Lue keskustelun säännöt.
Jos olen kynnysmatto, niin houkuttaako se toisen kävelemään ylitseni, vaikka hän ei muuten olisi ylikävelijä?
14.03.2019 |
Tai jos olen hyvin uhrimielinen, niin nostaako se helpommin toisessa esiin säälittelijän, vaikka hän ei muuten olisi säälin jakelija?
Tai jos olen vahvasti alistuva, niin houkuttaako minun alistuvuuteni toisessa esiin alistajan, vaikka hän ei muiden kanssa ole mikään alistaja? Jos hän ei ole tarkkana.
Eli voiko näin käydä, että periaatteessa ihan hyväkin ihminen lankeaa "kiusaukseen" olla tietynlainen vain koska vastapuoli olemuksellaan "kerjää" sitä? Eli toisaalta jos alistuja ei osaa olla muussa roolissa kuin alistettuna, niin toisesta tulee alistaja tahtomattaankin. Tai sitten toisin päin: Jos alistajalla on piilossa olevaa taipumusta alistamiseen, niin se ryöpsähtää herkästi esille, kun kohdalle osuu alistumiseen taipuvainen ihminen.
Mitä ajatuksia tämä herättää? Ja miten päin nuo asiat menevät?
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
En pidä itseäni ylikävelijänä yleisesti ajateltuna, mutta kynnysmatot jostain syystä laukaisevat itsessäni herkästi ylikävelijän roolin. En pidä siitä piirteestä ollenkaan, joten olen koittanut työstää tätä piirrettä. Joissain tilanteessa en vaan yksinkertaisesti osaa kunnolla hillitä itseäni, vaikka haluaisin olla se ihminen joka tsemppaa ja rohkaisee asioihin sekä tukisi kynnysmattoa juuri oikealla tavalla. Ehkä olet siis oikeassa. Tai ainakin jos on yhtään sellaista piirrettä, joka voisi laukaista juuri tämän reaktion.
Mielestäni todella vahva ihminen ei reagoi noin. Sellainen, joka itse ei kehtaa valittaa vaikeuksiaan, vaan esittää vahvempaa kuin on, ärsyyntyy suunnattomasti, kun joku on vapaasti heikko ja oikein esittelee vaikeuksiaan ja nynnyilee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omaan käyttäytymiseeni ei vaikuta, millaiseen semaan muut yrittävät asettua, mutta varmaan on niin, että se uhriutuva ja alistuva kokee, että kaikki muut (minä mukaan lukien) alistavat ja hyväksikäyttävät.
Tää on turhaa lässytystä. Aina on vahvempia ja hiekoimpia luonteita ja vahvemmat määrää.
Se että kärsiikö siitä heikompi tai ymmärtääkö se edes kärsiä on eri asia.
Sinccis
Pakko myöntää, että elämässä on tullut pari semmoista tyyppiä vastaan, joiden kanssa tulee välillä tunne, että tekis mieli sanoa jotain herättävän ilkeää. En ole kuitenkaan sanonut. Jos säälii koko ajan itseään ja aina kääntää keskustelut siihen kuinka kaikki muut ovat epäreiluja ja hän on vain jokaisen tilanteen uhri, niin en kestä yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Pakko myöntää, että elämässä on tullut pari semmoista tyyppiä vastaan, joiden kanssa tulee välillä tunne, että tekis mieli sanoa jotain herättävän ilkeää. En ole kuitenkaan sanonut. Jos säälii koko ajan itseään ja aina kääntää keskustelut siihen kuinka kaikki muut ovat epäreiluja ja hän on vain jokaisen tilanteen uhri, niin en kestä yhtään.
Mä sanon sellaisille, että oikein mukavaa kun kärsit ;)
Sinccis
Vierailija kirjoitti:
Omalla kohdalla olen kerran törmännyt tapaukseen, että hakattu kynnysmatto herätti halun tampata se vielä uudemman kerran ihan vaan periaatteesta. Oli hirvittävä tunne kun en ole väkivaltainen ihminen. Vielä kun tiesi kuinka vaikeaa sillä oli elämässään ollut... Oli seinänaapuri, ja moikkailtiin puolin ja toisin ja pihalla rupateltiin niitä näitä, aina kun siitä tilanteesta pääsi pois suorastaan oksetti oma reaktio.
