Vinkki tutista vieroittamiseen!

1v 2kk ikäinen ei suostunut luopumaan tutistaan...huutoa, parkua, valvomista, kiukuttelua. 2v vei itse omastatahdostaan tutin koiralle ja totesi sen jälkeen, että ei ole enää tuttia ja rupesi nukkumaan sen kummempia murehtimatta.



Eli voisinpa päätellä, että on ihan lapsesta kiinni milloin tutista luopuminen on helpointa, ei voi sanoa tiettyä ikää milloin on helpoin.

Ei siis kannata enää tuon ikäiselle antaa tuttia vaan olen myös sitä mieltä että yksivuotiaana on paras ikä luopua siitä.

yhteyksissä sitä mieltä, että lapselle on pienempi paha syödä tuttia vaikka 2 kuukautta pitempään kuin aiheuttaa traumat kamalalla viikon (!) huudattamisella. Eli jos tuntuu, että tutista luopuminen on todella vaikeaa, kannattaa koettaa myöhemmin uudestaan. Lapsi ei vain yksinkertaisesti ole valmis luopumaan tutista.

Siitä olen samaa mieltä, että varmasti on helpompaa jättää tutti pois alle 1-vuotiaalta kuin yli 1-vuotiaalta, mutta meillä esimerkiksi tutti pelasti kyllä niin monelta huudolta, että ilomielin sitä lapsellani käytin.

kunnes tuossa noin 1,8 kk iässä aloin ihan pikkkuhiljaa vähentämään sitä tutin antamista.Kun joulukuussa oli 1v 10 kk yksi ilta vaan kylmästi keräsin kaikki tutit roskiin ja mentiin iltatoimille ilman.Poika muutaman kerran kysäisi,ja sanoin että tontut vei,ja itkuitta siitä selvittiin.Ehkä noin kaksi viikkoa kyseli silloin tällöin mutta tyytyi tonttujen tekosiin.

Että se voi käydä ihan näinkin helposti kun lapsi on riittävän vanha siihen,en nyt tarkoita että viisivuotiaaksi mutta tuossa ennen kahden vuoden kiukkuja oli tosiaan seesteinen vaihe jolloin onnistui näin.

Pakko kertoa myös meidän neidin tutteilusta, kun hän oli n. puolivuotias, huomasin itse, että eipä näytä neiti enää tuttia syövän, välillä kun annoin tutin, sylkäisi itse sen pois, ja tutit siis jäivät sille tielle, ilman vieroituksia:) Tyttö nyt 2v 3 kk eikä tuttia sen koommin ole syönyt.

eli päiväunille ja öihin. Lapsi on saanut itse heittää tutit suuri eleisesti sänkyyn, kun on sieltä noustu. Sen jälkeen on ihan kylmästi kerralla otettu tutit vajaa 2v pois. Ja kolmen illan huudoilla selvittiin. Lisäki olis hyvä että lapsella on joku muukin unijuttu - kuten rätti tai unilelu, että on joku muukin " turva" kun tutti otetaaan pois.

Leikkasin tutin salaa rikki ja selitin sitten pojalle, että tutti on mennyt rikki, eikä sitä voi syödä enää. Poika kokeili hetken syödä tuttia, mutta heitti sen sitten roskiin ja mä heitin myöhemmin loput tutit pois. Poika ei kertaakaan itkenyt tutin perään ja nukkumiset yms. sujuivat samalla tavalla kuin tutin kanssakin. Olin aika ihmeissäni, koska poika on pienestä saakka ollut todella voimakastahtoinen ja olin varautunut kamalaan huutoon.

Meillä neiti on ollut aina tutissa kiinni. 1v6kk jälkeen aloin itse vähentää sen käyttöä ja onnistuimme vain käyttää kun menimme nukkumaan. Oli tietenkin päiviä jolloin hän oli tosi itkuinen ja halusi välttämättä tutin. En kieltänyt hänet käyttämästä sitä. Kunnes tuli päivä kun hän näytti oikein kunnon uhmaa. Sanoin ettei hän tarvitse tutin jos hän vaan huutaa ja kiukuttelee. Neiti antoi itse tutin suusta ja äiti sai heittää loput " roskiin" .

Viimeinen tutti meni kun hän sattumalta löysi yhden autosta ja kosketteli sitä huulillansa kun äiti sanoi ettei laiteta enää suuhun. Suuhun se meni ja iskä otti sen pois ja heitti sen hänen silmien edessä roskiin.

Muutaman päivän hän kyseli tuttia mutta ei itkenyt kertaakaan. Neiti oli silloin 1v11kk.

Unirätti meillä edelleen käytössä. Enkä aio siitä luopua jos ei neiti halu, mutta senkin käyttö on vähentynyt huomattavasti ja pehmolelut kiinnostaa enemmän. Nyt ikä 2v ja 2vko.

Poikamme oli aikamoinen tuttimies. Parhaimpina aikoina oli muutama tutti sängyssä, niitä vaihdeltiin ja maisteltiin (ja heiteltiin) *huoh* Olimme varmoja, että vaikeaa tulee tutista luopuminen olemaan, mutta emme vaan jaksaneet aloittaa huudatusta...



