistä" ylihinnoiteltua hedelmää muussattuna, vatkataan muovilisäkkeitä ja mies tollottaa älylaitetta. Ja hesen kautta kotiin jossa päästään istumaan jokainen omaan huoneeseen. Yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syötiinkö Suomessa oikeasti vähemmän lihaa 40 vuotta sitten? Nykyäänhän lihapullissakin on vain 10% lihaa. Ainakin jenkeissä lihansyönti on vähentynyt. Toki Suomi on köyhempi. Ilmastonpuutoksen kanssa tällä ei taida oikeasti olla mitään tekemistä.
Kyllä. Liha oli silloin kallista. Nykyään tehotuotanto ja globalisaatio on tehnyt siitä halpaa.
Kyllä meillä syötiin ihan saman verran lihaa kuin nykyäänkin ja olen syntynyt -72. Ei tule edes mieleen, millaisia kasvisruokia äiti olisi tehnyt! :D
Minulla on ehkä parempi muisti.
Kesäkeitto, pinaattimuhennos, makaronilaatikko, hernekeitto, pinaattikeitto, kalakeitto, perunalaatikko, kiusaukset, kaalilaatikko, puurot jne. Jos lihaa oli, se oli jauhelihaa tai sitä oli hyvin vähän. Makkaruokia syötiin ja makkaranoiden lihapitoisuus oli hyvin pieni. Perunaa syötiin paljon ja sillä täytettiin vatsa.
Meillä ei kyllä pihistelty lihassa, minäkin olen syntynyt -72.
- Kesäkeitto, pinaattimuhennos ja pinaattikeitto - ei tehty koskaan. Mitä edes on pinaattimuhennos? Pinaattikeittoa oli koulussa.
- Perunalaatikko kuului jouluun, muulloin sitä ei syöty.
- Puuroja ei ollut pääruokana, sen sijaan sitä syötiin joka aamu.
- Makaronilaatikossa, kiusauksissa, kaalilaatikossa ja hernekeitossa oli kunnolla lihaa.
Kalaa syötiin todella paljon, kesäisin mökillä kalastettiin ja talvella haettiin torilta mm. turskaa ja silakoita. Mutta eikös kalakin ole lihaa kuitenkin?
Meillä syötiin todella usein esim. uunikanaa (silloin ei saanut kuin pakastettuja, kokonaisia kanoja), kanaviillokkia, erilaisia lihakastikkeita, mm. vatkulia. Porsaankyljyksiä. Lihamureketta, Spaghetti bolognesea syötiin jo silloin ja todellakin jauheliha oli siinä se pääraaka-aine. Ikinä, ei ikinä ollut ruoaksi esim. perunaa ja ruskeaa kastiketta. Kastikkeessa oli aina lihaa. Äiti käytti kyllä myös maksaa: maksapihvejä, jauhemaksapihvejä ja jauhemaksakastiketta syötiin.
Meidän perhe syö paljon enemmän kasvisruokaa kuin mitä 70-80 luvulla mun lapsuudenperheessä syötiin.
Isoisäni oli oikeen lihafriikki, joka aterialla syötiin paistia. Porsaanliha meni joskus ja kesäisin kalaa syötiin todella paljon, kesät oli mummilla ja vaarilla niitä vähäisen lihankulutuksen jaksoja.
Olet selvästi varakkaasta perheestä, tavallisilla duunariperheillä ei todellakaan ollut varaa 70-luvulla syödä joka päivä lihaa. Uunipuuro ja riisivelli oli ihan tavallista ruokaa viikolla päivällisaikaan. Peruskoulussakin oli puuropäivä mehukeiton kanssa melko usein.
Tuo perunalaatikko ei tarkoita imellettyä perunalaatikkoa, vaan uunissa kypsennettyä ruokaa, jossa oli perunaa viipaleina ja sianlihaa tai silakoita sattumina joukossa.
Pinaattimuhennosta tarjottiin/tarjotaan kalan ja perunoiden kanssa.
No keskiluokkaisia oltiin, läntisestä Helsingistä. Sittemmin vanhemmat kyllä vaurastuivat, mutta aika tavallinen keskituloinen lapsiperhe oltiin kun me lapsia olimme.
