4v:n ruokailushow - mita te muut teette tallaisessa tilanteessa?
Meidan 4v poika on aina ollut aika valikoiva ruuan suhteen, mutta viime aikoina ruokailu on mennyt aivan mahdottomaksi. Poika kysyy hyvissa ajoin mita ruokaa on. Ja _aina_ kun kerron, on vastaus sama: " en tykkaa! En syö!" ja yleensa alkaa viela itkea paalle. Ja ruokapöydassa sitten vitkuttelee, vitkuttelee, naykkii vahasen ruokaa, itkee, ei ole nalka, on nalka mutten tykkaa, anna muuta ruokaa....jne. Ja jos otan ruuan pois pöydasta niin alkaa kahta kauheampi huuto " ei kun maa syön!mulla on nalka!" Ruokapöydassa saattaa kulua uskomattomat 1.5 tuntia. Ei halua nousta pöydasta muttei myöskaan syö. Niin ja valipaloja meilla ei syöda koskaan eika muutenkaan mitaan muuta kuin aamupala, lounas, paivallinen ja iltapala. En oikein haluaisi antaa olla syömattakaan tyyliin " jos ei tanaan syö niin huomenna syö tuplasti" , koska valiin jatetyn aterian jalkeen poika on tosi vasynyt ja kiukkuinen, mistaan ei tule mitaan.
Auttakaa, mita te muut teette tuollaisten nirsoilijoiden kanssa?!?
Kommentit (3)
Minusta jätkä saisi poistua pöydästä syömättä mutta isä on toista mieltä eli hän keittää makaronia jos mikäÄn muu ei kelpaa. Eipä taida olla kovasti ravinteita makaronissa ja kurkussa, joita poika voisi syödä joka päivä .... Maissikin menee tähkän muodossa. Nyt ipana on ihastuntu ravioliin, yritän pitää salaisuutena että niissä on jotain mössoä sisällä. Lasagne menee myös - täytyy varmaan muuttaa Italiaan.
Meillä esikoinen söi kyllä hyvin 4-vuotiaana... kunhan joku syötti. Mulla oli vajaa 1 v. myös syötettävänä joten kyllästyin siihen täysin ja turvauduin seuraavaan: jos äiti joutuu syöttämään pääruoan, ei saa jälkiruokaa. Tepsi oikein hyvin, poika on sen verran perso hyvälle :-) Jostain syystä (?!) meillä on aina jotain keksejä kaapissa tai jätskiä pakastimessa, joten tarjosin niitä sitten jälkiruoaksi. Aika nopeasti poika unohti sen syömiskiukuttelun ja jälkkäritkin jäi pois melkein itsestään.
Nyt kuopus on 4 v. ja ronklaa satunnaisesti. Hän ei ole koskaan syönyt ns. hyvin ja jotenkin koko syöminen tuntuu olevan hänestä ihan turhaa touhua. Me ollaan päädytty siihen, että ei anneta hänen pilata muiden ruokailua ts. jos ruokapöydässä möykätään siitä joutuu pois. Yleensä kiikutamme pojan omaan huoneeseen ja jatkamme itse ruokailua (hirveän huudon kaikuessa taustalla...) Takaisin pöytään pääsee jos osaa olla kunnolla. Jos hän istuu nätisti kanssamme, kehotamme aika ajoin laittamaan ruokaa suuhun (joskus teen myös annoksia valmiiksi haarukkaan) ja muistutamme että " pitää syödä myös lihaa; ota vähän porkkanaa" jne. Meillä yritetään välttää sitä show:ta ja pitää tosiaan mielessä että yksi ei saa pilata muiden ruokailua temppuilullaan. Lautasta meillä ei ole pakko tyhjentää ja jos ruoka tökkii oikein todella, riittää että maistaa kerran ja täyttää sitten mahansa vaikka perunalla. Jos mulla on jotain jälkkäriä, niin se toimii edelleen lisäkannustimena kauniisti syömiseen...
Muistelen että molempien lasten kanssa on täytynyt ainakin kerran tehdä niin, että vie lautasen pois ja lopettaa ruokailun. Mun hermot ei kestä yli puolenkaan tunnin vetkuttelua ruoan kanssa joten olen varmaan tehnyt sen paljon nopeammin kuin sinä... Joskushan se uhkaus on pakko toteuttaa jotta sillä on tehoa jatkossakin. Meidän lapset syö edelleen 5 ateriaa päivässä eli parin tunnin välein, joten uskon että 4 v. pärjää jo ihan hyvin seuraavaan ruokaan vaikka yhdellä söisikin vain rippusia.
Huonosti mennyttä ateriaa seuraavalla ruoalla, oli se sitten välipala tai iltapala, tarjoan esim. mannapuuroa tai ruisleipää - jotain kunnollista jota lapset taatusti syövät jos vain ovat nälkäisiä. Minusta jokainen ruokailu on asia erikseen eli en usko siihen että edellisen ruokailun kiukutteluja kostetaan seuraavalla aterialla tarjoamlla esim. samaa ruokaa uudestaan. Yritän aina aloittaa joka aterian ns. puhtaalta pöydältä ja iloisin mielin, vaikka lopputulos olisi sitten mitä :-)
Meillä siis 4-vuotias tyttö ja meno on samanmoista. Aivan prikulleen! Ainoa ero meillä on se, että jos tyttö jättää esim. päivällisen syömättä niin jostain syystä maha reagoi seuraavana aamuna oksenteluna. Eikä meilläkään ruoka-aikojen välillä syödä välipaloja, joten se ei täälläkään ole syynä. Hermot on menny monesti viimisten vuosien aikana (tyttö ollut aina yhtä hankala syömään) ja kaikkia eri keinoja on tullut koitettua (ollaan syömättä --> oksentaa, annan " jätökset" seuraavalla aterialla --> ei merkitystä, kielletään karkit tai videot --> ei vaikutusta yms...) mutta mikään ei tunnu auttavan. Hoidossa ollessaan söi hyvin, samoin kylässä on usein suht reipas. Niin ja varsinkin sitten ollaan reippaita jos joku syöttää... Siihen en kuitenkaan enää tämän ikäsen kanssa suostu kun kerran itsekin osaa syödä!
En siis valitettavasti osaa sinua auttaa asian kanssa, halusin vain kertoa että kohtalotovereita on! Toivottavasti joku viisaampi osaisi meitä molempia asian suhteen neuvoa!