Nainen, millaisen miehen olisit halunnut ja millaiseen on rahkeesi riittäneet!
Jatketaan siis kiinnostavaa teemaa!
1. Minkälaisesta miehestä haaveilit?
2. Mihin päädyit?
Voit errankin tunnustaa tämän kaiken meille!
Kommentit (73)
Vierailija kirjoitti:
On nää naisten jutut kyllä aika ala-arvoisia!
Verrattuna mihin, miesten juttuihinko?
Vierailija kirjoitti:
On nää naisten jutut kyllä aika ala-arvoisia!
Oletko masokisti vai miksi pyörit täällä naisvaltaisella palstalla?
Vierailija kirjoitti:
Toive 190/75 sain 175/90 elämä pilalla!
On kyllä laiha mies tuo eka
Haaveilin mukavasta, rauhallisesta ja silmiin kauniisti katsovasta miehestä, joka olisi samanlainen lukutoukka, luonnossa viihtyvä ja perhettä arvostava ihminen kuin minäkin. Ulkonäköasioita en paljoa ajatellut, sillä tunsin paljon eri näköisiä ihmisiä, joiden luonne oli kultaa.
Sain täsmälleen sellaisen ja hänestä löytyy hyvin paljon muitakin aivan ihania piirteitä. Ulkonäöltä olemme kuulemma naimanaamoja ja sovimme muutenkin todella hyvin yhteen kaikin puolin.
Yhdessä olemme olleet jo yli 20 vuotta ja parempaa ei voisi olla.
Tapasin mieheni ennen tätä ulkonäkökeskeistä nettiaikaa. En edes ajatellut ulkonäköä vaan meillä vaan oli ihanaa yhdessä ja on ollut tähän päivään asti. Vasta paljon myöhemmin ymmärsin, että olihan hän ihan komeakin. Nykyinen ulkonäön yli-ihannointi tuntuu suorastaan vastenmieliseltä. Miehistäkin on tullut objekteja.
Etsin prinssiä, sain sotapojan (siis ihan konkreettisesti armeijan leivissä)
Haaveilin unelmien prinssistä ja sain pienen mutta kiltin mörrimöykyn.
Haaveilin ihan tavallisesta ja mukavasta miehestä, jonka seurassa on hyvä olla. Ei oikeastaan ollut suurempia kriteerejä. Ulkonäkö sellainen, että miellyttää silmää.
Lopulta menin naimisiin erittäin komean, fiksun, keskustelutaitoisen, mukavan ja varakkaan miehen kanssa. Tosin tuo varakkuys tuli ilmi vasta vuoden seurustelun jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Toive 190/75 sain 175/90 elämä pilalla!
Mulle kelpais paljon mieluummin 175/90 kuin pitkä heinäseiväs.
Nuorena haaveilin, että saisin edes jonkunlaisen miehen. Sen verran ruma olen kropaltani. Toki kauniit kasvot jotain pelastaa. Sain kiltin, luotettavan, huumorintajuisen, mukavan näköisen miehen. Bonuksena olen saanut 34vuotta kestäneen avioliiton.
Vierailija kirjoitti:
On nää naisten jutut kyllä aika ala-arvoisia!
Naisten? Aloittaja oli tasoteoriamies ja useammalla vastaajalla on penis. Sinullakin.
Haaveilin yli 190cm tummasta, komeasta, hyvätuloisesta, huumorintajuisesta insinööristä. Sain 180cm, tasa-arvoiseen kumppanuuteen kykenevän, hyvätuloisen, komean, hellän, huumorintajuisen insinöörin. Meni ihan täydellisesti. Sen minkä pituudessa hävisin, sain monin verroin muissa ominaisuuksissa.
Täälläkin haaveilin miehestä joka rakastaa, kunnioittaa sekä luottaa. En saanut. Sain osakseni välinpitämättömyyttä ja henkistä väkivaltaa. Tuntuu etten koskaan onnistu..
Rahkeet riittivät ihan hyvään ja kunnolliseen ihmiseen. Olisin halunnut absoluuttista rakkautta, henkistä yhteyttä ja syvää läheisyyttä - symbioosia. Sitä en saanut.
1) Haaveilin yhteistyökumppanista elämänmittaisiin projekteihin, sekä hänen että minun.
2) Sain kummallisia määräilijöitä joille olisi kaikki pitänyt tehdä valmiiksi eteen, myös ne suhteen osat jotka olivat heidän tonttiaan.
Katsoin peiliin ja tulin siihen tulokseen että tällaisia vedän puoleeni = en siis enää ala.
Yhdenkään miehen rahkeet eivät ole vielä riittäneet siihen mitä haluan.
Mulla oli tiukat kriteerit, ammatteineen ja pituuksineen. Sellaisen miehen sain kuin halusinkin.
1. En haaveillut mistään, olin onnellinen ikisinkku omasta valinnastani.
2. En tiedä, enkä varmaan koskaan testaakaan. Kiinnostuneita on ollut laidasta laitaan, mutta sain (tai hän sai minut) parhaan. Hän onnistui pitkän uuvutustaistelun jälkeen änkeämään elämääni ja hyvä niin.
Halusin pitkän, tumman, miehekkään (siis miehen kokoisen, esim. ei narukäsiä) ja komean miehen, jonka myös sain ja olen naimisissa vieläkin hänen kanssaan miltei 10 vuoden päästä.
Ei minulla ole ollut koskaan miestyyppiä vaan olen ihastunut johonkin.
Mutta sitouduin siihen mieheen, jonka seura tyynnytti minut, tunsin rauhan ja levollisuuden heti kun tavattiin. Meillä on hauskaa, edelleen. Mutta hän on ainoa ikinä, johon nojaan henkisesti kuin paju tuuleen ja minulla on varma, lämmin tunne kuin olisimme luodut toisillemme.