Miksei vaimoa kiinnosta seksi?

Tämä tuli tehtyä pari vuotta sitten. Ensimmäisenä ja tärkeimpänä syynä oli se, etten halua enää lisää lapsia. Hyvänä kakkosena ja motivaattorina operaatioon oli tosin myös se, etten halunnut vaimoni käyttävän hormonaalista ehkäisyä. Kumien kanssa räplääminen on aina ollut sekin vähän ärsyttävää. 

Muistan vielä kun olin menossa leikkaukseen. Ajattelin ja toivoin, että tämä saattaisi vaikuttaa vaimon seksiviettiin ja että edessä olisi toivottavasti positiivinen muutos makuukammarin puolella. Olinpa taas väärässä :( 

-ap-

Vierailija kirjoitti:

Ehkä suhteenne on vaan liian arkinen. En tarkoita, ettäkö sen pitäisi olla jotain muuta, mutta niin ainakin itse koen. Meillä ei edes ole lapsia. Pidän itseäni hyvin seksuaalisena naisena, mutta kun vuosikaudet näen miestäni eniten verkkareissa ja arjen touhuissa, häviää halutkin. No, hän on kyllä lihonutkin, mutta kyllä tämä arki on se suurin asia. Sille taas ei mitään mahda muuta kuin välillä piristää jollain. Ei se kuitenkaan tuo takaisin entistä halua.

Minä en kuitenkaan pihtaa. Rakastan miestäni ja useimmiten suostun mukisematta seksiin, jos hän haluaa. Enkä mitenkään marttyyrimaisesti. Ymmärrän, että seksi on osa suhdetta ja haluan, että miehelläni on hyvä olla.

Juuri tuo viimeinen kommentti; "haluan, että miehelläni on hyvä olla" on suunnilleen ainoa mitä toivoisin vaimoni ottavan huomioon. Ymmärrys sille, että ihmisten erilaiset tarpeet olisi hyvä ottaa huomioon, vaikka välillä vähän väsyttäisi ja/tai ei kiinnostaisi. En kuitenkaan ole ruinaamassa joka ilta. Mielestäni kerta viikossa ei ole mitenkään kohtuuton vaatimus. 

-ap-

Jatkanpa tähän. Me ollaan oltu yhdessä kohta 30 v. Seksiä oli ensimmäiset 3 v pari krt vko. Sitten väheni krt/kk ja tällä mentiin. Purin hammasta, runkkasin yms. Kun vaimo halusi perheenlisäyksen alkoi seksiä olla pari krt/vko. Lapsia kaksi ja taas seksi lopahti. Viimeiset 8v oli alussa 4-6 krt/v ja nyt selibaatissa kohta 5v. Alussa tein paljon suhteen eteen töitä ja yritin puhua. En saanut muuta kuin tyhjiä lupauksia (kuten AP). Enää en jaksa välittää juuri mistään, nukutaan samassa sängyssä, thats'it. Ulospäin kyllä vaimo näyttelee niin ydinperhe onnea että välillä yököttää. Minä olen enää, koirien kusettaja, kuski, kodinhenki joka tekee ruuat oman työpäivän päälle.. Onpahan ollut että keväällä kun tein tämän talven polttopuita, niin minun piti tulla kesken sahaamisen tekemään ruokaa perheelle... Kunhan tuo nuorempi lapsi täyttää 12 niin taidanpa järkyttää kaikkia sukulaisia ja kavereita muuttamalla omaan kotiin, jonne en ota ketään ellei lapset halua sinne. Muutama vuosi yksin on haaveena, vaikka en ole erakko luonne, todellakaan..

Jos kaikki mitä kirjoitit on todellakin totta, eli oikeasti huomioit naistasi, teet tasavertaisesti kotitöitä, kannat taloudesta päävastuun (halutaan sitä myöntää tai ei, niin kyllä rahalliset huoletkin voi viedä energiaa niin paljon ettei seksi kiinnosta normaalilla tavalla enää), otat vastuun lapsista, huolehdit itsestäsi ja hygieniastasi... 

niin mieleen tulee enää seuraavat vaihtoehdot;

Joko a. vaimosi vain omaa alhaisen libidon, eli hän ei vaan ole sellainen ihminen joka kaipaisi paljon seksiä. Tai sitten b. hänellä on huono itsetunto/ ei ole tyytyväinen kehoonsa etc., joka tekee hänestä seksin suhteen estyneen tai c. sinä et enää syystä tai toisesta sytytä häntä. 

