Lue keskustelun säännöt.
Kuka ostaa kaikki 60-80-lukujen ok-talot?
16.03.2019 |
Katselin myytäviä asuntoja naapurikunnassa. Luokiteltu kaupungiksi, mutta oikeastaan maalaispaikkakunta. Kymmenittäin 1960-80-luvulla rakennettuja taloja, osa kunnostamattomia, osassa tehty isojakin remontteja.
Mistä noille löytyy ostajat?! Mitä noille taloille tapahtuu, jos kukaan ei huoli? Esimerkiksi 70-luvun rivarikaksio talossa, joka näyttää siltä, että se mätänee pystyyn. Joo hinta on vain 60 000 euroa, mutta kuka laittaa siihen edes tuota summaa kiinni?
Joku myy sisältö täysin nykyaikaiseksi ja tosi hienoksi tehtyä 70-luvun taloa. Hinta 360 000 euroa. Kuka sen ostaa, kun kunnasta saa samalla hinnalla veden äärestä 2016 tehdyn talon? Tosin niitäkin taloja on 3 kpl eikä näemmä mikään niistä ole kolmeen vuoteen mennyt kaupaksi.
Joku aika sitten oli muotia ostaa vanha kansakoulu ja rempata se asunnoksi. Niitä on tuossa kunnassa nyt 3 kpl myynnissä. Hinta suolainen, samoin asumiskulut. Eikä niitä kyllä omaan makuuni ole kovin viihtyisän näköisiksi saatu.
Ihan oikeasti, mitä tulee tapahtumaan maaseudun vanhoille ok- ja rivitaloille, jos kukaan ei niitä ota ristikseen?
Kommentit (63)
Riippuu sijainnista. Suurta osaa muuttotappioalueella ei osta kukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osa saattaa kelvata loma-asunnoiksi isoissa kaupungeissa asuville.
Monesti vanhemmat tontit ovat isompia ja paremmilla paikoilla, jolloin arvo jakautuu eri tavalla tontin ja kiinteistön välillä. Asunnot myös useammin yhdessä tasossa, ei ollut vielä pakko rakentaa epäkäytännöllisesti pieniäkin taloja kahteen kerrokseen. Nämä olivat siis omat syyni ostaa 80-luvun puolivälin talo, isosta kaupungista.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kysymys. Meillä on 70-luvun alun vastaavanlainen puurunkoinen, tiiliverhoiltu 1-kerroksinen talo. Ei tämäkään mikään unelma ole, mutta tästä on linnuntietä alle 20 km Kauppatorille, vajaa 180 neliötä, oma tontti ja ostohinta reilu 10 vuotta sitten alkoi kakkosella. Naapurustossa oli hiljattain myynnissä 1/3 pienempi, pienemmällä tontilla ja 10 vuotta tuoreempi. Sen hinta olikin jo 450 tuhatta.
Siis Helsingin kauppatorille vai minne?
Uskon, että pk-seudulla menee kaupaksi tuonkin ikäiset talot ja siellä kannattaa ostaa huonompikuntoinenkin 70-luvun koti ja kunnostaa. Ostajia löytynee.
Mutta miten käy lukuisten pikkupaikkakuntien talojen? En ainakaan itse uskaltaisi ostaa sieltä vanhempaa taloa, jos sitä ei sitten sää myydyksi. Miten käy, kun talon omistaja vanhenee eikä kukaan osta taloa? Kulut juoksee, talon kunto rapistuu.
Olin siis alunperin kiinnostunut noista 2016 rakennetuista ok-taloista. Mutta jos ne on kaikki vielä myymättä, niin ei kiitos sittenkään.
Onneksi nyt asun taloyhtiössä, jonka myyntiin tulleilla asunnoilla myyntiaika on ollut noin viikko.
