Lue keskustelun säännöt.
Jos olen kynnysmatto, niin houkuttaako se toisen kävelemään ylitseni, vaikka hän ei muuten olisi ylikävelijä?
14.03.2019 |
Tai jos olen hyvin uhrimielinen, niin nostaako se helpommin toisessa esiin säälittelijän, vaikka hän ei muuten olisi säälin jakelija?
Tai jos olen vahvasti alistuva, niin houkuttaako minun alistuvuuteni toisessa esiin alistajan, vaikka hän ei muiden kanssa ole mikään alistaja? Jos hän ei ole tarkkana.
Eli voiko näin käydä, että periaatteessa ihan hyväkin ihminen lankeaa "kiusaukseen" olla tietynlainen vain koska vastapuoli olemuksellaan "kerjää" sitä? Eli toisaalta jos alistuja ei osaa olla muussa roolissa kuin alistettuna, niin toisesta tulee alistaja tahtomattaankin. Tai sitten toisin päin: Jos alistajalla on piilossa olevaa taipumusta alistamiseen, niin se ryöpsähtää herkästi esille, kun kohdalle osuu alistumiseen taipuvainen ihminen.
Mitä ajatuksia tämä herättää? Ja miten päin nuo asiat menevät?
Kommentit (45)
Jotain on vialla siinäkin ihmisessä, joka ärsyyntyy kynnysmatosta. Silloin kannattaa harrastaa sitä itsetutkiskelua, miksi asia ärsyttää ja miksi reagoi miten reagoi.
Vähän niin kuin ne miehet, jotka suuttuvat siitä, että nainen on kipeänä, eivät kestä toisen heikkoutta, vaan tulee aggressio pintaan. Jostain käsittelemättömästä se kertoo.
Eikä se ole kipeän ihmisen syy, että toinen on vihainen.
Kukaan meistä ei ole vahva 24/7. Ne, jotka luulevat olevansa, saattavat romahtaa yhtäkkiä, kun eivät voi edes itselleen myöntää heikkouksiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tässä tarvitse mistään konflikteista tai kärkkäistä mielipiteistä puhua. Vaan ihan tavallisista asioista: Kumman autolla mennään. Tai mitä ruokaa tänään tehtäisi. Kun vastaukset ovat päivästä toiseen tasoa ihan sama, kaikki käy, niin ei siinä tasaveroisesta neuvottelemisesta tule kerta kaikkiaan yhtään mitään, vaikka kuinka haluaisi olla tasavertainen.
Ap
Hieno ja hyvä ihminen silti toimii niinkuin soisi itselle tehtävän ei jyräten. On jäänyt moraalinormien sisäistäminen alkuunsa jos tekee mieli tehdä itsekkäästi eikä suojella heikompaa, saati vielä potkia sellaista, huh! Tajuatko edes mitä puhutte?
Mitä jos se sinun heikommaksi luulema ei olekaan heikompi vaan passiivis-aggressiivinen? Tai manipuloiva? Tietysti ystävällisyydellä saattaa onnistua noidenkin taltuttaminen. Mutta onko se aina merkki moraalittomuudesta, jos toisen passiivis-aggressiivisuus tai manipulointi puree?
Ap
Minä vastaan kokemuksen rintaäänellä että ei. Ylikävelijät on ylikävelijöitä joko ehdoitta tai opportunistisia ylikävelijöitä. Käytän kynnysmatto taktiikkaa kaikkien uusien ihmisten kanssa, ne jotka eivät kävele yli vain saavat luottamukseni ja analyysin jälkeen palautan terveet rajani ja ylikävely opportunisteilta loppuu. Narskuthan ovat asia erikseen mutta heistä nyt pyrin lähtökohtaisesti pysymään kaukana ja jos joutuu kommunikoimaan väkisin käsittelen heitä kuin uhmaikäisiä lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä olet päätellyt ihan oikein. Tilaisuus houkuttaa, vastapuolen kiltteys ei herätä ihmisessä kiltteyttä vaan jotain päinvastaista, ikävä kyllä. Poikkeuksiakin on.
En kyllä yhdistä alistuvuutta ja kiltteyttä toisiinsa. Nuo ovat ihan eri ominaisuuksia eivätkä ilmene automaattisesti samassa ihmisessä.
Hieno ja hyvä ihminen silti toimii niinkuin soisi itselle tehtävän ei jyräten. On jäänyt moraalinormien sisäistäminen alkuunsa jos tekee mieli tehdä itsekkäästi eikä suojella heikompaa, saati vielä potkia sellaista, huh! Tajuatko edes mitä puhutte?