Lue keskustelun säännöt.
Tunteeton lapsi?
14.03.2019 |
En tiedä miksi sitä kutsuisin mutta onko tämä mielestänne ihan normaalia? Miehellä on siis lapsi edellisestä suhteesta ja meillä on myös yhteinen taapero. Asutaan yhdessä eikä sen suurempia ongelmia ole. Viimeaikoina tuo minulle "extra" lapsi on alkanut käyttäytyä omituisesti, suorastaan tunnekylmästi, enkä oikein ymmärrä missä vika on. Muksu on siis viikonloput täällä kotona meidän kanssa, mutta....no, hän ei puhu enää juuri mitään. Ei minulle, eikä edes isälleen. Hyvä jos 5 lausetta saa lapsesta irti viikonlopun aikana, ei siis oikeasti puhu. Ennen pyysi minuakin leikkimään ja ihan normaalisti kommunikoi ja nyt meinaa tuntua että lapsi on unohtanut miten puhutaan. Tai miten tehdään ylipäätään mitään. Lapsi saattaa tuijottaa piirrettyjä aamusta iltaan kiinnittämättä huomiota kehenkään. Jos patistetaan leikkimään niin ei keksi tekemistä, mikään ei kiinnosta. Pikkusisaruksen kanssa ei leiki, ei tervehdi tullessaan tai hyvästele lähtiessään, ei parhaimmillaan suostu edes katsomaan kohti, siis koko viikonloppuna. Ainoa pomminvarma keino saada lapsi liikkumaan on jos sisarpuolensa esim. kaatuu ja menee itkemään isille pipiä. Silloin kyllä nostetaan älämölö ja mennään esittelemään omaa pipiä kun sattuu niin kovasti tämä mielikuvituspipi, koska nuorempi sisarpuoli meinaa saada isältä huomiota.
Arvatkaa miltä tuntuu kun täysin vieraalta tuntuva muksu tulee viikonlopuksi? Täysin mykkä ja tunteettoman oloinen lapsi jota et enää tunne. Viikonloput ahdistaa kun en ymmärrä mikä on, sattuu katsoa vierestä kun taapero menee isosisaruksensa luokse näyttämään lelua ja toinen kääntää selkänsä eikä suostu huomioimaan pienempää yhtään mitenkään.
Mitä hittoa tässä on tapahtunut? ideoita?
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on ahdistunut, hänellä on paha mieli. Aivan selvä juttu. Johtuu luultavasti sinun ja isänsä tunnekylmyydestä, raukka huomasi ettei hänen hädästään välitetä, vähätellään ja pilkataan vain. Lapset aistivat asenteet kyllä. Myös koulussa voi olla vaikeuksia, joita lapsi oireilee tuolla tavoin. Kiusataanko? Onko kavereita?
Jos se lapsi jotain aistii niin ahdistusta siitä että mikä kumma on vialla. Tässä kukaan vähättele tai pilkkaa, h*lvetti minä en ehkä sitä lasta synnyttänyt mutta olen pirun ihmeissäni ja huolestunut että mikä vaivaa.
Et kuulosta vilpittömästi huolestuneelta aikuiselta, vaan lähinnä ärsyyntyneeltä ja vihaiselta. Syytät pientä ahdistunutta lasta tunteettomaksi ja kylmäksi, ja sinua lähinnä vtuttaa puhumattomuus ja lapsen epätoivoiset yritykset saada myös osakseen lohdutusta. Sitä paitsi aikuiset päättävät telkkarin katsomisesta. Tottakai 6v. Tuijottaa sitä rajattomasti jos vaan voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole tarkoitukseni syyllistää, mutta lue itse, miten lapsesta kirjoitat. Aloituksen perusteella lapsen käyttäytyminen on todella huolestuttavaa (kuulostaa masennukselta), mutta sen sijaan, että olisit huolissasi 6-vuotiaan lapsen lähes katatonisesta tilasta, kuulostatkin vihaiselta. Kokeile sellaista ajatusleikkiä, että luet tekstin, ja kuvittelet, että joku kirjoittaisi noin sinun omasta lapsestasi. Eikö kuulostaisi aika rankalta?
Lapsi ei saa ympäristöstään huolenpitoa ja turvaa ja oireilee noin.