Tuon ajan talot, etenkin70-luvun tasakattovalesokkelilaatikot alkavat olla elinkaarensa päässä. Purkuun menee suurin osa ja kaupataan tontteina. Voi saada hyvänkin hinnan tontista, jos paikka keskeinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monesti vanhemmat tontit ovat isompia ja paremmilla paikoilla, jolloin arvo jakautuu eri tavalla tontin ja kiinteistön välillä. Asunnot myös useammin yhdessä tasossa, ei ollut vielä pakko rakentaa epäkäytännöllisesti pieniäkin taloja kahteen kerrokseen. Nämä olivat siis omat syyni ostaa 80-luvun puolivälin talo, isosta kaupungista.
Isosta kaupungista, niin. Mutta mitä tapahtuu noille pienempien paikkojen taloille? Rapistuuko ne vaan ja lopulta sortuu? Onko esim. perikunnan pakko vaan pitää ne?
Vierailija kirjoitti:
Osa saattaa kelvata loma-asunnoiksi isoissa kaupungeissa asuville.
Varmasti kelpaakin. Mutta itse en ostaisi yli 300 000 eurolla 70-luvun ok-taloa kesämökkipaikkakunnan liikekeskustasta ilman rantaa vapaa-ajan asunnoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on pienessä kaupungissa/kunnassa Pohjois-Suomessa muistaakseni -67 rakennettu omakotitalo, josta 2012 uusittu katto- ja seinärakenteet, sisä- ja ulkopinnat, ja tehty täysi keittiö- ja kylpyhuoneremppa. Muutakin pientä tehty. Siisti, toimiva perustalo. Hinta oli v. 2014 135 000e. 2010-luvulla rakennettu talo olisi täälläkin 250 000e -->, emmekä halunneet laittaa sellaisen lainan maksuun kaikkia rahojamme ja luopua matkustamisesta ja muusta kivasta. Vaihdamme jossain vaiheessa ja täysin omiamme tuskin saamme takaisin koska aikaa kuluu uudistuksista ja täällä hintataso laskee, mutta paljon ei jää vajaaksi ja lainaa on maksettu reippaasti ennen sitä. Oikein hyvä ensiomistuskoti.
Vierailija kirjoitti:
Tuon ajan talot, etenkin70-luvun tasakattovalesokkelilaatikot alkavat olla elinkaarensa päässä. Purkuun menee suurin osa ja kaupataan tontteina. Voi saada hyvänkin hinnan tontista, jos paikka keskeinen.
No siltä ne näyttävätkin.
Kyse onkin siitä, että moni noista taloista ei sijaitse kovin keskeisellä paikalla. Ja myyjä varmaan olettaa saavansa edes sen verran rahaa talosta, että voi ostaa eläkepäiviksi pienen huoneiston kunnan keskustasta.
Mutta on myös lukuisia sellaisia taloja, joita on kunnostettu niin, että eivät ole huonossa kunnossa vaan ihan asuttavia. Silti ne eivät ole kovin houkuttelevan näköisiä. En esim. usko, että kyseisen kunnan keskustasta saa purkaa 1900-luvun alun puutaloa, joka on kuitenkin ihan asuttava. On vaan 1990-luvulla isketty kaameat pyökkipaneelit kattoon ja muutenkin peitetty kaikki alkuperäiset pinnat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monesti vanhemmat tontit ovat isompia ja paremmilla paikoilla, jolloin arvo jakautuu eri tavalla tontin ja kiinteistön välillä. Asunnot myös useammin yhdessä tasossa, ei ollut vielä pakko rakentaa epäkäytännöllisesti pieniäkin taloja kahteen kerrokseen. Nämä olivat siis omat syyni ostaa 80-luvun puolivälin talo, isosta kaupungista.
Isosta kaupungista, niin. Mutta mitä tapahtuu noille pienempien paikkojen taloille? Rapistuuko ne vaan ja lopulta sortuu? Onko esim. perikunnan pakko vaan pitää ne?
Hyvä kysymys, riippuu varmaan miten pienestä paikasta puhutaan. Jos on joku syrjäinen maaseudun paikka, ehkä en uhraisi liikaa rahaa remppaamiseen, vaan arvo lähenee tontin arvoa ajan kanssa. Jos taas on pienemmän keskuksen parhailla paikoilla, mielestäni toivoa on hyvinkin. Aina se remppaaminen maksaa, mutta hyvällä suunnittelulla ei nyt mahdottomia kuitenkaan suhteessa uuden hintaan.
