Mitä tehdä? Esikoinen haluaa aloittaa harrastuksen, kuopus kehitysvammainen.

Kuopukselle hoitaja kotiin.

Tosiaan, kuopukselle hoitaja tai sitten esikoinen valitsee toise harrastuksen, joka on lähempänä.

Ei tossa ole mitään järkeä. Esikoiselle toinen harrastus, jos ei mitenkään pysty kulkemaan itse harrastukseen.

Asumme siis syrjässä, täältä ei pääse kulkemaan muuten kuin minun kyydilläni. Harrastusvaihtoehtoja ei partiota lukuunottamatta ole lähellä ja poika rakastaa liikuntaa. Pienempänä oli partiossa vuoden, mutta häntä sai sinne pakottaa, ei ollut hänen juttunsa.  Hoitajaan minun on vaikea luottaa ja tuo vaihtoehto vähentäisi minun ja kuopuksen yhdessäolo-aikaa. Tuolla harrastuspaikkakunnalla mahdollisuuksia viettää kuopuksen kanssa aikaa olisi kaupoissa/kirppiksellä käynti, kirjasto ja lenkkeily.

Mutta en ole siis kohtuuton, jos en mahdollista esikoisen harrastusta?

t.ap

Etkö saa ketään hoitajaksi kuopukselle? Mun mielestä lapsella on oikeus harrastaa, etenkin jos asutte syrjässä.

Hae tukea / harrastusstipendi jostain paikallisesta kohteesta (tukevatko pankit/ Lions club tms maalla vastaavaa toimintaa erityistilanteessanne - kysyä aina kannattaa! Älä luovuta jos ekat 5 tahoa sanovat ei, vaan soita useampaan järjestöön, liikelaitokseen jne.) 

tai keksi lievästi vammaiselle kuopukselle samaksi ajaksi jokin oma harrastus, samalle paikkakunnalle -  niitä todella ON kehitysvammaisillekin! Esim ko. Alan opiskelijat järjestävät monenlaista ja jopa tarvitsevat käytännön harjoittelujakson vammaisten kanssa, jos alalle suuntaavat, joten kysy paikallisesta lähimmästä oppilaitoksesta, käytännön opintojen harjoittelunohjaajaa ja neuvottele hänen kanssaan, mitä on suunnitteilla tai meneillään! Tähän vammisen lapsesi harrastukseen tukea voit puolestasi hakea Vammaisten lasten ja nuorten tukisäätiöstä, ks. www.vamlas.fi -> mene kohtaan apurahat.

myönnetään mm. Taideharrastuksiin. Käytä mielikuvitusta!

Tai hanki kuntanne sosiaalipalvelun kautta hänelle hoitaja tosiaan esikoisen harrastuksen ajaksi - sillä esikoisellasikin on oikeus äitiin, oikeus kantaa haavetta mukanaan, oikeus kasvaa tasapainoiseksi yksilöksi, eikä aina vain joutua tinkiä elämässään kuopuksen hyväksi. Harrastus auttaa lasta kasvamaan tasapainoiseksi ja itseensä luottavaksi aikuiseksi! Myös hän saattaa ikäänkuin tarvita "lomaa" eli omaa aikaa pikkusisareuksen vammaisuudesta, varsinkin jo kuopus aiheuttaa jatkuvaaa kaaosta tai arvaamattoimia tilanteita - sellainen on pysyvä stressitekijä niin aikuiselle kuin lapsllekin! 

monet vammaisten lasten sisarukset jäävät todella vähälle huomiolle vuosien varrella perheissään ja saavat murroiässä/ aikuisena jonkinlaisen mielenterveydenhäiriön kuten masentuvat jne. 