Kannattaa miettiä kokonaistilannetta. Sanoisin, että ihan ensin vedät itse stopin seksille ja katsot mitä tapahtuu. Loppuuko se kokonaan vai herääkö vaimo. Eli vaikka vaimo innostuisi, niin sinä et halua (vaikka haluaisitkin). Alat kiinnostumaan muista asioista elämässä perheen ulkopuolella. Yritä myös saada vaimo ulos äidin roolista. Muistamaan kuka hän on naisena, omana itsenään. Äiti-rooli saattaa olla yksi paha asia tässä. Jos seksi loppuu, kertoo se sinulle paljon. Jos taas vaimo herää tilanteeseen, on siitä toivottavasti tie vain ylöspäin. Itse erosin hiljattain pitkästä avioliitosta. Ja elämä muuttui paljon paremmaksi. Seksiä on uuden kumppanin kanssa joka päivä ja oma eläm on ihan uusi ja omanlainen. Vaikka lapset jäivätkin minulle. Löysin kuitenkin taas itseni. Ei se erokaan välttämättä ole katastrofi.

Mulla oli aika jolloin seksi ja mies ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Mulla on hyvä mies ja usein hammasta purren annoin sen hoitaa hommat ettei tarvi puutteessa elää.

Miksi sitten näin.. Mulla on aika alhainen libido, kerran kuukauteen riitti.

Töissä oli henkisesti raskasta, eikä ollut voimia puhua niistä ja kaikki ne velloi sisällä.

Sain nukuttua huonosti ja oikeasti olin koko ajan väsynyt, iltaisin ei vaan tullut uni ym.

Lasten jälkeen oli jäänyt kiloja jotka ahdisti ja inhotti, jos mies esim. kosketti vatsaa tms.

Mies kyllä aina kehuu kauniiksi ja kertoo tykkäävänsä ym. mutta huono itsetunto teki tuhojaan.

Iltaisin olis halunnut vaan käpertyä itseensä ja omaan oloonsa ja just vaikka netistä katsoa sarjoja ym. ahdisti, jos mies ehdotti seksiä.

Nyt meillä on toisin. Olen tehnyt töitä itseni kanssa. Yhtäkkiä tunnenkin itseni seksikkääksi naiseksi, olen hiukan laihtunut ja pidän itsestäni erilailla huolta, ostan kauniita alusvaatteita jne.

Olemme jutelleet miehen kanssa paljon. Olen kertonut omat päänsisäiset mörköni ja hän on saanut kertoa omansa.

Tuntuu, että olemme löytäneet uudelleen toisemme. Seksi on mahtavaa ja nautimme jotenkin erilailla toisistamme. Toki lähes teinit lapset hiukan vähentää meidän seksiä, kun ne riiviöt ei meinaa nukkua, mutta kerran viikossa pyritään harrastamaan seksiä. Muuten paljon halaillaan ja pussaillaan.

Toivon kovasti, että saatte homman toimimaan. Joku terapia vois kyllä olla kohdillaan.

N40

Warttunut kirjoitti:

Jatkanpa tähän. Me ollaan oltu yhdessä kohta 30 v. Seksiä oli ensimmäiset 3 v pari krt vko. Sitten väheni krt/kk ja tällä mentiin. Purin hammasta, runkkasin yms. Kun vaimo halusi perheenlisäyksen alkoi seksiä olla pari krt/vko. Lapsia kaksi ja taas seksi lopahti. Viimeiset 8v oli alussa 4-6 krt/v ja nyt selibaatissa kohta 5v. Alussa tein paljon suhteen eteen töitä ja yritin puhua. En saanut muuta kuin tyhjiä lupauksia (kuten AP). Enää en jaksa välittää juuri mistään, nukutaan samassa sängyssä, thats'it. Ulospäin kyllä vaimo näyttelee niin ydinperhe onnea että välillä yököttää. Minä olen enää, koirien kusettaja, kuski, kodinhenki joka tekee ruuat oman työpäivän päälle.. Onpahan ollut että keväällä kun tein tämän talven polttopuita, niin minun piti tulla kesken sahaamisen tekemään ruokaa perheelle... Kunhan tuo nuorempi lapsi täyttää 12 niin taidanpa järkyttää kaikkia sukulaisia ja kavereita muuttamalla omaan kotiin, jonne en ota ketään ellei lapset halua sinne. Muutama vuosi yksin on haaveena, vaikka en ole erakko luonne, todellakaan..