Sinä olet paha ihminen, hyi olkoon miten karmaiseva!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hallanvaara kirjoitti:
En kävele muiden yli. Piste.
Varsinkaan jos henkilöllä on ollut vaikeaa, niin kyllä se ihan täysin päinvastaisen reaktion herättää..ettäkö yli pitäisi kävellä korostaen jotain?
Mitä ihmettä. 😑
Se herättää vihaa, juuri kuten pitääkin, kun tajuaa, että sen yli on kävelty vuosia.
Sinccis
Sinä olet sairas oikeasti, tarviit apuja.
Normaali ihminen jos tapaa kärsineen ihmisen niin ei varmasti tee mieli sanoa yhtään mitään ilkeää ainakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen joskus provosoinut kynnysmattoa tarkoituksella, kun olen halunnut selvittää eikö tällä ihmisellä oikeasti ole mitään mielipidettä mistään vai esittääkö hän ainoastaan olevansa loputtoman neutraali ja diplomaattinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hallanvaara kirjoitti:
En kävele muiden yli. Piste.
Varsinkaan jos henkilöllä on ollut vaikeaa, niin kyllä se ihan täysin päinvastaisen reaktion herättää..ettäkö yli pitäisi kävellä korostaen jotain?
Mitä ihmettä. 😑
Se herättää vihaa, juuri kuten pitääkin, kun tajuaa, että sen yli on kävelty vuosia.
Sinccis
Sinä olet sairas oikeasti, tarviit apuja.
Eivät terveet apua kaipaa. Mielesi tekee sinulle tepposia.
Sinccis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Normaali ihminen jos tapaa kärsineen ihmisen niin ei varmasti tee mieli sanoa yhtään mitään ilkeää ainakaan.
Hah. Asetat itsesi normiksi.
Jumala sanoisi.
Sinccis
Jumala on kiusannut paljonkin ihmisiä.
Miksi?
Sinccis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan ei ole tähän asti herättänyt halua kävellä yli vain siksi että voisin. On muutakin tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalla kohdalla olen kerran törmännyt tapaukseen, että hakattu kynnysmatto herätti halun tampata se vielä uudemman kerran ihan vaan periaatteesta. Oli hirvittävä tunne kun en ole väkivaltainen ihminen. Vielä kun tiesi kuinka vaikeaa sillä oli elämässään ollut... Oli seinänaapuri, ja moikkailtiin puolin ja toisin ja pihalla rupateltiin niitä näitä, aina kun siitä tilanteesta pääsi pois suorastaan oksetti oma reaktio.
Sinä olet paha ihminen, hyi olkoon miten karmaiseva!
Paha ihminen? Se, että käyttäydyin tämän henkilön seurassa normaalisti ja jopa auttelin päivittäisten asioiden hoidossa huolimatta tuosta tahtomattani mielenpäälle pulpahtaneesta tunteesta tekee minusta pahan ihmisen? Ok...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noh. Jos vaikkapa työtoveri on sellainen, ettei koskaan sano mitään oma-aloitteista ideaa tai tee päätöksiä, niin jonkun sitten on otettava tiimissä se päätöksentekijän rooli.
Sama vaikkapa parisuhteessa. Jos puoliso ei saa koskaan sanottua, mitä haluaa, niin pakko siinä on toisen tarttua ruoriin. Se on itse asiassa aikalaisen raskas rooli, koska siihen sisältyy velvollisuus kartoittaa vaihtoehtoja ja tehdä valintoja. Itse en jaksaisi kynnysmaton kanssa elää päivääkään, vihaan nysväkkeitä. Ei tarvitse olla päällepäsmäri, mutta on TODELLA raskasta olla tekemisissä ihmisen kanssa, joka ei kysyttäessäkään ikinä saa suutaan auki, mutta jonka voivottelu ja huokailu selkeästi kielii jälkeenpäin, että paska valinta, miksi toimit noin?
Eli ainakin tuossa mielessä on aika ilmeistä, että jotta mikään asia etenisi, jonkin on tehtävä valintoja ja päätöksiä.
