Lue keskustelun säännöt.
Tajusin just ettei mun tuu olemaan helppo löytää parisuhdetta
13.03.2019 |
Kyselin chatissa ihmisten mielipiteitä 25v neitsyt naisesta jolla ei oo ikinä ollut kunnollista parisuhdetta, sellainen minä olen. Täysin kokematon en kuitenkaan oo, on ollut lyhyitä parisuhteita, olen suudellut ja flirttaillut useiden miesten kanssa. Tahtomattani olen joutunut tähän tilanteeseen, olin 16-17v jo valmis harrastamaan seksiä mutta neitsyys ois mennyt sillon miehelle joka käytti mua kohtaan henkistä väkivaltaa ja ei pystynyt lupaamaan että vaikka antaisin neitsyyteni hänelle niin lopettaisi mun huonosti kohtelun. Hän siis kohteli mua huonosti koska oli saanut kuulla että mulla oli ylä-asteella h.uoran maine ja olin todella vihattu ihminen ja varmasti tuun aina olemaan tiettyjen ihmisten silmissä vihattu ihminen tekemieni virheiden takia. 11-vuotiaana aloin seurustelemaan ensimmäisen kerran ja suutelin myös tuolloin ensimmäisen kerran, 5 ja 6 luokalla poikaystäviä kertyi paljon koska en ollut oikeasti kypsä seurustelemaan vaikka luulin olevani ja en ollut varma miesmaustani... kuka 11-12vuotias voisikaan tietää tarkalleen minkälaisista miehistä tykkää, ei kukaan, sen ikänen on lapsi!
Sitten ihastuin varattuun poikaan ja en hänelle ikinä kertonut tunteistani, mutta vietin hänen kanssa aikaa ja yhteiselle ystävälle menin kertomaan että oon ihastunut tuohon Jimiin ja hän ei osannut pitää salaisuutta vaan meni kertomaan asiasta tyttöystävälle joka raivostui ja siitä alkoi minun raju kiusaaminen ylä-asteen ajan ja mulla oli h.uoran maine! Enkä aina osannut olla hyvä ystäväkään puhuin muista seläntakana pahaa ja levittelin itsekkin salaisuuksia. Olen tehnyt paljon virheitä myönnän sen ja nyt viimeistään aikuisena ottanut niistä opiksi ja en enää käyttäydy näin.
H.uoran maine oli hirveä kidutus, mua kiusattiin kaikilla mahdollisilla henkisillä ja fyysisillä keinoilla, kiusaajia oli paljon. Kestin kiusaamista 2 vuotta ja olin jatkuvassa stressissä liikuin koulussa tai vapaa-ajalla ulkona kun pelkäsin aina törmääväni kiusaajiin ja ikinä ei tiennyt varmaksi mitä he mulle tekevät... 2 vuotta kestin ja 15-vuotiaana meni terveys.
Kommentit (35)
Syy miksi oon vieläkin neitsyt niin minä pihtasin, ajattelin ettei mulla oo muuta keinoa todistaa etten oo h.uora kuin näyttämällä että oon neitsyt ja kun ylä-asteella ja senkin jälkeen monet pojat/miehet ovat kohdelleet mua kuin saastaa niin luottamus on mennyt miehiin ja kyllä naisiinkin ja ihmisyyteen ylipäätään..... Niin en luota että kukaan mies voisi kohdella mua hyvin, rakastaa aidosti, suojella ja seistä mun rinnalla tapahtui mitä tahansa... Maailma osaa olla todella julma paikka... Sitten tuli sairaudet joita oon hävennyt niin ei senkään takia oo tullu luotua ihmissuhteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yläasteaika ei määrittele ihmisen elämän tulevia vuosia. Jätä ne ajat taaksesi, päästä siitä irti ja suuntaa katse eteenpäin (jos se aika oli todella niin traumaattista ettet yksin pysty sitä käsittelemään, niin terapiasta on varmasti hyötyä, elämäänsä ei kannata tuhlata siihen että kahlaa samoja vanhoja etenkään nuoruusmuistoja läpi yhä uudelleen ja uudelleen). Avoimin mielin ja hymy huulilla tulevaan, niin eiköhän sieltä sinunkin elämääsi joku vielä ilmesty. Hyvää jatkoa sulle!