Juuri kun poika oli täyttänyt 2 vuotta, hoitaja kerran " unohti" antaa pojalle tutin hänen käydessään päikkäreille. Illalla juteltiin, että ei kai sitä tuttia enää tarvitse. Yllätyksekseni poika ei yrittänytkään sitä pyytää, vaan kävi mukisematta unille, ja niin tutti jäi kerrasta pois ilman itkuja ja kyselyjä.



Meillä taisi käydä uskomaton tuuri ajoituksen suhteen... :)

Toisilla on kova tarve imemiseen paljon pidempään kuin toisilla, toiset vaan pitävät tempperamenttisella luonteellaan kiinni saavuttamastaan ihanasta turvallisuuden tuojasta lujemmin kuin toiset.



Meillä on ihan luonnostaan mahdollisimman pienenä rajoitettu tutin käyttö uniin. Nyt 7kuinen tyttömme on toiminut näin jo 3-4kuukautta. Ei häntä päivisin huudateta vaan mielestäni tutti ei ole se se ensimmäinen " hiljentäjä" . Olemme siis opettaneet tutin kuuluvan nukahtamisasiaoihin ja toimiikin rätin ohella erittäin hyvin jo tämän toisenkin kohdalla.



Ensin tutti jätettiin esikoislela pois päikkäreiltä noin 1v.Ei protestia, kun oli kuitenkin rätti turvana. Öisin hänellä oli tuttitulva sängyssä (jossain vaiheessa siis sänkyyn laitettu useita tutteja, jotta yön pimeydessä löytää kaipaamansa ilman suurempia huutoja itse) ja tutti oli todella tärkeä osa rauhallista yöunen saantia. noin 2v. alettiin puhumaan, että josko nuo oravavauvat lähipuussa tartteis tuttia ne. Aikamme sitä jatkettuamme eräs kaunis ilta kysäisin, että joko tänään vietäisiin tutit oraville. Tyttö innostui ja niinpä lähdimme pikapikaa ostamaan tytölle unilelua tutin tilalle. Itse valitsi lelunsa. Voi taivas sitä hetkeä, kun äiti kyynelehtii ja tyttö reippaana uusi lammas kainalossaan ojentaa tuttinsa läheiselle kannolle ja vilkuttaen kaihoisasti sanoo " heihei tutit" . Niin siinä sitten mentiin sisälle ja vähän väliä kurkattiin ikkunasta joko lähipuun oravat ovat tuttinsa hakeneet. Viimein olivat hävinneet (isi vei salaa roskiin) ja yöunet on siitäkin lähtien nukuttu yhtä leppoisasti. Syödessämme katselemme oravapienokaisia ja muistelemme tutteja vielä välillä nyt 3½ vuotiaanakin.



Mielestäni homma sujui lasta kunnioittaen ja kaikilla säilyi hyvä & turvallinen mieli. Enkä usko, että hampaat siitä kovasti kärsivät kun kysymys oli vaan yötutista.

esikoinen sen työnsi mulle käteen 10-kuisena, jolloin sanoin vain kiitos ja vein pois, ja se jäi siihen. Tosin jonkin aikaa hän imeskeli sormiaan tutin sijasta, mutta onneksi sekin jäi pian pois.



Kuopus on nyt 1v 4kk ja ollut n. kuukauden päivät kokonaan ilman tuttia. Muuten on mennyt hyvin, mutta päikkäreille nukahtaminen on jostakin syystä nyt tosi vaikeaa. Tai välillä riittää että hänet vie vaunuissa ulos ja jättää sinne (näin se toimi tutin kanssa aina), mutta välillä täytyy vähän hyssytellä. Yleensä pari minuuttia riittää.



TAI sitten käy niinkuin tänään - nukahti ilman hyssyttelyjä, nukkui puoli tuntia, alkoi huutaa, ei rauhoitu millään, toin sisälle että yritän omaan sänkyyn, huutaa, rauhoittuu, taas alkaa huutaa (silmät kiinni, joten siis väsyttää), silittelen selkää ja koitan mahdollisimman vähällä " auttamisella" saada nukahtamaan - tällä hetkellä kuuluu höpöttelevän omassa sängyssään, onnistui herättämään isonsiskonsa mutta pysyvät sängyissään... Tää on hankalaa, ja alkoi heti kun tutin jätin pois. Muuten ei ole sen perään huutanut, ja yöunille alkaa helposti.



No, kai se on vaan jokin vaihe, toivottavasti menis pian ohi...

Lienee yksillöllistä milloin on kullekin lapselle se oikea aika vieroitukseen. Meillä ainakin tyttö 1-vuotissynttärin tietämissä ja jälkeen teki poski- ja kulmahampaita niin urakalla että jos ei ollut tutti suussa niin sitten oli sormista lähtien kaikki muut. Pari kuukautta sitten yritin ottaa tytöltä tutin pois ja tuloksena oli niin kamala raivari ja hysteria että tutti tuli takaisin. Ja en edes luovuttanut helpolla. Tänään ihan ex tempore luvattiin tytölle kaksi tarraa aamulla jos jättää tutin pois. 40 minuuttia meni nukahtamiseen ja unileluilla leikkimiseen mutta ilman itkuja nukahti. Kyseli kyllä tuttiaan mutta ei kitissyt ja sängyssäkin tuo pysyi.



