Miten te ruokitte suursyömärit? :(

Mä tiedän, että naapureita mä en enää koskaan pyydä syömään.

Isäntä siellä kertoi kerran, että he todellakin paastoavat päivän. Aamupalan syövät ja sitten jotain pientä. Jos illaksi on tullut kutsu syömään. Sen kyllä huomaa. Kerran pyysin synttäreilleni ja voe helvata.. Niille olisi pitänyt olla oma kattaus. Vanhemmat ja neljä lasta ja kaksi vävykokelasta. Teinivävyillä käytöstavat kohdallaan, mutta aina se mies vaatii niitä mukaan joka paikkaan, kun kuuluvat perheeseen!

Samoin aina hyödyntävät naapuruston ristiäiset, lakkiaiset, synttärit.. tässä naapurustossa. Se lähettää nuorempia lapsiaan ensin "rääppiäisiin" ja vähän ajan päästä on itsekin ovella kyselemässä lapsiaan ja ohohps, johan kutsututti itsensäkin kahville ja konjakille. Yleensä sillä on se oma pullo mukana, mutta voi jesta sitä sapuskan määrää, jonka siinä konjakin sivussa sitten mättää.

Toisaalta on hyvä, ettei jää kaakkuja ja tippaleipiä nurkkiin lojumaan. Jotenkin huvittaa, että missäs vaiheessa "virtasia" alkaa lappaamaan sisään ja millähän verukkeella tällä kertaa.

Itse tuo mies tykkää pitää juhlia ja aina kutsuu kaikki naapuritkin omien pullojensa kanssa ja paljon on myös nyyttäritouhua. Hän itse on laittanut pellillisen lohkoperunoita tai ostanut pari laatikkoa Lidlin pitsoja, puolikkaita makkaroita grillaa kesällä..  kaikille neljälle kymmenelle vieraalle. Viiniä on yksi per muki tai saa valita ottaako olut vai siideritölkin. ;)

Ihan hauska seuramies se on, mutta... :D

Juuri näin. Ei ole tarkoituskaan kylään mennä syömään mahaa täyteen, jos teidät kutsutaan grillaamaan tai päivälliselle. 

Häät on ainoa sallittu juhla, missä voi valittaa, että ei saa mahaa täyteen tarjoilusta. Se on ainoa paikka, mistä voi lähteä kovalla äänellä valittanet mäkkärille syömään, kun ei saanut rahalleen vastinetta ja mahaa täyteen.

[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 12:17"]

Meidän perhe on oikeita suursyömäreitä, mutta ei me koskaan kylässä valiteta, ettei saatu tarpeeksi ruokaa eli omataan hyvät käytöstavat. Me ostetaan oikeastaan aina liikaa ruokaa, jos ollaan kutsuttu porukkaa syömään. Mun mielestä se on tosi noloa, jos vieraat eivät saa vatsaansa täyteen. Ja on monta eri sorttia, koska useimmissa perheissä on pieniä lapsia, joten tarvitaan erilaisia ruoka, että kaikille löytyy edes jotain syötävää.

[/quote]

Mulla on juuret Karjalassa, ja siellä ei vieraita kutsuessa ruuassa pihistellä, vaan pöydän pitää notkua. Ylpeys on että meiltä ei lähdetä nälkäisenä kotiin. Ja kaikkihan nyt ei vaan pidä salaateista, eli pitää varustautua niin.

Jos tulee suursyömäriporukkaa grillaamaan, niin a) voit joko pyytää nyyttäriperiaatetta, että tuokaa tullessanne pihvi/syömäri ja vaikka perunasalaattia. Ostat sitten itse sen lihamäärän, mitä normaalisti ostaisit sille sakille. .b)  Lisäksi voit ostaa grillimakkaraa, keitellä ison kattilallisen perunoita, tehdä ison kulhon kanasalaattia ja kastiketta ja tehdä jauhelihapihvejä (lapset rakastaa) ja pistät tiskiin hampurilaissämpylöitä, ananasta, kananmunia, juustoa ja muista lisäkkeitä, ja siitä sitten vaan itse täyttelemään oma herkkuhampurilainen. Leiväksi ainakin ruisleipää ja karjalanpiirakoita ja munavoita, ja mielellään vielä karjalanpaistiakin. Jälkiruuaksi marjakiisseliä ja kermavaahtoa. Jos ei vieraat siinä vaiheessa etsi päiväunipaikkaa, kutsut ovat epäonnistuneet.

