Mistä tunnistaa maalaisen stadissa?
Kommentit (90)
Totta, että muualta tulleen erottaa usein tietyistä käytöstavoista, kuten bussikuskin kiittäminen. Minusta se on ihan hyvä juttu. Työkaverini on kotoisin muualta Suomesta, kuljemme samalla bussilla. Itse aluksi ihmettelin tuota heippaa kädellä ja kiittämistä. Sitten se tarttui minuun, sehän on hyvä tapa. Niinpä tämä helsinkiläinen toimii nyt samoin. Ja jos mua sen takia luullaan maalaiseksi, niin aivan sama (tosin muualla Suomessa minut tunnistetaan kyllä Stadin friiduksi paikallismurteeni takia.)
Vierailija kirjoitti:
Siis tää ''städi'' on ihan pikku kaupunki verrattuna euroopan metropoli kaupunkeihin. Näin itä suomalaisen pikkukaupungin asukin silmin. Otan lentokoneen aina omasta kaupungista suoraan euroopan suurkaupunkeihin. Kävin 10v sitten itä keskuksessa ja näin tarpeeksi.
Et maailmanmatkaaja sitten uskaltautunut keskustaan asti.
By the way toukohousu. Se on Itäkeskus
Maalaisen erotta siitä, että heillä on pakkasella päähine ja käsineet.
Missä kulkee stadin raja. Onko se
Kehä 1
Kehä 3
Hanko - Porvoo tie
????
Juuri siitä, että (aito) helsinkiläinen ei juuri ihmettele mitään, kaikki on aika lailla nähtyä ja tavallista.
Olen myös huomannut että muualta tulevat ovat monesti kovaäänisempiä ja iloisempia kuin stadilaiset. Jos joku nauraa hohottaa kovaäänisesti ihmisten ilmoilla niin kyseessä on melko varmasti ulkopaikkakuntalainen :). Oman kokemukseni mukaan pitkän linjan helsinkiläiset ovat aika pidättyväisiä, vähän ujojakin, ja he ovat tottuneet kovaan kritiikkiin, Helsingissä kun tunnetusti vaatimustaso useimmissa asioissa on Suomen korkein. He eivät useinkaan tuo itseään korostetusti esille.
Kun stadilainen on huvittunut, hän lähinnä hymähtelee ja saattaa hymyillä hieman.
Siksi,voit kuvitella kun lauma juuri kaupunkiin saapuneita ihmisiä tungeksii rullaportaissa ja käytävillä kovaan ääneen kailottaen vieraalla murteella, se aiheuttaa stadilaisessa hymähtelyä. Mutta eipä juuri muuta. Stadilaiset eivät ole erityisen pahansuopia tai ilkeitä, eivätkä he koe tarvetta painaa toisia alas.
Sitten ovat nämä, nykyään varmaan jo enemmistö, junan(tai lentokoneen-)tuomat, nyt noin 1-5 vuotta Helsingissä asuneet, jotka kuvittelevat olevansa "jotain", kun ovat päässeet Stadiin asumaan. Vielä pahempi tilanne jos he ovat vielä uusrikkaita. Voi sitä omahyväisyyden ja itsekeskeisyyden määrää. Etuillaan,tönitään, puhutaan päälle-minä, minä, minä. Täysin sietämätön ihmisryhmä.
Alkuperäisille stadilaisille on jo pienestä pitäen opetettu, että noin ei käyttäydytä kun on paljon ihmisiä pienissä tiloissa. Annetaan tilaa, ei oteta liikaa tilaa (esim. meluamalla), ei varailla paikkoja, sanotaan kiitos ja anteeksi silloin kun tarvetta on, autetaan jos joku tarvitsee apua, ei tukita kulkuväyliä.
Joten jos näet Helsingissä huonosti käyttäytyvän ihmisen, voit vaikka kysäistä häneltä mistä hän on alunperin lähtöisin. Vastaus ei suurella todennäköisyydellä ole Helsinki.
- Stadilainen, 4.polvi
Apua nämä katkerat ei-helsinkiläisten kommentit tässä ketjussa :D Miten voi mennä näin pahasti tunteisiin?
