Mitä tehdä? Esikoinen haluaa aloittaa harrastuksen, kuopus kehitysvammainen.

[quote author="Vierailija" time="20.03.2013 klo 08:57"]

[quote author="Vierailija" time="20.03.2013 klo 08:31"]

miten voi olla 3x viikossa joku juuri aloitettu harrastus? Eikö samalta "harrastuksen tarjoalta" löytyisi kerran viikkoon samaa harrastusta?

[/quote]

jos on kyse pikkupaikkakunnan pikkuseurasta / pikkulajista, niin hyvin voi olla niin, että ottavat jo pitempään harrastaneitten joukkueisiin uusia pelaajia, jolloin harrastusmäärät voivat olla tuon 3krt / vko. Meidän lentopalloseurassa jo D-ikäiset (4-5lk) treenaavat 30 krt / vko, E-ikäisetkin jo 2 krt/vko eikä siellä ole erikseen aloittelijoitten ja pidempään harrastaneitten ryhmiä.

[/quote]

siis toki D-ikäiset treenaavat 3 krt / vko, ei 30 krt :-D

Ehdottomasti annat esikoisen aloittaa harrastuksen. Teiniiässä on tärkeää , että löytyy mielekästä tekemistä.

Keksi kuopukselle ja iysellesi mukavaa tekemistä esikoisen harrastuksen ajaksi. Tavallan silloin kuopuskin saa "harrastuksen" , äidin kanssa tekemistä.

Olen kyllä niin iloinen, etten asu syrjäseudulla. Kun 4 lata harrastaa ja yh olen minäkin , kulkevat harrastuksiin itse julkisilla kulkuvälineillä. Meillä tosin lasten isä osallistuu myös kuljetuksiin. Tiukoille joudut noitten kuskaamisten kanssa, mutta kyllä se kannattaa.

Varmaan samaa harrastaa joku muukin. Vuorotelkaa kyydittämisessä vanhempien kesken.

OLisiko naapurustossa jotain teinityttöä, joka voisi katsoa kuopusta tuon aikaa kun esikoinen harrastaa? Vaikka kahtena iltana viikossa? Ja sitten autorinkin pystyy, tuleeko teidänkulmilta muita lapsia samaan harrastukseen, tehkää kuljetusrinki, niin ei tarvitse joka kerta sinun olla kuskina.

[quote author="Vierailija" time="20.03.2013 klo 08:38"]

Oletko YH vai misssä isä on. Eikä isä voi kuskata vuorollaan tai olla sen vammaisen kanssa kotona? Meillä on kehitysvammaisella lapsella hekilökohteinen avustaja joka ulkoilee ja leikkii tämän kanssa, me muut sitten päästään harrastamaan ym.

[/quote]

Juu sorry, olet yh, an lukenut avausta kokonaan. Mutta eikö isä silti osalllistu? Sitä paremmalla syyllä tarvit kunnasta apua, jos kerran sulla on vammainen lapsi ja olet yh. Laita avutajahakemus vetämään.

Minäkin olisin ehdottanut, että hankit sitten esikoiselle kyydin jos et kerta voi hoitajaa kotiin palkata.

Voisiko sen hoitajan "palkata" esikoiselle, eli sellaisen henkilön, joka kuskaa harrastukseen ja joka odottaa ja avustaa harrastuspaikalla?

Päästä esikoinen harrastamaan. Kuopukselle tosiaan hoitaja kotiin tai sitten vietätte esikoisen harrastusajan kahdestaan.

Omassa valmennusryhmässäni on nyt lapsi, jonka sisarus on kehitysvammainen, tässä tapauksessa tosin kyse on vanhemmasta sisaruksesta. Heilläkin matkaa harrastukseen on sen verran, että kehitysvammainen sisarus ja äiti viettävät kuljetusten väliin jäävän ajan harrastuspaikkakunnalla. He käyvät kävelemässä, leikkipuistoissa, uimassa ym. sään mukaan. Kannattaa ainakin kokeilla.