Aina on meinaan se riski, että vierailla on kova nälkä, ja minusta on häpeä emännälle, että nuukailee kutsujen ruuan määrässä.

Mutta mulla onkin vanhemmat Karjalasta....sulla ehkä Laihialta...

Täällä taas sekoitetaan mökkivierailut ja normaalit illalliset, eipä yllätä. :) Perussääntöhän on, että ruokailijaa kohti varattaisiin noin 200 g lihaa, koskee siis ihan tavallista illallista. Siihen jos on lisäksi vielä alkuruoka, lisukkeet ja jälkiruoka, pitäisi tulla kylläiseksi.

Normaalivanhempien täytyy mielestäni reagoida, jos poika syö 2,5x180 grammaa lihaa (ja vielä valittaa että sai liian vähän) eikä ollenkaan kasviksia: sehän on todella epäterveellistä. Ja se, että sanotaan, että jos kerran vuodessa sitä tai tätä, niin kyllähän tuon tyyppinen ruokailutottumus kertoo, ettei kyse ole mistään kerran vuodessa -jutusta, vaan opitusta kasvisten/lisukkeiden inhoamisesta. Olen huomannut, että nykyisessä yltäkylläisyydessä kehitetään jatkuvalla syötöllä juhlan aiheita (mikäs sen mukavampaa), ja kun elintaso on korkea, normiviikonloppunakin herkkujen määrä meinaa riistäytyä käsistä. Siksi on olennaista myös se, miten viikonloppuisin/kutsuilla/synttäreillä syödään.

Tuohon ap:n mainitsemaan huonotapaisuuteen olen törmännyt myös aikuisissa (useinmiten miehissä), jotka poruan määrästä riippumatta leikkaavat esim. synttärikakusta leijonanosan, vaikka väkeä olisi paljonkin. Tottakai on isännän ja emännän vika, jos kakkua on liian vähän suhteessa porukkaan, mutta kyllä aikuisen ihmisen tulee osata suhteuttaa syömisensä jakajien määrään.

Minulle oli järkytys, kun ensimmäistä kertaa valmistin illallista mieheni sukulaisille, muutama heistä kun mätti sitä ruokaa oikeasti ihan kauheasti. Kai olen itse sitten näiden määritelmien mukaan pieniruokainen, lisäksi olen kasvanut itseäni vähemmän syövän äidin kanssa kahdestaan ja asunut pitkään yksin, joten on muutenkin ollut miehen kanssa totuttelemista siihen, että ruokaa menee paljon. On vaan vaikea hahmottaa, miten paljon jotkut syövät, kun siitä huolimatta, että on ostanut ruokaa kassikaupalla ja tehnyt mielestään naurettavan isot määrät, meneekin kaikki yllättäen hetkessä.

Olen yrittänyt "selvitä" suursyömäreistä valmistamalla sellaista ruokaa, että liha, kana tms. on ujutettuna ruoan sekaan, ei erillään. Lisäksi hyvä salaatti, vaikka se ei kaikkiin uppoakaan ja pöydässä esim. korillinen itsetehtyjä sämpylöitä, mitä voi mussuttaa sitten samalla :) Onneksi eivät ole mitään ruoka-hifistelijöitä, vaan mielummin kunnon kotiruoka uppoaa heille hyvin. Tekisin mielelläni jotain "hienompaa", mutta tuntuu, että se ruoan määrä ja toki hyvä maku on  pääasiassa heillä, ei esim. uusien makujen maistelu.

Jonkun kerran, kun osa porukasta tuli jo aikaisemmin, olin valmistanut edellisenä iltana pellillisen hyvää kinkkupiirakkaa, mitä tarjoilin suursyömäreille jo heti aluksi :) Jaksoivat mättää hyvin illallisella, mutta tällä kertaa ei tarvinnut kaapia vuoan pohjia nälkäisen näköisenä! Vaihtoehtoisia, vaikka edullisempiakin vaihtoehtoja, ja jos yksi loppuu, ruokaa riittää kuitenkin.

