Jos olen kynnysmatto, niin houkuttaako se toisen kävelemään ylitseni, vaikka hän ei muuten olisi ylikävelijä?
Tai jos olen hyvin uhrimielinen, niin nostaako se helpommin toisessa esiin säälittelijän, vaikka hän ei muuten olisi säälin jakelija?
Tai jos olen vahvasti alistuva, niin houkuttaako minun alistuvuuteni toisessa esiin alistajan, vaikka hän ei muiden kanssa ole mikään alistaja? Jos hän ei ole tarkkana.
Eli voiko näin käydä, että periaatteessa ihan hyväkin ihminen lankeaa "kiusaukseen" olla tietynlainen vain koska vastapuoli olemuksellaan "kerjää" sitä? Eli toisaalta jos alistuja ei osaa olla muussa roolissa kuin alistettuna, niin toisesta tulee alistaja tahtomattaankin. Tai sitten toisin päin: Jos alistajalla on piilossa olevaa taipumusta alistamiseen, niin se ryöpsähtää herkästi esille, kun kohdalle osuu alistumiseen taipuvainen ihminen.
Mitä ajatuksia tämä herättää? Ja miten päin nuo asiat menevät?
Kommentit (45)
Mun puoliso kävelee päräsuolen laskeumani ylitse joka aamu. 🙄
Vierailija kirjoitti:
Osittain kyllä, mutta kun ajattelee nenäänsä pidemmälle, voi vaikuttaa omiin tekemisiinsä ja tekemättä jättämisiinsä myös itse. Oma etu monella nousee pintaan.
Kyllä varmasti asioiden tiedostaminen vaikuttaa käytökseenkin. Ennen tiedostamista tietysti ehtii tapahtua jo paljon. Ap
Mulla on työkaverina kynnysmatto. Olen häntä aikani yrittänyt nostaa ylös ja rohkasta, mutta sitten meni itsellä hermo. En vaan enää jaksa vetää perässäni kivirekeä. Että annan hänen olla hän ja hoidan hommani. En mä alistamaan häntä ole alkanut, mutta en erityisesti jaksa häntä "paapoakaan".
Teen omat työni ja odotan hänen tekevän omansa. Nimenomaan odotan, kun tää kynnysmaton työt kestää, kun ei oikein uskalla..
Onko joku löytänyt itsestään yllättäen säälijän, kun toinen on oikein tukevasti asettunut uhrin jakkaralle? Ap
Olen yleensä kiltti ja empaattinen ja reilu. Mutta pakko tunnustaa ettö on sellaisia ihmisiä joita ihan oikeasti tekisi mieli potkaista. En tee sitä kuitenkaan mutta yritän vältellä näitä alistuvia kynnysmattotyyppejä.
Olen nainen, 52, johtavassa asemassa.
Kylllä se on hyvä etttä hirviniemet tekee maaailmasta iloisemman paikan olla ja eläää.
Omalla kohdalla olen kerran törmännyt tapaukseen, että hakattu kynnysmatto herätti halun tampata se vielä uudemman kerran ihan vaan periaatteesta. Oli hirvittävä tunne kun en ole väkivaltainen ihminen. Vielä kun tiesi kuinka vaikeaa sillä oli elämässään ollut... Oli seinänaapuri, ja moikkailtiin puolin ja toisin ja pihalla rupateltiin niitä näitä, aina kun siitä tilanteesta pääsi pois suorastaan oksetti oma reaktio.
Mun mielestä olet päätellyt ihan oikein. Tilaisuus houkuttaa, vastapuolen kiltteys ei herätä ihmisessä kiltteyttä vaan jotain päinvastaista, ikävä kyllä. Poikkeuksiakin on.
Vierailija kirjoitti:
Onko joku löytänyt itsestään yllättäen säälijän, kun toinen on oikein tukevasti asettunut uhrin jakkaralle? Ap
Se että toinen asettuu uhrin jakkaralle, ei saa minua tosiasiallisesti tuntemaan enempää sääliä kuin jo valmiiksi tunnen, mutta saatan ilmaista sääliä ja empatiaa selkeämmin sellaisessa tilanteessa eli haluan, että hän ymmärtää, että hänen viestinsä on kuultu.
