Sairaala voisi (potilaan!) pyynnöstä eliminoida vaikeasti sairaat ihmiset

Lääkärihän laittaa sinulle lähetteen keskusteluja varten psykiatrille, jotta voit käydä tilannettasi läpi. Ymmärrän siinä tilanteesi, että eihän kukaan odota kuolevansa jos on työelämässä. Arkesi on muuttunut, ja uusi tilanne vaatii sopeutumista. Hoitotahdolla voit kertoa hoitohenkilökunnalle, että jos sairastut sinua ei viedä sairaalaan ja ei elvytetä. Nämä asiat oletkin jo tiennyt.

Syöpähoidoissa on se hyvä puoli Suomessa, että kivunlievitys yleensä toimii. Saat kuolla morfiinihuuruissa ilman kipuja, todennäköisesti. Loppuvaiheessa menee ruokahalu, nieleminen vaikeutuu ja yleensä sairastaminen kestää tasaisesti pitkään, kunnes tulee nopea lasku. Kun et saa enää nestettä alas kestää kolme neljä päivää loppuun. Voit ajatella, että nyt sinulla on vielä kuitenkin voimia.

Voit tehdä nyt asioita mitä et enää jaksa kun olet vuoteen omana. Pääset vielä matkustamaan. Voit olla omaistesi kanssa. Vaikka kiukku ja masennus saikin ehkä sinut kirjoittamaan toivon että voit keksiä asioita mitä haluat vielä tehdä. 

Voit ajatella saamasi hoidon hyödyttävän hoitohenkilökuntaa vaikka niin, että uudet opiskelijat ja hoitojen tekijät saavat kokemusta ja oppia sinustakin. Keskustelet asiasta psykiatrin kanssa, varmistat että kivunhoito toimii ja olet siinä sivussa eläkkeellä. Suotta sairaana uutta ammattia opettelemaan.

Sanoit, että et usko tulevasi kuntoon. Minulla on siitä kuitenkin esimerkkkejä, hoitojen aikana minulle tuttu ihminen oli kuolemaisillaan ja sairas mutta parantuikin ja on nyt terve. Tuttuni elää samoja vaiheita kuin sinä (en tiedä käykö palstalla), et ole yksin tilanteessasi. Sairaalan tehtävä ei ole eliminoida ihmisiä, riittää että kivut poistetaan ja annetaan läsnäoloa ja ihmiselle arvokas kuolema. Niin minäkin toivoisin vastaavassa tilanteessa.

T: lh

Kiitos mukavasta kommentistasi.

Pääsisin sairaalan psykiatriselle puolelle keskustelemaan hoitajien tai psykiatrien kanssa, mutta haluan mieluummin keskustella aiemmin tapaamani yksityisen psykiatrin kanssa.

En jaksa pidempiä matkoja, mutta puolen tunnin bussimatka sujuu. Kävin katsomassa isovanhempaani taksilla, koska matka julkisilla olisi kestänyt liian kauan.

Pystyn jo kiipeämään portaita, joten voin sinänsä hieman paremmin.

Olet oikeassa kivunlievityksessä. Aihe, joka on onneksi muuttunut Suomessa vuosien aikana. Aiemmin katsottiin syöpäsairaiden tulevan riippuvaiseksi morfiinista...

Työkyvyttömyyseläkkeellä olo tuntuu omituiselta. Kelan sairauspäivät tuntuivat tilapäiseltä vaihtoehdolta. Tuloni ovat pienet, mutta rahaa tulee onneksi jostain.

Olisin voinut palata aiempaan työhöni terveempänä. Työnantajan teko yt-neuvotteluissa oli mielestäni julma, vaikka ymmärrän aiemmin pitkiä päiviä tehneenä, ettei sairasta kannata pitää palkkalistoilla.