En tarkoita pahalla, joten älä loukkannu, mutta kuvailemasi tilanne on juuri sellainen mihin itsekin pelkään päätyväni. Jos seksikerrat tästä vielä harvenee, aletaan kyllä olemaan jo aika lähellä lähtemistä. Lasten takia tilannetta pitää vielä harkita, mutta ajatus viiden vuoden selibaatista on kyllä kauhea

-ap-

N30v kirjoitti:

Jos kaikki mitä kirjoitit on todellakin totta, eli oikeasti huomioit naistasi, teet tasavertaisesti kotitöitä, kannat taloudesta päävastuun (halutaan sitä myöntää tai ei, niin kyllä rahalliset huoletkin voi viedä energiaa niin paljon ettei seksi kiinnosta normaalilla tavalla enää), otat vastuun lapsista, huolehdit itsestäsi ja hygieniastasi... 

niin mieleen tulee enää seuraavat vaihtoehdot;

Joko a. vaimosi vain omaa alhaisen libidon, eli hän ei vaan ole sellainen ihminen joka kaipaisi paljon seksiä. Tai sitten b. hänellä on huono itsetunto/ ei ole tyytyväinen kehoonsa etc., joka tekee hänestä seksin suhteen estyneen tai c. sinä et enää syystä tai toisesta sytytä häntä. 

Täysin rehellisesti kommentoituna: huomioin häntä (joskin tämä on vähentynyt viime vuosina), kotityöt tehdään meillä lähtökohtaisesti puoliksi (joskin on hommia jotka ovat myös puhtaasti mun vastuulla), koen olevani lasteni kanssa läheisempi kuin vaimoni (lapset pitävät minua selvästi suosikkina, leikin ja vietän heidän kanssa aikaa selvästi enemmän kuin vaimoni), harrastan fyysisesti raskasta lajia useita kertoja viikossa ja vaikka en omaakkaan kreikkalaisen marmoriveistoksen vartaloa, olen myös fyysisti hyvässä kunnossa. Ja kyllä, taloudellinen päävastuu on myös minulla. Perheessämme ei ole rahahuolia, joskin vaimon palkka on melko pieni. Ahkera työnteko yhdistettynä hyvään koulutukseen ja pariin onnenpotkuun on vienyt minut työhön, jossa palkka on oikeasti aika hyvä. Myös esim. asuntolainan lyhennyksistä maksan enemmän kuin hän, vaikka asunto onkin 50/50 molempien omistuksessa. Oh God, onko musta tullut ihan täysi tohveli...

Kun katson luettelemiasi syitä, uskoisin, että totuus on jossain A:n ja C:n välimaastossa. Toki tämä on vain arvaus, mutta saattaisi hyvinkin osua oikeaan..

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa miettiä kokonaistilannetta. Sanoisin, että ihan ensin vedät itse stopin seksille ja katsot mitä tapahtuu. Loppuuko se kokonaan vai herääkö vaimo. Eli vaikka vaimo innostuisi, niin sinä et halua (vaikka haluaisitkin). Alat kiinnostumaan muista asioista elämässä perheen ulkopuolella. Yritä myös saada vaimo ulos äidin roolista. Muistamaan kuka hän on naisena, omana itsenään. Äiti-rooli saattaa olla yksi paha asia tässä. Jos seksi loppuu, kertoo se sinulle paljon. Jos taas vaimo herää tilanteeseen, on siitä toivottavasti tie vain ylöspäin. Itse erosin hiljattain pitkästä avioliitosta. Ja elämä muuttui paljon paremmaksi. Seksiä on uuden kumppanin kanssa joka päivä ja oma eläm on ihan uusi ja omanlainen. Vaikka lapset jäivätkin minulle. Löysin kuitenkin taas itseni. Ei se erokaan välttämättä ole katastrofi.

Kiitos kokemuksesi jakamisesta. Olen aikaisemminkin miettinyt (seksi-)selibaattia, mutta kuitenkin aina livennyt kun on ollut tilaisuus seksiin. Tällä kertaa taidan oikeasti kokeilla mihin tämä johtaa. Jos yhteinen puuhastelu loppuu kokonaan, niin ainakin tiedän mihin oltaisiin oltu menossa joka tapauksessa.

Olisi mielenkiintoista tietää.. oletko N/M?

-ap-

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli aika jolloin seksi ja mies ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Mulla on hyvä mies ja usein hammasta purren annoin sen hoitaa hommat ettei tarvi puutteessa elää.

Miksi sitten näin.. Mulla on aika alhainen libido, kerran kuukauteen riitti.

Töissä oli henkisesti raskasta, eikä ollut voimia puhua niistä ja kaikki ne velloi sisällä.

Sain nukuttua huonosti ja oikeasti olin koko ajan väsynyt, iltaisin ei vaan tullut uni ym.

