Vanhemmat, älkää tehkö lastenne kanssa näitä virheitä

[quote author="Vierailija" time="20.03.2013 klo 10:11"]

Sieltä puuttui palstalaisten suosima "löin lastani, mutta pyysin anteeksi, onhan kaikki nyt hyvin", johon pitää vastata, että "kaikki me teemme virheitä, lapsen on hyvä nähdä, että erilaiset tunteet ovat sallittuja, ei lapsi lyönnistä rikki mene".

[/quote]

Kerrohan välkky mitä siinä sitten pitää tehdä, jos on suutuspäissään lyönyt lasta? Hirttäytyä? Kiikuttaa lapsi terapiaan? Tehdä itsestään lastensuojeluilmoitus?

Jos käyttäytyy jatkuvasti lastaan kohtaan aggressiivisesti, niin sitten on toki syytä tehdä suurempia toimenpiteitä, mutta jos kysymys on yhdestä ylilyönnistä, niin todellakin pyydetään anteeksi, keskustellaan asiasta, ja jatketaan elämää.

[quote author="Vierailija" time="20.03.2013 klo 10:30"]

[quote author="Vierailija" time="20.03.2013 klo 10:19"]

2, onhan siellä kohta 10:

"Jos olet käyttäytynyt huonosti tai sopimattomasti lastesi nähden, myönnä heille virheesi, äläkä ole kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Opeta heitä ajattelemaan asioista niin, että omista virheistään voi aina oppia."

Minusta se, että vanhemmalla menee joskus ääritilanteessa käämit ON anteeksiannettavaa, mutta totta kai siitä pitää ottaa opiksi ja pyrkiä eliminoimaan syyt käämien kärähtämiselle. Väkivalta kaikissa muodoissa on väärin, mutta se, joka ei ikinä ole uhmaikäistä vienyt vauhdilla huoneeseensa tms. onnitelkoon ensisijassa itseään hyvästä onnesta ja kiltistä lapseta - eikä hyvästä kasvattajakyvystä.

Tuon listan kakkoskohta eli itsensä kommentointi on kyllä ihan osuva, ainakin meikäläiselle. Pitääpä jatkossa huomata, ettei kommentoi rupsahtaneisuuttaan lapsen kuullen ;-)

Riitelystä sen verran, että HYVÄ riitely on hedelmällistä, huono ei. Jatkuva taisto ei tietenkään ole hyväksi kodin ilmapiirille, mutta joskus se riita puhdistaa ilmaan, kunhan ei kukaan syyllisty toisen mitätöintiin ja lapsi pääsee näkemään myös, että sopu saadaan aikaan.

[/quote]

Tuttu juttu: hyvää kasvatusta ei ole, on vain helppoja lapsia! Ja juuri siksi lasta saa aina silloin tällöin lyödä, koska äiti on vain ihminen! Niinhän se Eerikan äitipuolikin oikeudessa sanoi, että lasta täytyi kasvattaa ja hups, sitten se ei enää hengittänyt.

[/quote]

Eiköhän tuossa ole totuus jossain siinä välillä. Mulla on kaksi tosi kilttiä ja kultaista poikaa, joiden kanssa on ollut tosi helppo olla Hyvä Äiti ja Mahtava Kasvattaja. 

Sitten on kuopus, joka on aivan toista maata, ja ihan suoranainen ihmisperse ison osan aikaa. Ja siis rakastan häntä valtavasti, ihan yhtä paljon kuin veljiään, mutta hän on ihan älyttömän paljon vaativampi kuin veljensä, ja hänen kasvattamisensa vaatii n 100 kertaa enemmän panostusta. Ei häntäkään silti saa lyödä, vaikka hän itse kyllä tekee sitä jatkuvasti, puremisen, sylkemisen ja nipistelyn lisäksi. Sinänsä lyöminen ei tuossa tapayksessa edes auttaisi, koska poika suorastaan nauttii kolhuista, ja hakeutuu koko ajan tilanteisiin, jossa saa tällejä. Itkee tosi harvoin kivusta, vaan ensimmäinen lause pahemmankin tällin jälkeen on "ei sattunut".

ON vastapainoksi myös ihana pusupoika, joka jatkuvasti kertoo rakastavansa äitiä monin tavoin. Mutta tänäänkin mietin miten mahtaa vaari jaksaa pojan kanssa, joka ensimmäisenä alkoi jjuosta ympyrää vaarin ympäri aina välillä mätkäisten...

Jos jollakulla on hienoja kasvatusneuvoja äärimmäisen impulsiivisen ja vilkkaan ( mutta pähtökohtaisesti positiivisen ja hyväntuulisen) 5-v pojan kasvattamiseen, niin kaikki fakta vaan tänne päin.

PS. lapsi on perinyt luonteeni, joten tunnistan hänessä itseni, enkä ole hänestä huolissani. Mutta itse olen saanut alistavan kasvatuksen, enkä sitä halua lapsilleni. Joten   mielelläni otan vastaan rakentavia kasvatuskeinoja. Aktiviteetteja lapsella on paljon, hänen kanssaan tehdään paljon, häntä kehutaan paljon jne.