Ja jos siis tuo sun "testi" miten miehet suhtautuu 25-vuotiaaseen neitsyeen meinaa sitä että tällä palstalla tai muualla netissä kyselit, niin ihan turhaan. Täällä sanotaan mitä sylki suuhun tuo. Eikä pointti ole saada miehet tykkäämään tai hyväksymään sut, vaan ihan ensin tykkäät ja hyväksyt itse itsesi! Sen jälkeen sulla on tie avoinna että joku yksi tietty erityinen ihminen (eikä mikään epämääräinen mieslauma) voi tykätä susta myös.
Kuulostaa siltä, että sun suurin ongelma on huono itsetunto eikä mikään neitsyys tai muu fyysinen ominaisuus. Jatkuva menneissä vellominen ja asioiden ylianalysointi ei kyllä pidemmän päälle johda muuhun kuin umpisolmuun. Suosittelen että relaa ja opettele hyväksymään itsesi (tiiän, ei oo helppoa mutta se on just sitä mitä kannattaa tehdä). Oot vielä nuori ja koko elämä edessä. Älä panikoi. :-*
T: viesti nro 3
Ikävää tuo kokemasi. Minulla vähän samankaltainen ongelma mutta olen sinua vanhempi.
On kiusattu koulussa ja etenkin pojat tätä tekivät. Nauroivat, pilkkasivat ja nimittelivät. Mietin jo koulussa, että ovatko todella kaikki pojat samanlaisia koska joskus liittyivät kiusaamiseen myös sellaiset jotka eivät muuten kiusanneet. Siksi en koskaan ole luottanut miehiin eikä ole koskaan ollut mitään parisuhteeseen viittaavaakaan. Inhottaakin ajatella koskaan olevan. Joskus oon ajatellut mielessäni että ei varmasti kukaan saa minua koskaan koskea. Mitä olen lukenut, kipuahan mies naiselle aiheuttaa muutenkin eli onko sen arvoistakaan. Nykyään on ns. suhde varattuun mieheen jonka koen välillä käyttävän minua hyväksi, aina koskemassa ja vaikka hänelle yritän sanoa etten tykkää, ei tajua.
Miksi muuten olit kopioinut monta kertaa saman tekstin yhteen kommenttiin?
Vierailija kirjoitti:
Ikävää tuo kokemasi. Minulla vähän samankaltainen ongelma mutta olen sinua vanhempi.
On kiusattu koulussa ja etenkin pojat tätä tekivät. Nauroivat, pilkkasivat ja nimittelivät. Mietin jo koulussa, että ovatko todella kaikki pojat samanlaisia koska joskus liittyivät kiusaamiseen myös sellaiset jotka eivät muuten kiusanneet. Siksi en koskaan ole luottanut miehiin eikä ole koskaan ollut mitään parisuhteeseen viittaavaakaan. Inhottaakin ajatella koskaan olevan. Joskus oon ajatellut mielessäni että ei varmasti kukaan saa minua koskaan koskea. Mitä olen lukenut, kipuahan mies naiselle aiheuttaa muutenkin eli onko sen arvoistakaan. Nykyään on ns. suhde varattuun mieheen jonka koen välillä käyttävän minua hyväksi, aina koskemassa ja vaikka hänelle yritän sanoa etten tykkää, ei tajua.Miksi muuten olit kopioinut monta kertaa saman tekstin yhteen kommenttiin?
Vahingossa kopioin useamman kerran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävä kuulla mitä on tapahtunut. Miehille tuo kokemattomuus ei ole ongelma. Päinvastoin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävää tuo kokemasi. Minulla vähän samankaltainen ongelma mutta olen sinua vanhempi.
On kiusattu koulussa ja etenkin pojat tätä tekivät. Nauroivat, pilkkasivat ja nimittelivät. Mietin jo koulussa, että ovatko todella kaikki pojat samanlaisia koska joskus liittyivät kiusaamiseen myös sellaiset jotka eivät muuten kiusanneet. Siksi en koskaan ole luottanut miehiin eikä ole koskaan ollut mitään parisuhteeseen viittaavaakaan. Inhottaakin ajatella koskaan olevan. Joskus oon ajatellut mielessäni että ei varmasti kukaan saa minua koskaan koskea. Mitä olen lukenut, kipuahan mies naiselle aiheuttaa muutenkin eli onko sen arvoistakaan. Nykyään on ns. suhde varattuun mieheen jonka koen välillä käyttävän minua hyväksi, aina koskemassa ja vaikka hänelle yritän sanoa etten tykkää, ei tajua.Miksi muuten olit kopioinut monta kertaa saman tekstin yhteen kommenttiin?
Vahingossa kopioin useamman kerran.
