Lue keskustelun säännöt.
Sarasvuo lapsista ja vanhemmista:
20.03.2013 |
http://alturl.com/rzs9k (Linkki ohjaa Yle Puheen sivuille.)
"Onnellisuus on kyky vastata elämän heittämiin haasteisiin ja kyky suojella iloa arjessaan. Vanhempien onnellisuus on lapsen hyvinvoinnin tuki ja turva. Tätä ei pidä ymmärtää muka vahingossa niin, että vanhempien mielihyvä tai nautinto olisi lapsen tuki ja turva. Juuri tästä vanhempien infantiilista harhasta lasten pahoinvointi versoo."
Minusta tämä on hyvin sanottu.
Kommentit (27)
En ole Sarasvuota mitenkään guruksi tässä nostamassa. En tiedä hänen perhetaustoistaan enkä persoonasta mitään, enkä tiedä onko hänellä mitään pohjaa puheilleen. Voi hyvin olla että kuten 19 sanoi, osa johtopäätöksistä tai perusteluista on vääriä. Vähän kai sitä uskaltaisi mitään sanoa kukaan, varsinkaan mielipiteitä, jos kaiken pitäisi olla jumalaista täydellisyyttä. Kritiikittömästi ei siis pidä kenkään toisen ihmisen ajatuksia lukea :).
t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän kait sen tietää kun perheensä ja kotinsa jätti nuoremman naisen takia, että pääsi perustamaan uutta perhettä.
Sarasvuolla on paljon hyviäkin ajatuksia, mutta tuntuu, että hän välillä pätee idealistina elämänalueilla, joita ei oikeasti ymmärrä. Hän puhuu hienosti mikä on lapsen parasta, mutta kuka tahansa meistä pystyisi kertomaan miten asiat pitäisi tehdä ideaalimaailmassa. Tässä oikeassa maailmassa oikeat ihmiset ja vanhemmat venyvät perheen, työelämän, läheisten auttamisen ja perheensä ristipaineessa, ja todellisuudessa näissä joutuu tekemään kompromisseja.
On hienoa saarnata kuinka pitää olla lasten tuki ja turva ja jättää omat mielitekonsa sivuun, kun on itse toiminut näin:
http://www.vauva.fi/keskustelu/1002034/ketju/jari_sarasvuo_perheelamastaan
" Käytän työssäni niin paljon emotionaalista energiaa, etten aina jaksa kotona muuta kuin olla. Tulen töistä kotiin usein vasta seitsemän aikaan. Olen aika passiivinen, joustava ja seuraava. Tarvitsen omaa aikaa palautumiseen."
On niin helppoa asettaa vaatimuksia muille.
http://www.vauva.fi/keskustelu/1002034/ketju/jari_sarasvuo_perheelamastaan
[quote author="Vierailija" time="20.03.2013 klo 12:10"]
[quote author="Vierailija" time="20.03.2013 klo 11:49"]
[quote author="Vierailija" time="20.03.2013 klo 11:39"]
[quote author="Vierailija" time="20.03.2013 klo 11:28"]
[/quote]
meinaat, että hän ei älykkäänä miehenä ole voinut oppia omista virheistään`? Ja voisi olla periaatteiden tasolla ihan oikeassa, vaikka omien henkilökohtaisten puutteidensa vuoksi ei ole omassa elämässään osannut/jaksanut olla täydellisesti ihanteidensa mukainen isä?
Muistathan, että Suomessa on tästä vanha ja hyvä sanonta: Älä tee kuten minä teen, vaan tee kuten minä sanon.
Ihanne on oikeastaan aina kaukainen ja saavuttamaton, mutta se ei tarkoita, ettei sitä kohti kannattaisi silti pyrkiä.
Muussa tapauksessa nostamme tumput pystyyn ja emme edes yritä.
-9-
[/quote]
En lukenut sua kuin piru raamattua, vaan olin vain eri mieltä: liian suuret ihanteet ovat nimenomaan turvallisuusriski sekä hyvinvointiriski!!