Ap

Vakava sairaus johtaa ajatuksia lähemmäs kuolemaa ja sitä pohdintaa, mitä tuonpuoleisessa on. Onko Sinulla selkeä ja turvallinen tieto siitä, minne olet matkalla? Olen satavarma, että kuoleman lähestyessä on suurin turva ja voima Kristuksessa!

Kaksi pitkän iän elänyttä lähiomaistani tuli vastakkain iankaikkisuuskysymysten kanssa ja sain seurata mielenkiintoiset prosessit läheltä. Toinen vanhus kertoi yllättäen, että Jumala on olemassa, ja että hän oli kuullut Jumalan äänen nuoruudessaan eräässä tilanteessa, josta ihmisjärjellä ajatellen ei olisi voinut selvitä hengissä, eikä varsinkaan vahingoittumattomana! Hän oli kuitenkin sulkenut sydämensä vuosikymmeniksi, kunnes elämänsä loppusuoralla totesi eläneensä väärin ja turvautui Jumalaan, Jeesukseen ja Raamattuun. Toinen läheinen kävi kuolinvuoteellaan tuonpuoleisessa, ja koki, että hänen päämääränsä ei ole Taivas. Hän huusi hädässään. Jouduimme menemään heti apuun ja kuultuamme, mitä oli tapahtunut, kerroimme, että Jumala rakastaa häntä ja on valmis antamaan kaikki synnit anteeksi ja vapauttamaan kaikista elämän taakoista ja peloista. Rukoilimme hänen puolestaan ja julistimme Jeesuksen nimessä hänelle kaikki synnit anteeksi, ja hän sanoi, että haluaa jättää koko elämänsä Jumalan käsiin. Näin omin silmin, miten pelko ja hätä muuttuivat syväksi rauhaksi!!! Kuulimme sitten myöhemmin hänen herätessään vahvasta lääkityksestä hetkeksi hänen pyytävän läheisiltään anteeksi ja seuraavan - viimeisen kerran herätessään - sanoi hymyillen: Jeesus tulee hakemaan, olen maailman onnellisin!

Vaikka minut leimattaisi tässä keskusteluketjussa miksi tahansa, on minun sydämeni velvoitteesta ja rakkaudesta kerrottava Sinulle, että pyytämällä rukouksessa Jeesus sydämeesi, Sinulla on iankaikinen elämä Taivaan kodissa ja lepo ja rauha lähteä, silloin kun aika tulee. Oman elämän päättäminen itse ei ole oikein, ei myöskään se, että joku muu (lääkäri, vastoin lääkärinetiikkaa!) tekee sen, mutta luonnollinen kuolema (kipulääkkeiden turvin) on jokaisen oikeus. On oikeus kieltäytyä keinotekoisesta elämän pitkittämisestä (hengityskone, "turhat" leikkaukset, yms). On myös oikeus turvata Jeesukseen ja pyytää rukous- ja keskusteluapua (esim. vapaakirkon tai hellareitten pappi, he eivät liiruttele ympäripyöreitä!).

Olen isäni kohdalla saanut nähdä oikean paranemisihmeen. Hän oli kuolemaisillaan sairaalabakteeriin suuren leikkauksen jälkeen. Rukoilin hiljaa vuoteensa vierellä, hän sanoi hiljaa, että nyt tuli hänelle lähtö, ja kun hän nukahti voimakkaiden lääkkeiden vaikutuksesta, poistuin hiljaa, ajatellen, että näin isäni viimeisen kerran elossa, mutta hän parani!!! Olin vilpittömän kiitollinen Jeesukselle, kun rukoukseni tuli kuulluksi ja isä selvisi.

Rakas ystäväni, laita turvasi Jumalaan!  Kannattaa!!! <3

Mä arvasin, että joku hihhuli tulee huutamaan helvetistä tähän aloitukseen.. Olen aloittajan puolesta todella pahoillani. Nämä heletillä pelottelijat ja jeesustelijat eivät ole koskaan ole joutuneet pelkäämään oikeasti yhtään mitään!!!