Tuo kynnysmatto-esimerkki on hankalampi... Voi olla että jotkut kävelevät alistujan ylitse silkasta ärsyyntymisestä. Kypsän aikuisen pitäisi kyllä ymmärtää, ettei epäreilusti saa toisia kohdella vaikka he olisivatkin huonoja pitämään puoliaan.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Näin kun muutkin kävelevät yli, joku voi säestää vaikka ei tarkoittaisikaan.
Tällaista kohdattu, kärsin epämääräisistä kivuista, lopulta syy selvisi ja leikattiin. Kuitenkin neuvoja sateli vieraalta ihmiseltä: "niin kun sinä pelkäät.." kiireisiä päätelmiä. Huomasin todellakin että kynnysmatto-ominaisuus oli itsessäni.
Kyllä se vähän houkuttaa jo siinä mielessä, että ehkä sen jälkeen oppisit olematta kynnysmatto.
Mä kävelin yhden mun kaverin kaverin yli. Kirjaimellisesti. Meinasin sitten saada turpaani, mutta jätkä kuitenkin lopetti olemasta kynnysmatto.
Sinccis
Tosin ei siitä vielä senkään jälkeen täysin omaa miestänsä tullut, mutta lopetti suurimmat vellihousuilut.
Sikäli kyse lienee pitkälle myös luonteenpiirteistä. Mies toimi muutenkin palveluammatissa, jossa kaikki pompottaa sinne sun tänne, eli taisi olla hänelle luontaista.
Mutta vähän opetin kovuutta.
Sinccis
Toisissa herättää ja toisissa ei. Riippuu siitä, paljonko ihmisellä on näitä kielteisiä mielihaluja piilevänä mutta joita hän ei syystä tai toisesta uskalla toteuttaa. Sitten kun kohdalle osuu joku mahdollistaja, niin sitten tapahtuu. Ne, jotka eivät salli itselleen moista käytöstä muita kohtaan eivät provosoidu. En ajattelisi, että syy on esi. alistujassa. Ei hän sitä aiheuta, vaan piilevä ominaisuus toisessa tulee vaan esiin hänen seurassaan.
Laitetaan nyt 10 vuotta vanha linkkikin ;)
Muziikkia:
Sinccis
Omaan käyttäytymiseeni ei vaikuta, millaiseen semaan muut yrittävät asettua, mutta varmaan on niin, että se uhriutuva ja alistuva kokee, että kaikki muut (minä mukaan lukien) alistavat ja hyväksikäyttävät.
En kävele muiden yli. Piste.
Varsinkaan jos henkilöllä on ollut vaikeaa, niin kyllä se ihan täysin päinvastaisen reaktion herättää..ettäkö yli pitäisi kävellä korostaen jotain?
Mitä ihmettä. 😑
En pidä itseäni ylikävelijänä yleisesti ajateltuna, mutta kynnysmatot jostain syystä laukaisevat itsessäni herkästi ylikävelijän roolin. En pidä siitä piirteestä ollenkaan, joten olen koittanut työstää tätä piirrettä. Joissain tilanteessa en vaan yksinkertaisesti osaa kunnolla hillitä itseäni, vaikka haluaisin olla se ihminen joka tsemppaa ja rohkaisee asioihin sekä tukisi kynnysmattoa juuri oikealla tavalla. Ehkä olet siis oikeassa. Tai ainakin jos on yhtään sellaista piirrettä, joka voisi laukaista juuri tämän reaktion.
Siinä vaiheessa kun n:ttä kertaa saat kysymyksiisi vastauksen "kaikki käy, tehdään kuten haluat", niin vähitellen alat oppia siihen, että on turha haaskata aikaa toiseen mielipiteen kysymiseen. Jossain vaiheessa alat vain ilmoittaa, että sinulla on tällainen idea, onko toisella jotain sitä vastaan tai muuta mielessä. Muuten kynnysmaton kanssa mikään ei ikinä etene.g
Osittain kyllä, mutta kun ajattelee nenäänsä pidemmälle, voi vaikuttaa omiin tekemisiinsä ja tekemättä jättämisiinsä myös itse. Oma etu monella nousee pintaan.