Mutta oikeasti käytännössä. Jos maaseutu alkaa olla täynnä noita puolivanhoja taloja, niin mitÄ niille tehdään ajan kanssa? Määrääkö kunta ne purettaviksi? Vai mätänevätkö vaan paikoilleen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kysymys. Meillä on 70-luvun alun vastaavanlainen puurunkoinen, tiiliverhoiltu 1-kerroksinen talo. Ei tämäkään mikään unelma ole, mutta tästä on linnuntietä alle 20 km Kauppatorille, vajaa 180 neliötä, oma tontti ja ostohinta reilu 10 vuotta sitten alkoi kakkosella. Naapurustossa oli hiljattain myynnissä 1/3 pienempi, pienemmällä tontilla ja 10 vuotta tuoreempi. Sen hinta olikin jo 450 tuhatta.
Siis Helsingin kauppatorille vai minne?
Uskon, että pk-seudulla menee kaupaksi tuonkin ikäiset talot ja siellä kannattaa ostaa huonompikuntoinenkin 70-luvun koti ja kunnostaa. Ostajia löytynee.
Jep, Helsingin Kauppatorilta. Tontin arvo on tällä hetkellä suurempi kuin jäljellä olevan lainan määrä. Tasakatto on vain autotallissa ja isompia remontteja on tehty mm. peltikatto, putkiremontti, maalämpö ja keittiö. Toki saisi helposti vielä 100 tuhatta menemään kun kaikki uusisi, mutta tämä on meille koti eikä mikään asuntomessutalo.
1970 luvun taloissa haisoo yleensä kusi ja home. 1982— 96 jeo talot on jees
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä päin on kauan ollut myynnissä kovaan hintaan "arkkitehdin suunnittelema helmi" joka on ihan karmea.
Olen seurannut lapsuuden kotikaupunkini Outokummun asuntotilannetta. Myytäviä taloja ja osakehuoneistoja riittää ja hinnat naurettavan alhaisia. Mutta ei vaan käy kaupaksi.
Ostaja löytyy aina, jos hinta on kohdillaan. Jos pystyy ja haluaa itse tehdä remonttia, niin joku tuollainen on oiva vaihtoehto puolta pienemmälle mutta saman hintaiselle kerrostaloasunnolle.
Vaikkapa sellainen, joka haluaa asua kävelymatkan päässä kaupungin keskustasta. Tai sellainen, joka ei pidä nykyisestä laatikkomallisista taloista, jotka ovat toistenda kopioita. Tai sellainen, joka ei pidä näistä tupakeittiöistä, joissa olohuone on keittiössä.
Vierailija kirjoitti:
Olen seurannut lapsuuden kotikaupunkini Outokummun asuntotilannetta. Myytäviä taloja ja osakehuoneistoja riittää ja hinnat naurettavan alhaisia. Mutta ei vaan käy kaupaksi.
Sinänsä kummallista, koska Joensuu on lähellä ja siellä taas hinnat käsittämättömän kovat kaupungin kokoon nähden.
Vierailija kirjoitti:
Ostaja löytyy aina, jos hinta on kohdillaan. Jos pystyy ja haluaa itse tehdä remonttia, niin joku tuollainen on oiva vaihtoehto puolta pienemmälle mutta saman hintaiselle kerrostaloasunnolle.
Tämä esimerkki on Espoossa. Varmasti menee kaupaksi. Ei kyse ole maaseudulta. Ja oli han hyväkuntoisen näköinen!
Hyvä kysymys. Meillä on 70-luvun alun vastaavanlainen puurunkoinen, tiiliverhoiltu 1-kerroksinen talo. Ei tämäkään mikään unelma ole, mutta tästä on linnuntietä alle 20 km Kauppatorille, vajaa 180 neliötä, oma tontti ja ostohinta reilu 10 vuotta sitten alkoi kakkosella. Naapurustossa oli hiljattain myynnissä 1/3 pienempi, pienemmällä tontilla ja 10 vuotta tuoreempi. Sen hinta olikin jo 450 tuhatta.