Kuten tästäkin ketjusta voi päätellä, suomalainen ruokakulttuuri on pitkälle määrällä mättämistä. Esimerkiksi ransakalaiset pysyvät hoikkina rasvaisista eväistään huolimatta siksi, että siellä syödään pieniä määriä kerrallaan.

Pyrin (huom, pyrin, en aina pysty) siihen, että esim. kahvilla en varsinaisesti syömällä syö makeita, vaan maistelen. Esim. jotain suklaakakkua menisi huomattavasti enemmän, jos hotkis vain menemään. Maistelun idea on siinä, että keskitytään jokaiseen lusikalliseen, jolloin ruokailussa kestää kauemmin ja tulee syötyä vähemmän. Mutta tämähän on monien mielestä turhaa hienostelua. 

Yllä olevasta johtuen ei muuten kannattaisi painonhallinnan ja terveyden kannalta syödä tietokoneella istuessa tai TV:tä katsoessa, koska silloin ei nimenomaan ole läsnä syömishetkessä, vaan suuhun saattaa mennä vaikka kuinka paljon mättöä. 

Kirjoitin jo aiemmin ahneesta sukulaisestani. Grillauksesta tuli mieleen hänen eräs huippuhetkensä useamman vuoden takaa. Silloin olimme mieheni kanssa vielä lapsettomia samoin tämä sukulainen vaimoineen. Lihaa ym oli kyllä riittävästi mutta emme kaikkea voineet kerralla pistää ensinnäkään grillin koon vuoksi. Oli tarkoitus että jokainen ottaa ensin yhden pihvin ja sitten grillattuja kasviksia sekä perunoita ym tykötarpeita ja samalla uudet tilalle grilliin. Mieheni kertoikin asian että näin tehtävä jotta voimme syödä kaikki yhtäaikaa valitellen pientä grilliä. Mitä tekee sukulaismies? No nappaa itselleen kolme pihviä neljästä samoin kaksi makkaraa. Pöytään ahmimaan kiireesti saalistaan ja me muut katselimme että tämmöistä. Lihaa hotkiessa tuumii että laittakaa nyt itsellennekin lihaa grilliin..

Kylläpä ap on pihi ruoan suhteen. Meitä on iso perhe (7), kaikki normaalisyöjiä. Meillä käy usein ihmisiä syömässä, isoilla juhlilla jne. IKINÄ ei lähimainkaan mene ruoka loppuun - herran jumala miten noloa se olisi. Turha pyytää ketään syömään, jos ei ole varaa laittaa sitä sapuskaa pöytään niin paljon, että jokainen saa tasas ottaa niin paljon kuin haluaa! 

Huh. 

Tuli jotenkin vaan mieleen, että näillä ahmijatyypeillä, jotka tarvitsevat monta pihviä per ateria, täytyy olla aivan järkyttävät ilmavaivat. :D Yäk! :D

[quote author="Vierailija" time="19.03.2013 klo 16:50"]

Kylläpä ap on pihi ruoan suhteen. Meitä on iso perhe (7), kaikki normaalisyöjiä. Meillä käy usein ihmisiä syömässä, isoilla juhlilla jne. IKINÄ ei lähimainkaan mene ruoka loppuun - herran jumala miten noloa se olisi. Turha pyytää ketään syömään, jos ei ole varaa laittaa sitä sapuskaa pöytään niin paljon, että jokainen saa tasas ottaa niin paljon kuin haluaa! 

Huh. 

[/quote]

Ja anna mä arvaan, se ruoka joka ei lopu kesken on jotain kinkkukiusausta tai kalakeittoa?

Yrittäkää ymmärtää ihmiset, että on erikseen sellaiset talkooporukoille pidettävät pidot ja hienommat illalliset. Ne on täysin eri tyyppisiä tilaisuuksia ja niissä on erilainen ruokakuvio. Pidoissa on sitä mättöruokaa, joka ei lopu kesken. Illallisella kullekkin ruokailijalle varataan oma annos ja kylläisyys tulee siitä että syödään alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka. Ihan perusjuttu, mutta tuntuu monelle olevan ihan hebreaa.