Yritä edes, joohan, toimia poikasi hyväksi ennen kuin luovutat/pakotat hänet luopumaan omasta unelmastaan tuohon harrastukseen!

ja hanki myös itsellesi apua ja jaksamista. KUKAAN ei kykene hoitamaan yh:na 2 lasta joists toinen on vammainen, jollei saa ja huoli apua. Eli anna mahdollisuus hoitajalle todistaan kykynsä, ennenkuin sanot ettet luota! Se voimavara on myös lapsiltasi pois, mikäli äitinä et saa koskaan levätä. Nimimerkillä Kokemusta on, 10 v omaishoitajana

( olen itse 4n äiti ja yksi heistä on vammainen...) 

iloa kevääseen! 

Hae tukea / harrastusstipendi jostain paikallisesta kohteesta (tukevatko pankit/ Lions club tms maalla vastaavaa toimintaa erityistilanteessanne - kysyä aina kannattaa! Älä luovuta jos ekat 5 tahoa sanovat ei, vaan soita useampaan järjestöön, liikelaitokseen jne.) 

tai keksi lievästi vammaiselle kuopukselle samaksi ajaksi jokin oma harrastus, samalle paikkakunnalle -  niitä todella ON kehitysvammaisillekin! Esim ko. Alan opiskelijat järjestävät monenlaista ja jopa tarvitsevat käytännön harjoittelujakson vammaisten kanssa, jos alalle suuntaavat, joten kysy paikallisesta lähimmästä oppilaitoksesta, käytännön opintojen harjoittelunohjaajaa ja neuvottele hänen kanssaan, mitä on suunnitteilla tai meneillään! Tähän vammisen lapsesi harrastukseen tukea voit puolestasi hakea Vammaisten lasten ja nuorten tukisäätiöstä, ks. www.vamlas.fi -> mene kohtaan apurahat.

myönnetään mm. Taideharrastuksiin. Käytä mielikuvitusta!

Tai hanki kuntanne sosiaalipalvelun kautta hänelle hoitaja tosiaan esikoisen harrastuksen ajaksi - sillä esikoisellasikin on oikeus äitiin, oikeus kantaa haavetta mukanaan, oikeus kasvaa tasapainoiseksi yksilöksi, eikä aina vain joutua tinkiä elämässään kuopuksen hyväksi. Harrastus auttaa lasta kasvamaan tasapainoiseksi ja itseensä luottavaksi aikuiseksi! Myös hän saattaa ikäänkuin tarvita "lomaa" eli omaa aikaa pikkusisareuksen vammaisuudesta, varsinkin jo kuopus aiheuttaa jatkuvaaa kaaosta tai arvaamattoimia tilanteita - sellainen on pysyvä stressitekijä niin aikuiselle kuin lapsllekin! 

monet vammaisten lasten sisarukset jäävät todella vähälle huomiolle vuosien varrella perheissään ja saavat murroiässä/ aikuisena jonkinlaisen mielenterveydenhäiriön kuten masentuvat jne. 

Yritä edes, joohan, toimia poikasi hyväksi ennen kuin luovutat/pakotat hänet luopumaan omasta unelmastaan tuohon harrastukseen!

ja hanki myös itsellesi apua ja jaksamista. KUKAAN ei kykene hoitamaan yh:na 2 lasta joists toinen on vammainen, jollei saa ja huoli apua. Eli anna mahdollisuus hoitajalle todistaan kykynsä, ennenkuin sanot ettet luota! Se voimavara on myös lapsiltasi pois, mikäli äitinä et saa koskaan levätä. Nimimerkillä Kokemusta on, 10 v omaishoitajana

( olen itse 4n äiti ja yksi heistä on vammainen...) 

iloa kevääseen! 

Siis oletko ihan tosissasi? Kerrot, että esikoisesi rakastaa liikuntaa mutta et viitsisi harrastuksen aloittamista mahdollistaa, omaan mukavuuteesi vedoten...? 40km ei ole matka eikä mikään, puoli tuntia suuntaansa. Ei kyllä ole kuopukselle liian rankkaa, mainitsithan itsekin voivanne tehdä muita aktiviteetejä harrastuksen ajan. Sehän on sitä todellista laatuaikaa. Ja kukaties nuorimmaistakin sporttikärpänen puraisee, kun pääsee seuraamaan veljensä edesottamuksia lajinsa parissa. Mielestäni kaikilla täytyy olla halutessaan oikeus harrastukseen. Itsellä kaksi aktiivista futari-poitsua joita kyyditsen ym. eli en heittele mielipiteitäni ihan tyhjästä... Aikaa futiksen parissa meidän perheessä todella kuluu mutta yhtään en valita, koska niin paljon poikani harrastuksestaan nauttivat. Ja itsekin olen futiksesta poikien myötä innostunut!