Ok. Ei mitään. Jaksamista sulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävää tuo kokemasi. Minulla vähän samankaltainen ongelma mutta olen sinua vanhempi.
On kiusattu koulussa ja etenkin pojat tätä tekivät. Nauroivat, pilkkasivat ja nimittelivät. Mietin jo koulussa, että ovatko todella kaikki pojat samanlaisia koska joskus liittyivät kiusaamiseen myös sellaiset jotka eivät muuten kiusanneet. Siksi en koskaan ole luottanut miehiin eikä ole koskaan ollut mitään parisuhteeseen viittaavaakaan. Inhottaakin ajatella koskaan olevan. Joskus oon ajatellut mielessäni että ei varmasti kukaan saa minua koskaan koskea. Mitä olen lukenut, kipuahan mies naiselle aiheuttaa muutenkin eli onko sen arvoistakaan. Nykyään on ns. suhde varattuun mieheen jonka koen välillä käyttävän minua hyväksi, aina koskemassa ja vaikka hänelle yritän sanoa etten tykkää, ei tajua.Miksi muuten olit kopioinut monta kertaa saman tekstin yhteen kommenttiin?
Vahingossa kopioin useamman kerran.
Ok. Ei mitään. Jaksamista sulle!
Samoin sinulle. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävää tuo kokemasi. Minulla vähän samankaltainen ongelma mutta olen sinua vanhempi.
On kiusattu koulussa ja etenkin pojat tätä tekivät. Nauroivat, pilkkasivat ja nimittelivät. Mietin jo koulussa, että ovatko todella kaikki pojat samanlaisia koska joskus liittyivät kiusaamiseen myös sellaiset jotka eivät muuten kiusanneet. Siksi en koskaan ole luottanut miehiin eikä ole koskaan ollut mitään parisuhteeseen viittaavaakaan. Inhottaakin ajatella koskaan olevan. Joskus oon ajatellut mielessäni että ei varmasti kukaan saa minua koskaan koskea. Mitä olen lukenut, kipuahan mies naiselle aiheuttaa muutenkin eli onko sen arvoistakaan. Nykyään on ns. suhde varattuun mieheen jonka koen välillä käyttävän minua hyväksi, aina koskemassa ja vaikka hänelle yritän sanoa etten tykkää, ei tajua.Miksi muuten olit kopioinut monta kertaa saman tekstin yhteen kommenttiin?
Vahingossa kopioin useamman kerran.
Ok. Ei mitään. Jaksamista sulle!
Samoin sinulle. :)
Kiitos :) Ootko muuten käynyt juttelemassa psykologille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävää tuo kokemasi. Minulla vähän samankaltainen ongelma mutta olen sinua vanhempi.
On kiusattu koulussa ja etenkin pojat tätä tekivät. Nauroivat, pilkkasivat ja nimittelivät. Mietin jo koulussa, että ovatko todella kaikki pojat samanlaisia koska joskus liittyivät kiusaamiseen myös sellaiset jotka eivät muuten kiusanneet. Siksi en koskaan ole luottanut miehiin eikä ole koskaan ollut mitään parisuhteeseen viittaavaakaan. Inhottaakin ajatella koskaan olevan. Joskus oon ajatellut mielessäni että ei varmasti kukaan saa minua koskaan koskea. Mitä olen lukenut, kipuahan mies naiselle aiheuttaa muutenkin eli onko sen arvoistakaan. Nykyään on ns. suhde varattuun mieheen jonka koen välillä käyttävän minua hyväksi, aina koskemassa ja vaikka hänelle yritän sanoa etten tykkää, ei tajua.Miksi muuten olit kopioinut monta kertaa saman tekstin yhteen kommenttiin?
Vahingossa kopioin useamman kerran.
Ok. Ei mitään. Jaksamista sulle!
Samoin sinulle. :)
Kiitos :) Ootko muuten käynyt juttelemassa psykologille?
Kyllä oon käynyt terapiassa
Etenet elämässä omaan tahtiisi, muihin ei kannata vertailla. Minä olen 27, myös neitsyt enkä ole opiskellut mitään alaa. En usko että neitsyys minusta sen huonompaa tekee, eikä siitä ole haukuttukaan. Olet törmännyt negatiivisiin ihmisiin. Ajattelemattomien ja ilkeiden ihmisten mielipiteille ei kannata antaa paljoa painoarvoa. Tsemppiä kaikkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neitsyys on oikeasti erittäin arvokas ominaisuus kun mies rupeaa katselemaan kenen kanssa perustaisi perheen, tätä vain nykyään ei kukaan kehtaa sanoa ääneen
M
Mitä yllä sanottiin, eli varmasti on miehiä joille neitsyys näkyy pelkästään positiivisena asiana. Se on yksi seikka muiden joukossa, älä mieti sitä liikaa. Kun oikea ihminen ilmestyy sun elämään, huomaat että kaikki tuo murehtiminen on ollut turhaa. Oot hyvä just tuommosena kuin oot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei heru sympatiaa. Naisilla tämä on aina valinta. 150%:ti valinta. Miehillä yleensä ei.