Lasten jälkeen oli jäänyt kiloja jotka ahdisti ja inhotti, jos mies esim. kosketti vatsaa tms.

Mies kyllä aina kehuu kauniiksi ja kertoo tykkäävänsä ym. mutta huono itsetunto teki tuhojaan.

Iltaisin olis halunnut vaan käpertyä itseensä ja omaan oloonsa ja just vaikka netistä katsoa sarjoja ym. ahdisti, jos mies ehdotti seksiä.

Nyt meillä on toisin. Olen tehnyt töitä itseni kanssa. Yhtäkkiä tunnenkin itseni seksikkääksi naiseksi, olen hiukan laihtunut ja pidän itsestäni erilailla huolta, ostan kauniita alusvaatteita jne.

Olemme jutelleet miehen kanssa paljon. Olen kertonut omat päänsisäiset mörköni ja hän on saanut kertoa omansa.

Tuntuu, että olemme löytäneet uudelleen toisemme. Seksi on mahtavaa ja nautimme jotenkin erilailla toisistamme. Toki lähes teinit lapset hiukan vähentää meidän seksiä, kun ne riiviöt ei meinaa nukkua, mutta kerran viikossa pyritään harrastamaan seksiä. Muuten paljon halaillaan ja pussaillaan.

Toivon kovasti, että saatte homman toimimaan. Joku terapia vois kyllä olla kohdillaan.

N40

Kiitos! En missään tapauksessa ole vielä valmis heittämään pyyhettä kehään, mutta jonkin täytyy kyllä muuttua. En vain tiedä löytyykö vaimostani samanlaista paloa muutokseen. Muutama ylimääräinen kilo hänelle on tullut iän saatossa (kenelle nyt ei?), mutta silmissäni hän on edelleen kaunis ja haluttava. Ostin hänelle jokunen vuosi sitten kauniita ja vietteleviä (mutta ei mitään pornoja!) alusvaatteita, toivoen, että ne sytyttäisi.. lopputulemana niitä taidettiin käyttää kahdesti, jonka jälkeen päätyivät laatikon pohjalle.

-ap-

Meillä on ihan sama homma. Ikää on kyllä 40 tienoilla ja yhteistä taivalta yli 20 vuotta. Pari pientä lasta ja viimeks ollaan pantu kai tammikuussa, pienemmän loppukesäisen syntymän jälkeen yhteensä varmaan 4-5 kertaa. Puoliso kyllä kuulemma haluais useammin, mutta ei nyt koska [laita tähän päivän syy]. En jaksa edes tehdä aloitteita enää, hän ei niitä ole oikeastaan koskaan tehnyt muuten kuin raskaana ollessaan. Raskauksien aikana kyllä pantiin kuin kanit, vaihteeksi kun jo joitain vuosia ennen lapsia seksikerrat harvenivat koko ajan. Ennen seksissämme oli kuitenkin jotain vaihtelua, samoin puolison odottaessa, mutta nyt sitten nuo muutama kerta on menneet äkkiä peiton alla ilman mitään vaihtelua... Minä kyllä myös hoidan puolisolle orgasmin ennen omaani ja hän on siitä erittäin hyvillään ja tyytyväinen, kun saa. Kun koitan puhua asioista, ei ole oikea aika sille koskaan. Kaipa se tässäkin on se ettei enää lisää lapsia olla hankkimassa tai liekö sitten hormoniehkäisy vaikuttaa, jota ei ollut useisiin vuosiin puolisolla käytössä. Toki imetys on puolisonkin mukaan omiaan viemään seksihalut, mutta esikoisen jälkeen meillä oli seksiä melko useinkin, vaikka puoliso yhä imetti. Puoliso kyllä murehtii jämähtäneitä raskauskilojaan ja imetyksen takia riippuvia tissejään, mutta ei me oo koskaan mitään ulkonäköihmisiä oltu enkä ole koskaan sanonut mitään poikkipuolista hänen kiloistaan tai vartalostaan.

Arki meillä sujuu hyvin mutta ollaan lähinnä toisemme erittäin hyvin tuntevia kämppiksiä. Tuntuu kuitenkin, että tätä menoa parisuhde menee roskiin ennenkun pikkulapsiaika on ohi ja alkais olla omaakin aikaa ja enemmän aikaa parisuhteelle... Aika neuvoton tässä on kun toisaalta saa kuulla ettei puhu tunteistaan ja toisaalta sitten seksistä ja parisuhteesta ei saa puhua nyt, vaan sitten joskus toiste ja se on aina sitten toiste. Jospa se on ikuisesti niin sitte ja ootellaan eroa lasten kasvettua..