Tosiaan, Kerran viikossa kuopukselle hoitaja kotiin, kerran viikossa laatuaikaa äidin kanssa harrastuspaikkakunnalla (esim uimahalli, kirjasto, puistot yms) ja yksi kerta jos mahdollista niin että joku muu kuskaa esikoista (taksi, hoitaja, harrastuskaveri), tai sitten toinen kerta koko porukka harrastepaikkakunnalle.

Toki ymmärrän että monta kertaa viikossa kuskaaminen ja kaupungilla ajan tappaminen ei välttämättä ole työpäivän jälkeen miellyttävin tapa viettää aikaa, ei ehkä kuopuksellekaan.
Se että asuu syrjässä on aikuisten valinta ja vaatii juuri harrastetoiminnan suhteen "uhrautumista" tai järjestelyjä. Mutta tätä valintaa ei saa maksattaa esikoisella niin että estää laste harrastamasta.

Kuskauksia tulee vain lisää ja lisää kun lapsi kasvaa ja haluaa laajentaa reviiriään.. ehkä olisi syytä miettiä saisiko arjen toimimaan paremmin tällä (tai jollain muulla) isommalla paikkakunnalla jolloin esiteini voisi liikkua jo itse kavereidensa kanssa.

Vaikea sanoa, kun siskon yh-elämää sivusta seuranneena tuntuu vaikealta vaatia yhtään enempää kun se arjen pyörittäminen ja vastuun kantaminen yksinkin on niin iso urakka. Mutta suosittelisin kyllä yrittämään, asioilla on tapan järjestyä. Jos kuskaaminen ei ole rahasta kiinni (tuleehan tuosta bensakulujakin) niin kyllä sen parituntisen saa kulumaan kehitysvammaisen sisaruksen kanssa mukavasti ja on ehkä hänellekin vaihtelua ja laatuaikaa äidin kanssa. Jos yhtenä päivänä hoitaa kauppa-asiat, yhtenä päivänä käy kirjastossa lukemassa lehtiä/tekemässä läksyjä ja yhden päivän pukeutuu sään mukaan ja ulkoilee, niin siinähän se aika menee ja varmasti ihan samantyylisiä juttuja tekisitte vaikka olisitte vaan kotosalla illat, paitsi sitten siinä vetelehtisi se tylsistynyt esiteini. Automatkalla voi lapset levätä ja sekin voi olla laadukasta peheaikaa. Itse huomaan että automatkoilla meidän perhe kerrankin juttelee keskenään, kun muuten kaikki menee omissa menoissaan eikä ruokapöytänkään aina osuta yhtäaikaa. Hiukan toki järjestelyjä ja ajoittamista vaatii tuo lähteminen. Jos kuopukselle käy ranaksi niin koittaa saada vaikka kerran viikossa kyydin esikoiselle tai kuopukselle hoitajan.

Vaikea sanoa, kun siskon yh-elämää sivusta seuranneena tuntuu vaikealta vaatia yhtään enempää kun se arjen pyörittäminen ja vastuun kantaminen yksinkin on niin iso urakka. Mutta suosittelisin kyllä yrittämään, asioilla on tapan järjestyä. Jos kuskaaminen ei ole rahasta kiinni (tuleehan tuosta bensakulujakin) niin kyllä sen parituntisen saa kulumaan kehitysvammaisen sisaruksen kanssa mukavasti ja on ehkä hänellekin vaihtelua ja laatuaikaa äidin kanssa. Jos yhtenä päivänä hoitaa kauppa-asiat, yhtenä päivänä käy kirjastossa lukemassa lehtiä/tekemässä läksyjä ja yhden päivän pukeutuu sään mukaan ja ulkoilee, niin siinähän se aika menee ja varmasti ihan samantyylisiä juttuja tekisitte vaikka olisitte vaan kotosalla illat, paitsi sitten siinä vetelehtisi se tylsistynyt esiteini. Automatkalla voi lapset levätä ja sekin voi olla laadukasta peheaikaa. Itse huomaan että automatkoilla meidän perhe kerrankin juttelee keskenään, kun muuten kaikki menee omissa menoissaan eikä ruokapöytänkään aina osuta yhtäaikaa. Hiukan toki järjestelyjä ja ajoittamista vaatii tuo lähteminen. Jos kuopukselle käy ranaksi niin koittaa saada vaikka kerran viikossa kyydin esikoiselle tai kuopukselle hoitajan.

