Ärsyttääkö muita ammatit kuolinilmoituksissa ja "ylempiarvoisten" sureminen?

Kaikki kuolinilmot on typeriä. Miksi niitä pitää ilmoitella että joku on kuollut. Itse en laittaisi mitään

Meillä päin on aina kuolinilmoituksissa tittelit ja/tai ammatti. Akateemiset tittelit ovat myös passissa ja ajokortissa. Ei ole ainakaan minua tähän päivään mennessä ärsyttänyt.

t. ulkosuomalainen

Itse voi varmaan vaikuttaa minkälainen teksti tulee kuolinilmoitukseen, tuo tittelikäytäntö lienee vanha tapa jota kukaan ei ole kyseenalaistanut uskaltamalla laittaa omannäköisensä ilmon.  Hirveän vanhanaikaista ja konservatiivistahan se on, ja ruokkii eriarvoisuutta.

[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 17:57"]

Itse voi varmaan vaikuttaa minkälainen teksti tulee kuolinilmoitukseen, tuo tittelikäytäntö lienee vanha tapa jota kukaan ei ole kyseenalaistanut uskaltamalla laittaa omannäköisensä ilmon.  Hirveän vanhanaikaista ja konservatiivistahan se on, ja ruokkii eriarvoisuutta.

[/quote]

Kerropa minulle, miten KUOLLEEN ihmisen tittelin näkyminen kuolinilmoituksessa ruokkii eriarvoisuutta?

nimim. utelias

No voihan se jotakuta ärsyttää. Mutta eivät kaikki omaiset sitä todellakaan noin tarkoita. Me pohdimme isäni kanssa tuota asiaa kun äitini kuoli. Laitoimme sitten kuolinilmoitukseen äitini tittelin, mutta emme todellakaan sen takia että haluaisimme jotenkin lesoilla. Ajattelimme että kuolinilmoituksen idea on pitkälti se, että sen voivat nähdä ihmiset jotka ovat tunteneet  vainajan mutta eivät ole hetkeen olleet tekemisissä. Ne ovat tiedonantoja. Varsinkin monille vanhemmille ihmisille ne ovat tärkeitä ja kiinnostavia. Siksi laitoimme ilmoitukseen niitä tietoja joista äitini voi tunnistaa. Hänellä oli varsin tavallinen nimi, joten tyttönimi, titteli ja sukulaisten erittely (siis idealla tyttäret Liisa ja Maija, siskot Tuula ja Eija jne.) tekevät paljon selvemmäksi sitä, kuka on kyseessä.

Olisi absurdi ajatus, että äitini kuollessa meitä olisi kiinnostanut jotenkin allaviivata hänen akateemisia ansioluetteloitaan. Herranen aika. Kyllä kai siinä nyt on muuta mielessä kun läheinen kuolee. Tottakai hän oli ensisijaisesti äiti, vaimo, tytär, sisko, ystävä... Ei se ole kenellekään meistä mitenkään epäselvää. Mutta ei siinä minusta ole  myöskään mitään salailtavaa tai noloiltavaa. Ihan tavallinen ja normaali asia. Ihmisen ammatti. 

Emme ole erityisen konservatiivinen perhe, enkä usko että äitini kuolinilmoitusteksti ruokkii pätkääkään mitään eriarvoisuutta.  

[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 18:09"]

[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 17:57"]

Itse voi varmaan vaikuttaa minkälainen teksti tulee kuolinilmoitukseen, tuo tittelikäytäntö lienee vanha tapa jota kukaan ei ole kyseenalaistanut uskaltamalla laittaa omannäköisensä ilmon.  Hirveän vanhanaikaista ja konservatiivistahan se on, ja ruokkii eriarvoisuutta.

[/quote]

Kerropa minulle, miten KUOLLEEN ihmisen tittelin näkyminen kuolinilmoituksessa ruokkii eriarvoisuutta?

nimim. utelias

[/quote]

En ole tuo jolta kysyit, mutta puhetavoistahan tässä on kyse. Se ei ole samantekevää mitä sanotaan ja mitä jätetään sanomatta.

Hankala olla kateellinen, kun tietää, että omaan kuolinilmoitukseen tulee "Rakkaamme, kauppatieteiden tohtori, talouspäällikkö X" ihan vain siksi, että ap:n kaltaiset ei-mitkään voi olla kateellisia, kun joku kuollut on aikanaan opiskellut ja tehnyt töitä.

[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 18:29"]

[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 18:09"]

[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 17:57"]

Itse voi varmaan vaikuttaa minkälainen teksti tulee kuolinilmoitukseen, tuo tittelikäytäntö lienee vanha tapa jota kukaan ei ole kyseenalaistanut uskaltamalla laittaa omannäköisensä ilmon.  Hirveän vanhanaikaista ja konservatiivistahan se on, ja ruokkii eriarvoisuutta.