En asu itsekään pääkaupunkiseudulla, käyn siellä tosin aina joskus ja on mielestäni tosi kiva kaupunki. Olen ylpeä omasta kotipaikkakunnastani enkä häpeile sitä, enkä koe tarvetta lytätä helsinkiläisiä. Ja hei vähän pitää kestää huumoria, en ymmärrä miten tää on aina tätä Helsinki vs. muu Suomi- tappelua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Stadilaiset luulee että stadi on metropoli. Ei se ole.
Stadi on aika pieni kaupunki, mutta kiva ja kaunis kaupunki. Suurin on stadilaisista oli kivoja, jotka tunnen.
Olen asunut siellä ja viihdyin hyvin.
Nyt olen niin metsittynyt, että tuskinpa enää palaan stadiin edes käymään. Terveisiä sinne ja mukavaa kevättä.
T. MaalaisjunttiJoskus pyörittiin päivä siellä Lontoosta olevan tuttuni kanssa ja se ihmetteli että onko tämä tosiaan teidän pääkaupunkinne. Sitä toisinaan ihmettelen itsekin että miten se onkin niin mitätön paikka kun puhutaan oikeista kaupungeista.
T. Toinen maalaisjuntti
Hassua, että olet luullut Suomen pääkaupungin olevan jotenkin suuri ja mahtava. Luulisi kaikkien suomalaisten tietävän, että luonnonläheisyys on säilynyt myös pääkaupungissamme.
Täällä kaupungin laitamilla on ihan samanlaista kuin muissakin Suomen kaupungeissa. Vain keskusta ehkä eroaa hieman muista kaupungeista.Ero taitaa olla enemmänkin ihmismäärissä, täällä yhdessä lähiössä saattaa olla enemmän ihmisiä kuin jossain pienemmässä kaupungissa.
T. Helsinkiläinen
Mä rakastan kotikaupunkiani. Ikkunasta näkyy lehmiä ja kalastamaankin pääsee ihan lähelle. Menen pyörällä joen vartta töihin, kauniissa pelto- ja metsämaisemissa. Melkein kotiovelta lähtee ladut metsään ja kesällä siellä on ihana lenkkeillä pitkospuilla ja poluilla. Talli on myös lähellä, käyn siellä ratsastamassa. En itse tarvitse raitiovaunua enkä metroja. Asun maamme pääkaupungissa. En koskaan ole kuvitellut tämän olevan mikään suuri metropoli, luulenpa sen mielikuvan istuvan maaseudun väestössä tiukemmin. En ymmärrä vihoittelua. Helsinki on kiva kaupunki, täällä on monenlaiselle asujalle sopivia paikkoja.
Vaatteista. Metrohousut jalassa ja mustaa muuten päällä. Iso pyöreä läskinaama ja ruma kun fan.
Mun kokemuksen mukaan nimenomaan maalla ihmiset osaa antaa ihmisten tulla ensin ulos bussista ja vasta sitten tulevat sisään. Pk-seutulainen olen syntyjäni ja vain siellä olen nähnyt sitä että rynnitään bussiin jne. miten sattuu oottamatta kiirehtien ja tunkien. Mulle oli yllätys kun maalle muutettuani huomasin kuinka kärsivällisesti ihmiset voivat oottaa että ihmiset tulevat ensin ulos. Myös paljon kiireettömämpää meininki, vaikka täällä bussit kulkee hyvin harvakseltaan - pk-seutujen liikenteessa ihmisilla on hillitön kiire ja kiroilunmäärä on kova kun kulkupeli lähtee siihen viime tipassa kiiruhtavan eestä, vaikka seuraava sama bussi tmv on tulossa jo 5-15 min päästä...
Mun kokemuksen mukaan kiireettömyys on se mistä maalaisen Helsingissä erottaa. helsingissä ihmiset kiiruhtavat koko ajan kauheaa vauhtia, pikakävelyä sinne tänne. Muualta tulevat askeltavat rauhallisemmin. Se kiire on kuitenkin tarttuvaa, joskus kun joutuu pitemmän aikaa Helsingissä viettämään niin huomaa parin päivän sisällä että itsekin jo melkein juoksee joka paikkaan - vaikka se on ihan turhaa.
Tähän väliin laitamme soimaan Anna Hanskin biisin "tunteisiin".