Lue keskustelun säännöt.
Arvostelen mielessäni ihmisiä ulkonäön perusteella
13.03.2019 |
Hei! Olen huomannut että arvostelen ihmisiä liikaa heidän ulkonäkönsä perusteella, kotona opittu v*ttumainen tapa. Saatan esim ajatella bussissa näkemästäni rumasta lapsesta että voi raukkaparkaa, ei tuotakaan ole ulkonäkögeeneillä siunattu. Tai jostain rumasta naisesta tai miehestä näin. Miten oppia pinnallisuudesta eroon?
Kommentit (20)
Niinhän me kaikki, mutta tärkeää on se ettei niitä ajatuksia sano ääneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enemmän mua ihmisissä häiritsee niiden käyttäymiset ei ulkonäkö. Jos joku bussissa nauraa liian kovaa ja korkeelta, ajattelen että voi vttu kun tuo tukehtuis nauruunsa.
Vierailija kirjoitti:
Niinhän me kaikki, mutta tärkeää on se ettei niitä ajatuksia sano ääneen.
Masentava ajatus, että kaikki olis niin pikkumaisia, että arvostelis toisten ulkonäköä mielessään. Uskon, että minua parempia ihmisiä on olemassa. Itekin pyrin tavasta eroon, ei hyödytä mua eikä muita.
Mä mietin joidenkin kohdalla miltä näyttäisivät alasti.
Meillä miehen kanssa usein kauppareissuilla vuorotellen kysellään toisilta "panisitko?" Vastaantulevista :D se on ihan hauskaa, meidän välistä juttua :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinhän me kaikki, mutta tärkeää on se ettei niitä ajatuksia sano ääneen.
Masentava ajatus, että kaikki olis niin pikkumaisia, että arvostelis toisten ulkonäköä mielessään. Uskon, että minua parempia ihmisiä on olemassa. Itekin pyrin tavasta eroon, ei hyödytä mua eikä muita.
Tää.
Virkistävää, että joku myöntää tämän.
Kaikki arvostelee toisia ulkonäön perusteella, mutta ulkokultaiset puhuvat soopaa sisäisestä kauneudesta mikä on muka tärkein. Täydellisessä maailmassa kyllä on tärkein.
Tässä oikeassa maailmassa se mitä ihmiset sanoo, ja mitä ne oikeasti tekee ja ajattelee on kaksi eri asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Virkistävää, että joku myöntää tämän.
Kaikki arvostelee toisia ulkonäön perusteella, mutta ulkokultaiset puhuvat soopaa sisäisestä kauneudesta mikä on muka tärkein. Täydellisessä maailmassa kyllä on tärkein.
Tässä oikeassa maailmassa se mitä ihmiset sanoo, ja mitä ne oikeasti tekee ja ajattelee on kaksi eri asiaa.
No en kyllä ilahdu itse tällaisesta. Eikä tässä ole mitään virkistävää. Öyhöttäjiä riittää maailmassa, siitä ei ole pelkoa.
Entäs kun näet minut, todella todella komean miehen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Virkistävää, että joku myöntää tämän.
Kaikki arvostelee toisia ulkonäön perusteella, mutta ulkokultaiset puhuvat soopaa sisäisestä kauneudesta mikä on muka tärkein. Täydellisessä maailmassa kyllä on tärkein.
Tässä oikeassa maailmassa se mitä ihmiset sanoo, ja mitä ne oikeasti tekee ja ajattelee on kaksi eri asiaa.
No en kyllä ilahdu itse tällaisesta. Eikä tässä ole mitään virkistävää. Öyhöttäjiä riittää maailmassa, siitä ei ole pelkoa.
Jos joku itse tunnistaa omat virheensä, ja haluaa korjata ne, en tajua mitä pahaa siinä on. Virkistävää minusta.
Mielessään ihmisen ulkonäön arvostelu on varmaan kaikille aika tuttua puuhaa.
Itse huomaan kuitenkin arvostelevani vauvoja/lapsia negatiivisemmin kuin aikuisia. Joistakin vauvoista vaan näkee sokea otsallaankin että on... ruma. Useimmat onneksi ihan tavallisen söpön näköisiä ja pieni osa todella kauniin näköisiä vauvoja.
Aikuisista näen useammin ulkonäöllisesti positiivisia asioita. Monesti jollakin bussiin nousevilla pulsulla saattaa olla tosi nätit, pistävän väriset silmät, nuorella tytöllä saattaa olla todella kauniit tuuheat ja laineikkaat hiukset ja miehellä saattaa olla todella tyylikkään näköinen parta. Ei niin että itse kävisin näitä ihmisiä läpi "panisin-tutkalla," mutta yleensä löydän jokaisesta jonkin nätin/kauniin asian, jota sitten kateellisena ihailen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ainakin tulee tsekattua edellä kävelevän naisen peppu ja arvostelen sen mielessä 1-5.
Minä taas mietin muita naisia katsoessani, että "onneksi en ole tuon näköinen!". Vaikka en kaunis olekaan, niin vastaan ei ole tullut vielä yhtäkään ihmistä, jonka näköinen haluaisin olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Virkistävää, että joku myöntää tämän.
Kaikki arvostelee toisia ulkonäön perusteella, mutta ulkokultaiset puhuvat soopaa sisäisestä kauneudesta mikä on muka tärkein. Täydellisessä maailmassa kyllä on tärkein.