[quote author="Vierailija" time="19.03.2013 klo 17:02"]

[quote author="Vierailija" time="19.03.2013 klo 16:50"]

Kylläpä ap on pihi ruoan suhteen. Meitä on iso perhe (7), kaikki normaalisyöjiä. Meillä käy usein ihmisiä syömässä, isoilla juhlilla jne. IKINÄ ei lähimainkaan mene ruoka loppuun - herran jumala miten noloa se olisi. Turha pyytää ketään syömään, jos ei ole varaa laittaa sitä sapuskaa pöytään niin paljon, että jokainen saa tasas ottaa niin paljon kuin haluaa! 

Huh. 

[/quote]

Ja anna mä arvaan, se ruoka joka ei lopu kesken on jotain kinkkukiusausta tai kalakeittoa?

Yrittäkää ymmärtää ihmiset, että on erikseen sellaiset talkooporukoille pidettävät pidot ja hienommat illalliset. Ne on täysin eri tyyppisiä tilaisuuksia ja niissä on erilainen ruokakuvio. Pidoissa on sitä mättöruokaa, joka ei lopu kesken. Illallisella kullekkin ruokailijalle varataan oma annos ja kylläisyys tulee siitä että syödään alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka. Ihan perusjuttu, mutta tuntuu monelle olevan ihan hebreaa.

[/quote]

Juuri tämä näyttää olevan jokuselle mammalle ihan käsittämätöntä. Illalliskutsuille mennään sammuttamaan nälkää, ja sehän ei sammu millään muulla kuin lihalla. Alkuruoat ja sivuruoat ovat ihan tuntemattomia ilmiöitä. :D

Joutuu kyllä säätelemään vieraiden tuloa koska rahaa ei oikein ole. Meillävieraat on yötä ja kyllä sitä rahaa palaa monta sataa euroa. Toiselle sukulaiselle kelpaa arkiruoka ja makkara. Toinen vieras haluaisi  parempaa ,niin ei usein kutsuta.

Joutuu kyllä säätelemään vieraiden tuloa koska rahaa ei oikein ole. Meillävieraat on yötä ja kyllä sitä rahaa palaa monta sataa euroa. Toiselle sukulaiselle kelpaa arkiruoka ja makkara. Toinen vieras haluaisi  parempaa ,niin ei usein kutsuta.

[quote author="Vierailija" time="19.03.2013 klo 17:10"]

[quote author="Vierailija" time="19.03.2013 klo 17:02"]

[quote author="Vierailija" time="19.03.2013 klo 16:50"]

Kylläpä ap on pihi ruoan suhteen. Meitä on iso perhe (7), kaikki normaalisyöjiä. Meillä käy usein ihmisiä syömässä, isoilla juhlilla jne. IKINÄ ei lähimainkaan mene ruoka loppuun - herran jumala miten noloa se olisi. Turha pyytää ketään syömään, jos ei ole varaa laittaa sitä sapuskaa pöytään niin paljon, että jokainen saa tasas ottaa niin paljon kuin haluaa! 

Huh. 

[/quote]

Ja anna mä arvaan, se ruoka joka ei lopu kesken on jotain kinkkukiusausta tai kalakeittoa?

Yrittäkää ymmärtää ihmiset, että on erikseen sellaiset talkooporukoille pidettävät pidot ja hienommat illalliset. Ne on täysin eri tyyppisiä tilaisuuksia ja niissä on erilainen ruokakuvio. Pidoissa on sitä mättöruokaa, joka ei lopu kesken. Illallisella kullekkin ruokailijalle varataan oma annos ja kylläisyys tulee siitä että syödään alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka. Ihan perusjuttu, mutta tuntuu monelle olevan ihan hebreaa.

[/quote]

Juuri tämä näyttää olevan jokuselle mammalle ihan käsittämätöntä. Illalliskutsuille mennään sammuttamaan nälkää, ja sehän ei sammu millään muulla kuin lihalla. Alkuruoat ja sivuruoat ovat ihan tuntemattomia ilmiöitä. :D

[/quote]

Huh, siis oikeasti ihan uskomatonta! Nyt ehdin lukea koko ketjun, luulin ainakin itse ihan oikeasti, että tässä kuvattuja määriä syövät joko kasvupyrähdyksessä olevat, paljon urheilevat teinipojat tai valtavan ylipainoiset miehet, tai vaikka vaihtoehtoisesti kehonrakentajat bulkkikautena, mutta eivät mitkään 5-vuotiaan pikkulapset!