[quote author="Vierailija" time="20.03.2013 klo 00:35"]

Hae tukea / harrastusstipendi jostain paikallisesta kohteesta (tukevatko pankit/ Lions club tms maalla vastaavaa toimintaa erityistilanteessanne - kysyä aina kannattaa! Älä luovuta jos ekat 5 tahoa sanovat ei, vaan soita useampaan järjestöön, liikelaitokseen jne.) 

tai keksi lievästi vammaiselle kuopukselle samaksi ajaksi jokin oma harrastus, samalle paikkakunnalle -  niitä todella ON kehitysvammaisillekin! Esim ko. Alan opiskelijat järjestävät monenlaista ja jopa tarvitsevat käytännön harjoittelujakson vammaisten kanssa, jos alalle suuntaavat, joten kysy paikallisesta lähimmästä oppilaitoksesta, käytännön opintojen harjoittelunohjaajaa ja neuvottele hänen kanssaan, mitä on suunnitteilla tai meneillään! Tähän vammisen lapsesi harrastukseen tukea voit puolestasi hakea Vammaisten lasten ja nuorten tukisäätiöstä, ks. www.vamlas.fi -> mene kohtaan apurahat.

myönnetään mm. Taideharrastuksiin. Käytä mielikuvitusta!

Tai hanki kuntanne sosiaalipalvelun kautta hänelle hoitaja tosiaan esikoisen harrastuksen ajaksi - sillä esikoisellasikin on oikeus äitiin, oikeus kantaa haavetta mukanaan, oikeus kasvaa tasapainoiseksi yksilöksi, eikä aina vain joutua tinkiä elämässään kuopuksen hyväksi. Harrastus auttaa lasta kasvamaan tasapainoiseksi ja itseensä luottavaksi aikuiseksi! Myös hän saattaa ikäänkuin tarvita "lomaa" eli omaa aikaa pikkusisareuksen vammaisuudesta, varsinkin jo kuopus aiheuttaa jatkuvaaa kaaosta tai arvaamattoimia tilanteita - sellainen on pysyvä stressitekijä niin aikuiselle kuin lapsllekin! 

monet vammaisten lasten sisarukset jäävät todella vähälle huomiolle vuosien varrella perheissään ja saavat murroiässä/ aikuisena jonkinlaisen mielenterveydenhäiriön kuten masentuvat jne. 

Yritä edes, joohan, toimia poikasi hyväksi ennen kuin luovutat/pakotat hänet luopumaan omasta unelmastaan tuohon harrastukseen!

ja hanki myös itsellesi apua ja jaksamista. KUKAAN ei kykene hoitamaan yh:na 2 lasta joists toinen on vammainen, jollei saa ja huoli apua. Eli anna mahdollisuus hoitajalle todistaan kykynsä, ennenkuin sanot ettet luota! Se voimavara on myös lapsiltasi pois, mikäli äitinä et saa koskaan levätä. Nimimerkillä Kokemusta on, 10 v omaishoitajana

( olen itse 4n äiti ja yksi heistä on vammainen...) 

iloa kevääseen! 