Tässä oikeassa maailmassa se mitä ihmiset sanoo, ja mitä ne oikeasti tekee ja ajattelee on kaksi eri asiaa.
No en kyllä ilahdu itse tällaisesta. Eikä tässä ole mitään virkistävää. Öyhöttäjiä riittää maailmassa, siitä ei ole pelkoa.
Jos joku itse tunnistaa omat virheensä, ja haluaa korjata ne, en tajua mitä pahaa siinä on. Virkistävää minusta.
Tästä olen samaa mieltä, mutten siitä, että sisäinen kauneus on soopaa. Jos joku yrittää oikeasti parantaa tapojaan, onko sekin vain ulkokultaista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Virkistävää, että joku myöntää tämän.
Kaikki arvostelee toisia ulkonäön perusteella, mutta ulkokultaiset puhuvat soopaa sisäisestä kauneudesta mikä on muka tärkein. Täydellisessä maailmassa kyllä on tärkein.
Tässä oikeassa maailmassa se mitä ihmiset sanoo, ja mitä ne oikeasti tekee ja ajattelee on kaksi eri asiaa.
No en kyllä ilahdu itse tällaisesta. Eikä tässä ole mitään virkistävää. Öyhöttäjiä riittää maailmassa, siitä ei ole pelkoa.
Jos joku itse tunnistaa omat virheensä, ja haluaa korjata ne, en tajua mitä pahaa siinä on. Virkistävää minusta.
Tästä olen samaa mieltä, mutten siitä, että sisäinen kauneus on soopaa. Jos joku yrittää oikeasti parantaa tapojaan, onko sekin vain ulkokultaista?
Luepa uudestaan. Täydellisessä maailmassa sisäinen kauneus olisi ihmisten mielestä se tärkein asia, mutta todellisuudessa ulkonäkö on tärkein. Totta kai sisäisen kauneuden pitäisi olla tärkein, mutta kun ihmiset on mitä on.
Eiköhän valtaosa ikävä kyllä tee noin. Ulkonäkö vaikuttaa paljon siihen miten sinuun suhtaudutaan, miten saat hyväksyntää ja millainen itsetunto sinulle muodostuu. Aika raadollista kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Mielessään ihmisen ulkonäön arvostelu on varmaan kaikille aika tuttua puuhaa.
Itse huomaan kuitenkin arvostelevani vauvoja/lapsia negatiivisemmin kuin aikuisia. Joistakin vauvoista vaan näkee sokea otsallaankin että on... ruma. Useimmat onneksi ihan tavallisen söpön näköisiä ja pieni osa todella kauniin näköisiä vauvoja.Aikuisista näen useammin ulkonäöllisesti positiivisia asioita. Monesti jollakin bussiin nousevilla pulsulla saattaa olla tosi nätit, pistävän väriset silmät, nuorella tytöllä saattaa olla todella kauniit tuuheat ja laineikkaat hiukset ja miehellä saattaa olla todella tyylikkään näköinen parta. Ei niin että itse kävisin näitä ihmisiä läpi "panisin-tutkalla," mutta yleensä löydän jokaisesta jonkin nätin/kauniin asian, jota sitten kateellisena ihailen.
Tämä sama minullakin. Karmii kyllä se kun ajattelen lapsistakin noin, eli välillä tosiaan katson kuinka ruma joku lapsi on. Harvoin, mutta silloin häpeän ajatuksiani.
Ap
Hienoa, että haluat ongelmastasi eroon. Itseään ei kannata täyttää negatiivisilla ajatuksilla vaan positiivisilla ajatuksilla. Toisten arvostelu on negatiivista ja ylläpitää negatiivisia aivosoluja. Voit opetella joko olemaan ajattelematta ihmisten ulkonäköä kokonaan tai sitten haastaa itseäsi huomaamaan muita asioita. Esimerkiksi ruma villatakki: Miksi ihmeessä koen, että villatakki on ruma, miksi tuo kyseinen väri tai muoto jotenkin rasittaa ajatusmalliani? Väristä huolimatta se sopii kantajalleen ja on varmasti lämmin. Kantaja on ajatellut fiksusti säätä ja säänmukaista pukeutumista.
Jokaisesta ihmisestä löytyy hyviä ja muita mielenkiintoisia puolia samalla tavalla: Noista rypyistä oikeastaan muodostuu L-kirjain tai mitä tahansa vastaavaa. Aivot kyllä oppivat blokkaamaan ulkonäön arvostelun, olen itse harjoitellut tuota pienestä lähtien (kun äiti opetti) enkä juurikaan kiinnitä huomiota ihmisten ulkonäköön. Jos joku ihminen tuntuu "rumalta" niin yritän etsiä jotain kaunista; ihon, silmien värin tai mitä tahansa ja keskittyä siihen.
Edelleen joudun harjoittelemaan erityisesti värien kanssa, koska jotenkin häiriinnyn kaikista sinapinvärisistä ja muista omituisista murretuista väreistä. Juuri tänään puhuin ihmisen kanssa, jonka vaatteenväri yritti häiritä koko ajan ja keskityin vain silmiin ja asiaan, jotta lakkaisin häiriintymästä.
No jaa. Kyllä mä ainakin naisia katton jatkuvasti p*nisinko-tutkalla. Onko sitten niin paha kun en kenellekään siitä avaudu.