Tämä oli tietysti vasta yhden illan kokemus, voihan olla että tulee takapakkeja enkä yhtään tiedä miten tuleva yö menee, mutta ainakin nyt eka ilta meni nätisti.



-minskuliina & tyttö 1v10kk

Poika oli 1v10kkja unitutti oli vielä käytössä, mutta sitten päätin , että ennen 2-vuotis synttäreitä sekin saadaan pois.

Yksinkertaisesti leikkasin siitä pienen palan pois, sitten vielä vähän, ja lopuksi se imuosa oli poissa, ja poika nukkui pari yötä muoviosa kädessä, ja sitten heitettin hän itse heitti sen pois, kun se oli" rikki" ....

Kyseli pari kertaa sen perään, mutta kun muistutin, että se oli rikki ja roskiksessa, hän rauhoittui ja nukahti.



onneksi meillä kaikki kävi näinkin helposti ;)

Nimittäin me yritimme jättää tutin pois 1v1kk lapseltamme viime syksynä. 8 päivän ja aivan järkkyjen öiden jälkeen annoimme periksi ja tutti tuli takaisin. Oli kyllä tätä ennenkin syönyt tuttia vain päikkäreillä ja yöunilla. Voin vielä vakuuttaa teille, että mieheni on erittäin pitkäpinnaista sorttia, joten emme tosiaankaan luovuttaneet ekasta itkusta... Tyttö söi myös sormiaan jatkuvasti silloin, joten ajattelimme, että imemisentarve oli ilmeisen suuri vielä. Tuttipullosta oli päästy tosi helposti eroon kuukautta ennen.



No, nyt neiti melkein 1v10kk ja tutti lähtee tänään! Pari päivää on puhuttu tuttikeijusta ja tänään jätetään tutit. Vastalahjakin on odottamassa. Saas nähdä miten menee, mutta toivon todellakin että ap on väärässä meidän lapsen osalta ja tämä menisi nyt kivuttomammin. No, oli miten hirveetä tahansa, nyt se tutti jää pois, koska ainakaan enää ei tarvi miettiä imemisen tarvetta. Eilisilta ei kyllä vakuuttanut, kun tyttö ei meinannut millään nukahtaa, jutteli vaan tutista ja vauvasta (tuttikeiju vie tutin vauvalle). Prosessointi on siis alkanut ja katsotaan miten tänään nukahtaa kun tuttia ei enää ole. Kyllä pelottaa seuraavat yöt!

lue minun kirjoitukseni tuosta yläpuolelta kannustukseksi :-)



Tosiaan, nyt on kaksi iltaa takana tutin jättämisen jälkeen. Eilen pari kertaa kysyi tuttiaan mutta kun selitin että se on annettu pikkuvauvalla ja tyttö sai palkaksi kaksi tarraa niin siihen tyytyi. Ekana iltana nukahtamiseen meni 40 min, eilen 10 min. (oli normaalia väsyneempi kyllä). Meillä siis tähän mennessä on mennyt itkuitta täysin tuo tutista luopuminen eli aika oli sopiva (kaksi kuukautta sitten se ei sitä ollut, eikä taatusti olisi ollut vuoden iässäkään, tutti olisi korvautunut sormilla). Nämä kaksi yötäkin ovat olleet rauhallisia, mm. viime yönä en herännyt kertaakaan, edellisenä yönä heräsin kun tyttö yski mutta nukahti itsekseen uudestaan.



-minskuliina & tyttö 1v10kk

Ihan tarkkaa ajankohtaa en muista. Helposti meni kun ei lapsi sitä osannut oikein vielä pyydellä ja muutenkin yöt olivat risaisia, joten tutin pois ottaminen ei sanottavasti sitä pahentanut enää. Meillä kuitenkin imetys jatkuu edelleen, eli onhan se vähän sama juttu,sellainen lohtu.



Isomman lapsen kanssa on kyllä mielestäni tavallaan helpompaa tavallaan kun pystyy jo neuvottelemaan ja selittämään asioita. Yötisut jäivät tosi helposti ilman mitään huutoja pois kun alustin hommaa viikon verran puhumalla asiasta ja käytiin läpi kaikki ystävät, jotka eivät enää tarvitse yötisua ja totesin että vauvojen täytyy syödä yöllä tisua, mutta isommat jo pärjäävät ilman. Kun tyttö heräsi yöllä niin aloin heti kovasti kehumaan, miten hienosti olet jaksanut nukkua ilman tisua(vaikkei oliskaan kovin kauaa nukkunut, eihän se lapsi sitä tiennytkään)ja sitten jos ei saanut heti unen päästä kiinni niin otettiin vesihuikkaa tai käytiin potalla. 2-vuotiasta on siis aika helppo " manipuloida" vähän ja hyvä mieli jäi tästä yövieroituksesta meille molemmille. Ehkäpä sama " resepti" kävisi tuttivieroitukseenkin.