[/quote]

Kiitos tuestasi!  :)

Tuohon ulkopuoliseen hoitajaan on jotenkin vaikea luottaa, kun kuopus on muutaman vuoden ikäistään kehityksessä jäljessä. Rahasta ei meidän tilanteessa niinkään ole kiinni. Olen miettinyt tuota, jos viettäisimme siellä toisella paikakunnalla kuopuksen kanssa yhteistä aikaa vanhemman harrastuksen ajan. Kävisimme kävelyllä, kaupoilla, kirjastossa jne. Mutta sittenkin ongelma on tuo myöhäinen kotiintuloaika. Kehitysvammaisten harrastustoimintaa ei tuolla paikkakunnalla ole, vaan se on toisessa kaupungissa. Mutta varteenotettavin vaihtoehto taitaa olla tuo hoitajan palkkaaminen. Sitä en halua, että se, etten mahdollista esikoisen harrastusta, aiheuttaisi välillemme myöhemmin ongelmia.

t.ap

[quote author="Vierailija" time="20.03.2013 klo 00:44"]

Siis oletko ihan tosissasi? Kerrot, että esikoisesi rakastaa liikuntaa mutta et viitsisi harrastuksen aloittamista mahdollistaa, omaan mukavuuteesi vedoten...? 40km ei ole matka eikä mikään, puoli tuntia suuntaansa. Ei kyllä ole kuopukselle liian rankkaa, mainitsithan itsekin voivanne tehdä muita aktiviteetejä harrastuksen ajan. Sehän on sitä todellista laatuaikaa. Ja kukaties nuorimmaistakin sporttikärpänen puraisee, kun pääsee seuraamaan veljensä edesottamuksia lajinsa parissa. Mielestäni kaikilla täytyy olla halutessaan oikeus harrastukseen. Itsellä kaksi aktiivista futari-poitsua joita kyyditsen ym. eli en heittele mielipiteitäni ihan tyhjästä... Aikaa futiksen parissa meidän perheessä todella kuluu mutta yhtään en valita, koska niin paljon poikani harrastuksestaan nauttivat. Ja itsekin olen futiksesta poikien myötä innostunut!

[/quote]

Luitko aloitusviestin kokonaan? AP:n kuopus on kehitysvammainen. Kehitysvammaiselle voi monet "tavalliset" asiat olla paljon rankempia kuin "normaalille" lapselle.

Tässä ratkaisu: esikoinen aloittaa harrastuksen. Osan kerroista sinä kuskaat ja teet harrastuksen ajan kuopuksen kanssa jotain yhdessä. Osalle kerroista hommaat hoitajan kotiin. Oikea rytmi löytyy ´varmasti ihan käytännöstä, onko parempi, että kuopus on mukana joka toinen kerta vai vain kerran viikossa.

Mitä se haittaa, että kuopus joutuu menemään suoraan nukkumaan? Olette juuri viettäneet kivan parituntisen yhdessä.. tai vastaavasti kuopus on ollut kotona hoitajan kanssa - ei sinun tarvitse olla joka hetki läsnä.

Urheilemaan!!!

[quote author="Vierailija" time="20.03.2013 klo 00:56"]

Tässä ratkaisu: esikoinen aloittaa harrastuksen. Osan kerroista sinä kuskaat ja teet harrastuksen ajan kuopuksen kanssa jotain yhdessä. Osalle kerroista hommaat hoitajan kotiin. Oikea rytmi löytyy ´varmasti ihan käytännöstä, onko parempi, että kuopus on mukana joka toinen kerta vai vain kerran viikossa.

Mitä se haittaa, että kuopus joutuu menemään suoraan nukkumaan? Olette juuri viettäneet kivan parituntisen yhdessä.. tai vastaavasti kuopus on ollut kotona hoitajan kanssa - ei sinun tarvitse olla joka hetki läsnä.

[/quote]

Tätä samaa tulin ehdottamaan! On todella sääli esikoista, jos aina joutuu luopumaan omista haaveistaan. Kerran viikossa kuopukselle hoitaja kotiin, niin lapsi ei rasitu jatkuvista reissuista liikaa. Luottamus syntyy vähitellen, alkakaa jo harjoitella!

Kyllä minäkin kehottaisin ensin selvittämään tukimahdollisuudet: tuettu lapsenhoitaja kuopukselle tai vaikka taksikortti esikoiselle?