[/quote]

Kerropa minulle, miten KUOLLEEN ihmisen tittelin näkyminen kuolinilmoituksessa ruokkii eriarvoisuutta?

nimim. utelias

[/quote]

En ole tuo jolta kysyit, mutta puhetavoistahan tässä on kyse. Se ei ole samantekevää mitä sanotaan ja mitä jätetään sanomatta.

[/quote

26 vastaa: Olet toki ihan oikeassa. Mutta toisaalta: se, että nimenomaisesti jättää mainitsematta ammatin, tittelin tms.kuolinilmoituksessa, on yhtä lailla valinta ja puhetavan ilmentymä. Onko se loppujen lopuksi jotenkin arvelluttava puhetapa jos mainitsee rakkansa olevan vaikkapa dosentti, eikä nimenomaisesti tee sitä päätöstä että haluaa häivyttää asian? Miksi se pitäisi häivyttää, kun sillä kiistatta on informaatioarvoa, eli sen mainitsemiselle on olemassa hyvä peruste? Siksikö että jotkut ihmiset luulevat, että vainajan tittelillä halutaan lapsellisesti leveillä? Miksi sitä luuloa ja ärstystä pitäisi niin kovasti varoa ja kunnioittaa, kun kuitenki itse tietää mitä ajattelee ja tuntee? Entä onko puhetapa edelleen arvelluttava, jos mainittava ammatti ei ole akateeminen? Jos ei ole, niin onko mahdolista että koko tämä äsyyntyminen toisten ammattitiedoista onkin vanhakantaisen herravihan muoto?  Osa näistä viesteistä  on minusta sen henkisiä. Aika hyökkääviä.  

Kysyn siis ihan tosissani. Onko minulta oikeasti jäänyt ymmärtämättä joku olellinen näkökulma?

[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 18:45"]

[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 18:29"]

[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 18:09"]

[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 17:57"]

Itse voi varmaan vaikuttaa minkälainen teksti tulee kuolinilmoitukseen, tuo tittelikäytäntö lienee vanha tapa jota kukaan ei ole kyseenalaistanut uskaltamalla laittaa omannäköisensä ilmon.  Hirveän vanhanaikaista ja konservatiivistahan se on, ja ruokkii eriarvoisuutta.

[/quote]

Kerropa minulle, miten KUOLLEEN ihmisen tittelin näkyminen kuolinilmoituksessa ruokkii eriarvoisuutta?

nimim. utelias

[/quote]

En ole tuo jolta kysyit, mutta puhetavoistahan tässä on kyse. Se ei ole samantekevää mitä sanotaan ja mitä jätetään sanomatta.

[/quote

26 vastaa: Olet toki ihan oikeassa. Mutta toisaalta: se, että nimenomaisesti jättää mainitsematta ammatin, tittelin tms.kuolinilmoituksessa, on yhtä lailla valinta ja puhetavan ilmentymä. Onko se loppujen lopuksi jotenkin arvelluttava puhetapa jos mainitsee rakkansa olevan vaikkapa dosentti, eikä nimenomaisesti tee sitä päätöstä että haluaa häivyttää asian? Miksi se pitäisi häivyttää, kun sillä kiistatta on informaatioarvoa, eli sen mainitsemiselle on olemassa hyvä peruste? Siksikö että jotkut ihmiset luulevat, että vainajan tittelillä halutaan lapsellisesti leveillä? Miksi sitä luuloa ja ärstystä pitäisi niin kovasti varoa ja kunnioittaa, kun kuitenki itse tietää mitä ajattelee ja tuntee? Entä onko puhetapa edelleen arvelluttava, jos mainittava ammatti ei ole akateeminen? Jos ei ole, niin onko mahdolista että koko tämä äsyyntyminen toisten ammattitiedoista onkin vanhakantaisen herravihan muoto?  Osa näistä viesteistä  on minusta sen henkisiä. Aika hyökkääviä.  

Kysyn siis ihan tosissani. Onko minulta oikeasti jäänyt ymmärtämättä joku olellinen näkökulma?

[/quote]

Tuo on ihan totta. Ei kai se ammatin mainitseminen sinällään ole vielä eriarvoistavaa vaan se, että toisenlaiset ammatit puolestaan jätetään mainitsematta.

27

Onhan siellä ilmoituksia, joissa surraan rakasta isoäitiä Helkky Niemitaloa, ent. Katakompila, ent. Nurmesrölli, ent. Nordenröll, ent Vamppismäki, os. Huhtahöyry. Kai sitä voisi olla kateellinen, että yksi nainen on noin moneen kertaan päässyt papin puheille ja naimisiin. Niin että naitu on ja moneen kertaan!

Ja voihan sille Helkylle laittaa titteliksi rappusiivooja, jos siltä tuntuu.

En ole koskaan ajatellut noin. Jos ihminen on saanut jotain aikaan elämässään, keneltä se on pois jos siitä mainitaan? Mutta ei se kenestäkään siitä huolimatta eriarvoista tai parempaa tee. Onko kaikki nykyään kerskumista?