Sen kyllä allekirjoitan, että ruokaa kaikkinensa syötiin jotenkin todella paljon vähemmän. Juuri tuollaisesta uunikanasta tuli sen kana-aterian (lisukkeena riisiä, äidin tekemään jumalaista curry-kastiketta ja mustaviinimarjahyytelöä) lisäksi kanakeitto ja ehkä vielä salaattikin. Äiti teki usein perjantaina pizzaa - pellillisestä söi koko perhe (4 henkilöä) ihan ähkyyn ja yleensä sitä jäi tyyliin 1/3 vielä pakastettavaksi. Eli meidänkin kohdalla: vaikka sitä lihaa oli melkein joka aterialla, niin kaikkea muuta lisuketta oli paljon, joten sen syödyn lihan määrä jäi pienemmäksi kuin mitä nykyisin syödään. Aina oli keitettyjä tai uunissa paahdettuja kasviksia, tosi usein tuoreena mm. kaaliraastetta, porkkanaraastetta, lantturaastetta.
Meillä syötiin kyllä ihan mielettömästi myös marjoja ja sieniä. Mökillä oli viinimarjapensaita, kasvatettiin perunaa, herneitä, porkkanoita, sipulia. Kerrostalossa oli kylmäkellari johon noita säilöttiin talven varalle. Lisäksi juotiin viinimarjamehua, jotain appelsiinimehua ei ollut oikeastaan koskaan. Marja- ja sienimetsässä oltiin tuntitolkulla, myös me lapset ja itse poimituista riitti koko talveksi puuron kanssa. Ja kalastus kesäisin oli suorastaan maanista, olen varmaan 7-vuotiaasta soutanut vaarille verkkoja, kaikkea kalaa syötiin paitsi särkeä. Esim. uunilahna oli tyypillinen ruoka.
Eli vaikka sitä lihaa tosiaan syötiin ilmeisesti keskivertoa enemmn, niin muuten se ruokahuolto oli aika ekologista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syötiinkö Suomessa oikeasti vähemmän lihaa 40 vuotta sitten? Nykyäänhän lihapullissakin on vain 10% lihaa. Ainakin jenkeissä lihansyönti on vähentynyt. Toki Suomi on köyhempi. Ilmastonpuutoksen kanssa tällä ei taida oikeasti olla mitään tekemistä.
Kyllä. Liha oli silloin kallista. Nykyään tehotuotanto ja globalisaatio on tehnyt siitä halpaa.
Kyllä meillä syötiin ihan saman verran lihaa kuin nykyäänkin ja olen syntynyt -72. Ei tule edes mieleen, millaisia kasvisruokia äiti olisi tehnyt! :D
Minulla on ehkä parempi muisti.
Kesäkeitto, pinaattimuhennos, makaronilaatikko, hernekeitto, pinaattikeitto, kalakeitto, perunalaatikko, kiusaukset, kaalilaatikko, puurot jne. Jos lihaa oli, se oli jauhelihaa tai sitä oli hyvin vähän. Makkaruokia syötiin ja makkaranoiden lihapitoisuus oli hyvin pieni. Perunaa syötiin paljon ja sillä täytettiin vatsa.
Meillä ei kyllä pihistelty lihassa, minäkin olen syntynyt -72.
- Kesäkeitto, pinaattimuhennos ja pinaattikeitto - ei tehty koskaan. Mitä edes on pinaattimuhennos? Pinaattikeittoa oli koulussa.
- Perunalaatikko kuului jouluun, muulloin sitä ei syöty.
- Puuroja ei ollut pääruokana, sen sijaan sitä syötiin joka aamu.
- Makaronilaatikossa, kiusauksissa, kaalilaatikossa ja hernekeitossa oli kunnolla lihaa.
Kalaa syötiin todella paljon, kesäisin mökillä kalastettiin ja talvella haettiin torilta mm. turskaa ja silakoita. Mutta eikös kalakin ole lihaa kuitenkin?
Meillä syötiin todella usein esim. uunikanaa (silloin ei saanut kuin pakastettuja, kokonaisia kanoja), kanaviillokkia, erilaisia lihakastikkeita, mm. vatkulia. Porsaankyljyksiä. Lihamureketta, Spaghetti bolognesea syötiin jo silloin ja todellakin jauheliha oli siinä se pääraaka-aine. Ikinä, ei ikinä ollut ruoaksi esim. perunaa ja ruskeaa kastiketta. Kastikkeessa oli aina lihaa. Äiti käytti kyllä myös maksaa: maksapihvejä, jauhemaksapihvejä ja jauhemaksakastiketta syötiin.