Tuo ei kumminkaan minusta ole alistamista, vaan pakon edessä päätösten tekemistä. Vähän siis tulkinnanvaraista tuo alistaminen...
Ja muutenkin kaipa se on aika yksilöllistä, miten kukin reagoi. Itse en esimerkiksi jaksa myöskään martyyriksi heittäytyviä ihmisiä. Toki lohdutan ja tuen, jos joku joskus valittaa murheitaan, mutta jos joku AINA on siinä reppanan roolissa kerjäämässä lohtua ja kehuja, niin sellaisen ulkoistan kyllä ystävistäni nopeasti. Jatkuva ruikutus on huomiohakuisuutta ja itsekkyyttä, eikä sellainen ihminen kykene vastavuoroisesti antamaan tukea toiselle silloin, kun tällä olisi tarvetta lohduttajalle.
Hyviä vastauksia. Kiitos!
Eli ehkä yksi kohtaaminen ei vielä herätä halua alistaa tai sääliä tms. Mutta jos tuollainen asetelma on esim. työkaverin kanssa, niin tilanne tulee eteen päivittäin. Ja kuten joku sanoi se tuntuu kivireen vetämiseltä. Ja joku toinen sanoi, että jos toinen aina vain myötäilee, niin ehkä tekee mieli kokeilla, että saako toisesta millään irti mitään oikeaa reaktiota. Ja joku kolmas sanoi, että jossain vaiheessa jonkun on alettava tekemään jotain päätöksiä, kun toinen vastaa joka asiaan emmätiiä. Päättäjästä tulee siis väkisin päällepäsmäri, jotta asiat etenevät.
Nuo kuulostavat inhimillisiltä asioilta. Toisaalta joku sanoi, että vahva ihminen ei ala alistamaan, vaikka toinen kuinka sitä kerjäisi. Minusta inhimillistä on myös se, että me kaikki emme ole niin vahvoja, että pystyisimme toimimaan suoraselkäisesti kaikissa mahdollisissa sosiaalisissa tilanteissa.
Ja joku puhui siitäkin, että mieleen on tullut nuijia toinen maan rakoon. Ja sehän todellakin on eri asia kuin toimia niin!
Ap
Osa kantaa oikeasti psykopatiageeniä, ne on näitä ressukoiden lyttääjiä. Joillan on se ominaisuus piilevänä.
Itse olen hyvin diplomaattinen koska ei oikeastaan kiinnosta jutella mielipideasioista jonkun etäisemmän ihmisen kanssa. Ei niinkun ollenkaan. Että jos joku työkaveri vaikka tuosta provosoituu niin minusta hänellä on ongelma. Hän haluaisi saada itsekkäästi itselle avoimen juttukaverin ja suuttuu kun toista ei kiinnosta konfliktit eikä koko tilanne niin että haluaisi olla täysin avoin. Ja onhan joskus niinkin ettei asiasta vaan oikeasti ole mielipidettä. Älykkäät ei sano kärkkäitä mielipiteitä vaan näkee asioiden kaikki puolet joten ei ole mitään yhtä mielipidettä jonka taakse aukotta voisi asettua.
Ei tässä tarvitse mistään konflikteista tai kärkkäistä mielipiteistä puhua. Vaan ihan tavallisista asioista: Kumman autolla mennään. Tai mitä ruokaa tänään tehtäisi. Kun vastaukset ovat päivästä toiseen tasoa ihan sama, kaikki käy, niin ei siinä tasaveroisesta neuvottelemisesta tule kerta kaikkiaan yhtään mitään, vaikka kuinka haluaisi olla tasavertainen.
Ap
Jos on ihan sama, niin on kai sitten. Voithan todeta, että olen tottunut kysymään kerran, ja saa sanoa vapaasti mielipiteen, ei suututa. Pyydä vaikka kirjoittamaan kirje, jos on jotain jäänyt hampaankoloon eikä saa naamakkain sanottua. Tai tehkää sellainen sopimus, että asioista päättää vuoroviikoin tai -kuukausin aina toinen.
Se herättää vihaa, juuri kuten pitääkin, kun tajuaa, että sen yli on kävelty vuosia.
Sinccis