Pitääkö teistä serkkujen siis vanhempien serkkujen kantaa vastuuta

Katkerilla ihmisillä on usein outo ajatusmaailma, antaa olla.

No ei todellakaan varsinkaan jos omat vanhemmat on katkaisseet sukulaisiin välinsä.Omaa tyhmyttään ovat noin tehneet.Syyllinen löytyy tädeistä ja sedistä ja enoista.Turha syyllistellä niitä serkkuja mistään.Ihan tosi juttu omasta elämästä on lasteni eno joka ei kutsu minua eli omien lastensa ainoaa tätiä mihinkään juhliin.On katkaissut välinsä minuun ja lapsiinsa.

Kolmonen lisää että tässä suhteessa on myös ikäeroa serkusten välillä paljon ja ei paljoa kiinnosta tunnevatko toisensa aikuisena vai eivät.

Hoh hoijaa.Moni saa lapsia siis omia lapsia lähes 20 vuoden ikäerolla.Pitäköön sisarukset huolta toisistaan,ei niillä serkuilla sitten väliä ole.

Herranjestas, ventovieraat ihmiset! Mä en edes tunne läheskään kaikkia serkkujani, eikä ole mitään mielenkiintoa tutustuakaan. Vieraita ihmisiä, joihin on parinkymmenen vuoden ikäero, eikä olla tavattu koskaan. Miksi mua sellaiset kiinnostaisi? Saati että pitäisi kantaa jotain vastuuta niiden elämästä!

Älytöntä olla serkulleen katkera. Itse ennemminkin olisin katkera omille vanhemmilleni, etteivät he ole pitäneet yhteyttä sisaruksiinsa ja samalla tutustuttaneet serkuksia toisiinsa. Tai no - itse asiassa olenkin katkera, minulla on melkein tällainen tilanne eli en tunne omia serkkujani kovin hyvin. Nyt aikuisena ollaan yritetty hieman tätä lapsuuden ajan eroa paikata, mutta hankalaahan se on.

Ymmärrän täysin vanhempaa serkkua, sillä jos omat vanhemmat eivät ole missään tekemisissä sisarustensa kanssa, on sitä aika hankala alkaa yhtäkkiä itse pitämään yhteyttä tätiinsä/setäänsä ja serkkuihin. Varsinkin, jos hekin ovat jääneet aika etäisiksi.

Mitähän ventovieraan ihmisen kersat toiselle kuuluu?? Todella outo aloitus....

Minusta on jotenkin omistuista, jos ei edes tiedä serkkujensa olemassaoloa. Siis omien vanhempiensa sisarusten lapsia? Luulis nyt että sukujuhlissa tai hautajaisisa olis edes nähnyt?

Mutta ei serkuilla mitään velvollisuuksia ole, eikä sisaruksillakaan.

No,olen kyllä kauhean ristiriitainen persoona siinä suhteessa että pidän ex-miehen sukulaisia enemmän arvossa lasteni takia.Ja toivon myös että uusi äitipuoli ottaisi tilannetta haltuun.Meitä on joka lähtöön.Omat taustani ovat sen verran rikkinäiset niin sanotusti että oma perheeni on aina syrjinyt minua,olen ainut joka on päässyt yliopistoon jne.Ehkä outoa siinä suhteessa että isäni suku on sellaista työporukkaa..

Älä muuta viserrä!! Mun äitini paljastaisi mulle oman sukunsa vasta kaksi vuotta sitten.Samoin isäni kertoi oman suvun historian noin kymmenen vuotta sitten.Eli täysin tietämättömänä omista sukujuurista.Kukaan ei koskaan puhunut mulle mistä ollaan kotoisin jne.Olen kyllä vähän katkera,olisin valinnut toisen alan jos olisin tiennyt omista juuristani enemmän.Mulla on yhä edelleen omituinen olo,sellainen että olisin elänyt kuplassa koko elämäni ns.tynnyrissä tyhmänä.