Meidän perhe syö paljon enemmän kasvisruokaa kuin mitä 70-80 luvulla mun lapsuudenperheessä syötiin.
Isoisäni oli oikeen lihafriikki, joka aterialla syötiin paistia. Porsaanliha meni joskus ja kesäisin kalaa syötiin todella paljon, kesät oli mummilla ja vaarilla niitä vähäisen lihankulutuksen jaksoja.
Olet ollut 15-vuotias vuonna 1987 eli nousukaudella ja kiinteistö- ja pörssikuplan muodostumisvuosikymmenen huipentuman aikoihin.
Kun puhutaan ilmastosta ja haitallisesta lihansyönnistä ei todellakaan tarkoiteta kotimaista villiä järvikalaa. Luulisi että pinaattimuhennoksen nimi jo kertoisi suomenkieliselle, mitä se on. Se on syötävää, jossa pinaatti on yksi pääraaka-aineista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäinen kommentti fantastinen! Kiitos siitä
Olen joskus miettinyt, ettei ole mitään käyttöä pääkaupunkiseudun virkamiehenä taidoilleni, joita sain lapsena, kun kaikki vapaa-aika vietettiin mökillä.
Osaan nimittäin kalastaa monipuolisesti, onkia, tuulastaa, kokea verkkoja ja soutaa verkon kokijalle, kalastaa katiskalla ja koukuilla sekä rysällä. Ja perata kalat.
Jokunen vuosikymmen tästä vierähtänyt, mutta taidot olisi silti tallella. :)
Vähän aiheen ohi, tuli vain mieleeni, kun luin ketjun...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noniin, nuoret, lukekaapa kommentit ja ryhtykää toimiin. Nämä ovat niitä asioita, joihin yksittäinen ihminen voi vaikuttaa, jos siis ylipäätään yksittäisen ihmisen teoilla on mitään merkitystä ilmastoasioihin, mistä olen kovin kovin skeptinen.
- Kävelin tai pyöräilin minne tahansa alle 10 km matkat, menimme usein kimppakyydillä. Julkista liikennettä ei meidän pikkupaikkakunnalla ollut.
- Uusia vaatteita ja tavaroita ei tullut, vanhoja pidettiin ja kierrätettiin siskolta ja serkuilta saatuja vaatteita ja tavaroita. Paljon tehtiin ja tuunattiin itse, kaupasta ei juuri mitään ostettu. Vasta lukioikäisenä aloin oikeasti tajuta, että tavaraa voisi ostaa kaupastakin. Tavaraa ja vaatetta oli käytössä vähän.
- Kaverin äiti oli ompelija, hän opetti tekemään itse ja tuunaamaan, ja myös korjasi jotain. Vastapalvelukseksi hän sai vanhemmiltani esim. kalaa, riistaa, isä auttoi korjaamisessa (hänellä paljon työkaluja ja kädentaitoja) jne. Vastavuoroisuus toimi.
- Kalaa ja riistaa syötiin paljon, mutta ne olivat itse metsästettyä ja kalastettua. Ei meille ikinä ostettu kaupasta lihaa tai kalaa. Perunoita ja porkkanoita saatiin isän siskolta, olimme auttamassa kasvimaan laittamisessa ja perunoiden kylvämisessä ja nostamisessa, joten sitä kautta saimme sitten itsekin vähän. Vasta kun ne loppuivat, ostettiin jotain kaupasta.
- Todella vähän on koskaan syöty ulkomailta roudattuja hedelmiä. Mitään kiinakrääsää ei ostettu.
- Ei meillä mitään viihde-elektroniikkaa ollut eikä ole edelleenkään. Tietokone oli jo 80-luvun alussa, koska äiti tarvitsi sitä työhönsä. Ensimmäisen puhelimen sain vasta vuonna 2001, kun olin päässyt lukion ekalta. Ja sitä käytettiin niin kauan kuin se toimi. Äidin siskolta saatu "halko". Todella nolo, mutta eipä uutta ostettu. Isosiskolleni kyllä ostttiin normaalikokoinen puhelin, minulle ei. Seuraavana vuonna sain sitten käytetyn 5110:n. Sitä käytin niin kauan kuin toimi.