Isä voisi tehdä kahdenkeskisiä kivoja juttuja hänen kanssaan. Muutenkin olisi tärkeää, että hän tietäisi olevansa isälleen aivan yhtä tärkeä kuin pienempi sisaruksensa, joka asuu isänsä kanssa koko ajan.
Arvostelun sijaan lapsi tarvitsee häntä tukevia aikuisia.
Ja nyt tietysti kohtelette häntä kuin narsistia.
Minusta ap vaikuttaa tunteettomalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen? Joku mustisdraama tuossa nyt taitaa olla. Pitäisikö isän puhua eksälleen tuosta, käyttäytyykö lapsi noin äitinsä luona.
Alkoiko tämä käytös sisaruksen syntyessä vai vasta äskettäin?
"Mustisdraama" kuulostaa todella vähättelevältä ja ymmärtämättömältä sanavalinnalta, vaikka juuri sinä et sitä tainnut niin tarkoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, miltä sinusta tuntuisi jos puolisosi ottaisi uuden puolison, etkä saisi enää häneltä aikaa ja huomiota?
AP:tai ei kyllä voi syyllistää siitä että ei välitä lapsesta yhtä paljon kun omastaan. Sehän on täysin luonnollista...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostat kyllä itse tunteettomalta.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tarkoitukseni syyllistää, mutta lue itse, miten lapsesta kirjoitat. Aloituksen perusteella lapsen käyttäytyminen on todella huolestuttavaa (kuulostaa masennukselta), mutta sen sijaan, että olisit huolissasi 6-vuotiaan lapsen lähes katatonisesta tilasta, kuulostatkin vihaiselta. Kokeile sellaista ajatusleikkiä, että luet tekstin, ja kuvittelet, että joku kirjoittaisi noin sinun omasta lapsestasi. Eikö kuulostaisi aika rankalta?
Lapsi ei saa ympäristöstään huolenpitoa ja turvaa ja oireilee noin.
No kieltämättä kuulostaa vihaiselta ja turhautuneelta. Se johtuu ihan siitä että alan jo panikoida että mitä tässä pitäisi tehdä. isänsä yrittää kaikkensa että saisi lapseensa yhteyden, mutta kun ei. Minäkin yritän parhaani, yritän kysellä lapsen kuulumisia ja mitä on tehnyt viikolla äitinsä kanssa, enkä saa mitään vastausta mihinkään, vaikka kuinka pyydän ja yritän saada mukaan kaikkeen. Tuutko leikkimään mun ja pikkuisen kanssa? Autatko tässä tai tässä asiassa? Haluatko lähteä ulos, tehdään vaikka lumiukko tai jotain muuta kivaa? Mutta vastaus on joko ei tai sitten en saa sitäkään. Olen ihan h*lvetin kauhissani että miksi näin tapahtui. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viekää se lasten psykologille. Ja lapselle kahdenkeskistä aikaa isänsä kanssa.
Onko lapsen äidin luona kaikki hyvin????
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tarkoitukseni syyllistää, mutta lue itse, miten lapsesta kirjoitat. Aloituksen perusteella lapsen käyttäytyminen on todella huolestuttavaa (kuulostaa masennukselta), mutta sen sijaan, että olisit huolissasi 6-vuotiaan lapsen lähes katatonisesta tilasta, kuulostatkin vihaiselta. Kokeile sellaista ajatusleikkiä, että luet tekstin, ja kuvittelet, että joku kirjoittaisi noin sinun omasta lapsestasi. Eikö kuulostaisi aika rankalta?
Lapsi ei saa ympäristöstään huolenpitoa ja turvaa ja oireilee noin.
