Nainen, millaisen miehen olisit halunnut ja millaiseen on rahkeesi riittäneet!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1. Minkälaisesta miehestä haaveilit?

2. Mihin päädyit?

Haaveilin tavallisesta, tasapainoisesta ja vahan tylsasta miehesta. Ei suuria kuvitelmia tai haaveita, vahan karjistettyna kuka tahansa pitkahko, blondi ja samantasoisesti koulutettu olisi kaynyt. Olinkin yhdessa yhden kanssa melkein kymmenen vuotta.

Loppujen lopuksi en loytanyt sita mita luulin etsivani vaan sen mita tarvitsin. Hullun professorin joka tanssii kissani kanssa, puhuu ja vaittelee kanssani insinoorijuttuja, saa minut nauramaan joka paiva, treenaa taistelulajeja, ja on alykas, seksikas, vahva ja varustettu isolla palkalla ja p.... Tummahiuksinen ja lyhyehko eli ulkoisesti ihan erilainen kuin mita luulin. Meilla on samanvariset silmat ja samanmalliset kadet. Puoliskoni <3

Tämä oli hauska viesti.

m35

oikeasti olet n45

1. Haaveilin intellektuellista, pitkätukkaisesta ja kauniista yliopistolaisesta, jolla on pehmeät ja vihreät arvot ja jonka kanssa voimme käydä romanttisia stimuloivia keskusteluja viinilasin ääressä yökaudet.

2. Sain intellektuellin, pitkätukkaisen yliopistolaisen, joka on ahdasmielinen niuhottaja ja itsekeskeinen typerys, tosikko jonka kännisiä monologeja punavuorelaiskaksion keittiössä kukaan ei jaksa kuunnella.

3. Vaihdoin huumorintajuiseen, kaljuun raksamieheen, joka on rakentanut meille 350 m2 kodin kehyskuntaan ja joka tykkää tehdä käsillään ja selvittää miten tavarat toimii ja joka rakastaa eläimiä, vanhoja autoja, rokkia ja kauhuleffoja :)))))))

Olisin halunnut löytää täydellistä tasa-arvoa kannattavan (ja myös käytännössä erittäin "osallistuvan" ja vastuuta kantavan) ja tasapainoisen miehen. Nämä tärkeimmät kriteerit, muilla ei niin väliä.

En löytänyt. Löysin enemmän tai vähemmän epävakaita joiden sovinismi paljastui kuitenki lopulta pikku hiljaa vaikka alussa olisivat väittäneet mitä.

1. Haaveilen ihan tavismiehestä. Ulkoisesti olisi aivan unelma jos mies olisi pidempi kuin 175cm, normaalipainoinen ja vahvahko. Ehkä hieman hevarityylinen, tatuoinnit ja kasvokarvat ovat plussaa. Luonteeltaan muut huomioon ottava, huumorintajuinen ja mielellään puheliaampi kuin hiljaisempi (koska itse olen enemmän hiljaisempi), ei öyhötä (eikä persu tai kokkari) ja on muutenkin fiksu ja arvomaailmaltaan hyvä. Antaa minulle rakkautta. Ei väliä onko akateeminen vai ei, mutta työssäkäyvä pitää olla ja aivoja pitää pystyä käyttämään. 

2. No siis en ole saanut yhtään ketään :D Olen ollut sinkku koko ikäni. Kaikki minua lähestyneet miehet ovat olleet suurinpiirtein nelissäkymmenissä olevia setiä (itse olen 24), tai muuten vain täysin päinvastaisia kuin itse haen. Viimeisinkin minua lähestynyt oli minua lyhyempi (olen 165cm), arvomaailmaltaan täysin erilainen kuin minä ja muutenkin sellainen napoleon-kompleksin omaava ihminen, mikä on täysin sellaista joka saa minut keräämään helmani ja juoksemaan äkkiä karkuun.

Kuvittelin haluavani mukavan, ujon, vaalean pörröpäisen nörtin, jolla on mahtava huumorintaju. Osoittautui sitten omahyväiseksi , itsekkääksii kpääksi. Menin ja iskin älykkään, pitkän, tumman ja komean opiskelutoverin. Tämä on hellä ja huomaavainen, kertoo maailman surkeimpia puujalkavutsejä ja on hyvä ja lämmin ihminen.

Mukava, positiivinen ja huumorintajuinen. Vastuuntuntoinen ja luotettava. Mielellään saisi olla fiksu, mutta tärkeintä on, että on kiinnostunut monista asioista, on avoin uusille jutuille ja keskustelee erilaisista aiheista. Ulkonäössä toiveena, että olisi minua vähintään hiukan pidempi ja painoa saisi myös olla enemmän kuin minulla. (Pituudessa ei ylärajaa, mutta painossa enintään noin 120 kg). Toimeentulo, mielenterveys ja normaalit elämäntavat tietenkin pitää olla kunnossa.