M41

Oletko ap varma että vaimosi saa orgasmin? Moni nainen teeskentelee eri syistä (ei halua loukata miestä, on teeskentelykierteessä, haluaa että mies lopettaa koska tuntuu epämukavalta jne). Seksi on monen naisen mielestä kivaa ilman orgasmiakin mutta silloin ehkä muut asiat kuten se että näkee toisen nauttivan, tuntee itsensä halutuksi ym on niitä mukavia asioita.

Kuitenkin jos asian kääntäisi toisinpäin niin jaksaisiko moni mies tarjota naiselleen orgasmin (ja jäädä itse ilman) siitä ilosta että toinen nauttii ym. Ehkä jaksaisi silloi tällöin mutta jaksaisiko monta kertaa viikossa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa miettiä kokonaistilannetta. Sanoisin, että ihan ensin vedät itse stopin seksille ja katsot mitä tapahtuu. Loppuuko se kokonaan vai herääkö vaimo. Eli vaikka vaimo innostuisi, niin sinä et halua (vaikka haluaisitkin). Alat kiinnostumaan muista asioista elämässä perheen ulkopuolella. Yritä myös saada vaimo ulos äidin roolista. Muistamaan kuka hän on naisena, omana itsenään. Äiti-rooli saattaa olla yksi paha asia tässä. Jos seksi loppuu, kertoo se sinulle paljon. Jos taas vaimo herää tilanteeseen, on siitä toivottavasti tie vain ylöspäin. Itse erosin hiljattain pitkästä avioliitosta. Ja elämä muuttui paljon paremmaksi. Seksiä on uuden kumppanin kanssa joka päivä ja oma eläm on ihan uusi ja omanlainen. Vaikka lapset jäivätkin minulle. Löysin kuitenkin taas itseni. Ei se erokaan välttämättä ole katastrofi.

Kiitos kokemuksesi jakamisesta. Olen aikaisemminkin miettinyt (seksi-)selibaattia, mutta kuitenkin aina livennyt kun on ollut tilaisuus seksiin. Tällä kertaa taidan oikeasti kokeilla mihin tämä johtaa. Jos yhteinen puuhastelu loppuu kokonaan, niin ainakin tiedän mihin oltaisiin oltu menossa joka tapauksessa.

Olisi mielenkiintoista tietää.. oletko N/M?

-ap-

Hei ap

Olen nainen. Mikä laittoi miettimään kumpi olen? 😊

Aika äijänä itseäni näissä asioissa pidän, vaikka naisellinen nainen olenkin.

No sinne terapiaan.

Sano vaimollesi, että seksi on sinulle todella tärkeää, etkä saa sitä tarpeeksi, olet onneton jne. Että haluat purkaa asian ammattilaisen kanssa. Siellä on turvallista kun on neutraali ihminen paikalla. Otatte selville ne syyt. Haluaako vaimosi edes haluta? Jos, niin paljon on tehtävissä. Jos ei, voitte siellä keskustella jatkosta. Pystytkö elämään näin? Mitkä ovat vaihtoehdot? Miten hoitaa ne kauniisti?

Sano, että nykytilanteen jatkuminen ei ole vaihtoehto. Että jos haluaa parisuhteen jatkuvan, terapiaan yhdessä.

On ok, jos käy ilmi, ettei hän oikeasti tosissaan halua, ei ole lääketieteellisiä syitä eikä mikään sinusta johtuva asia aiheuta tätä. On myös ok, että sinä tarvitset enemmän.

Oikeasti, ei se tilanne terapiassa pahene. Ja koko sana on turha mörkö. Siellä tutkaillaan tilannetta ja etsitään ratkaisuja. Mikä on teille hyvä, paras ratkaisu.

Seksuaaliterapia tai Kirkon perheasiain neuvottelukeskus vai mikä se on nyt. Kerro sitten, miten kävi!