No kieltämättä kuulostaa vihaiselta ja turhautuneelta. Se johtuu ihan siitä että alan jo panikoida että mitä tässä pitäisi tehdä. isänsä yrittää kaikkensa että saisi lapseensa yhteyden, mutta kun ei. Minäkin yritän parhaani, yritän kysellä lapsen kuulumisia ja mitä on tehnyt viikolla äitinsä kanssa, enkä saa mitään vastausta mihinkään, vaikka kuinka pyydän ja yritän saada mukaan kaikkeen. Tuutko leikkimään mun ja pikkuisen kanssa? Autatko tässä tai tässä asiassa? Haluatko lähteä ulos, tehdään vaikka lumiukko tai jotain muuta kivaa? Mutta vastaus on joko ei tai sitten en saa sitäkään. Olen ihan h*lvetin kauhissani että miksi näin tapahtui. Ap
Siis et voi olla tosissasi? Puhut nyt 6- vuotiaasta, etkä mistään murrosikäisestä teinistä, joka on yks kaks vain päättänyt alkaa osoittaa mieltään. Siis miten olisi vaikka terapia tai ylipäätään avun hakeminen? Olisiko se mitään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tarkoitukseni syyllistää, mutta lue itse, miten lapsesta kirjoitat. Aloituksen perusteella lapsen käyttäytyminen on todella huolestuttavaa (kuulostaa masennukselta), mutta sen sijaan, että olisit huolissasi 6-vuotiaan lapsen lähes katatonisesta tilasta, kuulostatkin vihaiselta. Kokeile sellaista ajatusleikkiä, että luet tekstin, ja kuvittelet, että joku kirjoittaisi noin sinun omasta lapsestasi. Eikö kuulostaisi aika rankalta?
Lapsi ei saa ympäristöstään huolenpitoa ja turvaa ja oireilee noin.
No kieltämättä kuulostaa vihaiselta ja turhautuneelta. Se johtuu ihan siitä että alan jo panikoida että mitä tässä pitäisi tehdä. isänsä yrittää kaikkensa että saisi lapseensa yhteyden, mutta kun ei. Minäkin yritän parhaani, yritän kysellä lapsen kuulumisia ja mitä on tehnyt viikolla äitinsä kanssa, enkä saa mitään vastausta mihinkään, vaikka kuinka pyydän ja yritän saada mukaan kaikkeen. Tuutko leikkimään mun ja pikkuisen kanssa? Autatko tässä tai tässä asiassa? Haluatko lähteä ulos, tehdään vaikka lumiukko tai jotain muuta kivaa? Mutta vastaus on joko ei tai sitten en saa sitäkään. Olen ihan h*lvetin kauhissani että miksi näin tapahtui. Ap
Siis et voi olla tosissasi? Puhut nyt 6- vuotiaasta, etkä mistään murrosikäisestä teinistä, joka on yks kaks vain päättänyt alkaa osoittaa mieltään. Siis miten olisi vaikka terapia tai ylipäätään avun hakeminen? Olisiko se mitään?
Ja ylipääätään toi asetelma: "tuutko leikkimään mun ja pikkuisen kanssa." Kuulostaa siltä, että tämä 6- vuotias on aina vetäytyneenä yksin ja sitten yritätte maanitella häntä teidän mukaan, ikään kuin hän olisi se extrakappale. Eikö lähtökohtana pitäisi olla, että hän on automaattisesti tässä porukassa mukana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tarkoitukseni syyllistää, mutta lue itse, miten lapsesta kirjoitat. Aloituksen perusteella lapsen käyttäytyminen on todella huolestuttavaa (kuulostaa masennukselta), mutta sen sijaan, että olisit huolissasi 6-vuotiaan lapsen lähes katatonisesta tilasta, kuulostatkin vihaiselta. Kokeile sellaista ajatusleikkiä, että luet tekstin, ja kuvittelet, että joku kirjoittaisi noin sinun omasta lapsestasi. Eikö kuulostaisi aika rankalta?
Lapsi ei saa ympäristöstään huolenpitoa ja turvaa ja oireilee noin.
No kieltämättä kuulostaa vihaiselta ja turhautuneelta. Se johtuu ihan siitä että alan jo panikoida että mitä tässä pitäisi tehdä. isänsä yrittää kaikkensa että saisi lapseensa yhteyden, mutta kun ei. Minäkin yritän parhaani, yritän kysellä lapsen kuulumisia ja mitä on tehnyt viikolla äitinsä kanssa, enkä saa mitään vastausta mihinkään, vaikka kuinka pyydän ja yritän saada mukaan kaikkeen. Tuutko leikkimään mun ja pikkuisen kanssa? Autatko tässä tai tässä asiassa? Haluatko lähteä ulos, tehdään vaikka lumiukko tai jotain muuta kivaa? Mutta vastaus on joko ei tai sitten en saa sitäkään. Olen ihan h*lvetin kauhissani että miksi näin tapahtui. Ap
Siis et voi olla tosissasi? Puhut nyt 6- vuotiaasta, etkä mistään murrosikäisestä teinistä, joka on yks kaks vain päättänyt alkaa osoittaa mieltään. Siis miten olisi vaikka terapia tai ylipäätään avun hakeminen? Olisiko se mitään?