Ihanteet pitää asettaa realistiselle tasolle, joka ihmisten on uupumatta loppuun mahdollista saavuttaa. Ei ole järkeä tavoitella kuvakirjan ihanaa perheidylliä, koska tällaisen tavoittelu kiristää monien hermot äärimmilleen, lapsia pahoinpidellään uupuneina, otetaan avioero, revitään lapset riitoihin mukaan, käydään oikeudessa huoltajuustaisteluita, tulee huostaanotot ja perhemurhat ja itsemurhat, auto vaan lipsuu vastaantulevalle kaistalle päin rekkaa...
"Lasten etua" ei saa käyttää tällaisten valheellisten puheiden välikappaleina. Lasten etu ei voi koskaan olla loppuun uupuneet vanhemmat. Lapsen etu ei voi olla vanhempien mielipuolinen uhrautuminen sen eteen, että saavutetaan joku mielikuva, jota ei todellisuudessa ole olemassakaan.
Höpöfilosofiat ovat politiikan ja rahanteon välikappaleita, mutta heikommat sielut alkavat pitää näitä puheita todellisina ihanteina ja romahtavat, kun eivät pysty näitä omassa elämässään saavuttamaan...
[/quote] Hei, olet mielestäni nyt väärässä. Eikös Sarasvuon ajatus ollut että nimenomaan nautitaan siitä arjesta ja normalielämästä lasten kanssa, opetellaan nauttimaan siitä. Eikös silloin ihminen nauti eikä pala loppuun. Tässä ei tarvita rahaa, ihanteita eikä kiiltokuvaperhettä, vain asenteen muutosta. Itse olen tajunnut sen että huutaminen ja stressaaminen ei auta mitään, väsymys menee ohi kun nukkuu, rahahuolet eivät poistu valvomalla öitä, mies ei muutu paremmaksi ihmiseksi nalkuttamalla jne. Eikös ihanne ole se että kaikki viihtyvät yhdessä ja asialliset hommat hoidetaan, muuten ollaan kuin ellun kanat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nostan vähän tätä keskustelua. Kirjoitin tuon kommentin 19. Olen siis lukenut valtavan määrän erilaisia self development -kirjoja usean vuoden aikana ja elämänlaatu on parantunut huimasti. Suomeksi puhutaan yleensä itsekehityksestä tai henkisestä kasvusta, molemmat vähän outoja termejä. Tämä johtuu siitä, että aihe ei ole niin suosittu Suomessa kuin vaikka USA:ssa.
Sarasvuo käyttää lähteinään amerikkalaisia kirjoja. Suomalaisten voi olla vaikea ymmärtää näitä käsitteitä.
"Onnellisuus on kyky vastata elämän heittämiin haasteisiin ja kyky suojella iloa arjessaan. Vanhempien onnellisuus on lapsen hyvinvoinnin tuki ja turva. Tätä ei pidä ymmärtää muka vahingossa niin, että vanhempien mielihyvä tai nautinto olisi lapsen tuki ja turva."
Tämä käytäntöön sovellettuna:
- Viinan juonti voi tuottaa isälle tai äidille mielihyvää ja nautintoa. Lisääkö se kuitenkaan lasten tai edes isän ja äidin onnellisuutta?
- Ylipainoinen ja huonokuntoinen ihminen haaveilee vaelluslomasta Espanjasta. Suklaalevyn syönti tuottaa mielihyvää, juoksulenkille lähtö tuntuu vastenmieliseltä. Kumman vaihtoehdon toteuttaminen lisää onnellisuutta?
- Olisi mukavaa saavuttaa yliopistotutkinto ja työskennellä mieleisellä alalla. Baari-ilta tai television katselu tuottaa mielihyvää, tenttikirjan lukeminen tuntuu ikävältä...
Jokainen voi keksiä lisää esimerkkejä. Onnellinen on siis se, joka osaa välttää kiusauksia ja kehittää itsestään niin vahvan ja taitavan, että pystyy vastaamaan elämän haasteisiin. Viinan juonti ja television katselu tuottaa mielihyvää, mutta itsekuri tuottaa onnellisuutta.
Kristillisen kasvatuksen saaneille samainen oppi on tuttu Raamatun kertomuksista.
Jos maallisempaa lähestymistapaa kaipaa, niin Brian Tracy on tunnettu itsekurin puolestapuhuja. Ainakin sellainen kirja kuin Menestys ja onnellinen elämä on suomennettu. Aika monet näistä kirjoista keskittyy kuitenkin ammatilliseen ja taloudelliseen menestykseen.
linkki ei toimi