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ihan sama homma. Ikää on kyllä 40 tienoilla ja yhteistä taivalta yli 20 vuotta. Pari pientä lasta ja viimeks ollaan pantu kai tammikuussa, pienemmän loppukesäisen syntymän jälkeen yhteensä varmaan 4-5 kertaa. Puoliso kyllä kuulemma haluais useammin, mutta ei nyt koska [laita tähän päivän syy]. En jaksa edes tehdä aloitteita enää, hän ei niitä ole oikeastaan koskaan tehnyt muuten kuin raskaana ollessaan. Raskauksien aikana kyllä pantiin kuin kanit, vaihteeksi kun jo joitain vuosia ennen lapsia seksikerrat harvenivat koko ajan. Ennen seksissämme oli kuitenkin jotain vaihtelua, samoin puolison odottaessa, mutta nyt sitten nuo muutama kerta on menneet äkkiä peiton alla ilman mitään vaihtelua... Minä kyllä myös hoidan puolisolle orgasmin ennen omaani ja hän on siitä erittäin hyvillään ja tyytyväinen, kun saa. Kun koitan puhua asioista, ei ole oikea aika sille koskaan. Kaipa se tässäkin on se ettei enää lisää lapsia olla hankkimassa tai liekö sitten hormoniehkäisy vaikuttaa, jota ei ollut useisiin vuosiin puolisolla käytössä. Toki imetys on puolisonkin mukaan omiaan viemään seksihalut, mutta esikoisen jälkeen meillä oli seksiä melko useinkin, vaikka puoliso yhä imetti. Puoliso kyllä murehtii jämähtäneitä raskauskilojaan ja imetyksen takia riippuvia tissejään, mutta ei me oo koskaan mitään ulkonäköihmisiä oltu enkä ole koskaan sanonut mitään poikkipuolista hänen kiloistaan tai vartalostaan.

Arki meillä sujuu hyvin mutta ollaan lähinnä toisemme erittäin hyvin tuntevia kämppiksiä. Tuntuu kuitenkin, että tätä menoa parisuhde menee roskiin ennenkun pikkulapsiaika on ohi ja alkais olla omaakin aikaa ja enemmän aikaa parisuhteelle... Aika neuvoton tässä on kun toisaalta saa kuulla ettei puhu tunteistaan ja toisaalta sitten seksistä ja parisuhteesta ei saa puhua nyt, vaan sitten joskus toiste ja se on aina sitten toiste. Jospa se on ikuisesti niin sitte ja ootellaan eroa lasten kasvettua..

M41

”Kämppiksiä”.. voin kyllä samaistua, vaikka seksi ei olekkaan kokonaan vielä loppunut

-ap-

Vierailija kirjoitti:

Oletko ap varma että vaimosi saa orgasmin? Moni nainen teeskentelee eri syistä (ei halua loukata miestä, on teeskentelykierteessä, haluaa että mies lopettaa koska tuntuu epämukavalta jne). Seksi on monen naisen mielestä kivaa ilman orgasmiakin mutta silloin ehkä muut asiat kuten se että näkee toisen nauttivan, tuntee itsensä halutuksi ym on niitä mukavia asioita.

Kuitenkin jos asian kääntäisi toisinpäin niin jaksaisiko moni mies tarjota naiselleen orgasmin (ja jäädä itse ilman) siitä ilosta että toinen nauttii ym. Ehkä jaksaisi silloi tällöin mutta jaksaisiko monta kertaa viikossa?

Olen melko varma, että saa. Joskus (todella harvoin) hän sanoo seksin yhteydessä, että tänään ei saa orgasmia ja että se on ihan ok. Jos hän feikkaisi, uskoisin, että tekisi sen myös tuossa tilanteessa. Lisäksi olen vuosien saatossa oppinut lukemaan tiettyjä (käsittääkseni tahattomia) reaktioita, joista tiedän että orgasmi on ihan lähellä. Musta tuntuu, että niitä olisi vaikeampi feikata.

Joko hän siis saa tai sitten näytteleminen on kyllä ihan oscar-tasoa.

-ap-

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa miettiä kokonaistilannetta. Sanoisin, että ihan ensin vedät itse stopin seksille ja katsot mitä tapahtuu. Loppuuko se kokonaan vai herääkö vaimo. Eli vaikka vaimo innostuisi, niin sinä et halua (vaikka haluaisitkin). Alat kiinnostumaan muista asioista elämässä perheen ulkopuolella. Yritä myös saada vaimo ulos äidin roolista. Muistamaan kuka hän on naisena, omana itsenään. Äiti-rooli saattaa olla yksi paha asia tässä. Jos seksi loppuu, kertoo se sinulle paljon. Jos taas vaimo herää tilanteeseen, on siitä toivottavasti tie vain ylöspäin. Itse erosin hiljattain pitkästä avioliitosta. Ja elämä muuttui paljon paremmaksi. Seksiä on uuden kumppanin kanssa joka päivä ja oma eläm on ihan uusi ja omanlainen. Vaikka lapset jäivätkin minulle. Löysin kuitenkin taas itseni. Ei se erokaan välttämättä ole katastrofi.

Kiitos kokemuksesi jakamisesta. Olen aikaisemminkin miettinyt (seksi-)selibaattia, mutta kuitenkin aina livennyt kun on ollut tilaisuus seksiin. Tällä kertaa taidan oikeasti kokeilla mihin tämä johtaa. Jos yhteinen puuhastelu loppuu kokonaan, niin ainakin tiedän mihin oltaisiin oltu menossa joka tapauksessa.