Uskon, että voin saada tällaisen. En ole vielä etsinyt, sillä olen vielä naimisissa.

1) Komeasta, rikkaasta, sivistyneetä ja urheilullisesta uroosta

2) Ilmanhan jäin.

Halusin tumman, jännittävän ja intohimoisen tunteellisen miehen, sain vaalean tasapainoisen menestyneen ja kunniahimoisen, tunnepuolella hieman kylmän mutta luotettavan miehen.

Luulen, että on parempi näin.

Haaveilin romanttisesta ja vastuullisesta miehestä. Sellaisia ei ole. Kaikki ehdottaneet jo ekalla kerralla ilman kumia vaikka ei ole muuta ehkäisyä. Mielenkiinto loppunut jos siinä vaiheessa. Yksi oli jota luulin timantiksi. Naimisiin ja lapsi. Käyttikin hyväkseen rahallisesti ja ei tehnyt juuri mitään kotona. Lapsi ja kotityöt minulle. Eron jälkeen "joutunut" olla lapsensa kanssa. Muistamista synttäreina ja ystävänpäivänä ei tullut seurusteluaikojen jälkeen. Olen mielummin yksin.

Haaveilin tavallisen näköisestä ja kokoisesta insinöörimiehestä joka tykkäisi pelata tietokoneella minun kanssa, harrastaisi roolipelejä ja arvostaisi kauniita asioita (arkkitehtuuri, taide, tms.). Samanlaiset arvot ja selkeä ulosanti oli myös listalla.

Jotenkin onnistuin kuitenkin pariutumaan miesvaltaisessa insinöörikoulutuksessa sen suunnilleen ainoan tyypin kanssa jonka mielestä pelit on kakaroille. Hän ei ole tippaakaan kiinnostunut mistään kauniista, kunhan se toimii se riittää. Ulkonäkökin on aika huomiota herättävä enkä siihen todellakaan aluksi ihastunut. Mutta: Hänellä on hyvin samanlaiset arvot, hän on insinööri ja aivan älyttömän huomaavainen, kiltti, kärsivällinen ja fiksu. Kirjoitustaidon puolesta olisi voinut alkaa kirjailijaksi. Eli ei tullut sitä mitä toivoin mutta tyytyväinen olen silti.

Vierailija kirjoitti:

Ei minulla ollut koskaan mitään tiettyä tyyppiä tai tavoitetta. No yhden naapurin pojan olisin halunnut, mutta en osaa analysoida miksi.

Sain tuollaisen lähes täydellisen. Oikeastaan mitään muuta vikaa siinä ei ole kuin että se on niin täydellinen ja pyrkii kaikessa täydellisyyteen että ruoskii itsensä vielä burn outiin. Se on äärettömän kiltti, umpirehellinen, kuiva huumorintaju, hyvän näköinen, työhullu ja palkka sen mukainen, hyvä sängyssä, kiva ääni, pitkä. Kaikki tykkää siitä. Se saa kaikki mummot huokailemaan ihastuksesta ja aina ne työt joita se hakee. Pomot on lääpällään siihen vaikka se myöhästyy joka aamu töistä. Jos meillä tulisi ero, oma sukuni pitäisi hänet ja potkaisisi minut mäkeen. Myös kissat ja koirat tykkää siitä. Se on hyvä isäkin. Itse se ei tiedä olevansa mitenkään erikoinen. Olen kertonut kyllä, mutta se ei oikein usko.

Ihan hyvin minusta, kun aivan summassa otin aikoinaan parikymppisenä.

Olen samassa tilanteessa, mutta silti jotenkin kaihoan pelimiesystäväni perään...vaikka tiedän ettei hänen kanssaan tulisi mitään pysyvää. Nykyinen ei vain oikein muista kehua tai huomioida minua toisin kuin tämä ystäväni :(

1. Fiksu, huumorintajuinen, luotettava, persoonallinen sekä ulkoisesti että sisäisesti, eläin- ja lapsirakas.

2. Ei minkäänlaiseen, kiitos kiusaamisella murskatun itsetunnon ja masennuksen. Haaveilla en enää jaksa, enkä viitsi.

N40 ja risat

Tavallisen, komean ja filosofisen. Sain suomenruotsalaisen, kauniin miehen, joka on taiteellinen filosofi, broidin paras kaveri...hyvä isä, ja akateeminen...