- Lomalla ei käyty missään. Ensimmäisen kerran kävin ulkomailla lukioikäisenä.
- Edelleenkään en ostele mitään elektroniikkaa turhaan. TV on joku hidas perus lättänä, ei mitään hienouksia. Eksältä saatu 40", toimii edelleen. Saa siihen piuhalla läppärin kiinni niin saa katsoa vaikka areenasta jotain. Läppäri on myös eksän vanha, joku asus, kai 5-6 vuotta vanha. Toimii edelleen. Vedenkeitin ja leivänpaahdin on vuodelta 2005, edelleen toimivat. Älypuhelin on 4 vuotta vanha, enkä varmasti osta uutta ennen kuin tuo lakkaa toimimasta. Ei minulla ole mitään hienouksia, ja välillä jotkut kuittailevat antiikkisista tavaroistani, mutta miksi ostaisin uusia, kun nykyiset toimivat vallan hyvin?
- Ostan paljon tavaraa kirpputorilta, vaatettakin joskus, jos löytyy sopivaa ja hyväkuntoista halvalla. Kaupasta tulee kuitenkin yleensä ostettua, kun en halua eläintalousvaatteita tai hajustetulla pesuaineella pestyjä vaatteita, mutta periaatteena kaupasta ostetuille vaatteille (esim. takit, kengät, ulkoiluvaatteet) on se, että ne kestävät 10 vuotta. Satsaan laatuun, eli ei ole halpaa, mutta hyödynnän tarjouksia ja saan päälle hyvät vaatteet jotka eivät ole epämukavat ja keliin epäsopivat.
- Nykyisin minulla on aina kestokassi mukana joka laukussa tai repussa. En muista milloin viimeksi olisin ottanut kaupasta, apteekista tms. muovipussin.
- Kierrätän kaikki jätteet.
- Minulla ei ole ikinä ollut omaa autoa. Kuljen edelleen pyörällä ja kävellen. Polkupyöriä on kaksi, vähän sen mukaan haluanko roudata kaupasta viikon ruokaostokset (jopo), vai mennä pitkälle ja nopeasti (28-vaihteinen maastopyörä).
Olen syntynyt 1984. Ja rahaa on säästössä aika paljon, kun en tuhlaa turhuuksiin koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me kyllä lennettiin ulkomaille lomilla, koska äiti piti siitä, että lomalla pääsi eri ympäristöön. Hän teki ekan ulkomaan reissunsa 1970 ja siitä lähtien reissattiin ei sentään joka vuosi mutta suunnilleen 2-3 vuoden välein.
Mutta silloin ei tiedetty ilmastonmuutoksesta niinkään, vaan pelättiin ydinsotaa.
Vierailija kirjoitti:
Me kyllä lennettiin ulkomaille lomilla, koska äiti piti siitä, että lomalla pääsi eri ympäristöön. Hän teki ekan ulkomaan reissunsa 1970 ja siitä lähtien reissattiin ei sentään joka vuosi mutta suunnilleen 2-3 vuoden välein.
Mutta silloin ei tiedetty ilmastonmuutoksesta niinkään, vaan pelättiin ydinsotaa.
Tietysti maailma oli silloin muuten erilainen monella tavalla. Asuimme pääkaupunkiseudulla. Äiti oli nähnyt pula-ajan, ei ollut tapana käyttää kierrätysvaatteita meillä. Luulen, että vanhemmat olivat pula-aikana 40-luvulla saaneet kierrätyksestä tarpeekseen, eikä 70-luvulla kierrätykseen kiinnitetty huomiota paljonkaan.
Älylaitteita ei tietenkään ollut. Kotona oli yksi lankapuhelin ja yksi tv. Oli iso juttu, kun saatiin ensimmäinen väri-tv. Kanavia ei ollut paljon ja viihdeohjelmia oli vähän. Siksi aina jos tuli esim. 50-luvun länkkäreitä tai kotimaisia leffoja, niitä katsottiin, koska viihdeohjelma oli niin vähäistä.
Kesälomilla luin paljon kirjoja, koska aika kävi muuten pitkäksi.
Niinpä.
Tyypillistä tyhmäksi tekeytymistä.