Olisi mielenkiintoista tietää.. oletko N/M?

-ap-

Hei ap

Olen nainen. Mikä laittoi miettimään kumpi olen? 😊

Aika äijänä itseäni näissä asioissa pidän, vaikka naisellinen nainen olenkin.

Kirjoituksen sisällön perusteella olisin sinun veikannut olevan mies, mutta kirjoitustyylin perusteella nainen. Siksi hämmennyin ja ajattelin kysäistä.

Seksiselibaattia nyt takana 19 päivää. Ja tällä hetkellä mulla ei oikeastaan edes tee mieli. Alkaa vaan ahdistaa mitä enemmän tätä tilannetta mietin. Mitään keskusteluja ei olla vielä käyty, mutta pian nekin ovat edessä.

Vielä sivukommenttina; mun käsittääkseni tälläiset vauva.fi-keskustelut päättyvät siihen, että kukaan ei tiedä lopputulemaa alun ongelmaan kun alkuperäinen postaaja vain katoaa. Olen huomannut kirjoittamisen ja muiden ajatusten lukemisen olevan lähes terapeuttista, joten olen päättänyt kirjoittaa tänne tilanteen etenemisestä pidemmällä ajalla. Vaikka se tarkoittaisikin, että tästä tulee joku katkeran isän yksinäinen blogi :)

-ap-

n50+ kirjoitti:

No sinne terapiaan.

Sano vaimollesi, että seksi on sinulle todella tärkeää, etkä saa sitä tarpeeksi, olet onneton jne. Että haluat purkaa asian ammattilaisen kanssa. Siellä on turvallista kun on neutraali ihminen paikalla. Otatte selville ne syyt. Haluaako vaimosi edes haluta? Jos, niin paljon on tehtävissä. Jos ei, voitte siellä keskustella jatkosta. Pystytkö elämään näin? Mitkä ovat vaihtoehdot? Miten hoitaa ne kauniisti?

Sano, että nykytilanteen jatkuminen ei ole vaihtoehto. Että jos haluaa parisuhteen jatkuvan, terapiaan yhdessä.

On ok, jos käy ilmi, ettei hän oikeasti tosissaan halua, ei ole lääketieteellisiä syitä eikä mikään sinusta johtuva asia aiheuta tätä. On myös ok, että sinä tarvitset enemmän.

Oikeasti, ei se tilanne terapiassa pahene. Ja koko sana on turha mörkö. Siellä tutkaillaan tilannetta ja etsitään ratkaisuja. Mikä on teille hyvä, paras ratkaisu.

Seksuaaliterapia tai Kirkon perheasiain neuvottelukeskus vai mikä se on nyt. Kerro sitten, miten kävi!

Kiitos näkemyksestäsi ja vinkeistäsi. Mä olen kyllä avoin tälle vaihtoehdolle. Kuten sanottua, nykyisellään tilanne ei voi jatkua. Haluan kuitenkin selvittää onko tässä vielä jotain tehtävissä. Jos ratkaisuja ei löydy omin neuvoin ja terapiaan ei ole halukkuutta (tai sieltäkään ei löydy apua), niin alkaa olla kovien päätösten paikka. Mutta toisaalta, mielummin teen nämä päätökset nopeasti kuin että roikun löysässä hirressä onnettomana. Laastarin repäisy- vertaus ehkä vähän ontuu tässä yhteydessä, mutta käytetään sitä silti. Mielummin yksi kova kirpaisu kuin pitkä kituuttaminen jossa lopputulema on oletettavasti kuitenkin sama.

Ja joo, kuten edellisessä viestissä sanoin, raportoin tänne tilanteen kehittymisestä aika ajoin.

