Lue keskustelun säännöt.
Miten pärjäätte lapsen kanssa yksin?
19.03.2013 |
Minulla on 8kk vauva ja olen älyttömän väsynyt. Rakastan lastani, mutta en pääse enää minnekään yksin. Olen lapsessa koko ajan kiinni. Lapsen isä asuu kanssamme ja on yrittäjä. Hän tekee koko ajan töitä ja viikonloput menee messuilla. Isyyslomaa, hän piti alle viikon.
Tähän asti olen jaksanut, mutta nyt kun lapselle on tullut pukemisesta vastenmielistä ja vessaankin konttaa perässä niin tuntuu välillä että pää räjähtää. Haaveilen, että pääsisin joskus lähtemään tuosta ovesta YKSIN kauppaan tai lenkille, mutta se ei ole mahdollista.
Öisin lapsemme heräilee itkemään 3h välein eli yötkään ei suju vielä kauhean hyvin. Meillä on ihanat isovanhemmat lähellä ja he välillä ottavat lapsemme hoitoon, mutta lapsen vieminen ja hakeminen jää jälleen minun harteilleni.
Mieheni tekee kovasti kyllä töitä ja ymmärrän, että lapsenhoito kuuluu minulle. Kuitenkin olen välillä katkera siitä hänen "omasta ajastaan" esimerkiksi messuilla. Hän saa pe-su olla hotellissa, syödä hotelli aamiaisen ja illalla käydä parilla rentouttavalla ravintolassa. Itse en pääse edes sinne kauppaan ilman, että ottaisin tyttäremme mukaan.
Olen puhunut asiasta mieheni kanssa, mutta hän ei ymmärrä asiaa. Tuntuu pahalta, että lapsellamme on isä, mutta hän ei auta lapsen hoidossa. Olen alkanut kokemaan mieheni vastenmieliseksi ja ehkä jopa luovuttanut hänen suhteensa. En vain jaksa enää panostaa, kun hän ei auta minua missään.
Itse en kaipaa lomamatkoja, enkä mitään isoa. Haluaisin vain käydä kaupassa tai joskus nähdä ystäviäni yksin. Siihen vain ei ikinä löydy aikaa. Miehelläni piti huomenna alkaa loma ja olen odottanut sitä hetkeä ja jo kauan sitten varannut kampaaja-ajan huomiselle, että pääsisin sinne yksin. Tämä oli jo sovittu ja piti olla miehelleni ok. Tämä aamuna ilmoittikin, että voisinko viedä lapsemme huomenna mummolle kampaajani ajaksi, etttä hänen lomansa alkaakin vasta torstaina. Huomenna siis vien tyttäremme mummolle eli en taaskaan lähde tuosta ovesta yksin. Isovanhemmilla ei ole mahdollisuutta tulla meille lasta hoitamaan ja vaikka lapsen raahaaminen ärsyttääkin niin silti olen kiitollinen, että he suostuvat joskus auttamaan hoidossa, koska muuten en olisi yksin jaksanut tähän asti.
Mitä minun tulisi tehdä? Olen jopa eroa alkanut miettimään, kun olen jo valmiiksi yksin.
Kommentit (24)
Ymmärrän kyllä tunteesi, mutta toisaalta en oikein ymmärrä, miksi valitat olevasi jatkuvasti lapsen kanssa, kun kerta voit viedä hänet hoitoon isovanhemmille, jotka kai sitten mielellään hoitavatkin? Siis miksi se ovesta ulos yksin meneminen on se tärkein pointti? Onko sinne isovanhemmille pitkäkin matka? Tylsää saarnata, että on heitä, joiden täytyy oikeasti hommata lapsenvahti esim. malliksesta, ei ole isovanhempia, mutta kun se on totta. Mutta joo onhan se vastuun tunne (24/7) välillä aika musertava, sitä se vaan on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Konkreettinen vinkki kuinka pääset ovesta ulos yksin: vie lapsi isovanhemmille, mene takaisin kotiin, hengaa siellä hetki yksin, keittele kahvit ja lähde vasta sitten sinne kampaajalle. Näin voit lähteä ovesta ihan yksin. :)
[quote author="Vierailija" time="19.03.2013 klo 14:06"]
Ymmärrän kyllä tunteesi, mutta toisaalta en oikein ymmärrä, miksi valitat olevasi jatkuvasti lapsen kanssa, kun kerta voit viedä hänet hoitoon isovanhemmille, jotka kai sitten mielellään hoitavatkin? Siis miksi se ovesta ulos yksin meneminen on se tärkein pointti? Onko sinne isovanhemmille pitkäkin matka? Tylsää saarnata, että on heitä, joiden täytyy oikeasti hommata lapsenvahti esim. malliksesta, ei ole isovanhempia, mutta kun se on totta. Mutta joo onhan se vastuun tunne (24/7) välillä aika musertava, sitä se vaan on.
[/quote]
Hei!