Minusta on todella väärin, jos lapsi ei saa harrastaa, etenkin jos muuten asutte syrjässä, eikä hänellä ole ikätovereita lähellä vapaa-ajanviettoa varten. Lisäksi liikuntaharrastus on aina hyvä ja kannustettava juttu teini-ikäiselle!

Onko muuten elämäntilanteenne sellainen, että teidän on pakko asua siellä syrjässä? Oletko koskaan harkinnut muuttoa elämäntilanteenne kokonaisvaltaiseksi helpottamiseksi? Kun esikoisesi vielä kasvaa, hän haluaa varmasti liikkua ja mennä "kylille" useammin. Ei kai kasvavaa nuorta voi pitää kotona äidin ja kehitysvammaisen veljen kanssa jatkuvasti? Ja eivätkö palvelut ja vapaa-ajan rentoutumismahdollisuudetkin voisi olla lähempänä myös sinulle ja kuopukselle?

Miten esikoinen muuten liikkuu kouluun? Eikö koululla järjestetä mitään liikuntaharrastuksia? Onko missään lähietäisyydellä naapureita ja samanikäisiä lapsia? Voisiko harrastuskyytejä jakaa?

Niin ja kun harrastuksen olette aloittaneet niin sieltä löytyy varmasti joukkuekavereita teidän suunnalta. Rohkeasti kysymään kimppakyytejä.. Tai niin että jos joku ottaa teidän pojan aina kyytiin niin tarjoudut maksamaan bensoista.

Meillä kimppakyydit toimii, jokainen vuorollaan kuskaa poikia niin saa sitten välillä kuopuksen kanssa laatu-aikaa kotona kun siellä jäähallilla ei tartte roikkua.

Tottakai viet lapsen harrastamaan, kyllä ne kyydit tai hoitaja järjestyvät kun yrität.

miten voi olla 3x viikossa joku juuri aloitettu harrastus? Eikö samalta "harrastuksen tarjoalta" löytyisi kerran viikkoon samaa harrastusta?

Oletko YH vai misssä isä on. Eikä isä voi kuskata vuorollaan tai olla sen vammaisen kanssa kotona? Meillä on kehitysvammaisella lapsella hekilökohteinen avustaja joka ulkoilee ja leikkii tämän kanssa, me muut sitten päästään harrastamaan ym.

Ettekö voi tehdä kuopuksen kanssa jotain yhdessä tuon kahden tunnin ajan? Menkää syömään, kirjastoon, uimaan...

[quote author="Vierailija" time="20.03.2013 klo 00:56"]

Tässä ratkaisu: esikoinen aloittaa harrastuksen. Osan kerroista sinä kuskaat ja teet harrastuksen ajan kuopuksen kanssa jotain yhdessä. Osalle kerroista hommaat hoitajan kotiin. Oikea rytmi löytyy ´varmasti ihan käytännöstä, onko parempi, että kuopus on mukana joka toinen kerta vai vain kerran viikossa.

Mitä se haittaa, että kuopus joutuu menemään suoraan nukkumaan? Olette juuri viettäneet kivan parituntisen yhdessä.. tai vastaavasti kuopus on ollut kotona hoitajan kanssa - ei sinun tarvitse olla joka hetki läsnä.

[/quote]

Juuri tätä samaa olisin ehdottanut minäkin. Näin. 

[quote author="Vierailija" time="20.03.2013 klo 08:31"]

miten voi olla 3x viikossa joku juuri aloitettu harrastus? Eikö samalta "harrastuksen tarjoalta" löytyisi kerran viikkoon samaa harrastusta?

[/quote]

jos on kyse pikkupaikkakunnan pikkuseurasta / pikkulajista, niin hyvin voi olla niin, että ottavat jo pitempään harrastaneitten joukkueisiin uusia pelaajia, jolloin harrastusmäärät voivat olla tuon 3krt / vko. Meidän lentopalloseurassa jo D-ikäiset (4-5lk) treenaavat 30 krt / vko, E-ikäisetkin jo 2 krt/vko eikä siellä ole erikseen aloittelijoitten ja pidempään harrastaneitten ryhmiä.