Minä jättäisin kyllä harrastuksen esikoiselta väliin. En usko yleensäkään ohjattujen harrastusten välttämättömyyteen, niinhän sitä ennenkin pärjättiin ilman ja oikein tunnollisia yhteiskunnan jäseniä tuli meistäkin pääosin, peräkylän töllien tytöistä ja pojista joilla ei ollut tietoakaan edes siitä mikä sellainen HARRASTUS on. Sen kun koulussa käytiin ja kotona auteltiin maatöissä tms kun oli aika.

Meillä omille lapsille sääntö, että saa käydä harrastuksissa joihin itse pystyy kulkemaan, mutta kuskeiksi me vanhemmat emme ala.

Vaikka olet yh niin kait lapsilla isä on? Eikö hän voisi osallistua viemisiin ja kuopuksen hoitoon?

[quote author="Vierailija" time="20.03.2013 klo 09:05"]

OLisiko naapurustossa jotain teinityttöä, joka voisi katsoa kuopusta tuon aikaa kun esikoinen harrastaa? Vaikka kahtena iltana viikossa? Ja sitten autorinkin pystyy, tuleeko teidänkulmilta muita lapsia samaan harrastukseen, tehkää kuljetusrinki, niin ei tarvitse joka kerta sinun olla kuskina.

[/quote]

Teinityttö kehitysvammaisen lapsen hoitjaaksi?

Esikoinen ehdottomasti harrastamaan! Saitkin tuossa jo monta vinkkiä asian järjestämiseksi. Jos rahasta ei  ole kiinni, niin palkkaa nuoremmalle 1 kerta viikossa vakituinen hoitaja. Jos alkuun vähän arasteletkin tilannetta, niin muutaman viikon jälkeen kummatkin ovat varmasti jo tottuneet. Nuorempikin tietää, että "tiistaina Maija tulee illalla" tms. 

Ja jos nuorempi on jo 8-vuotias ja vain lievästi kehitysvammainen, niin tilannehan varmasti helpottaa koko ajan. Ensi vuonna hän on jo 9, sitten 10 jne. Kyllä tuon ikäinen jaksaa jo illallakin käydä kirjastossa jne, voittehan käydä vaikka kavilassa iltapalalla ja lapsi pääsee sitten kotona suoraan nukkumaan. Tai otatte eväät mukaan ja syötte siellä kentän laidalla tms. Ja ei kipinä urheiluharrastukseen ehkä nuorempaakaan haittaisi, ehkä sitä kautta löytyisi hänellekin harrastus?  

Minulta kiellettiin urheiluharrastus noin 10-vuotiaana perusteena se, että olisin joutunut kulkemaan yksin bussilla kotiin illalla kahdeksan jälkeen. Olin lahjakas yleisurheilussa, mutta kiinnostukseni lässähti siihen. Äitini mielestä liikuntaa voi harrastaa kävelemällä pururadalla. Jäin sitten kotiin istumaan ja lihoin. Tämänkaltaiset vedot äitini taholta aiheuttivat sen, että teini-iässä masennuin pahasti ja ajauduin vanhempien miesten hyväksikäytettäväksi. Olen kohta 40-vuotias, enkä ole vieläkään päässyt yli katkeruudesta vanhempiani kohtaan heidän pompottelunsa vuoksi, välit ovat käytännössä poikki.

No meillä toisin päin eli esikoisella kehitysvamma. Pystyy olemaan yksin ainakin tunnin. Meillä iskä vie mut ja kuopuksen harrastuksiin ja hakee sitten pois. Välttämättä se erityislapsesi ei suostu lähtemään joka kerta mukaan.