Monesti itsellenikin tuota sanon, että tiedän asioiden sillä tavalla olevan hyvin, että meillä on ne isovanhemmat, kun kaikilla niitä ei ole lähellä.. Isovanhemmat pystyvät ottamaan silloin tällöin lastamme hoitoon ja sanoinkin aikaisemmin, että olen siitä kiitollinen.
Lähinnä ahdistusta varmaan aiheuttaa se, kun lapselle on se isä, mutta hän ei lasta koskaan pysty hoitamaan.. Voi olla, että nyt tuntuu vain pahalta tämä tilanne, kun olen todella väsynyt.
[quote author="Vierailija" time="19.03.2013 klo 12:29"]
No kukkuu-leikkiä kehiin niin lapsi viihtyy yksinkin jos lähdet pissalle ja opetat leikkimään lattialla leluilla.
Kuulostaa kurjalta että elämäsi on kutistunut noin pieneen. Oletko puhunut miehellesi asiasta? Koska te voisitte palkata firmaan jonkun lisähenkilön (jos ei onnistu rahallisesti niin miksi yrittää jos ei saa rahaa).
Meillä ainakin lähtee työpaikka vaihtoon jos ei elämä toimi. Meitä on 7 henkinen perhe ja mies tekee reissuhommaa. Nuorin lapsi on rintavauva.
Harrastan urheilua. Kuntosali sellainen jonne voi viedä lapset parkkiin (vauvaa ei voi jättää parkkiin mutta muut voi). Tai hanki hoitaja joka katsoo lasta harrastuksesi ajan. Näitä on oikeasti moni halukas tekemään; itsekin autan kavereita mäessä. Sitten on varamummopalveluita. Lapsellasi on kummit kenties? Onko naapurissa luotettava henkilö?
Mutta jää auttamisesi ainakin osaltani siihen jos et puhu tarpeesta. Jos suhteesi huononee sillä ettette puhu niin minkä sen voi pelastaa? Suhdetta kuuluu hoitaa. Kuulostat melko katkeroituneelta kun haaveilet vaan siitä että "mies on hetellissa juomassa pari bisseä!" Oma mies työmatkallaan kaipaa myös lapsia, hänestä se on riippukivi joskus että ei voi olla kotona vaan sinä SAAT niin tehdä. Puhuisit miehellesi ja samalla kuuntelisit mitä hän ajattelee.
Koittakaa keksiä tapoja joilla voitte lisätä yhteistä aikaa. Ja miten mies voisi olla lapsensa kanssa. Ehkä mies voisi aamulla joskus lähteä lapsenne kanssa uimahalliin? Sinulle joku vakiaika kun menet jotain tekemään.
Mitään on vaikea muuttaa jos vaan huutelee että voivoi ja auau. On hyvä että tiedät mitä kaipaat mutta on sekin vähän eri kun olet OIKEASTI yksin lapsen kanssa. Asut jossain yksiössä. Miten paljon sun jää tavaraa miehelle ja paljonko sun pitää ostaa ihan vaan kattilloita, sohvaa, pöytää. Miten liikkuisit vauvan kanssa jos auto menee miehelle?
Millä maksat kodin ja siihen lamput? Millä ruuan ja laskut?
Menet töihin? Opiskelemaan? Mitenkäs tulevaisuutesi? Olet kotona miten kauan ja mitä sen jälkeen?
Mitä yhteisiä haaveita teillä on miehen kanssa? Miten paljon teitä kiinnostaa toistenne tyytyväisyys?
[/quote]
Hei!
Olen puhunut mieheni kanssa asioista moneen otteeseen, mutta asiat ei muutu. Miksi aina oletetaan, että yksinhuoltajat joutuvat asumaan yksiöissä ja tavarat jää miehelle? Olen opiskeluni opiskellut ja KYLLÄ minullakin on työ, mutta koska saimme vauvan niin jäin luonnollisesti äitiyslomalle ja vanhempainvapaalle. Olen pärjännyt ennen miestäni, minulla on ollut asunto ja auto ja olen osannut ihan itse laskut maksaa. Olen osannut vaihtaa lamput ja käydä kaupassa ostamassa ruokaa. Hohhoijaa :D
Teit aika paljon omia olettamuksia.. Mieheni on viikot töissä, tulee kello 18.00 ja tyttäremme menee kello 19.00 nukkumaan. Viikonloput pe-su kokonaan poissa. Aikaisemmin kirjoitin, että kyllä käyn lapseni kanssa kerhoissa ja ulkoilemassa ja tapaamme ihmisiä. Kyse on siitä, että edes JOSKUS pääsisin YKSIN kotiovesta ulos.
Ja oma vikahan se on, että en noina neljänä iltana jaksa lähteä minnekään kello 19.00 jälkeen. Minusta ei ole tuohon supermamma rooliin, olen ehkä sitten itsekäs, mutta kyllä tarvitsen edes joskus omaa-aikaa, että voin pukea vain itselleni päälle ja mennä esimerkiksi juoksemaan.