Tässä ei nyt mielestäni ole kyse siitä, että ap tai kukaan muukaan olisi huono emäntä, vaan siitä, että toiset meistä eivät vaan voi käsittää, miten paljon jotkut voivat syödä (ja pitävät hyväksyttävänä syödä) kylässä!

Ja erikseen nyt jotkut karjalaisen grillipidot tai mökkiviikonloput, nyt ilmeisesti puhuttiin kuitenkin normaalien ihmisten illallisista.

t. 78

Ehkäpä ap valmistaa niin herkullista ruokaa että kyläilijät unohtavat käytöstapansa ja taantuvat villi-ihmismäisiksi ahmateiksi

No on kyllä harvinaisen junttia käytöstä aikuiselta ihmiseltä vedellä kylässä hevosen annos ja kysellä vielä lisää. Missä tollasia edes kasvaa? Ja minkä kokosia nää ihmiset on? 

Itse olen järkännyt syömisiä viimeksi 18:lle ihmiselle (joista puolet miehiä), eikä kukaan todellakaan vetänyt jotain kolmea pihviä, ja ruokaa jäi yli. Eikä ole muuten normaalia, saati terveellistä, että viisivuotias syö kolme pihviä (ellei sitten on kyse jostain pienistä jauhelihapihveistä).

[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 13:57"] Jos ei vieraat siinä vaiheessa etsi päiväunipaikkaa, kutsut ovat epäonnistuneet.

[/quote]

Kuulostaa painajaismaiselta, mutta kukin hoitakoon kutsunsa haluamallaan tavalla. ;)

Mua kans vituttaa nää ahmijamiehet. Meillä on harrastuksen puitteissa usein järjestetty talkooruokailu, ja jos ei kerkii ennen miehiä noutopöytään niin varmasti jää ilman! Miksei ensin oteta kohtuullista annosta ja mennä sitten santsaamaan, jos ruokaa näyttää jäävän yli? Miten ihmeessä soppaakin kahmitaan lautaselle niin, että se on kukkurallaan? Myöhäisemmät ruokalijat saa nostella tyhjien astioiden kansia.

Osoittee todella huonoa käytöstä, jos kyläpaikassakin kaavitaan kattilat ja ahmitaan pihvejä. Lapset on syytä opettaa kohtuullisuuteen, ahmikoon kotona lihaa minkä ehtivät (jos vanhemmat raaskivat ostaa).

Joku kirjoitti edellä, että karjalaiseen vieraanvaraisuuteen kuuluu ylenpalttinen ruokapöytä. Ymmärrän, että ennenvanhaan ihmiset tuli pitkien päivämatkojen takaa, joten ruokaa piti olla. Mut nykyisin ylitursuavat ruokapöydät on mun mielestä suoranaista mahtailua.

"Mulla on juuret Karjalassa, ja siellä ei vieraita kutsuessa ruuassa pihistellä, vaan pöydän pitää notkua. Ylpeys on että meiltä ei lähdetä nälkäisenä kotiin. Ja kaikkihan nyt ei vaan pidä salaateista, eli pitää varustautua niin."

Jotenkin sitä vaan on kuvitellut, että ainakin vähän nuorempi polvi olisi jo päässyt näistä pula-ajan traumoista yli. Itsekin kyllä usein yliarvioin ruuan tarpeen, ja teen liikaa, mutta ei ole kyllä koskaan tullut mieleen ylpeillä sillä. Saati laittaa illallisvieraille saavillista perunoita "ettei varmasti jää nälkä". Itselleni olisi myös jonkinlainen häpeä laittaa vieraille jälkkäriksi kiisseliä. Maalta olen itsekin kotoisin, mutta tällainen agraariyhteiskunnan ruokafilosofia on tuttu lähinnä isovanhempien puheista.

(Ja perunat ja kiisseli on siis ihan hyvää arkiruokaa.)

Grillausiltamiin suosittelen systeemiä että sovitaan ketkä tuo mitäkin ja mitä isäntäväki hankkii valmiiksi, eli vähän niinkuin nyyttärisysteemiä, etenkin jos grillausta porukalla harrastetaan usein.

Jos kutsuu ihmisiä syömään niin ei siitä kannata itseensä ottaa jos vierailla ei ole käytöstapoja vaan olettavat että heille tarjotaan viikon edestä ruokaa.