[quote author="Vierailija" time="21.03.2013 klo 12:43"]

Minusta on jotenkin omistuista, jos ei edes tiedä serkkujensa olemassaoloa. Siis omien vanhempiensa sisarusten lapsia? Luulis nyt että sukujuhlissa tai hautajaisisa olis edes nähnyt?

[/quote

Vanhemmat kotoisin Lapista, lestadiolaisperheistä joissa yli 10 lasta. Itse olen serkussarjan vanhimpia, ikäeroa nuorimpiin serkkuihini on 30 vuotta. En ole koskaan nähnyt kaikkia, olen itse asunut aina Helsingissä tai ulkomailla, enkä ole juurikaan osallistunut sukujuhliin. Hautajaisiinkaan ei tule mentyä, koska en tunne sukulaisiani muuta kuin nimeltä.

Siinä vaiheessa yleensä kun joku kuolee suvussa,jos on ollut salaisuuksia,niin ne lopulta paljastuu ja esim perinnönjakoa tehdessä voidaan suorittaa koko suvun tällainen selvitys.Että sitä kautta niille omille aikuisille lapsille joutuu kertomaan ikäviäkin asioita.Mutta aika ahdistavaa ja ärsyttävää koska on paljon positiivisia juttuja jotka on jääneet kokonaan taakse.Ei voi muuta kuin mennä hautausmaalle tuijottelemaan kiviä,kun ei koskaan tavannut kaikkia sukulaisia.Onko tämä oikea ratkaisu? Toki tiedän ihmisiä jotka vievät salaisuudet hautaan asti,esim  eivät paljasta lapsen oikeaa isää jne.

Ainoa oikea huolenpitovelvoite on vanhemmilla alaikäisistä lapsistaan.Edes sisarukset eivät ole vastuussa toisistaan eikä vanhemmistaan, saati sitten serkuista.

Veri on vettä sakeampaa, joten kyllähän sitä voi auttaa sukulaisia, mutta ei siihen mitään velvollisuutta ole.

[quote author="Vierailija" time="21.03.2013 klo 12:43"]

Minusta on jotenkin omistuista, jos ei edes tiedä serkkujensa olemassaoloa. Siis omien vanhempiensa sisarusten lapsia? Luulis nyt että sukujuhlissa tai hautajaisisa olis edes nähnyt?

Mutta ei serkuilla mitään velvollisuuksia ole, eikä sisaruksillakaan.

[/quote]Minulla on paljon serkkuja joita ei ole koskaan tavannut, enkä tiedä edes nimiä tai lukumäärää.

Äidillä on paljon sisaruksia ja vanhimman ja nuorimman ikäero on yli 20 vuotta. Osa on jo nuoruudessaan riitaantunut niin että eivät ole olleet aikuisiällä lainkaan tekemisissä keskenään.

No ei todellakaan tarvi kantaa vastuuta serkkujen nuoremmista serkuistaan. 

Itselläni on 16 serkkua, ja vain 2 niistä tunnen edes jotenkin, ja näidenkään kanssa en ole mitenkään läheinen - joskus jossain häissä voidaan nähdä ja pari sanaa vaihtaa. 

[quote author="Vierailija" time="21.03.2013 klo 12:44"]

No,olen kyllä kauhean ristiriitainen persoona siinä suhteessa että pidän ex-miehen sukulaisia enemmän arvossa lasteni takia.Ja toivon myös että uusi äitipuoli ottaisi tilannetta haltuun.Meitä on joka lähtöön.Omat taustani ovat sen verran rikkinäiset niin sanotusti että oma perheeni on aina syrjinyt minua,olen ainut joka on päässyt yliopistoon jne.Ehkä outoa siinä suhteessa että isäni suku on sellaista työporukkaa..

[/quote]

Ei millään pahalla, mutta sinunkaan ei kyllä kuuluisi olla yliopistossa kun oikeinkirkoituksesi on noin surkeaa.

Sellaisia ne pahat sukulaiset on ... voivoi