-ap-

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ihan sama homma. Ikää on kyllä 40 tienoilla ja yhteistä taivalta yli 20 vuotta. Pari pientä lasta ja viimeks ollaan pantu kai tammikuussa, pienemmän loppukesäisen syntymän jälkeen yhteensä varmaan 4-5 kertaa. Puoliso kyllä kuulemma haluais useammin, mutta ei nyt koska [laita tähän päivän syy]. En jaksa edes tehdä aloitteita enää, hän ei niitä ole oikeastaan koskaan tehnyt muuten kuin raskaana ollessaan. Raskauksien aikana kyllä pantiin kuin kanit, vaihteeksi kun jo joitain vuosia ennen lapsia seksikerrat harvenivat koko ajan. Ennen seksissämme oli kuitenkin jotain vaihtelua, samoin puolison odottaessa, mutta nyt sitten nuo muutama kerta on menneet äkkiä peiton alla ilman mitään vaihtelua... Minä kyllä myös hoidan puolisolle orgasmin ennen omaani ja hän on siitä erittäin hyvillään ja tyytyväinen, kun saa. Kun koitan puhua asioista, ei ole oikea aika sille koskaan. Kaipa se tässäkin on se ettei enää lisää lapsia olla hankkimassa tai liekö sitten hormoniehkäisy vaikuttaa, jota ei ollut useisiin vuosiin puolisolla käytössä. Toki imetys on puolisonkin mukaan omiaan viemään seksihalut, mutta esikoisen jälkeen meillä oli seksiä melko useinkin, vaikka puoliso yhä imetti. Puoliso kyllä murehtii jämähtäneitä raskauskilojaan ja imetyksen takia riippuvia tissejään, mutta ei me oo koskaan mitään ulkonäköihmisiä oltu enkä ole koskaan sanonut mitään poikkipuolista hänen kiloistaan tai vartalostaan.

Arki meillä sujuu hyvin mutta ollaan lähinnä toisemme erittäin hyvin tuntevia kämppiksiä. Tuntuu kuitenkin, että tätä menoa parisuhde menee roskiin ennenkun pikkulapsiaika on ohi ja alkais olla omaakin aikaa ja enemmän aikaa parisuhteelle... Aika neuvoton tässä on kun toisaalta saa kuulla ettei puhu tunteistaan ja toisaalta sitten seksistä ja parisuhteesta ei saa puhua nyt, vaan sitten joskus toiste ja se on aina sitten toiste. Jospa se on ikuisesti niin sitte ja ootellaan eroa lasten kasvettua..

M41

On yllättävän tärkeää, että on tyytyväinen omaan vartaloonsa. Itse ainakin olen huomannut, että pieni asia voi heikentää olotilaa ja käsitystä omasta haluttavuudesta. Ihan vaikka kuukautisia edeltävä turvotus saa olon joskus tuntumaan paksulta ja epäviehättävältä, mikä ei ole omiaan edistämään halukkuutta, vaikka olenkin normaalipainoinen, eikä ulkopuolinen edes huomaa turvotusta.

Itse olen useimmiten tyytyväinen vartalooni ja pyrin myös pitämään siitä huolta, koska tiedostan, että ainakin oma halukkuuteni ja jopa nautinnon kokeminen pysyvät näin yllä. On helppo uskoa, että toinen pitää minua viehättävänä, jos olen itse samaa mieltä.

Itse olen saanut 2 lasta ja onnekseni palautunut hyvin, ilman näkyviä repsahduksia. Ymmärrän silti hyvin, että roikkuva nahka, raskausarvet tai rintojen muodon löystyminen vaikuttavat suuresti oman viehättävyyden kokemiseen. Jos itse kokee vartalonsa vastenmielisenä, ei toisen vakuuttelua päisvastaisesta ole helppo uskoa. Meihin naisiin kohdistuu suuria ulkonäköpaineita, eivätkä esim pornon naishahmot lainkaan helpota tilannetta, varsinkin jos oma mies ihannoin sellaisia.

Molempien osapuolien olisi saatava mahdollisuus ja myös nähtävä vaivaa pitääkseen itsensä kunnossa, jotta seksuaalinen itsetunto pysyy hyvänä. Itse toivon myös miehen olevan esteettisesti miellyttävä omien mieltymysteni mukaan. Saan mielihyvää komean miesvartalon ihailusta ja muista nautinnoista. Ymmärrän asian olevan molemminpuolista ja kannan vastuuta siitä, että jarrutan omaakin rupsahtamista parhaani mukaan.

Voisiko kyseessä olla itsetuntoasia? Kysy suoraan, kokeeko puolisosi itsensä viehättäväksi. Hyvän käsityksen saat siitä, näyttäytyykö hän mielellään sinulle ilman vaatteita.

Toisen seksuaalinen tyydyttäminen ei vaadi kohtuuttomasti aikaa, vaivaa eikä voimia. Sen pitää kuitenkin olla tasa-arvoista, vastavuoroista ja vapaaehtoista. Rakastavassa suhteessa asian pitäisi olla itsestäänselvä. Surullista, että liian usein näin ei ole. Kaipa tähänkin pätee, että muutoksen pitää lähteä siitä, mihin voi itse vaikuttaa.

Onko jotain lääkitystä? Sitalopraamia tai esim. kierukka? Kun poistatin kierukan, aloin kostua ja halut taas kovat :)