M33
Olet neuroottinen. Naisille yleistä.
En tarrvikaaan. Netissä on kuvia joillle voi runkata.
Tutustuessa kannattaa jutella kivoista, arkisista asioista. Vasta kun tuntee toisen paremmin, voi kertoa menneisyyden vaikeista kokemuksista. Niillä ei kuitenkaan kannata kuormittaa orastavaa suhdetta. Kuten joku sanoi, olet vielä nuori. Ehdit elämässä mitä tahansa. Kannattaa käydä terapiassa, jotta pääset noista kouluaikaisista asioista eroon. Niiden ei kannata antaa määrittää tulevaisuuttasi.
Puhkesi useita fyysisiä sairauksia ja henkisiä sairauksia. 10-vuotta oon elänyt eristäytyneenä, ei oo ollu ystäviä enää, ei perhettä tai sukulaisia. Oon köyhä ja elänyt vuosia toimeentulotuella, aloitan opiskelemaan ammatin vasta nyt kun terveydentila ei sitä aikasemmin sallinut ja kiusaamisen takia lopetin koulun.
Tänään testasin miesten mielipiteitä mun menneisyyteen niin kyllähän he kummajaisena pitää 25v neitsyt naista ja taitaa olla monille liian suuri pala käsitellä tuo menneisyys niin pelkään jääväni ikuisesti yksinäiseksi naiseksi ja en saa lapsia... Oon nyt hoitanut itseni terveeksi ja haluan aloittaa sosiaalisen elämän uudestaan, löytää ystäviä ja aitoa rakkautta. En vaan tiedä miten uskallan enää luottaa ihmisiin, pitäiskö mun rehellisesti kertoa menneisyydestäni vai salata mahdollisimman paljon asioita? tänään opin että avoimuus ei oo todellakaan aina hyvä... Mutta vaikka kertoisin miehelle näin että en oo aikasemmin vaan tavannut sopivaa miestä kenen kanssa ois syntynyt pidempi parisuhde ja kenen kanssa ois tullut seksiä harrastettua niin varmasti silti ihmettelee koska oon kuitenkin ihan nätti nainen ja se ettei mulla oo perhettä ja sukulaisia ja aloitan vasta ammatin opiskelua nyt niin herättää varmasti ihmetystä... :(
Puhkesi useita fyysisiä sairauksia ja henkisiä sairauksia. 10-vuotta oon elänyt eristäytyneenä, ei oo ollu ystäviä enää, ei perhettä tai sukulaisia. Oon köyhä ja elänyt vuosia toimeentulotuella, aloitan opiskelemaan ammatin vasta nyt kun terveydentila ei sitä aikasemmin sallinut ja kiusaamisen takia lopetin koulun.
Tänään testasin miesten mielipiteitä mun menneisyyteen niin kyllähän he kummajaisena pitää 25v neitsyt naista ja taitaa olla monille liian suuri pala käsitellä tuo menneisyys niin pelkään jääväni ikuisesti yksinäiseksi naiseksi ja en saa lapsia... Oon nyt hoitanut itseni terveeksi ja haluan aloittaa sosiaalisen elämän uudestaan, löytää ystäviä ja aitoa rakkautta. En vaan tiedä miten uskallan enää luottaa ihmisiin, pitäiskö mun rehellisesti kertoa menneisyydestäni vai salata mahdollisimman paljon asioita? tänään opin että avoimuus ei oo todellakaan aina hyvä... Mutta vaikka kertoisin miehelle näin että en oo aikasemmin vaan tavannut sopivaa miestä kenen kanssa ois syntynyt pidempi parisuhde ja kenen kanssa ois tullut seksiä harrastettua niin varmasti silti ihmettelee koska oon kuitenkin ihan nätti nainen ja se ettei mulla oo perhettä ja sukulaisia ja aloitan vasta ammatin opiskelua nyt niin herättää varmasti ihmetystä... :(