Laihdutuksen este: tunnesyöminen.

[quote author="Vierailija" time="21.03.2013 klo 13:09"]

Kiitos 12, linkkisi oli hyvä ja täyttä asiaa. Oma kommenttisi sitten kylläkin jotain muuta...

[/quote]

Anteeksi, puhuin itsestäni.. Entinen "tunnesyöjä".

[quote author="Vierailija" time="21.03.2013 klo 11:27"]

Olen tässä pohdiskellut syytä siihen, miksi en saa laihdutettua noita ylimääräisiä kilojani. Ja tullut siihen tulokseen että sen estää tunnesyöminen: tarvin välillä lohdtusta, piristystä, ja sen kaltaisia asioita. Ja mistä noita saa? Syömisestä!

Koska tämä on jossain syvällä selkäytimessä, tästä on todela vaikea päästä eroon. En ole keksinyt mitään korvaavaa tilalle. Kun väsyttää, lasten huuto vihloo korvia, olo on alakuloinen, siihen vaivaan on helppo napata rivi suklaata ja heti olo on parempi. Liikuntaa tarjotaan usein korvaukseksi, ja onkin totta että liikunta auttaa monenmoiseen, mutta eipä siitä yhtäkkiä lähdetä lenkille kiljuvien lasten keskeltä.

En ole keksinyt mitään, mistä saisi mielihyvää helposti ja nopeasti niin että sillä voisi korvata tuon tunnesyömisen. Onko joku muu? Olisin kiinnostunut kuulemaan.

[/quote]

Mitä pahaa on siinä, että te tunnette olonne hyväksi? Jos teillä on paha mieli ja suklaalevy helpottaa sitä niin syökää sellainen ihmeessä. Ei teidän kannata välittää siitä mitä muut ihmiset ajattelevat asiasta. Nostakaa oma onnenne tärkeyslistan ykköseksi, niin te ette enää murehdi tälläisiä turhia asioita.

[quote author="Vierailija" time="21.03.2013 klo 13:57"]

Mitä pahaa on siinä, että te tunnette olonne hyväksi? Jos teillä on paha mieli ja suklaalevy helpottaa sitä niin syökää sellainen ihmeessä. Ei teidän kannata välittää siitä mitä muut ihmiset ajattelevat asiasta. Nostakaa oma onnenne tärkeyslistan ykköseksi, niin te ette enää murehdi tälläisiä turhia asioita.

[/quote]

No mulla ainakin se, että vaikka se sen hetkisen tuntuu hyvältä kun sitä makeaa lappaa suuhunsa, niin pidemmän päälle ei tunnu yhtään hyvältä olla läski. Ei minua kiiinnosta muiden ajatukset syömisistäni tai edes painostani, mutta kun itse haluaisin olla hoikempi ja notkeampi...

Ollaan me ihmiset erilaisia. Minulla on yleensä energisin olo hiukan nälkäisenä. Kun syön, loppuu puhti siihen. 

[quote author="Vierailija" time="21.03.2013 klo 13:59"]

[quote author="Vierailija" time="21.03.2013 klo 13:57"]

Mitä pahaa on siinä, että te tunnette olonne hyväksi? Jos teillä on paha mieli ja suklaalevy helpottaa sitä niin syökää sellainen ihmeessä. Ei teidän kannata välittää siitä mitä muut ihmiset ajattelevat asiasta. Nostakaa oma onnenne tärkeyslistan ykköseksi, niin te ette enää murehdi tälläisiä turhia asioita.

[/quote]

No mulla ainakin se, että vaikka se sen hetkisen tuntuu hyvältä kun sitä makeaa lappaa suuhunsa, niin pidemmän päälle ei tunnu yhtään hyvältä olla läski. Ei minua kiiinnosta muiden ajatukset syömisistäni tai edes painostani, mutta kun itse haluaisin olla hoikempi ja notkeampi...

[/quote]

Kuuntele kehoasi. Se kertoo ettet sä saanut tarpeeksi suklaata. Muista oma onnellisuutesi. Sä olet onnellinen syödessäsi suklaata.

Tunnesyönti on ihan oikea ongelma eikä laiskuutta. Minä opin siihen jo lapsena, kun sain halauksen tai lohdutuksen sijaan karkkipussin itkiessäni. Vai onko pieni lapsi teistä "laiska"?

[quote author="Vierailija" time="21.03.2013 klo 14:30"]

Tunnesyönti on ihan oikea ongelma eikä laiskuutta. Minä opin siihen jo lapsena, kun sain halauksen tai lohdutuksen sijaan karkkipussin itkiessäni. Vai onko pieni lapsi teistä "laiska"?

[/quote]

Aivan sama kokemus itselläni. Lisäksi kotona syötiin kaikkii tunteisiin. Juhlitaanpas täytekakulla viikonlopun kunniaksi, paistetaanpas pannukakku hienon koenumerosi kunniaksi, ota suklaata se piristää jne. Minusta sillä siis on selvä vaikutus ja siitä on ollut todella vaikea opetella pois.

Korvaa herkut jollain luxuksella, esim joku hyvä kasvonaamio, ylellistä shampoota jne. Mun on ollut pakko luopua herkuista ja monesti tulee sitten tartuttua näihin.

Meillä taas oli kodin ilmapiiri vähintään ihmeellinen.. Näkyi myös syömisessä. Lounas mahdollisimman aikaisin ja viikonloppuna se oli ainoa lämmin ruoka. Viikolla se oli heti koulusta tultua. Sitten myöhempää välipalojen syömistä arvosteltiin mässäilynä (vaikka sitä myöhempää ateriaa siis ei syöty, päiäruoalla olisi pitänyt pärjätä iltaan saakka). Minä kuljetin salaa huoneeseeni kaapista jotain nopeasti täyttävää, kuten viinerin. Tai söin suklaapatukoita. Siihen tuli jännityksen ja salailun leima. Mutta myös ateriarytmi oli pielessä.

Edellinen lisää, että harrastin nuoruudessa urheilua n. 5 kertaa viikossa, treenasin tavoitteellista joukkuelajia eli en todellakaan pärjännyt iltaan yhden aterian varassa. En siis lihonut nuorena herkuista, vaan niillä juuri ja juuri täyttyi päivän kaloritarve.

Kaikki ne, jotka sanoo, että se vaatii vain kovaa työtä saavuttaa ihanne mittansa, velehtelevat! Te kaikki olette varmasti nähneet kovasti työtä sen eteen ja epäonnistuneet kerta toisensa jälkeen. Kuunnelkaa jo kehoanne ja keskittykää olemaan onnellisia. Teistä tulee vain onnettomia tavoitellessanne mahdotonta.