On vain hyvä, jos kuolinilmoituksessa näkyy jotenkin se, mille ihminen "elänyt" Jos omaiset näin vain haluavat. Jos joku on elänyt siivoamiselle, siitä vaan ilmoitukseen "meille niin rakas, siivooja xxx xxxx." Elämässä pitää olla jotain, jotain johon suhtautua intohimoisesti, tutkivasti. Toiselle se on koirat, toiselle tohtoritutkinto. Kunhan on vain jotain, johon ihminen suhtautuu intohimoisesti. Se tekee ihmisestä äärimmäisen kiinnostavan.

samalla viivalla ollan kun kuolema tulee eli ärsyttää noi tittelit

Mä selaan vain hesan kuolinilmoitukset, aika harvoin niissä mitään titteleitä on, tai sitten en ole kiinnittänyt huomiota. Ehkä tämä tittelitapa on sitten voimissaan jossa peräpohjanmaalla?  Minusta ammatti ei ole mikään ihmistä määrittävä tekijä, se "rakkaamme" toivottavasti kertoo enemmän. Tästä tuli mieleen joitakin vuosia sitten ollut muistokirjoitus jonkun nelikymppisen konsultin työkavereiden kirjoittama. Kirjoitus muistutti työhakemusta ja herätti valtavaa myötähäpeää, mietin mitä vainajan perhe mahtoi siitä ajatella...

yhdessä ilmoituksessa suri "poikasi, diplomi-insinööri se-ja-se"

sitä en ihan ymmärtänyt, miksi oma titteli pitää mainita :D

Minuakin ärsyttävät kuolinilmoitukseen liitetyt tittelit, kieltämättä. 

Ei siellä hautajaisissa surra kunnallispoliitikkoa tms. vaan rakasta lähimmäistä. Perheelle hyvä ura on voinut olla jopa taakka, joka on pakottanut koko perheen joustamaan ja ymmärtämään kaikkensa työlle uhrannutta puolisoa ja vanhempaa. Se on ihan yks ja hailee niille lähimmäisille, mitä ihminen on työlleen antanut, tärkeintä on se, mitä hän on antanut ihmissuhteissaan. Siellä hautajaisissa kulminoituu se, ettei ne valtion byrokraatit sitä arkkua tule kantamaan, vaan rakkaat lähimmäiset.

[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 17:46"]

Kaikki kuolinilmot on typeriä. Miksi niitä pitää ilmoitella että joku on kuollut. Itse en laittaisi mitään

[/quote]

Ei sinun tarvitse laittaakaan mitään sitten kun olet kuollut.

[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 19:03"]

Mä selaan vain hesan kuolinilmoitukset, aika harvoin niissä mitään titteleitä on, tai sitten en ole kiinnittänyt huomiota. Ehkä tämä tittelitapa on sitten voimissaan jossa peräpohjanmaalla?  Minusta ammatti ei ole mikään ihmistä määrittävä tekijä, se "rakkaamme" toivottavasti kertoo enemmän. Tästä tuli mieleen joitakin vuosia sitten ollut muistokirjoitus jonkun nelikymppisen konsultin työkavereiden kirjoittama. Kirjoitus muistutti työhakemusta ja herätti valtavaa myötähäpeää, mietin mitä vainajan perhe mahtoi siitä ajatella...

[/quote]

Totta, Hesarissa ei ole titteleitä. Kyllä nuo tämän päivän lehden kirjakauppias, rovasti, toimittaja, kansakoulunopettaja, lääketieteen lisensiaatti jne. oli jossain muussa lehdessä, vaikka se Hesarin nimellä meille tuli.

Kuolinilmoitus on nimensä mukaisesti ilmoitus, jossa kerrotaan jonkun kuolleen. Jotta elävät voisivat päätellä, kenestä on kyse, on tapana laittaa titteli, koulutus jne., jotta mahdolliset kaukaisemmat tutut tietävät, että kyse on nimenomaan tietystä Liisa Virtasesta. Ilmoituksen tarkoitus on informoida muita, ei se mikään viimeinen hyvästijättö rakkaalle ole. Ne jäähyväiset jätetään arkun luona.

Siksi siis titteli: jotta vanhat työkaverit tietävät, että nyt eläkkeelle 8 vuotta sitten jäänyt kirjanpitäjä Liisa Virtanen on kuollut ja kuopattu. Rakkaamme Liisa Virtanen, hyvä äiti ja mainio anoppi ei kerro ulkopuolisille mitään.

Uskomatonta... heikko itsetunto näköjään seuraa kehdosta hautaan joitakuita... kuolleitakin pitää kadehtia kuolinilmoituksesta... niin palstaa taas, ettei tosikaan... :D

Minua lähinnä ihmetyttää. Satavuotias ihminen on ollut ensin muiden huolenpidon kohteena ensin lapsena ja nuorena noin 20 vuotta, ja työuran jälkeen 40 vuotta eläkkeellä. Hän on ollut "jotain" vain aika lyhyen aikaa elämässään, mutta sen perusteella pitäisi määritellä koko ihminen. Enemmän sillä on väliä, millainen ihminen ja persoona hän on ollut sen koko sata vuotta elämästään.