Ja ylipääätään toi asetelma: "tuutko leikkimään mun ja pikkuisen kanssa." Kuulostaa siltä, että tämä 6- vuotias on aina vetäytyneenä yksin ja sitten yritätte maanitella häntä teidän mukaan, ikään kuin hän olisi se extrakappale. Eikö lähtökohtana pitäisi olla, että hän on automaattisesti tässä porukassa mukana.
Niinpä. Jos lapsi tuntisi olevansa kuin kotona, ei sitä tarvi erikseen pyytää leikkimään tai alentavasti auttamaan askareissa.
Nyt tilaatte ajan Sinkkosen Jartsalle ja kohta elämä on taas raiteillaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tarkoitukseni syyllistää, mutta lue itse, miten lapsesta kirjoitat. Aloituksen perusteella lapsen käyttäytyminen on todella huolestuttavaa (kuulostaa masennukselta), mutta sen sijaan, että olisit huolissasi 6-vuotiaan lapsen lähes katatonisesta tilasta, kuulostatkin vihaiselta. Kokeile sellaista ajatusleikkiä, että luet tekstin, ja kuvittelet, että joku kirjoittaisi noin sinun omasta lapsestasi. Eikö kuulostaisi aika rankalta?
Lapsi ei saa ympäristöstään huolenpitoa ja turvaa ja oireilee noin.
No kieltämättä kuulostaa vihaiselta ja turhautuneelta. Se johtuu ihan siitä että alan jo panikoida että mitä tässä pitäisi tehdä. isänsä yrittää kaikkensa että saisi lapseensa yhteyden, mutta kun ei. Minäkin yritän parhaani, yritän kysellä lapsen kuulumisia ja mitä on tehnyt viikolla äitinsä kanssa, enkä saa mitään vastausta mihinkään, vaikka kuinka pyydän ja yritän saada mukaan kaikkeen. Tuutko leikkimään mun ja pikkuisen kanssa? Autatko tässä tai tässä asiassa? Haluatko lähteä ulos, tehdään vaikka lumiukko tai jotain muuta kivaa? Mutta vastaus on joko ei tai sitten en saa sitäkään. Olen ihan h*lvetin kauhissani että miksi näin tapahtui. Ap
Hyvin toimit, jatka vain tuota vaikka vastakaiku olisi tuollaista. Mies voisi viedä häntä ulos leikkimään, liikkumaan jne. - toivottavasti sinä et hoida molempia lapsia koko aikaa? 6v on varmaan joutunut äitinsä kanssa kokemaan huolenpidon puutetta ja epävakautta. Se lamauttaa pienen lapsen. Yritä olla ymmärtäväinen ja isä osoittamaan paljon rakkautta hänelle.
Ja tuo katso MUN pipiä on ihan normaalia turvallisessa ydinperheessäkin. Kun mun toinen lapsi opetteli kävelemään, esikoinen 6.5v huomautteli, että katsokaa, kyllä minäkin osaan kävellä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunteettomat vanhemmat. Kun omien viettien perässä juostaan uuteen suhteeseen eikä lapsen oireilua huomata ihanassa uusperheessä.
Huoh, minun ja isänsä suhde on ollut pysyvin asia lapsen elämässä. Äitinsä aikanaan häipyi ja onkin sitten lisääntynyt suunnilleen joka kadulla vastaantulijan kanssa. Liekö sillä jotain tekemistä asian kanssa?
Olisiko aika ottaa puheeksi miehen kanssa, että ehdottaisi exälle lähivanhemmuutta?
Poika kaipaa isäänsä. Kuusivuotias tarvitsee häntä aivan erityisellä tavalla jo. Älä demonisoi lasta, vaan tee sinäkin töitä sen eteen että näet hänen herkät puolensa. Sinulle varmasti oman lapsen syntymä vaikuttaa siihen, että koet helposti toiseen lapseen liittyvät negatiiviset asiat vielä negatiivisepana. Tavallaan on se tarve suojella omaa lasta, joka on luonnollinen, mutta sen yli on päästävä sillä tämä poika on kuitenkin tyttäresi isoveli.
Miksi välistä on poistettu ihan asiallisia kommentteja?
Ihme sensuuri!
Tämän on pakko olla provo. Pakko olla. Ja se oli kehu...